Naatti.

Päivän rykäisy sujui ilman suurempia sukuriitoja - äiti ja mummi saapuivat yhdeksan maissa, iskä, veljeni K. ja tyttöystävänsä E. reilua tuntia myöhemmin. Hätistin naapurin Ln ja vappuheilansa J.:n, alias "mikäsenmukavanmuuttajapojannimiolikaan" aamu-unilta mukaan show'hun.

Puolen päivän ja monen epäilevän katseen jälkeen omaisuuteni oli pakettiautossa ja isossa henkilöautossa ja otimme kurssin kohti pääkaupunkia. Helsingissä paikalle pelmahti myös N. ja kummisetäni, alias "ompa ihan Irwinin näkönen mies" alias "kuka toi Helvetin Enkeli on, joka roikkuu mun poikani autonikkunassa", joiden mulkaisujen saattelemma rykäistiin tavarat toiseen kerrokseen. Sitten tapahtui ihme: huoneeni näytti huomattavasti avarammalta ja tilavammalta kaikkine kalusteineen, kun olin ikinä osannut uneksia!

N. kävi kanssani kaupassa (luomumaito 1,85e!!), purimme muutaman keittiötavaralaatikon ja pussukan ja henkilökohtaisen apteekkineuvojani suunnattua omille teilleen ryhdyin lauantai-illan puuhiin - lämmitin saunan. Todellisuudessa käänsin virran päälle etsittyäni katkaisijaa tovin jos toisenkin. Sain aikaan paljon pahanhajuista käryä (edeltäjämme, eläkeläismuori, ei liene ollut himosaunoja) ja lähes lämpimän saunan. Lopulta hytisin hetken perhekokoisessa saunassamme autojen ääniä kuunnellen, kunnes painuin suihkuun lämmittelemään...

Olen aivan naatti, kuitti, rätti, poikki ja lopenuupunut. Huomenna ohjelmassa tiukka päivä laatikoita ja nyssyköitä purkaen, en aio elää niiden kanssa yhtään ylimääräistä päivää.

Ja niin Rekku muutti Kierrätystehtaasta omaan kotiin.

Viikonloppuna Kaapelitehtaan valtasi Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa oli mahdollisuus kierrättää itselleen tarpeettomia tavaroita, ostaa kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita, osallistua työpajoihin ja seminaareihin, nähdä esityksiä ja oppia uutta.

Viime vuonna ensi kertaa järjestetty tapahtuma oli kerännyt 4000 osallistujaa ja tänä vuonna varmasti ainakin saman verran. Tila oli tapahtuman kannalta ideaali, avarassa hallissa happi ei loppunut kesken ja myyntipöytien asettelu oli onnistunut - tilaa riitti kulkea ja pysädellä, katsella ja kuulostella.

Kiikutin Vaihtotorille pari paitaa, kirjan ja lehtiä ja otin mukaani kaksi DVDtä. Myyntipöytien äärellä en juuri viettänyt aikaa, sillä olin pääasiassa Changemakerin ja Repun yhteisellä Kongo-ständillä. Hyvä niin, sillä muuten olisi iskenyt konkurssi alta aikayksikön. On ihmeellistä, miten monta käsityöläistä kierrätysdesign-bisnes Suomessakin elättää! Piipahdin Taukovaatteiden ständillä, jossa minut muistettiin! Teetin heillä viime kesäksi mekon ja nyt sovinkin, että kesäkuussa käyn teettämässä pari hametta lisää. Aivan ihanaa kädenjälkeä ja hauskoja ideoita, joihin voi tutustua täällä.


Kotiini muutti ainoastaan Rekku, joka on elänyt jo yhden elämän Aktian valokyltissä. Character oli toteuttanut hienon idean: pelastanut purettuja valomainoksia, purkanut ja puhdisanut, koonnut ja vaihtanut sisään LED-teknologian. Ei kuumene eikä juuri kuluta virtaa ja kestää todella kauan, 30 000 - 50 000 tuntia. Hintaakin oli, mutta käymällä Rekkua katsomassa kahden päivän ajan monta kertaa päivässä, sain lopulta hetkeä ennen sukemisaikaa useiden kymppien alennuksen. Rekku on hyvä koira, siitä tulee uneni vartija ja yöpöytä.

Nyt, kahden lattialla nukutun yön ja kulttuuripainotteisen viikonlopun jälkeen tuntuu hyvältä päästä omalle futonille Tampereelle, pakkaamaan muuttoa varten, kuinkas muutenkaan.

Helsingissä havaittua.

En tiedä, pitääkö ratikalle huiskuttaa pysähtymismerkki samalla tavalla kuin bussille pitää.

Noin puolet ratikalla kulkevista lapsista, nuorista ja aikuisista puhuu ruotsia.

Kulttuuritarjontaa on valtavasti, myös ilmaisia tapahtumia riittää.

Pimeällä pelottaa kulkea yksin.

Ruokakaupat ovat ahtaita.

Katupöly kuivattaa ihon ja erityisesti huulet.

Pidän spurguista.

Ihmiset ovat pohjimmiltaan kohteliaita ja avuliaita, etenkin jos kuljet kepin kanssa.

Mummo voi jäädä ratikan oven väliin.

Ulos ei voi mennä römppävaatteissa.

Etäisyydet ovat minimaalisia.

Mieleistä ruokakauppaa saa todennäköisesti etsiä kauan.

Olohuone ja puoli parveketta.

Kuvassa olohuone, josta tulee mun valtakuntani. Huomatkaa edellisen asukkaan mun pyynnöstäni jättämä ihana retrovalaisin, jossa lasikristallit ja kaikki! Taustalla sitten megasuuri parvekkeeni.

Teimme reissun Helsinkiin tuulen tuivertaessa ja auringon paistaessa täydeltä taivaalta. Äitini, hänen ystävänsä, apteekintäti-N. sekä ystävänsä, tuleva kämppikseni O. puunasivat edellisen asukkaan jäljiltä kaappeja, joista osa oli jokseenkin eksoottisia. Edeltäjällä lienee myös ollut paljon ripustettavaa, sillä nauloja oli keittiön seinissä, kaapinovissa, ikkunanpuiteissa, sekä sisä- että ulkopuolella! Kaiken järjen vastaisesti näkövammaisin yksilö pesi ikkunoita, joita N. sitten välillä tarkasti "tossa on kyllä vielä jotain epäilyttävää". Ikkunanpesu on mukavaa, etenkin kaupungissa, sillä työnsä tulokset näkee aina heti!

Monen viikon pähkäilyn ja tuumailun, tuskailun ja kiertelyn jälkeen O. käski minun valita huone ja kauhean tuskailun jälkeen päätin, että olohuone olkoon minun valtakuntaani. Sain siis olohuoneen, joka on isompi, mutta jossa ei ole kaappeja eikä ovea eteiseen tai keittiöön. Sen sijaan on ovi parvekkeelle, joka sitten onkin aivan valtavan suuri! Pikaisesti arvioisin sen kooksi n. 3*4 metriä, en ole eläessäni moiseen törmännyt. Ehkäpä, ehkäpä, nyt olisi tilaa myös sille riippumatolle telineineen! Äitikin jo tarjosi vanhoja puutarhakalusteitaan ja O:n isä puuseppäpalveluitaan. Kenties saamme myös kesäpuutarhan yrtteineen.

Yksi pohjapiirros on jo laadittu ja ensi viikonloppuna palaan Helsinkiin jatkaakseni mittailua ja pestäkseni ne ikkunat, joihin en ikkuna-avaimettomuuden vuoksi päässyt käsiksi vielä tänään.

Edit. Jos joku tietää, kuinka pestä puiset parvekelaatat, otan ilolla vinkkejä vastaan! Ne on pestävä parvekkeella, sillä parveke on valtava ja laattoja vain kaksi eikä niitä voi siis siirtää.

Sähköä töpseliin, osa 2.

Tunnen oloni tyhmäksi, kun sähkösopimuksen laatiminen on käynyt ylivoimaiseksi. Tällä hetkellä kynnyskysymys on käyttöpaikkatunnus, joka "löytyy sähkölaskusta", jota mulla ei luonnollisesti ole, kun en ole asunnossa vielä päivääkään asunut.

Huomenna otan puhelun Vattenfallille, koska Kraft&Kultur ei onnistunut mua oikein vakuuttamaan suomiruotsi-sekamelskalomakkeellaan.

Countdowm to Pacius. 30.

Tänään on ollut kauniin aurinkoista ja minä kulutin tämän päivän, kuten niin monet muut aurinkoiset päivät - missäs muualla kuin tietokoneluokassa. Kandia on nyt kasassa 16,5 sivua, kun sen ohjepituus on siis 25 (plus miinus viisi) sivua. Oma tavoitteeni on se alaraja, 20, ja toivon saavuttavani sen tällä viikolla. Sen jälkeen lähetän työn ohjaajalleni, jolla toivottavasti on aikaa tavata ja ruotia työtäni kahden, sillä sairaslomani vuoksi käsikirjoitusvaiheen kandiseminaarit on menneet sivu suun. Olen 38 opintopistettä vaille tekniikan kandidaatti ja jännityksellä odotan, kertyykö tuollainen määrä pisteitä tämän kevään aikana. Teologisenkin opintoja pitäisi ajatella välillä, mutta nyt tuntuu tätä muutto imevän kaikki mehut.

Aloitin lähtölaskennan siis tänään irrottelemalla keittiön kaapinovista muumit. Lisäksi olen sortteerannut käsityölaatikoiden sisältöä, kerinyt epämääräisiä lankanyyttejä siistimmiksi ja heittänyt pois muinaisia lankavyötteitä. Kaye tuo tänään ne muutamat, jo useammassa muutossa palvelleet laatikkonsa ja huomenna voisin käydä kotimatkalla Alkossa kyselemässä lisää. Olisipa tämä koko ruljanssi jo ohi.