lauantai 31. tammikuuta 2009

Löytyisikö sinulta...

... tyhjiä kännykkälaatikoita? Siis niitä pahvisia, joissa kännykät myydään. Changemaker tarvitsisi sellaisia, joten jos sinulta löytyy, niin laittaisitko minulle viestiä! Olisimme ikikiitollisia, niitä kun löytyy esim kirppareilta aika vähän.

torstai 29. tammikuuta 2009

Nettishoppailua: Matteriashop

Nyt niitä kauan kaivattuja kuvia kehiin!

Sain tässä taannoin ison potin sairaala- ja lääkekuluissa kiinni olleita rahoja tililleni ja vahingossa löysin samana päivänä ihanan nettikaupan, Matteriashopin. Siellä oli myös ale, josta löysin GlobeHopen himotuksia ja pari heräteostosta myös.

Olen petrannut shoppailussani kovasti, mutta vielä omatunto silti pistelee. Matteriashopin ehdoton plussa on se, että siellä myytävät tuotteet on ajateltu ympäristön kannalta, ne on valmistettu jäte- tai kierrätysmateriaaleista tai vain vähän energiaakuluttaviksi. Jatkossa kaupan yhteyteen tulee interaktiivinen portaali, jonka kautta voi jakaa tietoa ympäristöystävällisistä hotelleista, ekoblogeista, luomuravintoloista jne. Tutustukaa!

Ensimmäinen löytöni oli tämä Globe Hopen Taitto-laukku, jota himoitsin jo lukioaikanani. Entisessä elämässään laukku on ollut armeijan makuupussin suojapussi sekä turvavyö, nyt mitä mainioin laukku, jonka vetoisuus tuntuu olevan ilahduttavan suuri.


Toinen Globe Hope ostos on Lohkare, tyyliini hyvin istuva läppärikotelo. Tämän bongasin joskus vuosi sitten Helsingin Ruohonjuuressa, mutten täysihintaisena raaskinut ostaa. Edellisessä elämässään armeijan makuupussi.


Kolmantena Tingin turvavyötyyny, aivan ihana! Täysin saumaton, valmistettu turvamääräykset reputtaneesta turvavyöstä.


Ja viimeisenä luomumerinovillainen tyyny, joka oli ihan puhdas heräteostos. Vaikuttaa erittäin lämpöiseltä, kotonani on todella kylmä.


Silppua ja sälää.

Kommenttilootien kanssa on vähän väsyttävää pelata, joten vastailen tähän. :)

Riippumatto on ihan oikeasti ergonominen, jos sillä nukkuu oikein. Oikein nukkuminenhan siis taas tarkoittaa sitä, että oikean kokoisessa matossa nukutaan viistoittain, voisin googlailla tähän kuvan. Jos siinä röhnöttää maton suuntaisesti, käy juurikin niin että ahteri viistää lattiaa ja on kasassa kuin linkkuveitsi.

Ja kuvia otan blogiini läppärillä, mun macissa on auttava kamera. Joskus olen lainannut naapurista tai porukoilta kameraa myös. Itsekin laittaisin kuvia mielelläni enemmän, omaa kameraakin himoitsin pitkään, mutta tässä elämäntilanteessa se ei tunnu järkevältä investoinnilta.

Tänään on kaikenkaikkiaan ollut huono päivä. Kuudes kerta ei sanonutkaan totta, vaikka fyssan tentin jälkeen olikin vallan toiveikas olo. Tiistain ilmoitus uudesta leikkauksesta on vienyt voimia myös, olen huomannut ajattelevani asiaa niin, ettei mitään ole tehtävissä, näkö menee ja elämä loppuu.

Tampereen opinnot ahdistaa tällä hetkellä kovasti, tuleva kuukauden sairasloma ahdistaa myös. Tahtoisin viettää sairasloman pitkälti Tampereella, mutta hirvittää se avuttomuus, kun edes pyykkääminen ei ole sallittua (kovin moni kotihomma rajoittuu, kun ei saa kumarrella, kyykistellä eikä nostaa mitään yli kahden kilon painoista!).

Onneksi tämä tapahtuu nyt, mula on kaksi ja puoli kuukautta aikaa päättää, josko muuttaisinkin kesällä Helsinkiin ja jatkaisin vain teologisessa. (tai käpertyisin kurjuuteen ja muuttaisin takaisin porukoiden nurkkiin tai jotain muuta.)

Sain tänään kutsun myös Tampereen kesäteologihaastatteluun.

Ja tiedoksenne, että ABC-myymälät luopuvat Reilun Kaupan kahvista, toivottavasti inotudutte antamaan palautetta. Menetettävä kahvimyynti on merkittävä, sillä RK-kahvia on kulunut 650 000 kiloa vuodessa.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Liikaa aikaa? Eipä hätää!

Tytin työleirit palvelee. Luvassa
- Tytin painonhallintaa = vaa'an numeroiden lukua
- kokkausta = pakettien pränttien tihrustamista, kun apuvälineistä ei enää ole apua
- kauppa-asioita = Tytti ostaa, muut hoitakoon roudauksen
jne jne.

N:lle olen kovasti Tytin Työleiriä jo markkinoinut, mutta apteekki tuntuu vievän ajastaan suurimman osan. Kärtin tänään viimeisintä tilannetta:

T: Niin, työvuorolistaa ei sit vissiin oo vielä näkynyt?
N: Ai sinne sun luo?

Noooo, lähinnä ajattelin sinne apteekkiin, mut voin mäkin toki laatia oman. :D

Back to where it all began.

Terveisiä TAYSista. Niinhän siinä kävi, ettei edes verkkokalvokirurgi osannut ratkaista kaikkia mun ongemia vain esim. silmätippaa vaihtamalla, kuten salaa haaveilin. Visus, eli näöntarkkuus on kuukaudessa romahtanut 0,5:stä heikkoon 0,3:een ja nyt on aika ryhtyä tositoimiin.

Asiassa edetään kuten olin toivonutkin, eli ensin poistetaan kaihi. Sori vaan Kaunareiden katsomiseen uutta potkua kaivanneet mummot, jonon ohi mentiin niin että hujahti. Leikkaukseen siis 9. helmikuuta. Tähän asti kaikki sujui kuten olin toivonutkin, mutta sitten alkoikin alamäki. Ensimmäinen takapakki on kuukauden sairasloma. Onni onnettomuudessa on se, ettei saikulle osu yhtään tenttiä, joten sinällään saan jatkaa opiskelua kyllä. Mun kaihini(kin) on jotenkin erikoisvaikea, joten voi olla, että samassa leikkauksessa joudutaan sitten kuitenkin tekemään myös se silikonin poisto. Ja nyt se sanottiin suoraan: "verkkokalvo on niin kireä, että vaikka se nyt näyttää tukevalta, pelkään pahoin että se räpsähtää heti irti, kun silikoni on poistettu". Näkökyky on heikennyt niin nopeasti, ettei se todennäköisesti johdu kaihista ainakaan kokonaan. Eli voi olla, että tästä keväästä tulee ihan yhtälailla sairaslomakevät kuin mitä syksy oli.

Saakohan TAYSiin bonuskorttia? Riittävällä pistemäärällä voisi sitten saada jotain spessua vaikka? Olen vissiin viettänyt laitoksessa melkoisesti aikaa jo muidenkin kuin itseni mielestä, sillä tänään sairaanhoitaja vaan tuumasi, että "no terve vaan ja käypä sisään, ei tässä varmaan sen enempää tarvitse kätellä kun ollaan jo niin monesti tavattu" ja lääkärin soittaessa leikkausasiaa toisessa päässä ollut ihminen ilmeisesti osoitti tuntevansa tapauksen, kun lääkärini hihkaisi ilahtuneena "ai, sä tiedätkin jo tän - joojoo, ihan samat on kaikki tiedot edelleen...".

Äiti sentään oli ihan fiiliksissä, kun siirryttiin taas silmäpolin puolelta verkkokalvopolille. Itse muutos nyt ei ole muutamaa rappusta kummempi, mutta asiakaskunnassa tapahtuu noin 80 ikävuoden pudotus - asiakaskunta koostui yhdestä sylivauvasta, yhdestä seisovasta muttei vielä kävelevästä vauvasta, yhdestä taaperosta ja ehkä viisivuotiaasta. Ja sitten olin tietysti minä. Taapero oli kuin ilmetty minä tai veljeni, äiti veti syvään henkeä kun pieni rillipää lyllersi lääkärin vastaanotolta. Tahtoisin tietää, kuinka sujuvaa vauvaa ne lääkärit puhuu, että saavat asiakkaidensa näkökyvystä edes jotain tolkkua.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Riippumatto(muus).


Kuva: Google, hakusana "ticket to the moon".


Olen himoinnut riippumattoa jo vuosia. Futonin ohella se olisi mitä leppoisin ja ergonomisin nukkua ja ah, mikä mahdollisuus kuunnella musaa tai radiota ja tuijotella ikkunasta kesäisiä poutapilviä.

Niin, haluaisin tosiaan tuijotella ikkunasta, eli matto tulisi sisäkäyttöön. Vuokra-asunnon seiniä ei voi kuitenkaan oikein koukuttaa, joten telinekin pitäisi olla. Nyt olen löytänyt tyyliini hyvin istuvan puisen telineen, mutta matkassa on mutka. Tai oikeastaan ei mutkaa vaan suora. Se riivattu tellinki vaatii nimittäin 4,1m pitkän suoran tilan, joita ei kodistani kovin paljon löydy, ellei halua teljetä kulkua parvekkeen ovelle, keittiöön, olkkariin tai oikeastaan minnekään.

Koska sohvani muuttaa muualle reilun kuukauden kuluttua, olen viime päivinä tehnyt paljon ajatustyötä, jotta keksisin pulmaani ratkaisun. Insinööriaivolohkosta olen kaivanut esiin tarpeelliset työkalut: Pythagoraan lauseen (tämän avulla aion selvittää makuuhuoneeni halkaisijan) ja teologiaivolohkosta järjen rajat ylittävän uskon (sen avulla saan nelimetrisen telineen mahtumaan kaksimetrisen sohvan jättämään aukkoon).

Yläaste-lukioaikoina minulla oli huoneessani riipputuoli, jota edelleen kaipaan aika-ajoin.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

The Big Readin mukaan täysi-ikäinen keskiverkokaduntallaaja on lukenut seuraavasta listasta kuusi kirjaa.

1) Lihavoi lukemasi.
2) Kursivoi ne, jotka aiot lukea.
3) Alleviivaa ne, joita rakastat.

1 Pride and prejudice - Jane Austen
2 The Lord of the Rings - JRR Tolkien
3 Jane Eyre - Charlotte Bronte

4 Harry Potter series - JK Rowling
5 To Kill a Mockingbird - Harper Lee
6 The Bible
7 Wuthering Heights - Emily Brontë
8 Nineteen Eighty Four - George Orwell
9 His Dark Materials - Philip Pullman
10 Great Expectations - Charles Dickens
11 Little Women - Louisa M Alcott
12 Tess of the D'Urbervilles - Thomas Hardy
13 Catch 22 - Joseph Heller
14 Complete Works of Shakespeare
15 Rebecca - Daphne Du Maurier
16 The Hobbit - JRR Tolkien
17 Birdsong - Sebastian Faulks
18 Catcher in the Rye - JD Salinger
19 The Time Traveler's Wife - Audrey Niffenegger
20 Middlemarch - George Eliot
21 Gone With The Wind - Margaret Mitchell
22 The Great Gatsby - F Scott Fitzgerald
23 Bleak House - Charles Dickens
24 War and Peace - Leo Tolstoy
25 The Hitchhiker's Guide to the Galaxy - Douglas Adams
26 Brideshead Revisited - Evelyn Waugh
27 Crime and Punishment - Fyodor Dostoyevsky
28 Grapes of Wrath - John Steinbeck
29 Alice in Wonderland - Lewis Carroll
30 The Wind in the Willows - Kenneth Grahame
31 Anna Karenina - Leo Tolstoy
32 David Copperfield - Charles Dickens
33 Chronicles of Narnia - CS Lewis
34 Emma - Jane Austen
35 Persuasion - Jane Austen
36 The Lion, The Witch and The Wardrobe - CS Lewis
37 The Kite Runner - Khaled Hosseini
38 Captain Corelli's Mandolin - Louis De Bernieres
39 Memoirs of a Geisha - Arthur Golden
40 Winnie the Pooh - AA Milne
41 Animal Farm - George Orwell
42 The Da Vinci Code - Dan Brown
43 One Hundred Years of Solitude - Gabriel Garcia Marquez
44 A Prayer for Owen Meaney - John Irving
45 The Woman in White - Wilkie Collins
46 Anne of Green Gables - LM Montgomery
47 Far From The Madding Crowd - Thomas Hardy
48 The Handmaid's Tale - Margaret Atwood
49 Lorf of the Flies - William Golding
50 Atonement - Ian McEwan
51 Life of Pi - Yann Martel
52 Dune - Frank Herbert
53 Cold Comfort Farm - Stella Gibbons
54 Sense and Sensibility - Jane Austen
55 A Suitable Boy - Vikram Seth
56 The Shadow of the Wind - Carlos Ruiz Zafon
57 A Tale Of Two Cities - Charles Dickens
58 Brave New World - Aldous Huxley
59 The Curious Incident of the Dog in the Night-time - Mark Haddon
60 Love In The Time Of Cholera - Gabriel Garcia Marquez
61 Of Mice and Men - John Steinbeck
62 Lolita - Vladimir Nabokov
63 The Secret History - Donna Tartt
64 The Lovely Bones - Alice Sebold
65 Count of Monte Cristo - Alexandre Dumas
66 On The Road - Jack Kerouac
67 Jude the Obscure - Thomas Hardy
68 Bridget Jones's Diary - Helen Fielding
69 Midnight's Children - Salman Rushdie
70 Moby Dick - Herman Melville
71 Oliver Twist - Charles Dickens
72 Dracula - Bram Stoker
73 The Secret Garden - Frances Hodgson Burnett
74 Notes From A Small Island - Bill Bryson
75 Ulysses - James Joyce
76 The Bell Jar - Sylvia Plath
77 Swallows and Amazons - Arthur Ransome
78 Germinal - Emile Zola
79 Vanity Fair - William Makepeace Thackeray
80 Possession - AS Byatt
81 A Christmas Carol - Charles Dickens
82 Cloud Atlas - David Mitchell
83 The Color Purple - Alice Walker
84 The Remains of the Day - Kazuo Ishiguro
85 Madame Bovary - Gustave Flaubert
86 A Fine Balance - Rohinton Mistry
87 Charlotte's Web - EB White
88 The Five People You Meet In Heaven - Mitch Albom
89 Adventures of Sherlock Holmes - Sir Arthur Conan Doyle
90 The Faraway Tree Collection - Enid Blyton
91 Heart of Darkness - Joseph Conrad
92 The Little Prince - Antoine De Saint-Exupery
93 The Wasp Factory - Iain Banks
94 Watership Down - Richard Adams
95 A Confederacy of Dunces - John Kennedy Toole
96 A Town Like Alice - Nevil Shute
97 The Three Musketeers - Alexandre Dumas
98 Hamlet - William Shakespeare
99 Charlie and the Chocolate Factory - Roald Dahl
100 Les Miserables - Victor Hugo

80% TkK, 11% TK, 5% DI

Viimeisen viikon ajan olen opintoneuvonut itseäni ahkerasti. Tänään puuhastelin teologisen tiedekunnan opintosuunnitelman parissa, sain sen palautettuakin. Opintosuunnitelmaan liittyvä essee pitää vielä raapustaa tulevan viikon aikana.

Opintorekisterissä odotti iloinen yllätys: filosofia ja etiikka on läpäisty! 7op, arvosana 2. Olin yllättynyt, iloinen ja vähän järkyttynytkin. Kesällä toivottavasti saan mahdollisuuden korottaa, mutta joka tapauksessa elämäni suurin pistemäärä yhdestä tentistä on nyt kilahtanut plakkariin!

Minussa asuu pieni insinööri, joka tykkää laskea hassuja asioita. Niinpä laskin mielenkiinnokseni nuo prosentit, että kuinka paljon eri tutkinnoistani on jo tehtynä. Ilahduttavaa. Muutenkin opiskelu tuntuu pitkästä aikaa palkitsevalta, hyvältä ja mielenkiintoiselta. Viikon päästä alkaa kyllä sitten taas niin hurja periodi, etten tiedä voiko sellaisesta selvitä hengissä ollenkaan. Nyt on kuitenkin hyvä mieli.

Eilisissä sirkusteemoissa olen edelleen, paljon on tullut kuuneltua Detektivbyrånia.



Toissapäivänä julkaistuun arvontaan osallistuneita kolme, voittopotissa ainakin herkkuja ja hyvää, joten kannattaa osallistua!

lauantai 24. tammikuuta 2009

Luottamus ja naurunhörö.

V. ja B:n koira T. olivat luonani yökylässä. Koska söimme eilen kevyen lounaan, saimme herkutella kaksi päivää. Eilen teimme kokojyväbasmatiriisiä bataatti-herkkusienicurrylla, jälkkäriksi hedelmäsalaattia kermavaahdolla. Teimme myös sämpylöitä sekä Charlotta-kakun täksi päiväksi, siitä kuvia tulevaisuudessa, kunhan niitä V.:ltä saan. Katsoimme illalla Kautokeinon kapinan, joka oli kyllä hyvä!

Tänään oli ohjelmassa hidas aamu, eilisiä sämpylöitä, smoothieta ja lattea, nam! Mutteripannun hankinnan jälkeen olen nauttinut kahvia todella vähän (normikeitin muutti siis pois taloudestani), mutta nauttimani kahvi on ollut erinomaista. Lounaaksi eiliset jämät ja jälkkäriksi sitä Charlottaa. Syykin kakkuun meillä oli, nimittäin T:n synttärit (kahden viikon päästä).

Naurunhöröä riitti, etenkin tuo kevyt lounas perjantaina tuntui oikeuttavan yhtä sun toista koko kaksipäiväisen ajan. Toinen mieleeni jäänyt tilanne tapahtui keittiössä eilen illalla.

V: Onko tämä biojäte? (nostaa paperipussin pöydältä pussin reunoista pidellen)
T: Joo, on. Kannattaa suhtautua skeptisesti pussin pohjan kestävyytee... *tututum*

Seurauksena keko kaikkea epämääräistä keittiön matolla. Niin. Nauratti aika kauan.

Tänään menimme sirkukseen, täällä oli sirkusfestari ja Sorin Sirkuksen tiloissa esiintyi Salpauksen sirkusalan ammattitutkinnon juuri päättäneet. Ystävämme S. oli mukana myös. Kuinka ylpeä saa ystävästään olla? Siellä se rohkea mimmi kiikkui katonrajassa trapetsikeinulla ja teki kaikkea, mitä me sydän kurkussa katsottiin. Onneksi sillä oli pyllyssä sellainen pelastusnaru, ettei ollut vaaraa hällä eikä muillakaan.

Esityksen jälkeen menimme morjestamaan ja selvisi, että S. oli karmeassa taudissa, eturiviin (ainakin 5-6m trapetsikeinua alempana) oli aina välillä kuulunut hinkuvinkuva hengitys. Kuulemma kolme panadolia, parit finrexinit ja tavoitteena olla tippumatta. Kuulosti siltä, että yskän mukana tulee ulos kaikki sisäelimetkin.

Sirkus on ihanaa. Äänimaailmat oli luotu taidokkaasti ja kun korvat on täynnä eikä silmät juuri näe, ympäröivä maailma katoaa. Metallisista vanteista, joita taidokkaasti pyöriteltiin tai joiden sisällä pyörittiin, tuli saippuakuplamainen vaikutelma ja ilmassa liitävät ihmiset ja taidokkaat paritemput saivat aikaan tunteen siitä, että lavalla on niin paljon luottamusta, etten heti keksi mistä muualta sitä voisi niin paljon löytää.

Jatkossa S. kumppaneineen löytyy Sirkus Aikamoisesta.

Ehkä sitten, joskun näöstäni aikanaan luovun, voin alkaa harrastaa jotain tällaista, mistä aina olen haaveillut mutten koskaan saanut yrittää?

Ps. kurkistakaa myös edelliseen postaukseen ja arvontaan! Tähän mennessä osallistujia on kaksi, osa palkinnoistakin jo valmiina!

torstai 22. tammikuuta 2009

Kymppitonnin arvonta.

Toiveikkaille tiedoksi, että rahaa en arvo.

Mutta koska maaginen 10 000 lukijan raja häämöttää, päätin julkistaa juhla-arvonnan!

Mistä toivoisit minun kirjoittavan?
Mihin haluaisit kuulla mielipiteen? (niitähän minulla riittää)

Arvon kaikkien tähän viestiin juttutoiveen jättäneiden kesken ylläripalkinnon, aikaa on siihen saakka, kunnes kävijälaskuri pyörähtää kymppitonnin ohitse.

ilo... eikun elämänpilaaja.

Opiskeluhan ei tunnetusti ole yhtään mukavaa, vaan vakavaa työtä ja raadantaa. Ja valmistuminen se vasta haudanvakavaa onkin!

Opintoneuvojan duuniin kuuluu ihmisten opintosuunnitelmien tarkastaminen. Vanhassa tutkintorakenteessa opiskelevien suunnitelmat tarkastetaan valmistumisen kynnyksellä (ai miten niin nurinkurista?), uuden tutkintorakenteen opiskelijoilla niitä tarkastellaan lähes vuosittain. Opiskelijat vihaavat suunnitelman tekoa ihan yhtä paljon kummassakin tutkintorakenteessa.

Itse olen jo huomannut uuden tutkintorakenteen edut, niin myös tänään. Uudessa rakenteessa opiskeleva avaa opinto-oppaansa ensimmäisen vuoden syksyllä, toisen vuoden syksyllä ja senkin jälkeen edes joskus. Vanhan tutkintorakenteen opiskelija saattaa avata opinto-oppaan ensi kertaa silloin suunnitelmaa tehdessään, ts. juuri valmistumisen kynnyksellä - jos silloinkaan.

Urani aikana olen tavannut opiskelijan, joka palautti diplomityön ja tahtoi valmistua. Kunnes selvisi, että hupsista vaan, häneltähän puuttuu pakollinen sivuaine. Olen tavannut myös opiskelijoita, joiden mielestä pakollisista kursseista voi luistaa neuvottelemalla. Voi, kun se olisikin mahdollista, minäkin olisin korvannut fyssan ekan ja matikan viidennen kurssin jollain ihan muulla jo moneen kertaan.

No, kun se nyt ei valitettavasti ole mahdollista, niin yliopisto on ihan susi, opintoneuvoja tekee asioista vaikeita ja ei ymmärrä, että jos on töissä pääkaupunkiseuulla ja asuu siellä, on täysin mahdotonta tulla tenttimään yhtään kurssia, ja valmistuminen menee väistämättä eteenpäin ainakin vuodella ja elämä on pilalla.

Olen tosiaan lyhytnäköinen pönttö, olisihan minun pitänyt ymmärtää. Se puuttuva tenttikin on niin työläs, että sen suorittamiseen menee korkeintaan tunti. Siinä kysytään mm. mihin kyseistä ainetta tulee elämässään tarvitsemaan ja lisäksi on pari laskua, joista selviytymiseen vaaditaan lukion oppimäärä!

Onneksi olen löytänyt työn, jossa pääsen toteuttamaan luontaisia lahjojani ihmisten piinaamisessa.

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Mitäpä Jos.

En tiennyt Samuli Putron julkaisevan soololevyn aivan pian. Nyt tiedän ja levy on tilattukin jo, se spesiaalimpi versio. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät Zen Cafen olevan mulle tosi tärkeä. Muutama vuosi sitten sain siitä irti niin paljon, että vuoden aikana näin ainakin kuusi keikkaa. Tänään, samalla kun kuulin soololevystä, kuulin myös tämän. Kiitos ja kumarrus, kuunnelkaa ja nauttikaa.


Minulla on vaikutusta!

Hei vaan ja terveisiä puheviestinnän kurssilta, joka on vihdoinkin ohi!

Olen iloinen, yksi ryhmäläinen ilmoitti aatteen paloni johtaneen siihen, että hän osti Reilun Kaupan viinirypäleitä. :) Toinen ryhmäläinen puhui tänään lämpöpumpuista ja tuumasi, että isänsä hankki lämpöpumpun viiden vuoden suostuttelun jälkeen. Joten ehkä hitaasti lämpenevyys on vain isien ominaisuus...

N.n kanssa olen keskustellut kotimaisesta ruuantuotannosta ja päässyt niin pitkälle, että hänen pöydässään on nykyisin kotimaisia levitteitä. Ilmeisesti kotimaisuutta tarkkaillaan myös muissa tuotteissa ihan ilman mun vakuuttelupuheenvuorojanikin, sillä kuulinpa sellaista, että Valion juustopakettia tutkiessaan oli huomannut merkinnän "valmistusmaa Saksa"! Toisessa pakkauksessa, samassa tuotteessa siis, oli kuitenkin ollut Suomi. Omituista.

Eiliseen kesätyöpalkkapostaukseen vielä lisäyksenä sen verran, että tekniikan alan taustalla ja TEKin tilastoja tuijotelleena hieman kirpaisee nämä muiden alojen palkat. Kolmen vuoden opintojen jälkeen tekniikan alan palkkasuositus kun on 2100e...

tiistai 20. tammikuuta 2009

Kutsumus palkkapussissa.

Päädyttiin tänään iskän kanssa puhelimessa vaarallisille vesille. Mutta käyttäydyttiin hyvin eikä siis vajottu heikkoihin jäihin tai sytytetty kolmatta maailmansotaa.

Isäni on elämäntilanteessa, jossa palkkapussiin tuijottelu on realismia. Talo valmistuu pian ja täysi-ikäistyneet kotona asuvat lapset ja yksi kasvuikäinen (tuleva parimetrinen( syövät enemmän kuin kaksi huoltotiimiläistä ehtii Prismasta roudata jääkaappiin. Päädyttiin sitten keskustelemaan siitä palkkapussin paksuudesta.

Isäni mielestä hyvät tulot olisivat siinä 6,5-7,5 tuhannen euron kuukausiansioiden tasolla. Vedin syvään henkeä ja kysyin, mihin niin paljon rahaa voi kukaan tavallista arkea pyörittävä tarvita. Kuulemma se selviää sitten, kun on perhe ja "lapsia, jotka vie kaiken rahan". En minä kyllä koskaan ihan noin tyyris kuvitellut olevani!

Tänään postitin kolmannen kesäteologihakemuksen ja lueskelin kirkon työehtosopimusta. Mikäli ymmärsin oikein, kesäteologille maksetaan 1000-1500e kuussa. Joku, jolla on tarkempi tieto, valistakoon minua! Olisi parempi mieli mennä haastatteluun ensi viikolla, jos tietäisi mitkä smmat ovat realistisia.

Jotenkun tuo 1000e kesäteologille tuntuu aika pieneltä, kun viime kesänä seurakunnan työssä (3,5h/päivä) kesäkerhonohjaajana tienasi 800e.

Kirkon työ on kutsumus. Jostain syystä ihmisten mielestä kutsumus, etenkin jos se on kirkollinen, ei kuulu ansaita suuria rahoja. Jos kutsumus on lääkäri, tilanne on täysin toinen. Mutta auta Armias, jos kutsumuksesi on kirkossa ja haaveilet ääneen rahasta, tekopyhyyttä se on heti!

Eipä sillä, toivon saavani sellaista palkkaa kesällä ja töissä yleensäkin, että saisin vuokran maksettua ja sen jälkeen jäisi rahaa juokseviin menoihin niin, ettei ruokakaupassa tarvitse miettiä, onko varaa ostaa tarpeellisia tavaroita. Ja että jotain jäisi vielä mahdollisesti säästöönkin.

Verokortti verkossa.

Olen turhautunut. Olin turhautunut jo ennen tätä silmärumbaa. Palveluita karsitaan, tee-se-itse ja itsepalvelu tuntuvat olevan muotia ja vaikka ihan ihmisen kanssa asiointimahdollisuus on olemassa, se on sijoitettu niin, ettei sitä ainakaan vahingossa löydä, välillä ei etsimälläkään.

Lähikirjastoni on nyt siirtänyt lainaustiskin syrjemmälle ja entisen lainaustiskin paikalle on tuotu lainausautomaatti. Ymmärrän kyllä, että yhä useammat käyttävät automaattia, se kun ei nalkuta myöhästymis- ym. maksuista, mutta jos sitä ei näe käyttää, siitä ei ole mitään iloa. Savu alkaa nousta korvistani siinä vaiheessa, kun vihdoin kirjastotädin palvelupisteen löydän ja kortin ojennettuani tyyppi kysyy ensimmäisenä "Eikö sinulla ole sitä tunnuslukua?" ja vilkuilee automaattiin. Tässä taannoin poltin proppuni niin, että vastasin tyylilleni epänormaalin tylysti "toki on, mutta mulla on myös näkövamma, enkä näe tota teidän masiinaa käyttää". Nainen hämmentyi ihan täysin, lainaili mulle matskuja ja sopivan vastauksen keksittyään totesi, että "niin, ajattelin vain mainostaa tuota meidän internetissä olevaa palvelua, jossa voi uusia kirjat". No joo, olen ihan varma, että mun käyttäjätiedoissa lukee onko mulla tunnuslukua vai ei, senhän saa nykyään automaattisesti, kun kirjastokortin hankkii! Ja kyllä, ala-asteelta saakka olen nettipalvelua käyttänyt, kiitos kysymästä.

Tuoreempi tapaus on verokortti ja sen muutoksia varten kehitetty palvelu. Verokortti verkossa on kenties kätevä palvelu, mikäli siinä kotiin tulleessa verokortissa mättää vain jokin yksityiskohta, esimerkiksi tulojen määrä. Minä tienaan vuoden aikana yhdestä työstä koko vuoden, yhdestä työstä 10 kuukautta ja toivon mukaan vielä kesätöistä erikseen. Joten todellakin tahdon neuvotella verotädin kanssa, jotta saan kolme tulorajoilla varustettua verokorttia. Puhelinpalvelun numeron löytämiseen meni jälleen kerran kymmenen minuuttia ja sinne soittaessa saa kuunnella "verokortin voit nyt tehdä myös verkossa jonottamatta!"- rallatusta. Eikö joku insinööri voisi tehdä puhelinjärjestelmän, jossa kyseisen nauhan voisi vaimentaa esimerkiksi jotain numeronäppäintä napauttamalla?

Myös posti on raivostuttava paikka, välillä postitäti aloitti vimmatun myymisen - puhelinmyyntiin verrattavan vaikeastikatkaistavan tulvan - jos vahinfossakaan katselit, saati kosketit krääsää, jota postitiskille on levitetty. Aargh! Käyn postissa saadakseni tavarani lähetettyä tai vaihtoehtoisesti noudettua, en ostaakseni suklaata, pinssejä, pehmoleluja, tarroja, avaimenperiä...

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Sunnuntai.

Tänään tuli pyykättyä, käytyä kaupassa, kokattua, siivottua ja järjesteltyä vähän.

Iltasella menin naapuriin, T:n ja L:n kv-tutoroitavia tapaamaan. Ihania italialaisia, tyttö kuin enkeli ja kaikki itse rauhallisuuksia. Ujohko tsekki ja muutama meksikolainen, joista en vielä oikein ottanut selvää. Toivottavasti pääsen tapaamaan heitä myöhemminkin!

Huomenna koittaa arki ja aherrus, kandidaatintyön aiheanalyysin esittely ja työpäivä, kirjastokäynti ja toivon mukaan ehdin myös postiin, tahtoisin kirjoittaa ystävälleni Namibiaan.

Päivän tunne on luottamus, jotenkin on ihan harvinaisen turvallinen ja levollinen olo.

Maailman laiskin roskakuski.

Nimittäin minä. Vessan roskis kävelee varmaan ihan omin jaloin kohta, eteisessä on pahvivuori ja paperikassillinen paperinkeräyskamaa, jota en saa yksin kantaa. Keittiön roskis olisi pitänyt viedä jo aikapäivää sitten, samoin bio. Ainoastaan työpöydän roskakori voi ihan hyvin.

Koska roskien vieminen on kamalinta mitä tiedän, olen yrittänyt miettiä keinoja vähentää kertyvän roskan määrää. Tässä muutamia ajatuksia:

Vessa
- siirtyminen kuukuppiin ja kestositeisiin vähentäisi roskavuorta kovasti. Kuukuppi on olemassa, muttei vielä aktiivikäytössä, kestositeitä en ole muistanut ostaa.
- vessapaperirullat voi lykätä pahvinkeräykseen, litistettynä

Bio
- yritän kovasti syödä kaiken ostamani ruuan, toisin sanoen minimoida roskikseen joutuvan ruuan määrän. Lähinnä pois lentää hedelmien ja juuresten kuoria, omenankotia yms.

Keittiön sekajäte
- metallit ja lasit kierrätykseen
- maito- ja mehutökit huuhdottuna sisäkkäin ja keräiykseen, ainakin meidän roskasäiliössä lukee että ne voi laittaa pahvien kanssa samaan - Jyväskylässä isäni roudaa ne erilliseen maitopurkin keräämöön
- ostan mahdollisimman pakkaamattomia tuotteita
- tarvitessani pussin otan mieluummin paperipussin vihannesosastolla, sitä voi käyttää sittemmin biopussina
- samaan muovipussiinkin voi laittaa useampia eri tuotteita, kassatäti tai -setä osaa kyllä näyttää konellee ne kaikki eri hintalaput. Muovipussit voi sitten käyttää pakastukseen tai roskapusseina

Tavoitteenani on tilanne, jossa vessan roskiksen voisi viedä muutaman kerran vuodessa, bion kerran viikossa ja keittiön kuivaroskiksen joka toinen viikko. Muita kierrätysjätteitä voi kuljetella sitten tarpeen mukaan, paperiroskia toivoisin syntyvän minimaalisesti.

Tänään aion laittaa mainoskiellon postilaatikkoon, koska inhottaa kantaa kotiin kilo paperia vain siksi, että siellä seassa on Kirkkosanomat.

Löytyykö teiltä hyviä ideoita ja käytäntöjä?

lauantai 17. tammikuuta 2009

Home Sweet Home.

Koska koko ajan luulen, että huomenna on maanantai, voin käyttää huomisen, eli sunnuntain, sellaisiin juttuihin, joihin ei muuten olisi aikaa. Toisin sanoen järjestelen ja siivoan, käyn kaupassa, pyykkään, tiskaan ja organisoin opinnot ja luottamustoimet niin, että maanantaina voin sitten aloittaa järjestäytyneen elämän.

Tänään minusta tuli Changemakerin tiimin markkinointi- ja tiedotusvastaava ja suoraan sanottuna olen sekä erittäin innostunut että kauhuissani. Luulenpa, ettei työ tekemällä lopu, mutta toisaalta se on erittäin mielekästä ja tehtävästä tulee juurikin omannäköiseni.

Kaksilahjerintama on seisahtunut, salainen tietolähteeni selvitti potentiaalisen miekkosen olevan varattu. Harmitus ja helpotus, ehkä enemmän jälkimmäistä.

Olen myös kovin huolissani kesätyöhaastattelusta.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Työhaastatteluun!


Sain tänään kutsun työhaastatteluun. Ensimmäistä kertaa on epävarma olo, epävarmuus haastattelijoiden suhtautumisesta ajokortiyyomaan näkövammaiseen epäilyttää. Koen, etten ehkä ole kuumaa kamaa kesäteologimarkkinoilla, vaikka CV on kaksisivuinen ja kokemusta nuorten parissa ja riparreilta ikäisekseni kiitettävä määrä. Voi kuinka toivoisinkaan, että nyt tärppäisi!


Jäähyväisiä ja jännitystä.

Brittivahvistukseni A. lähti eilen. Kirkon nuorisoneukkareiden jälkeen hänelle jäi 32e edestä lounasseteleitä ja kun Saappaan pikkubussissa Helsinkiin päästyämme olimme kvoin nälkäisiä, noudimme ystäväni N.n ja suuntasimme Chico'siin. Nautin kovasti kuulemastani brittienkusta, läheisistä tunnelmista, välittömyydestä ja siitä, ettei ollut kiire mihinkään! Mun yhdet lemppareimmista tyypeistä oli mun kanssa ravintolassa ja kerrankin sai tilata vaan herkkualkuruokia ja jälkiruokia, joita suvereenisti jaoimme toisillemme "don't take all the cream!), kunnes tarjoilija toi välikaskun. Siitä sitten revimme riemua samoin kuin A.n meille tulkitsemasta suomenkielisestä ruokalistasta. Voi mikä ihana mies! Minulle on ollut suunnattoman vapauttava kokemus tutustua johonkuhun erikieliseen noin hyvin, löytää ihminen joka on samalla aaltopituudella ja jonka kanssa voi hullutella ilman, että tarvitsee hetkeäkään miettiä voisiko tästä joskus tulla enemmän kuin ystävyyttä. Minulla on veli Englannissa, tai huomisesta alkaen Tanskassa!

Illalla leipaisimme vielä N.n kanssa pitsaa, joskin paprikan sisällä asusti Aadolf, josta ei sen enempää. Pitsasta tuli paprikaton, mutta se oli silti/siitä huolimatta mitä mainioin! Nukuin huonosti, en tiedä miksi, mutta olin iloinen kun N. ei kiljuen juossut Muikkustani karkuun.

Aamulla koitti totuuden hetki, nimittäin teologisen tiedekuntatentti ja samalla tentti nro 1 teologisessa. No, totuus on, ettei se läpi tule menemään missään nimessä. Tai ainakin toivon niin, koska silloin menettäisin uskoni teologisen opetukseen... Kirjoja oli siis neljä ja kysymyksiä kuusi, joista kolmeen vastattiin. Päällimmäiseksi jäi tunne, että asioita kysyttiin luku- ja kappaletasolla, eli kestentissä kyllä selätän filosofit ja eetikot. Ensimmäisenä piti valita vastaako Kantin tietoteorian pääpiirteisiin vai Platonin vaikutukseen kristilliseen etiikkaan - vastasin jälimmäiseen. Sitten piti valita mitä on analyytisen etiikan ja jonkun toisen väliltä, valitsin ensimmäisen. Kolmantena piti määritellä viisi termiä: nominalismi, virtualismi, rationalismi, fenomeologia ja joku, jota en muista.

Eniten tentissä minua jännitti se, että olin kuullut huhuttavan kirjekuorista ja omituisista järjestelyistä, mutta rohjaisin mieleni alussa ja kävin tentinvalvojalta kysymässä, mitä ohjekalvossa lukee kun en näe. Olivat tosi tosi ystävällisiä ja neuvoivat hyvin. Ja se kirjekuorikin oli helppo, sisällä kysymyspaperi ja yleinen tietopaperi, jotka otettiin ulos, luettiin ja sullotiin kuoreen vastausten kanssa. Sitten vastaukset kiikutettiin eteen siihen pinoon, jossa oli tentin tarkastajan nimi, joka luki taas siinä yleisessä tietolapussa. Osasin, osasin!

Noin yleisesti olen toisinaan hieman arka vastaavissa tilanteissa, sillä inhoan sitä, kun joka katsoo minua kain halpaa makkaraa - siis hei, et-kö sä to-si-aaaaan tajuu? Riparillani oli isonen, jonka tyyli tuntui juuri tältä. Muistan tilanteen edelleen, mur. Ja eikös sama häiskä kävele joka kerta vastaan kun HYn käytävillä haahuan, mur!

Poden kriisiä, kun eräällä kurssilla on mukavanoloinen kaksilahkeinen, ensi viikolla kurssin viimeinen kerta ja ääää. Näin tiivistettynä tämän hetken fiilikset. Olen tosin kehitellyt teorian, jonka perusteella voin jättää kaikki kahvillekutsut yms väliin, sillä tyyppihän on ilmiselvästi naimisissa oleva kahden lapsen isä, joka ei pidä sormusta voidakseen naurattaa naisia, minkä jälkeen ne kaikki naiset moottorisahamurhataan. Ja sellaisen kanssa ei sovi mennä kahville!

torstai 15. tammikuuta 2009

Yllätyskonsertti!

Sain eilen iloisen yllätyksen, kun minulle ja R:lle oli järjestynyt liput illan konserttiin Tamepre-talolle. Täytyy sanoa, että Jukka Perko on edelleen mun lemppari ja Mikko Kuustonenkin mitä mainioin. Tulkkaaminen ja kuunteleminen on vaikeaa, mutta tulkitsin niin että brittivahvistus A piti keikasta myös. Jatkoimme samaan tahtiin vielä Gospel Covertajien keikalle Telakalle. Kaikin puolin mukava ilta, kun vielä selvisi, että saan huomenna autokyydin Hesaan! (mistä saan hybän syyn skipata luennot..)

Aamulla elämästäni katosi tunti! En ymmärrä mitä tapahtui, mutta kun kello soi ja avasin silmät, kello olikin tunnin enemmän kuin sen soidessa. Todella outoa.

Kaikenlaista myllerrystä on ollut mielessä viime päivien ajan, etenkin eilen, niistä ehkä lisää myöhemmin. On tuntunut hyvältä olla yhdessä kirkon ihmisten kanssa, jotenkin se luontevuus ja "saat olla mitä olet"-tunne on todella rentouttava ja ihana. 

Kandintyön aiheanalyysi on palautettu myös, esittely maanantaina, N opettanee kalvojen tekoa minulle tänään. Huomenna teologisen ensimmäinen tentti, minun urallani siis. Läpi en tule pääsemään, mutta näenpähän edes, mitä tasoa siellä haetaan ja millaisia asioita kysytään.

Olo on väsynyt, mutta onnellinen. Turvallinen, kutkuttava. Ehkä kaikki selviää -olo, joka toivottavasti on läsnä vielä lauantai-iltana kun Helsingistä palaan tiskivuoren, roskapussien, pyykkivuorien, pölyn ja kirjapinojen täyttämään kotiini. On aloitettava ryhtiliike, on on on.

tiistai 13. tammikuuta 2009

Huomenta ja hyvää yötä.

Minulla oli vakaa aikomus kirjoitella tänään. Toissayö oli lyhyt, kun ilta venähti. Viime yö oli lyhyt, kun myöhään tuli ystävä englannista yhdeksi yöksi ja kuulumiset piti vaihtaa kerralla. Kotiuduin neljältä, kävelin petiin ja heräsin juuri nyt. Nyt tiputtelen silmätipat, pesen hampit ja menen takaisin nukkumaan. Toivon mukaan uni loppuu joskus aamuyöllä ja voin keskittyä koulutöihini sitten.

Viime päivät on kuluneet suuhteettoman suuressa parisuhteettomuuskriisissä, eilen eiku tänään ennen päikkäreitä olin kirkon lapsi- ja nuorisotyön neukkareilla ja oli kyllä mukavaa.

lauantai 10. tammikuuta 2009

Nuuskamuikkunen.




Vuosi sitten ajattelin, että tahtoisin itseeni tatuoiniin, jotain pienen pientä, joka kuvastaisi minua. Ajattelin, että se jokin voisi olla "nomad", konekirjoitustekstin tyyliin kirjoitettuna. Koin, että minulla on alituinen polte paikasta toiseen ja interrail oli ollut unelmien täyttymys. Päätin kuitenkin, että vähintään puoli vuotta on odotettava ensin ja tuumattava ajatusta. Sittemmin ajattelin, etten aina ehkä voi kulkea yhtä paljon ja mietin, olisiko sittenkin jokin pieni kuva, joka kuvaisi samaa.

Niin jalkaani, akillesjänteen ja nilkkaluun väliin, muutti eilen Nuuskamuikkunen. Nuuskamuikkunen kuvaa minulle vapautta, uskollisuutta omille arvoille, uskallusta ja rohkeutta, voimaa olla erilainen ja seistä omien arvojensa ja sanojensa takana, tasa-arvoa ja toisista välittämistä ja kuitenkin omaan kutsumukseen vastaamista.

Ystäväni N. on ollut koko ajan sitä mieltä, että koko ajatus on pöyristyttävä ja että ne asiat, joita ihminen tatuoinnilla tuo esiin, ovat jo jokaisessa ihmisessä, joten miksi niitä pitää enää ihoon tatuoida. Onhan se niinkin, mutta on hetkiä, jolloin kaipaa muistutusta.

Yksi armas lähipiiristäni on vakuuttunut, että nyt olen saanut sekä HIVin, hepatiitin että huonon maineen, mutta itse en usko niistä mihinkään. Putka vaikutti erittäin luotettavalta, asiantuntijalta, hygieeniseltä ja kaikin puolin turvalliselta paikalta teettää oma kuva.

Yhteiselomme jatkuu, seuraavat kaksi viikkoa vielä tiiviisti rasvaten. Oheinen kuva on eiliseltä, mutta jahka turvotus laskee, rupi irtoaa ja Nuuskamuikkusen silmätkin alkavat loistaa, esittelen tuoretta materiaalia.

Olen alkanut nähdä unia miehistä. Viime viikolla näin unta omista häistäni, joissa N. ja T. olivat kaasojani ja menestyivät vaihtelevasti. Puolisoni oli todella pitkä mies, sellainen vaalea ja komea Dressmann-mainoksen tyyliin, mutta halusi jostain kumman syystä pitää pitsistä pantaa (sellaista mitä talvella pidetään ulkoillessa) koko toimituksen ajan, isäni oli tyylilleen uskollisena puoli tuntia myöhässä ja odottelin tuskaisena siellä käytävän päässä ja puoliväliin käveltyäni heräsin. Viime yönä näin erilaista poikaystäväunta, jossa jälleen kerran mies oli erittäin pitkä. Tuumailun jälkeen hän ei kuitenkaan ollut vakuuttunut minun sopivuudestani ja herätessäni olin huonotuulinen.

Tänään mennään Tn kanssa keskustaan kuuntelemaan Jaakko Mäentaustan ja Melankolinan keikkaa. :)

Meemi.

Riikkis haastoi minut tähän:

1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

1. Saan otsani ja leukani yhtä aikaa kiinni seinään, nenässäni ei ole luuta.

2. Hyvin hallitussa kaaoks.. kodissani maustepurkit on aakkostettu maustekaappiin.

3. Minulla on n. 40-50 tyynyliinaa ja lähes saman verran teepaketteja.

4. Sain eilen Nuuskamuikkus-tatuoinnin kantapäähäni. Toivon sen muistuttavan minua vapaasta elämäntyylistä, vihreydestä, uskollisuudesta omille arvoilleni, ystävällisyydestä ja suomalaisuudesta.

5. Minusta tulee isona teonööri.

6. Tavoitteeni "yksi maa per ikävuosi" on pitänyt tähän asti, mutta lentomatkustamista vältellen ja kaikki muut lähimaat Venäjää lukuunottamatta kolunneena haaste vaikeutuu koko ajan.

Haastan mukaan seuraavat: an, Tiina (Tiinan kilja -blogista), Äitee, Arkipäivän aktivisti ja Ronja.

perjantai 9. tammikuuta 2009

Auttakaa miestä mäessä!

Tilanne on sen kaltainen, että puheviestinnän ja neuvottelutaidon kurssi lähenee loppuaan ja niin lähenee myös tämän neidin puheenvuoro. Ohjeena on siis pitää viidestä seitsemään minuutin pituinen puhe vapaavalintaisesta aiheesta. Kurssi on ollut varsin neuvottelutaitopainotteinen. Kurssi on myös hyvin insinööripainotteinen, suorastaan stereotyyppinen. Opettajan lisäksi meitä naisia on kaksi, loput kymmenen ovat harmaapaitaisia miehiä. Jos saan arvata, tulemme kuulemaan ainakin jonkin esityksen liittyen teknisiin innovaatioihin, taloustilanteeseen, tekniseen tai urheiluharrastukseen ja kiltatoimintaan. Haluan erottua joukosta, en halua luennoida ja tiedottaa. Haluan ajatteluttaa, pohdituttaa, mietityttää, suhteuttaa ja askarruttaa. Aika haasteellista, sanoisin.

Koska en halua valistaa, luovuin Reilusta Kaupasta aiheenani. Koska en halua saarnata tai ruikuttaa, luovuin luopumisesta aiheena. Päädyin siihen, että haluan puhua kohtuullisuudesta.

Maanantaina tulee englantilainen ystävä kylään ja kaupunkiin, ja ensi viikolla on myös iso tentti, johon en ole valmistautunut kuin vasta vähän ja kandintyön aiheanalyysi pitää palauttaa. Siksi aionkin tehdä tämän esityksen valmiiksi viikonlopun aikana, ainakin kalvojen osalta. Kurssi ei ole opettanut minulle mitään uutta, joten päätin tehdä elämäni ensimmäiset powerpointkalvot (!) ja opetella edes sen.

Tahtoisin kuulla kahdenlaisia ajatuksia:

1. Mitä sinulle tulee mieleen sanoista kohtuus, kohtuullisuus, kohtuuttomuus?
2. Jos kohtuuta, kohtuullisuutta ja/tai kohtuuttomuutta kuvaa jokin kuva, mikä se olisi?

Olen löytänyt netistä joitakin kuvia, jotka minun mielessäni kuvaavat kohtuutta, joitakin kuvia olen valinnut omien ja ystävieni kuvien joukosta. Mikäli löydät oikein hyvän kuvan, olisin kiitollinen linkistä! Jos haluat antaa itse ottamasi tai tekemäsi kuvan esitykseeni, sekin onnistuu.

Tuotantotalouden opiskelija helposti sanoisi, että olen ulkoistanut esitelmän teon. En koe tätä niin. Tahdon vain peilata omia ajatuksiani muiden ajatuksiin, jotta voin puhua aiheesta niin, että muut saavat kiinni ajatuksieni helmoista. Pelkään, että oma käsitykseni kohtuudesta on jotain aivan muuta kuin toisten käsitys, eivätkä muut ymmärräkään mistä puhun.

Vakinaistin suhteeni Nuuskamuikkuseen.

Toimituksen hoiti Jonna, joka oli oikein mukava ja lämminsydäminen. Etukäteen pohdin pitkään, mutta en silti epäröinyt - hyvä alku parisuhteelle siis. Nuuskikseni on luonteeltaan aika boheemi, eikä juuri perusta muodollisuuksista, joten jätettäköön tällä kertaa suuremmat juhlimiset muille. Ujouskin vähän vaivaa, joten jätettäköön valokuvaus myöhempään. Olen vaikuttunut siitä, miten tarkasti esteet tutkittiin! Minulla ei ole HIViä, epilepsiaa, hepatiittia enkä käytä epämääräisiä lääkkeitä tai ollut tilanteessa huumeiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena. Olo on edelleen aika herkkä, ja muiden kokemusten mukaan seuraavat pari viikkoa vietämme tiiviisti toisistamme huolehtien. Tukeakin parisuhteelle saa, mikäli alkuhuuman jälkeen tuntuu rakkaus haalistuvan. Olo on kaikin puolin loistava!

torstai 8. tammikuuta 2009

Kannattava arki.

Tulin juuri Changemakeristä ja sain taas olla omieni parissa, kuulla Kambodzasta ja nauttia arjen mukavasta tunnelmasta. M. kysyi kotimatkalla, miten jaksan henkisesti, kun silmä on niin epävarma ja tulevat käänteet epämääräisiä.

Mietin sitä vielä kotiin kävellessäkin ja tulin siihen tulokseen, että pelko on niin kuristava voima, kaikki voimat vievä, että sen yrittää työntää taka-alalle. Uskon, että minusta pidetään huolta ja on olemassa Suuri Suunnitelma, jossa minua ja kykyjäni käytetään, että se auttaa jaksamaan vaikka öisin heräänkin pimeään enkä nukahda ennen kuin olen sytyttänyt valon ja tarkistanut näkeväni yhtä paljon kuin illalla. Riikka kirjoitti blogissaan samasta aiheesta näin: "Minusta sanotaan, että olen rohkea nainen, että miten selviydynkään siitä ja tästä hienosti. Niin varmaan selviydynkin. Mutta eihän rohkeus koskaan ole ollut pelottomuutta vaan sitä, mitä teen avuttomuuden ja heitteille jäämisen tunteista huolimatta."

Minua kannattaa arki. Se sama arki, joka aika ajoin tuntuu hukuttavan, vievän voimat viemäriin tiskiveden mukana. Sama arki joka hukkuu pyykkivuoren levittyessä kylppäristä eteisen puolelle. Mutta kuitenkin se sama arki, jossa saan huomata, että osaan valmistaa ruokaa vaikken pakkausselosteita näekään. Löydän kaupasta maidon ja kalatiskin täti kertoo minulle savukaloista, joiden tekstejä en näe lukea. Sairaslomalla on tehtävänsä, mutta kun on liikaa aika murehtia ja velloa, nyrjähtää pois paikaltaan. Kotona on tehtävä tietyt asiat tai ne jäävät tekemättä, kotona on se ihana arki.

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Lapsuus lumppulaatikossa ja hampputeetä halukkaille.


Eilen lakanoita vaihtaessa tein aikamatkan lapsuuteen. Lapsuus oli tällä kertaa lakanoissa, sellaisissa kulahtaneissa ja haalistuneissa vaaleanpunaisissa ruusulakanoissa, jotka äitillä ja isillä oli kun olin pieni. Muistan sen tunteen, kun sai aamuyöllä kömpiä äitin viereen ruusupeiton alle ja laittaa kylmät varpaat äitin kylkeen (äitikin varmaan tykkäsi). Lakanat on jo vuosia olleet pannassa, toisen äiti lienee heittänyt pois kun on kulunut rikki ja tämän yksilön huijasin itselleni lumppulaatikkoon menevien joukosta muka askartelutarvikkeeksi. Kattia kanssa, käyttöön se tuli! Ja se vuosia vanha, tuttu tuoksu - lapsuus!

Joku halukas saa noutaa paketillisen hampputeetä, tai voin sen toki postimaksua vastaan lähettääkin. Paketti on avattu, siitä on juotu kerran. Totesin, ettei hampputee ole mun juttu, muutenkin perustan lähinnä mustasta teestä. Rohkea rokan syö ja maistaa hampputeetä!

tiistai 6. tammikuuta 2009

Kesätyökierroksella.

Tuotantotalouden puolella kaikki tuntuvat olevan kovin huolissaan finanssikriisin vaikutuksesta työmarkkinoihin ja etenkin niihin ensi kesän sellaisiin. Ihan ymmärrettävää kyllä, tässä kohti vuotta elellään mummojen joululahjarahoilla ja loppukeväästä teekkarit tunnetusti kiskovat vain kaljaa vappunsa kunniaksi.

Itse elän toivossa, että koska seurakunnat porskuttavat ja konfirmoivat nuoriaan ihan joka kesä meni pörssit ylä- tai alasuuntaan, voisi minun kesätyömahdollisuuteni olla siellä puolella. Etenkin nyt, kun alalta on sekä opintoja että kokemusta. Tähän mennessä hakemus on lähetetty Jyväskylän seurakunnalle. Loppuviikon tehtävänä on kirjoittaa hakemus Tampereen Seurakuntayhtymälle ja soittaa Uudenkaupungin kirkkoherralle ja kysellä, olisiko siellä tarvetta.

Onnekseni opintoneuvontakin pyörii juhannukseen saakka ja yhden järjestön riparille on lähes varma paikka jo minullekin, joten ainakin vuokra tulee maksettua. Nyt on siis kyse "vain" leivästä ja sen päällisistä. Yhtenä vaihtoehtona on myös Näkövammaisten keskusliiton ja paikallisyhdistysten leirit ja kurssit, niillekin joka vuosi työllistyy muutamia nuoria.

Tähän mennessä on kesiä tullut kulutettua Näkövammaisten Keskusliiton, Tampereen Seudun Näkövammaisten, ja Nuorten Keskuksen leireillä erilaisissa ohjaustehtävissä, 4H:n kotipalvelussa, kaupungin vanhainkodissa, yksityisessä dementiakodissa, it-firman toimistotyttönä (kukkien kastelu, postin jako ja 95% ajasta sopimusten skannaamista) sekä Jyväs-Golfin caddiemasterina sekä keittiöapuna. Jyväskylässä töiden saanti on aina nuorille kiven alla, kaupungin asukkaista kun lähes kolmannes on opiskelijoita ja koululaisia. Onnekseni kaupungin kesätyöarpajaisissa onnisti kerran, jonka jälkeen kokemuksellani pääsin seuraavaan paikkaan. Pari paikkaa olen saanut osittain suhteilla ja osan sitten ihan vain itseäni tyrkyttämällä.

Olisi kiva kuulla, jos joku osaisi kertoa omasta seurakunnastaan tai järjestöstä ja suositella kesätyöpaikaksi, kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan! Mistä itse olet löytänyt kesätyöpaikkasi?

maanantai 5. tammikuuta 2009

Maailman suurin

... luterilainen seurakunta, Jyväskylässä nimittäin. Käytiin eilen juhlamessussa ja täytyy sanoa, että piispa saarnasi kyllä hyvin. Ja hyvin tarkoittaa siis sitä, että piispa saarnasi sekä kovaa asiaa että sellaisella tyylillä, mikä sai minut keskittymään herpaantumatta. Simo Peura ei suinkaan lukenut saarnaansa paperista rivi riviltä ennalta toitottaen, tai ainakaan se ei siltä kuulostanut sinne sivupenkille, jolla piispaa näkemättä saarnan kuuntelin. Sen sijaan kuulosti siltä, että piispa olisi keskustellut, jylisi kun oli aihetta jylistä, tuumasi kun oli tuumattavaa. Ihailen värikästä ääntä, jota osataan käyttää hyvin.

Erityisesti mieleen jäi piispan pohdinnat siitä, löytävätkö ihmiset seurakuntaan, kun kirkon jäsenyyttä pidetään jopa tarpeettomana nykyään. Simo Peura sanoi, että hänen nähdäkseen ihmisistä on äkkiä tullut kovin vahvoja.

Vahvuus ja heikkous on ollut ajatusten asialistalla nyt, kun oman rajallisuuden ymmärtäminen ja epävarmuus tulevasta ovat murentaneet, vaikka luulinkin olevani kovin vahva. Miten helposti ihminen ylpistyykään, kuvittelee olevansa itsestään riittävä. Kuitenkaan "yksikään ihminen ei ole saari" ja joskus vain tulee se aika, kun tukiverkkoa kaipaa. On hyvä tietää, että on paikka jonne mennä, paikka jossa on toisten kanssa samalla viivalla omista kyvyistä ja pystymisestä huolimatta.

Kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä olla tärkeässä kirkossa ja nähdä jokainen istumapaikka käytössä. Tämä seurakunta on kotiseurakunta, vaikka virallisesti se ei sitä enää olekaan.

---

Noin muuten olen kiskonut tänään(kin) filosofiaa, joka ei etenkään vieraalla kielellä oikein aukene. Teekkarina olen selvinnyt kolmanteen opiskeluvuoteen käymättä ensimmäisessäkään kirjatentissä, teologisessa heti ensimmäinen tentti on sellainen. Kääk, paniikki!

Eilen löytämäni blogi on ihan mahtava, ihanaa löytää toinen, jonka kokemukset ovat samankaltaisia - etenkin kun se toinen elää nähdäkseni hyvinkin täysipainoista ja itsenäistä elämää!

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Blogilöytö!

YLEn kautta löysin Ronjan blogin, Näkemättömin silmin, mieletöntä! Jotenkin tuntuu hyvältä aina kun kuulee normaalia elämää elävästä nuoresta näkkäristä ja on joku joka tietää miltä tuntuu kun ei vaan nää.

Maailman pistekirjoituspäivä

Tänään vietetään maailman pistekirjoituspäivää. Pistekirjoituksen keksi 200 vuotta sitten syntynyt ranskalainen Louis Braille, kun kouluaikoinaan totesi tavallisten kirjainten olevan epäkäytännöllisen suuria sekä kirjoittaa että lukea sormin. Tämä on ihan loogista, kun ajattelee esimerkiksi ekaluokkalaisen lapsen sormenpään kokoa ja vertaa sitä pienimpään normaaliin kirjaimeen, jonka pisteistä voisi muotoilla. Braillen pisteaakkosten kukin merkki ja kirjain muodostuu 0-6 pisteen yhdistelmästä. Pistekirjoituskone on muuten rouhea laite, josta lähtee järeä ääni, pistekirjoituspaperi on enemmänkin pahvia. Muksuna oli suuri ihme, kun setä osasi lukea lastenohjelmien aikataulun silmät kiinni valkoiselta paperilta. :)

No, vaikka pistekirjoitus onkin kotoisin Ranskasta (ja nykyään käytössä joka puolella maailmaa) ja me elämme edistyksellisessä pohjoismaassa on silti sanottava, että rakas länsinaapurimme vain osaa asiat paremmin. Viime vuosien trendi on ollut pistekirjoituksen saapuminen julkisiin tiloihin. Junan paikkanumerot on merkitty pistein ainakin uusimmissa junamalleissa ja apteekissa tuotteista on löydettävissä tuotteen nimi pistein merkittynä, ainakin särkylääkkeissä. Ehkä N tietäisi, missä kaikissa tuotteissa se jo on? Nämäkin on lanseerattu aikaisemmin Ruotsissa ja joulun aikana paljastui ruotsalainen tuote, nimittäin Anna's pepparkakor! Ne syötävän hyvät ja ohuen ohuet piparit kertovat pikavilkaisulla ainakin tuotteen nimen ja parasta ennen -päiväyksen pisteillä.

Itse luen pisteitä auttavasti, jos saan aloittaa tutusta tekstistä. Ja luen niitä siis silmin :) Viime aikoina olen ajatellut tekeväni itselleni karhunpalvelusta kun lykkäämällä lykkään pisteisiin tutustumista. Pitäisi siis ottaa selvää, mistä aakkoston saisi ja onko opetteluun olemassa jotain hyviä tekniikoita. Isäni on sitä mieltä, että pisteillä on vaikea lukea, kun "eihän niitä edes tunne".

Olen sitä mieltä, että tuotteiden nimeäminen pisteillä olisi suuri edistysaskel. Marketympäristössä tuskin kukaan kovin näkövammainen saati sokko pärjää ilman avustajaa, mutta mikäli pakkauksista tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi hyllyjen reunoista löytyisi tuoteryhmien tai tuotteiden nimiä, voisi ihan arkisista maidonhakureissuista ja lähikaupassaa asioinneista jopa selvitä. Oletteko esimerkiksi pohtineet, miten erottaa jääkaapin ovesta maito-, piimä- ja jugurttipurkki, jotka ulkoisesti ovat hyvinkin identtisiä? Tai ruokakerma ja vaniljakastike?

Uskon, että aktiivisen kansalaisvaikuttamisen ohella asioihin saadaan vauhtia rakenteisiin vaikuttamalla ja eri organisaatioiden sisältä käsin. Toivoisinkin, että yksittäiset toimijat yrityksissä pohtisivat tuotteiden ulkoasun yhteydessä myös esteettömyyttä. En suinkaan kaipaa luomumaitooni tuottajakertomuksia pistekirjoituksella (ainakaan välttämättä), mutta arjen sujuvuuden kannalta esimerkiksi "M 0401" maitopurkin ja "J 1301" jugurttitölkin kyljessä helpottaisi tuhansien ihmisten arkea merkittävästi.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Nettiostoksilla: Karma Shop.

Jos joku on nettishoppaaja niin minä. Kaikki kirjoista vaatteisiin ja asusteisiin tulee tilattua pitkälti netistä, jopa hammasharjan vaihtopäiden tilaamista olen harkinnut! Viimeisin tilaukseni, lankojen ohella, on ollut alusvaate- ja tunikatilaus Karma Shopista.

Kaikki alkoi siitä, että sairaslomani aikana alusvaatteitani vain alkoi kadota. Koska pyykkäämisen hoiti valtaosin äiti, aloin epäillä, että reikäiset ja kulahtaneet sloggini eivät koskaan saavutakaan pesukoneen kitaa vaan jonkin aivan toisen kidan. Ennen pitkää sain myös kuulla, että joulupukki tuo sitten kalsareita tälle neidille. Ei ei ja ei! Minähän en enää äitini hankkimia mummomalleja suostu käyttämään, etenkään kun ne eivät olisi Reiluja. Pikavilkaisu osoittikin, että mukavimman näköiset ja hintaiset Reilut alusvaatteet löytyy Karmasta. Ostin Blaah-malliston bokserit ja kuudet tavalliset alushousut sekä tunikan, valmistajana People Tree. People Tree on brittiläinen vaatemerkki, jolla - siis koko organisaatiolla - on Reilun Kaupan sertifikaatti.

Jo vuosi sitten olin Sigtunassa Ruotsin luterilaisen kirkon teematapahtumassa, jossa osallistuin Reilun Kaupan työpajaan, jota piti Intiasta Ruotsiin adoptoitu nainen. Ammatiltaan hän oli luokanopettaja, mutta päätynyt sittemmin pyörittämään omaa Oria-tuotemerkkiään, joka valmistaa Reilun Kaupan vaatteita ja kodintekstiilejä. Puuvilla tulee hänen synnynseuduiltaan, Orissan osavaltiosta, joka on käsittääkseni Intian köyhimpiä, jollei jopa köyhin. Työpajassa saimme myös hiplailla Orian vaatteita ja täytyy sanoa, etten koskaan ole tunnustellut niin pehmeää puuvillaa! Oriallakin on nettikauppa, itse en ole tosin tilannut mitään, joten en tiedä kuluista ja sujuvuudesta.

Karma Shopin paketin avattuani tunsin sormissani sen saman pehmeyden kuin vuosi sitten ja päätin oitis, että marketalusvaatteiden käyttö loppui omalta osaltani tähän paikkaan. Kun kaiken lisäksi People Treen alusvaatteille tuli hintaa noin 5e/pöksyt en voi kuin ihmetellä, kuinka huimaa riistoa ne sloggit sun muut ovatkaan.

Karma Shopin paketti tuli kotiin kahdessa päivässä, ja tuotteet olivat juuri sitä mitä pitikin. Nyt kipin kapin ostoksille, sillä vielä tänään ja huomenna voi tilata ilman postikuluja!

Kuvan lainasin kaupan sivuilta, ja kyseiset kalsarit löytyy nyt minunkin kaapistani.

perjantai 2. tammikuuta 2009

Silmäpolin syövereistä.

Kotiuduin kuin kotiuduinkin, kuulemma silmässä on sisäinen verenvuoto, joka ei ole hälyttävä. Ei kai se järin hyväkään ole, mutta nyt siis odotellaan. Lisäksi on matalapainetta, kohta ollaan jo liiankin matalalla.

Polilla oli myös teinipoika vanhempiensa kanssa, oli käynyt uutena vuotena haaveri. Poku kommentoi uuden vuoden tekstiäni ja tuumasi, että laman aikana kaupungin skippaamat ilotulitukset jättivät ankean meiningin. Tuntuu myös siltä että aika monen silmät saattaisivat säästyä, jos omien pommien sijaan katseltaisiin vain kaupungin kustantamia. Ja sitä paitsi, onhan ne ainakin mun kokemukseni mukaan myös tosi paljon hienompia. Iskä ja M. soittelivat häämatkaltaan Münchenistä ja olivat järkyttyneitä siitä, että siellä ilotulitteita oli moninkertainen määrä Suomeen verrattuna, ihmiset ampuivat niitä surutta kädestä ja toisiaan päin ja mm. keskiaikaisen raatihuoneen ikkunoista sisään...

Nyt on suunnattava Philosophy for understanding theologyn pariin, kun tenttiinkin sain ilmoittauduttua. Elämäni ensimmäinen kirjatentti, aika uskomatonta.

torstai 1. tammikuuta 2009

Uusi vuosi, vanhat kujeet.

Huomenna lähdetään taas päivystykseen Tampereelle. Juuri näin äiti varmasti suunnitteli käyttävänsä vapaapäivänsä. Voi suru.

Uudeh vuoden juhlinnasta ja aika paljon muustakin.

Illalla oli mukavaa kuunnella uusinta Maria Kalliota, potea tautia ja neuloa vimmatusti. Ulkona poksahtelivat raketit, joita oli taas ilo katsella, pään päällä römisi kattopellit, joita epäilen väärin rakennetuiksi. (Äidin kodissa ei myöskään ole äänieristystä joka paikassa, olkkarin lattian läpi kuuluu jos alakerran naapurin puhelin soi ja jos se puhuu jotain.)

Pohdin, että kuinkahan ilmastoepäystävällisiä nuo raketit ovatkaan. Varmaan niistä irtoaa jos vaikka mitä kaasuja ja itseäni surettaa sekin, että ne vihdoin saadut valkoiset hanget muuttuivat hetkessä harmaiksi ja roskaisiksi. Ja jos raketteja voi käyttää lamamittarina, niin ei tässä maassa vielä hireää nälänhätää ole, kun on varaa pamautella taivaan tuuliin aika isoja summia rahaa. Sitä olen pohtinut myös, että onko kaupunkien ja kuntien ilotulituksissa järkeä. Toisaalta hetkessä pamahtaa ilmaan huomattava summa verorahoja samalla kun kouluissa kärsitään materiaalipulaa ja henkilökunnasta on pulaa julkisella sektorilla. Toisaalta taas ne ihmiset, jotka tulevat katsomaan kaupungin järjestämää show'ta, eivät ehkä sitten paukuttele omia rahojaan ilmaan ja päästä valtavia määriä kasvihuonekaasuja.

Tässä päivänä muutamana on ollut aikaa ajatella paljon. Olen ajatellut sitä, miten akateemisesti koulutetut naiset useimmiten ovat ne yhteiskunnan valveutuneimmat, jotka syövät lisävitamiineja samalla kun popsivat terveellisintä ravintoa koko väestöstä. Akateemiset naiset kierrättävät, ovat luomuja ja reiluja. Millä ne kaikki muut, miehet ja epäakateemiset voidaan tavoittaa?

Äidille on helppo perustella reilua kauppaa ihan perusargumentein: lasten koulutus, vanhempien kohtuullinen palkkaus, yhteisöprojektit. Samoin luomua, jonka hyödyt erityisesti maitotuotteissa ovat kiistattomat - luomu ei pieretä äiti, tavallinen pierettää ja hyla maistuu pahemmalta. Kuitenkin välillä tuntuu, että on minun tehtäväni tarjoilla kaikki uudet eko- ja eettisjutut tässä perheessä. Onko kyse vain kaavoihin kangistuneista keski-ikäisistä? Pitkäaikaistavoitteenani on, että äiti vaihtaisi kesämökkinsä sähkön vihreäksi. Mökki on vastahankittu, remontin tarpeessa ja remontin jälkeenkin vain kesäkäytössä, joten sähköä kulutetaan vähän eikä vihreästä siis tulisi suuriakaan kustannuksia. Viime aikoina meillä on käyty tomaattisotaa. Äitini suosii espanjalaista muovirasiaan ja sen jälkeen muovikuoreen pakattua, jotka saa mut vääntelemään käsiäni ja voihkimaan kuin oopperalaulajatar. Oih ja voih! Perusteluna hyvin toimeentuleva äitini (äidin kuukausipalkan arvelen olevan mun kuuden kuukauden kaikki tulot...) argumentti kun on se kuuluisa kilohinta. Jos mulla on varaa ostaa suomalaisia tomaatteja, niin miksei sillä olisi?! Itse luulen, että suurin syy on se, että ne espanjalaiset nyt vaan on jo niin kivasti paketissa. Tiedän kyllä, että suomalainen kasvihuonetomaatti on kaikkea muuta kuin ekoteko ja voisin vielä niellä sen, jos äiti ostaisi espanjalaisia irtoyksilöitä, mutta miksi kantaa kotiin muovikääreitä, jotka joutuu sittemmin omin käsin kantamaan roskiin? Itselleni suomalainen tomaatti on myös "suosi suomalaista"-kysymys, enkä halua tukea laittomien työläisten orjaleirejä Espanjassa.

Isäni luona taistelu jatkuu. Joulupukki toi hänelle kaksi pulloa RKn punaviiniä. Toivon, että maku miellyttää ja että iskä sittemmin voisi ostaa kyseistä merkkiä jos nyt ei sen RKn takia, niin siksi että se on hyvää. Isäni on juristi ja kauppatieteilijä, hänelle yritän tarjota RKaa työntekijän oikeuksilla höystettynä. Samaa muovikäärepakkaussotaa käyn myös sillä rintamalla, luomun kanssa ei ole toivoa. Isäni argumentoi usein myös samaisella hinnalla, mikä on ymmärrettävämpää, sillä he rakentavat parhaillaan taloa ja kotona on kaksi täysi-ikäistä ja yksi kasvuikäinen poikalapsi, joiden ravinnontarve on hämmentävää katsottavaa. Iloitsen siitä, että isäni on kiinnostunut ledivaloista, joskin veljeni huoneen halogeenivalojen tilalle ostetut saivat sähkömiessetäni kiljumaan. Ne ovat kuulemma jotain muinaisleditekniikkaa, veljeni huoneessa vallitsee suorastaan yökerhomaisen sinisenkelmeä valaistus (mikä varmastikin saa hänen olonsa vain kotoisaksi).