Paikka: Paavalin kirkko, Sammatintie 5
Aika: 31.5.2009 klo 10
Kesto: 1h 10min
Messun toimittivat: Petri Flinck (liturgi ja saarna), Elina Koivisto
Päivän aiheena: Pyhän Hengen vuodattaminen
Kirkko: Vuonna 1931 käyttöön vihitty Bertel Liljeqvistin suunnittelema punatiilinen kirkko, joka on peruskorjattu 2000-luvun alkupuolella. Kirkko sijaitsee Vallilassa ja ennen Paavalin seurakunnan perustamista alue on ollut osa Kallion seurakuntaa.
Väkeä: ehtoollisella kävijöiden määrästä päätellen n. 70.
Numeroita: Kastettuja kolme, poisnukkuneita yksi. Seurakunnan nettisivujen mukaan jäsenmäärä n. 13 000, eli messussa 0,5% seurakunnasta. Nettisivuilla mielenkiintoisia tilastoja, jotka tosin päivitetty viimeksi 1.1.2007. Tilastojen mukaan sekä kirkosta eronneiden, että kirkkoon liittyineiden määrät ovat kasvussa, ja kastettujen määrä on suurempi kuin kuolleiden.
Saarna: Hyvä ja napakka. Teroitti seurakunnan mieleen helluntain merkitystä ja loppui selkeästi siihen, että Jeesus on tie, totuus ja elämä. (mun muistiinpanot on kadonneet, en löydä vihkoa mistään...)
Virret: 125, 135, 119, 454, 232, 328. Sen kerran, kun mukanani on vihko ja kynä, muistan virret iman lappuakin.. Miksi virsi 135 (Jumala loi...) lauletaan aina niin järkyttävällä kiireellä?
Yleismaku: Melko iäkästä väkeä, messun pituus sopiva. Koska saarna oli kovasti jyrkempi kuin ne, mitä yleensä kuulen, vaatinee tämä seurakunta toisenkin visiitin, ennen kuin osaan sanoa, tunnenko oloani kotoisaksi.
Hyvää ja huomioitavaa: Hyvää oli ehdottomasti perinteisyys. Oli helppo keskittyä olennaiseen, kun vuorolaulut tulivat selkäytimestä, eikä tarvinnut tihrustaa virsikirjan takasivuilta kiireellä, että "apua tää meneekin ihan eri melodialla kuin luulin, mistä löydänkään nyt sen oikean". Aluksi myös kerrottiin, ketkä kaikki messua on tekemässä, mikä oli mukavaa. Kirkkokahvilla ainakin tee oli reilua, toivottavasti myös kahvi. Kirkkoon tulijoille ojennettiin virsikirjat, mutta pyytäessäni isotekstistä laitosta minulle todettiin, että "ei sellaista ole nyt tässä". Tyydyin sitten tavalliseen, mutta jäin hieman ihmettelemään, että mikäli 95% vanhuksista koostuvassa messussa ei ole tarjolla isotekstistä virsikirjaa, niin missä sitten? Ei Tuomasmessunkaan virsikirja ollut siinä samassa pinossa, mutta kyllä sellainen minulle järjestettiin, ilman että täytyi anella ja perustella tarvettaan. Toisen virsitaulun edessä oli jotain ja molemmat taulut olivat hämärässä kohdassa, joten kiikarillakaan en meinannut virsinumeroita selvittää. Olin myös ymmärtävinäni, että Petri Flinck oli sekä liturgi että saarnaaja, mikä hieman ihmetytti, kun paikalla oli kuitenkin myös toinen pappi. Ymmärsinköhän vain väärin?
Jäin kaipaamaan: Sitä isotekstistä virsikirjaa, muita nuoria aikuisia.
Bonus: Kirkkokahveilla oli mukava ja keskustelevainen meininki ja pappikin bongattiin! Usein kahveilla on sellaista "en puhu kellekään, juon vain kahvini ja lähden"-mentaliteettia havaittavissa, mutta täällä keskusteltiin ja tervehdittiin avoimesti ja paljastuikin, että lukiokaverini ystävä istui vastapäätä ja hänkin oli teekkari, joten jutun juurta riitti.
Tuomio:Perusmessu, joka vaatinee toisenkin katsastamisen.