Vuokranantajani tytär otti tänään yhteyttä FB:n chatissä. Tämän keski-ikäisen rouvan avausrepliikki kuului: "sun luentomuistiinpanoja muuten luntataan leunnoilla kovasti!", mikä aiheutti minussa asiaankuuluvaa hämmennystä. Kyllähän E. toki koko kevään muistutteli, että luennoilla päivittämäni FB-statukset taatusti näkyvät ainakin 7 riviä selkäni takana istuville, mutta mistä vuokranantajani tytär sen tiesi? Selitys oli simppeli - tämän rouvan ystävättären tyttären kihlattu opiskelee ensimmäistä vuotta teologiaa. Niinpä niin.
Toista kuukautta sitten istuimme E:n kanssa yliopiston kahvilassa kertaamassa tulevaan tenttiin. Naapuripöydässäkin kertailtiin ja hetken perästä oivalsimme tähtäävämme samaan tenttiin. Pöytäkuntamme yhdistyivät, minä tein muistiinpanoja koneelleni ja yhtäkkiä toinen tuntemattomista tenttiinlukututtavuuksista toteaa, että "niin siis sinä olet se, jolla on ne tosi hyvät luentomuistiinpanot!!". Siis anteeksi, mitä oli?
Kävi ilmi, että vuokranantajani oli keskustellut tämän ystävättären tyttären kihlatun kanssa aiheesta. Kuulemma kirjoitan ällistyttävän nopeasti, yhtä nopeasti kuin luennoitsija puhuu ja muistiinpanoistani on oikein hyvä kirjoittaa omat muistiinpanot käsin.
Tämä lienee päivän viihdepläjäys :D
(Kirjoittaakohan ne muistiinpanoihinsa mun selkäni takana myös kaikki mun FB-statusletkautukset?)
maanantai 31. toukokuuta 2010
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Riparikesä on korkattu!
Takanani on ensimmäinen työviikonloppu uudessa seurakunnassa uusien ihmisten parissa. Hyvältä vaikuttaa!
Perjantaina vain perehdyin, mutta lauantaina opetin 1,5 tuntia Jumala, Isästä ja sunnuntaina tunnin uskosta ja rukouksesta. Kun pistin Jumalan pahvimukissa nuorten tilan keskelle ja pyysin nuoria valitsemaan oman etäisyytensä ja asentonsa niin, että se kuvaa heidän suhtautumistaan Jumalaan, osa meni sohvan taakse piiloon ja muutama kirmasi kiireenvilkkaa eteiseen. :) Uskosta puhuttaessa ryhmä oli puolestaan hyvin epäuskoinen. Usko-epäusko -janaharjoituksella nuoret jumittivat epäusko-päädyssä niin predidentin kuin joulupukinkin kohdalla ja vasta ilmastonmuutos sai suurimman osan siirtymään usko-päätyyn. Rukous-Ranetkin askarreltiin ja niistä tuli varsin mallikkaita. Hautausmaakäynnin jälkeen nuoret tuumasivat, ettei heidän lapsensa nimeksi ikimaailmassa tule Mooses.
Ensimmäistä kertaa olen seurakunnassa, jossa isoseksi riparille pääsee vasta kahden vuoden koulutuksen jälkeen. Ja sen kyllä huomaa! Oma-aloitteinen, ajatteleva, reipas, itsenäinen, rohkea, kykenevä, aktiivinen, rauhallinen, johdonmukainen. Niin kuvaisin meidän kuutta isosta, jotka kyllä ylittivät kaikki suurimmatkin odotukseni!
Nuoria on 28, meitä työntekijöitä kesäteologi (minä), nuorisotyönohjaaja, vasta vihitty pastori ja musiikinopettaja, joka viettää koulun kesälomansa kesätöissä seurakunnassa. Leirikeskus on seurakunnan leirikeskukseksi ilmeisen suuri, sillä samaan aikaan meidän riparimme kanssa siellä on kehitysvammaisten aikuisten leiri, jonka kanssa tehdään yhteistyötä esimerkiksi musiikkihetkien ja raamisten merkeissä. Leirikeskuksen vanha puoli on varattu meidän leirille ja sain jo kuulla öisin karkkipussin sisältöä kollaavista hiiristä ja muusta mukavasta.
Leirillä minulla on puolet opetusvastuusta ja kaksi leirijumiksen ohjausta. Leirijumiksen ohjaaminen on osittain uutta ja oppituntinikin ovat aiheista, joista en muista aiemmin opettaneeni (Jeesus Kristus, Ylösnousemus, Pelastushistoria ja ehkä vielä jokin), joten saa nähdä, mitä tästä tulee. Myös Changemaker-henkistä iltaohjelmaa saan vetää, mikä on tosi kivaa!
Odotan leiriä jo kovasti, ensi sunnuntaina se alkaa!
Perjantaina vain perehdyin, mutta lauantaina opetin 1,5 tuntia Jumala, Isästä ja sunnuntaina tunnin uskosta ja rukouksesta. Kun pistin Jumalan pahvimukissa nuorten tilan keskelle ja pyysin nuoria valitsemaan oman etäisyytensä ja asentonsa niin, että se kuvaa heidän suhtautumistaan Jumalaan, osa meni sohvan taakse piiloon ja muutama kirmasi kiireenvilkkaa eteiseen. :) Uskosta puhuttaessa ryhmä oli puolestaan hyvin epäuskoinen. Usko-epäusko -janaharjoituksella nuoret jumittivat epäusko-päädyssä niin predidentin kuin joulupukinkin kohdalla ja vasta ilmastonmuutos sai suurimman osan siirtymään usko-päätyyn. Rukous-Ranetkin askarreltiin ja niistä tuli varsin mallikkaita. Hautausmaakäynnin jälkeen nuoret tuumasivat, ettei heidän lapsensa nimeksi ikimaailmassa tule Mooses.
Ensimmäistä kertaa olen seurakunnassa, jossa isoseksi riparille pääsee vasta kahden vuoden koulutuksen jälkeen. Ja sen kyllä huomaa! Oma-aloitteinen, ajatteleva, reipas, itsenäinen, rohkea, kykenevä, aktiivinen, rauhallinen, johdonmukainen. Niin kuvaisin meidän kuutta isosta, jotka kyllä ylittivät kaikki suurimmatkin odotukseni!
Nuoria on 28, meitä työntekijöitä kesäteologi (minä), nuorisotyönohjaaja, vasta vihitty pastori ja musiikinopettaja, joka viettää koulun kesälomansa kesätöissä seurakunnassa. Leirikeskus on seurakunnan leirikeskukseksi ilmeisen suuri, sillä samaan aikaan meidän riparimme kanssa siellä on kehitysvammaisten aikuisten leiri, jonka kanssa tehdään yhteistyötä esimerkiksi musiikkihetkien ja raamisten merkeissä. Leirikeskuksen vanha puoli on varattu meidän leirille ja sain jo kuulla öisin karkkipussin sisältöä kollaavista hiiristä ja muusta mukavasta.
Leirillä minulla on puolet opetusvastuusta ja kaksi leirijumiksen ohjausta. Leirijumiksen ohjaaminen on osittain uutta ja oppituntinikin ovat aiheista, joista en muista aiemmin opettaneeni (Jeesus Kristus, Ylösnousemus, Pelastushistoria ja ehkä vielä jokin), joten saa nähdä, mitä tästä tulee. Myös Changemaker-henkistä iltaohjelmaa saan vetää, mikä on tosi kivaa!
Odotan leiriä jo kovasti, ensi sunnuntaina se alkaa!
torstai 27. toukokuuta 2010
Alkua ja lopun alkua.
Huomenna alkaa tämän kesän työt. Uusi seurakunta ja uudet kujeet. Kesän työtehtäväni käsittävät vain kolme rippileiriä ja niihin liittyvät ennakko-opetuspäivät. Nyt viikonloppuna on ensimmäinen ennakkojakso 28 nuoren kanssa. Odotan jo kovasti, sillä arki Helsingissä on kiihtynyt niin kovaksi, että halu astua ulos oravanpyörästä on suuri.
Iskä soitti eilen, että 13-vuotiaalla koirallani oli todettu kaulassa kasvain, joka painaa ruokatorvea. Koira on hyväntuulinen vanhuudenhöperö, mutta leikata ei enää kannata, kun mitään tuloksia ei voida luvata. Tänään isä soitti, ettei Nappi suostu syömään ja on kakonut pitkin päivää. Nyt on vain totuttava ajatukseen luopumisesta ja siitä, ettei koira välttämättä ole enää elossa, kun tiistaina menen Keski-Suomeen.
Iskä soitti eilen, että 13-vuotiaalla koirallani oli todettu kaulassa kasvain, joka painaa ruokatorvea. Koira on hyväntuulinen vanhuudenhöperö, mutta leikata ei enää kannata, kun mitään tuloksia ei voida luvata. Tänään isä soitti, ettei Nappi suostu syömään ja on kakonut pitkin päivää. Nyt on vain totuttava ajatukseen luopumisesta ja siitä, ettei koira välttämättä ole enää elossa, kun tiistaina menen Keski-Suomeen.
maanantai 24. toukokuuta 2010
Päivä on pelastettu!
Aamulla soitin paniikkipuhelun TTY:lle. Kanslisti ei vastannut, mutta soitti takaisin tultuaan töihin. Tällaista palvelua ei saa Helsingissä. Pääsin kuin pääsinkin vielä keskiviikon tenttiin, mikä oli suuri helpotus. Nyt pitäisi vain oppia laskemaan.
Lauantaina yksi ystävä opetti minua laskemaan ja täytyy myöntää, että tulevalla opella oli oiva taito ajatella asiat useammalla eri tavalla. Kun olen vuosia junnannut samassa ajatuskuviossa, joka ei johda eteenpäin, on hurjan hyödyllistä kuulla sama asia toisin sanoin. Oivalsin monta kertaa! Toivotaan, että tentti menee läpi, voisi mennä ystävän kanssa vaikka tenttikahville.
Käytiin kuorokaverin kanssa punnitsemassa Läskillä lukutaitoa. Oma saldoni jäi 700 grammaan, mutta toivottavasti se pyöristyy yhteen kiloon ja lahjoituksena lähtee 15 euroa.
Yliopistolla oli ruokana lohikiusausta ja käytiin samaisen kuorokaverin kanssa syömässä paikassa, jonne en ennen ollut löytänyt. Kivaa! Sovittiin myös menevämme uimaan vielä ennen kuin minä kirmaan leireille ja hän arkeologisille kaivauksille Galileaan.
Viime viikot menivät Stora Enso -harjoitustyön parissa. Tehtiin nelihenkisessä ryhmässä tiukalla aikataululla 53-sivuinen harjoitustyö strategisen johtamisen kurssille ja nähtiin todella paljon vaivaa ja hermoiltiin tiukkaa arvostelua ja kilpailuhenkistä ja toisinaan murskakritiikkiä jakelevaa seminaariryhmää. Pakerrus kannatti, saatiin työstä koko seminaarin paras arvosana!
Nyt palaan matematiikan pariin, jos se tentti vaikka menisi tänä vuonna läpi.
Lauantaina yksi ystävä opetti minua laskemaan ja täytyy myöntää, että tulevalla opella oli oiva taito ajatella asiat useammalla eri tavalla. Kun olen vuosia junnannut samassa ajatuskuviossa, joka ei johda eteenpäin, on hurjan hyödyllistä kuulla sama asia toisin sanoin. Oivalsin monta kertaa! Toivotaan, että tentti menee läpi, voisi mennä ystävän kanssa vaikka tenttikahville.
Käytiin kuorokaverin kanssa punnitsemassa Läskillä lukutaitoa. Oma saldoni jäi 700 grammaan, mutta toivottavasti se pyöristyy yhteen kiloon ja lahjoituksena lähtee 15 euroa.
Yliopistolla oli ruokana lohikiusausta ja käytiin samaisen kuorokaverin kanssa syömässä paikassa, jonne en ennen ollut löytänyt. Kivaa! Sovittiin myös menevämme uimaan vielä ennen kuin minä kirmaan leireille ja hän arkeologisille kaivauksille Galileaan.
Viime viikot menivät Stora Enso -harjoitustyön parissa. Tehtiin nelihenkisessä ryhmässä tiukalla aikataululla 53-sivuinen harjoitustyö strategisen johtamisen kurssille ja nähtiin todella paljon vaivaa ja hermoiltiin tiukkaa arvostelua ja kilpailuhenkistä ja toisinaan murskakritiikkiä jakelevaa seminaariryhmää. Pakerrus kannatti, saatiin työstä koko seminaarin paras arvosana!
Nyt palaan matematiikan pariin, jos se tentti vaikka menisi tänä vuonna läpi.
lauantai 22. toukokuuta 2010
NuDe, nuoruusiän dementia.
Olen itselleni niin vihainen, huomasin juuri unohtaneeni ilmoittautua kanditutkinnon kahteen viimeiseen tenttiin! Muuten tässä ei olisi mitään, mutta nolointa on, että värväsin kuorokaverini J:n tukiopettamaan matematiikkaa, jotta selviäisin keskiviikon koitoksesta. J oli paras mahdollinen tukiopettaja, oivalsin vaikka mitä ja nyt kävi näin. Soitin pikapuhelun R:lle, sain sihteerin numeron ja aion soittaa maanantaiaamuna ruikutuspuhelun - josko sentään matematiikan tentti olisi pelastettavissa. Voi surkeuksien surkeus!
Käytiin S:n kanssa uimassa ja paljastui, että lähiuimahallini onkin todella lähellä! Lauantai-iltana saimme myös pulikoida ihan kaikessa rauhassa, tämä täytynee ottaa viikoittaiseen ohjelmaan. S. opetti rintauinnin tekniikkaa ja vesijuoksimme toista tuntia. Pohjakuntoni on olematon.
Käytiin S:n kanssa uimassa ja paljastui, että lähiuimahallini onkin todella lähellä! Lauantai-iltana saimme myös pulikoida ihan kaikessa rauhassa, tämä täytynee ottaa viikoittaiseen ohjelmaan. S. opetti rintauinnin tekniikkaa ja vesijuoksimme toista tuntia. Pohjakuntoni on olematon.
Etelän illat ja yöt.
Voi, kun mulla olisi kamera (ehkä O. lainaa, jos muistan pyytää).
Olen muuttanut parvekkeelle, nukkunut siellä jo kaksi yötä, oikein makeasti.
Varsinaisesti tulin kuitenkin kertomaan, että rakastan körttejä ja rakastan Helsingin öitä :)
Eilen avattiin terassikausi ystävien kanssa yksillä, ihan alkuillasta vain. Tänään olin lavatansseissa Helsingin keskustassa ja kotimatkalla haistelin leutoa kesäyötä, ihanaa! Pidän Helsingin hellepäivistäkin, kun merituuli vilvoittaa eikä olo ole lainkaan tukala.
Sain muutama päivä sitten kutsun omituisiin kemuihin. Paikkaa ei FB-kutsussa mainittu, mutta osoite osoitti kuoroni harjoittelutiloihin. Bileistä oli ilmiselvästi kyse, mutta juhlien sisällöstä ei kerrottu sen enempää. Juomaa sai tuoda, muttei punaviiniä ja 3e oli lystin hinta. No pitihän se katsastaa!
Porraskäytävään kantautui tanssimusiikki ja ovesta pelmahdettuani näin toistakymmentä paria valssaamassa pitkin kokoontumistilaa, taustalla soitti lähes kymmenpäinen tanssiorkesteri jousissoittimineen päivineen. Onneksi tila oli tuttu, hämärä ei juuri haitannut, mutta istahdin alas ja tutkailin väkeä, ihmisten tunnistaminen on hankalaa - etenkn kun kaikilla on joko puku tai kesämekko :) Kuoron väkeä ja muita körttiopiskelijoita mitä ilmeisimmin oli saapunut paikalle ja illan aikana oli selvästi nautittu jo lämminkin ateria. Missään vaiheessa ei kuitenkaan selvinnyt, mitä kautta illalliselle oli kutsuttu tai että olinko vain missannut tiedon niistä.
Tunnelma oli katossa, ihmiset hilpeitä, murteet kaikuivat korvissa ja miehet parveilivat eteisessä kuin tanssilavan takana konsanaan. Ja kas, illan viimeiseen valssiin minuakin haettiin, kiitos E! Tanssiorkesterin jälkeen oli vuorossa Vippilahti, mitä seurasi perinteisempi yökerho-diskolinja ja jopa minä (kyllä N., nyt voit hämmästellä ääneen!) tanssahtelin kovasti!
Sitten menin kotiin.
Ja nyt olen tässä, ihmettelen tapahtunutta ja mietin, näinkö kenties unta. Ehkä huomenna selviää myös niiden illallisten osuus, mutta olen niin iloinen, että minut kutsuttiin ainakin FB:ssä vain rajatuille tarkoitettuihin lavatansseihin. Olen selvästi osa joukkoa, minäkin :)
Ja ne körtit <3
Olen muuttanut parvekkeelle, nukkunut siellä jo kaksi yötä, oikein makeasti.
Varsinaisesti tulin kuitenkin kertomaan, että rakastan körttejä ja rakastan Helsingin öitä :)
Eilen avattiin terassikausi ystävien kanssa yksillä, ihan alkuillasta vain. Tänään olin lavatansseissa Helsingin keskustassa ja kotimatkalla haistelin leutoa kesäyötä, ihanaa! Pidän Helsingin hellepäivistäkin, kun merituuli vilvoittaa eikä olo ole lainkaan tukala.
Sain muutama päivä sitten kutsun omituisiin kemuihin. Paikkaa ei FB-kutsussa mainittu, mutta osoite osoitti kuoroni harjoittelutiloihin. Bileistä oli ilmiselvästi kyse, mutta juhlien sisällöstä ei kerrottu sen enempää. Juomaa sai tuoda, muttei punaviiniä ja 3e oli lystin hinta. No pitihän se katsastaa!
Porraskäytävään kantautui tanssimusiikki ja ovesta pelmahdettuani näin toistakymmentä paria valssaamassa pitkin kokoontumistilaa, taustalla soitti lähes kymmenpäinen tanssiorkesteri jousissoittimineen päivineen. Onneksi tila oli tuttu, hämärä ei juuri haitannut, mutta istahdin alas ja tutkailin väkeä, ihmisten tunnistaminen on hankalaa - etenkn kun kaikilla on joko puku tai kesämekko :) Kuoron väkeä ja muita körttiopiskelijoita mitä ilmeisimmin oli saapunut paikalle ja illan aikana oli selvästi nautittu jo lämminkin ateria. Missään vaiheessa ei kuitenkaan selvinnyt, mitä kautta illalliselle oli kutsuttu tai että olinko vain missannut tiedon niistä.
Tunnelma oli katossa, ihmiset hilpeitä, murteet kaikuivat korvissa ja miehet parveilivat eteisessä kuin tanssilavan takana konsanaan. Ja kas, illan viimeiseen valssiin minuakin haettiin, kiitos E! Tanssiorkesterin jälkeen oli vuorossa Vippilahti, mitä seurasi perinteisempi yökerho-diskolinja ja jopa minä (kyllä N., nyt voit hämmästellä ääneen!) tanssahtelin kovasti!
Sitten menin kotiin.
Ja nyt olen tässä, ihmettelen tapahtunutta ja mietin, näinkö kenties unta. Ehkä huomenna selviää myös niiden illallisten osuus, mutta olen niin iloinen, että minut kutsuttiin ainakin FB:ssä vain rajatuille tarkoitettuihin lavatansseihin. Olen selvästi osa joukkoa, minäkin :)
Ja ne körtit <3
tiistai 18. toukokuuta 2010
Iloista ja aurinkoista
Eilen käveltiin S:n kanssa Ruoholahteen asioille. Toiseen suuntaan käveltiin tunnin verran, ostoksiin ja asioihin paluumatkoineen meni vain pari tuntia. Ihmeellistä tämä avustajaelämä! Lauantaina mennään tuohon lähiuimahalliin, ajattelin tänään tehdä retken liikuntavirastoon, josko saisin sieltä ostettua erityisuimakortin.
Palautin eilen ison ryhmätyön Stora Ensosta, mikä oli suuri helpotus. Tänään on tarkoituksena tehdä esityskalvot huomiseen tai ylihuomiseen seminaariesitykseen, sen jälkeen on yksi työläimmistä opintojaksoista takana päin.
Sain tänään tietää, että Kela on myöntänyt minulle paikan pistekurssilta! Se alkaa elokuussa neljän vuorokauden lähijaksolla ja jatkuu joulukuussa ja keväällä 2011. Nyt vain toivon, ettei kevään kurssiosuus mene kuoron Karjalan kiertueen kanssa päällekäin. Tämä on iloinen uutinen, nyt voin vihdoin ryhtyä kirjoittamaan EVS-välivuosihakemusta Kelaan.
Ensi viikolla on Tampereella yksi matematiikan ja yksi ympäristöoikeuden tentti. Jos ne menevät läpi, saan kandinpaperini ulos! Mutta ei hurrata vielä etukäteen, ainakin matikan kanssa tekee tiukkaa. Onneksi kuorokaveri J. tulee lauantaina kylään, pitämään tukiopetusta ruoka- ja pullapalkalla.
Mitä teille kuuluu?
Palautin eilen ison ryhmätyön Stora Ensosta, mikä oli suuri helpotus. Tänään on tarkoituksena tehdä esityskalvot huomiseen tai ylihuomiseen seminaariesitykseen, sen jälkeen on yksi työläimmistä opintojaksoista takana päin.
Sain tänään tietää, että Kela on myöntänyt minulle paikan pistekurssilta! Se alkaa elokuussa neljän vuorokauden lähijaksolla ja jatkuu joulukuussa ja keväällä 2011. Nyt vain toivon, ettei kevään kurssiosuus mene kuoron Karjalan kiertueen kanssa päällekäin. Tämä on iloinen uutinen, nyt voin vihdoin ryhtyä kirjoittamaan EVS-välivuosihakemusta Kelaan.
Ensi viikolla on Tampereella yksi matematiikan ja yksi ympäristöoikeuden tentti. Jos ne menevät läpi, saan kandinpaperini ulos! Mutta ei hurrata vielä etukäteen, ainakin matikan kanssa tekee tiukkaa. Onneksi kuorokaveri J. tulee lauantaina kylään, pitämään tukiopetusta ruoka- ja pullapalkalla.
Mitä teille kuuluu?
tiistai 11. toukokuuta 2010
Kirjavinkki!
Kirjavinkki täältä tenttiinluvun keskeltä:
Munib Younan: Sovinnon toivossa
Jordanian ja Palestiinan luterilaisen kirkon piispa, joka on opiskellut Suomessa, on kirjoittanut aivan upean kirjan Palestiinasta ja Israelista ja rauhan avaimista. Kirja antaa aivan erilaisen näkökulman meneillään olevaan konfliktiin, kertoo sovinnosta, joka vallitsee palestiinalaisten keskuudessa ja joidenkin juutalaistenkin kanssa. Kertoo ennen kaikkea siitä, että konflikti on poliittinen, ei uskonnollinen, ja että se sijaitsee ensisijaisesti jossain muualla, toisella tasolla, kuin ihmisten elämä ja arki.
Suosittelen!
Munib Younan: Sovinnon toivossa
Jordanian ja Palestiinan luterilaisen kirkon piispa, joka on opiskellut Suomessa, on kirjoittanut aivan upean kirjan Palestiinasta ja Israelista ja rauhan avaimista. Kirja antaa aivan erilaisen näkökulman meneillään olevaan konfliktiin, kertoo sovinnosta, joka vallitsee palestiinalaisten keskuudessa ja joidenkin juutalaistenkin kanssa. Kertoo ennen kaikkea siitä, että konflikti on poliittinen, ei uskonnollinen, ja että se sijaitsee ensisijaisesti jossain muualla, toisella tasolla, kuin ihmisten elämä ja arki.
Suosittelen!
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Harjoittelen työnantajana toimimista.
Tänään on pyörineet päässä työnantajan vakuutukset, työterveyshuolto ja kesälomakorvaukset. Aamulla täytyy soittaa palkanlaskijalle vielä uudemman kerran ja tiedustella asioita. Phuuh.
Mutta hei, mainiointa on se, että pääsen kevään aikana kenkäostoksille, isoihin ruokakauppoihin, kävelylenkeille, saan lehtiä ja kirjoja saavutettavassa muodossa, menen myymään kirpparille ja vaikka mitä, mikä on tähän asti ollut aika hankalaa. Mainiota!
Kuoron kanssa oltiin kiertueella Turussa tänä viikonloppuna, laulettiin kahdesti Turun tuomiokirkossa, jonka kaiku kestää seitsemän sekuntia! Oli hienoa!
Viihdyn kuoroni kanssa niin kovin hyvin, että tänään kyllä suretti, kun kevätkausi loppui.
Kuorossa on niin mahtavia tyyppejä, joitain olen varmasti ohimennen maininnutkin. Kaikenlaista iloista ja hyvää on seurannut, avustajakin löytyi kuoron kautta ja tänään uskalsin vihdoin kysyä yhdeltä kuorolaiselta, voisiko hän ehkä auttaa viimeisen matikan kurssini kanssa. Toivottavasti aikataulut natsaa.
Nyt vielä tempaisen viime viikon luentomuistiinpanot, aamulla tämän kevään toiseksi viimeinen tentti Helsingissä!
Mutta hei, mainiointa on se, että pääsen kevään aikana kenkäostoksille, isoihin ruokakauppoihin, kävelylenkeille, saan lehtiä ja kirjoja saavutettavassa muodossa, menen myymään kirpparille ja vaikka mitä, mikä on tähän asti ollut aika hankalaa. Mainiota!
Kuoron kanssa oltiin kiertueella Turussa tänä viikonloppuna, laulettiin kahdesti Turun tuomiokirkossa, jonka kaiku kestää seitsemän sekuntia! Oli hienoa!
Viihdyn kuoroni kanssa niin kovin hyvin, että tänään kyllä suretti, kun kevätkausi loppui.
Kuorossa on niin mahtavia tyyppejä, joitain olen varmasti ohimennen maininnutkin. Kaikenlaista iloista ja hyvää on seurannut, avustajakin löytyi kuoron kautta ja tänään uskalsin vihdoin kysyä yhdeltä kuorolaiselta, voisiko hän ehkä auttaa viimeisen matikan kurssini kanssa. Toivottavasti aikataulut natsaa.
Nyt vielä tempaisen viime viikon luentomuistiinpanot, aamulla tämän kevään toiseksi viimeinen tentti Helsingissä!
torstai 6. toukokuuta 2010
Hain ja sain!
Hain keväällä vammaisten sosiaalipalveluista avustajaa, 40 tuntia kuukaudessa opiskeluun, asiointiin, päivittäistoimintoihin ja vapaa-aikaan.
Tänään sosiaalityöntekijä tuli kotikäynnille ja mukana oli myös Näkövammaisten Keskusliiton aluesihteeri. Tarkoitus oli laatia tarpeitani vastaava palvelusuunnitelma ja puhua myös avustaja-asiasta. Olin kuullut, että päätöksen saa muutaman viikon kuluessa tapaamisesta.
No, täti kuunteli puhetulvaani, nyökytteli ja kyseli. Sanoi sitten, että laitettaiskos 65 tuntia kuussa ja avustajan voit palkata heti.
Meinasin tipahtaa tuoliltani! ! ! Pari lisähuutomerkkiä ! ! !
Koska palaveri on palaveri vain, jos on pullaa, paistoin raakapakasteita. Palaverissa syötiin yhdet pullat ja nyt lopuksi sitten olen mutustellut loppuja itsekseni. Ilo ja innostus sokerihumalalla höystettynä. Jes!
Tänään sosiaalityöntekijä tuli kotikäynnille ja mukana oli myös Näkövammaisten Keskusliiton aluesihteeri. Tarkoitus oli laatia tarpeitani vastaava palvelusuunnitelma ja puhua myös avustaja-asiasta. Olin kuullut, että päätöksen saa muutaman viikon kuluessa tapaamisesta.
No, täti kuunteli puhetulvaani, nyökytteli ja kyseli. Sanoi sitten, että laitettaiskos 65 tuntia kuussa ja avustajan voit palkata heti.
Meinasin tipahtaa tuoliltani! ! ! Pari lisähuutomerkkiä ! ! !
Koska palaveri on palaveri vain, jos on pullaa, paistoin raakapakasteita. Palaverissa syötiin yhdet pullat ja nyt lopuksi sitten olen mutustellut loppuja itsekseni. Ilo ja innostus sokerihumalalla höystettynä. Jes!
Päärakennuksen vessajonossa
Voi tavata tuttuja. Jonossa seisonut tyttö kysyi, onko mun nimeni Tytti. No onhan mun, ja toinen tyttö oli I., jonka kanssa olen ollut isosena vuonna 2005. Pieni maailma.
Sitten menin ratikkaan, jossa käytävän toisella puolella ollut tyttö puhelunsa päätteeksi kysyi, olenko se sama Tytti, joka oli samassa teologisen tutorryhmässä vuonna 2008. Kyllä olen.
:D
Sitten menin ratikkaan, jossa käytävän toisella puolella ollut tyttö puhelunsa päätteeksi kysyi, olenko se sama Tytti, joka oli samassa teologisen tutorryhmässä vuonna 2008. Kyllä olen.
:D
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Tänään.
Ostimme lennot New Yorkiin syksyksi.
Maltinmenetys oli lähellä Lähi-itä-kurssilla, jossa yhden osallistujan viestintä äityi epäkorrektiksi.
Kävin ystävän kanssa lounaalla Zucchinissa Fabianinkadulla. Suosittelen! Sympaattinen kassamies oli ajantasalla ja ymmärsi, mitä tarkoittaa "minä en näe". :)
Sain Belgiasta tiedon, että Kelaa varten kirjoitetut tietoiskut ja suositukset on pistetty matkaan tänään.
Mun lempparikaupankassapoika moikkasi ja hymyilikin kaupassa. Pitääkin pyytää, että O. tsekkaa sormustilanteen.
Vammaispalveluiden sosiaalityöntekijä tulee huomenna kotikäynnille. Avustaja-asiat toivottavasti etenevät.
Maltinmenetys oli lähellä Lähi-itä-kurssilla, jossa yhden osallistujan viestintä äityi epäkorrektiksi.
Kävin ystävän kanssa lounaalla Zucchinissa Fabianinkadulla. Suosittelen! Sympaattinen kassamies oli ajantasalla ja ymmärsi, mitä tarkoittaa "minä en näe". :)
Sain Belgiasta tiedon, että Kelaa varten kirjoitetut tietoiskut ja suositukset on pistetty matkaan tänään.
Mun lempparikaupankassapoika moikkasi ja hymyilikin kaupassa. Pitääkin pyytää, että O. tsekkaa sormustilanteen.
Vammaispalveluiden sosiaalityöntekijä tulee huomenna kotikäynnille. Avustaja-asiat toivottavasti etenevät.
tiistai 4. toukokuuta 2010
Karmea kiire.
Tänään olin kaksi tuntia luennolla, sitten tentissä, lounaan jälkeen matkasin Tampereelle, tein koko matkan ryhmätyötä, jonka tiimoilta palaveerasin neljä tuntia ja matkasin kaksi tuntia takaisin tehden samaista ryhmätyötä, jota teen edelleen. Eilen napsahti 5op diplomi-insinöörin tutkintooni, teologian kandiin on tällä hetkellä tarkastuksessa yhteensä 15op. On onneksi hauskojakin asioita, kuten...
... kaverin kertomus ystävästään, joka teininä yksin kotona ollessaan tiputti puuroa lattialle, ei jaksanut kuivata, joten puuro kovettui ja tyyppi päivää, paria myöhemmin astui kikkareen päälle ja voila, se viilsi jalkapohjaan tikattavan reiän. (Tarinan opetus: siivoa jälkesi. Itse pesin viikon verran lattiassa olleen kaakaotahran eilen.)
... Matkaan-lehdessä oli Peter Franzenin haastattelu, jossa toimittaja kirjoitti, että Franzenilla on kolmevuotias poika, joka on syntynyt vuonna 1999. (Korkeampaa matematiikkaa, uskallan väittää.)
... tulin IC-junalla Tampereelta Helsinkiin. Vähän Hämeenlinnan jälkeen tulee kuulutus: "Tämä on Pendolino Helsinkiin. Seuraavana Turku." (Vai niin, no, mikäs siinä!)
... kaverin kertomus ystävästään, joka teininä yksin kotona ollessaan tiputti puuroa lattialle, ei jaksanut kuivata, joten puuro kovettui ja tyyppi päivää, paria myöhemmin astui kikkareen päälle ja voila, se viilsi jalkapohjaan tikattavan reiän. (Tarinan opetus: siivoa jälkesi. Itse pesin viikon verran lattiassa olleen kaakaotahran eilen.)
... Matkaan-lehdessä oli Peter Franzenin haastattelu, jossa toimittaja kirjoitti, että Franzenilla on kolmevuotias poika, joka on syntynyt vuonna 1999. (Korkeampaa matematiikkaa, uskallan väittää.)
... tulin IC-junalla Tampereelta Helsinkiin. Vähän Hämeenlinnan jälkeen tulee kuulutus: "Tämä on Pendolino Helsinkiin. Seuraavana Turku." (Vai niin, no, mikäs siinä!)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
