Luottamus ja naurunhörö.

V. ja B:n koira T. olivat luonani yökylässä. Koska söimme eilen kevyen lounaan, saimme herkutella kaksi päivää. Eilen teimme kokojyväbasmatiriisiä bataatti-herkkusienicurrylla, jälkkäriksi hedelmäsalaattia kermavaahdolla. Teimme myös sämpylöitä sekä Charlotta-kakun täksi päiväksi, siitä kuvia tulevaisuudessa, kunhan niitä V.:ltä saan. Katsoimme illalla Kautokeinon kapinan, joka oli kyllä hyvä!

Tänään oli ohjelmassa hidas aamu, eilisiä sämpylöitä, smoothieta ja lattea, nam! Mutteripannun hankinnan jälkeen olen nauttinut kahvia todella vähän (normikeitin muutti siis pois taloudestani), mutta nauttimani kahvi on ollut erinomaista. Lounaaksi eiliset jämät ja jälkkäriksi sitä Charlottaa. Syykin kakkuun meillä oli, nimittäin T:n synttärit (kahden viikon päästä).

Naurunhöröä riitti, etenkin tuo kevyt lounas perjantaina tuntui oikeuttavan yhtä sun toista koko kaksipäiväisen ajan. Toinen mieleeni jäänyt tilanne tapahtui keittiössä eilen illalla.

V: Onko tämä biojäte? (nostaa paperipussin pöydältä pussin reunoista pidellen)
T: Joo, on. Kannattaa suhtautua skeptisesti pussin pohjan kestävyytee... *tututum*

Seurauksena keko kaikkea epämääräistä keittiön matolla. Niin. Nauratti aika kauan.

Tänään menimme sirkukseen, täällä oli sirkusfestari ja Sorin Sirkuksen tiloissa esiintyi Salpauksen sirkusalan ammattitutkinnon juuri päättäneet. Ystävämme S. oli mukana myös. Kuinka ylpeä saa ystävästään olla? Siellä se rohkea mimmi kiikkui katonrajassa trapetsikeinulla ja teki kaikkea, mitä me sydän kurkussa katsottiin. Onneksi sillä oli pyllyssä sellainen pelastusnaru, ettei ollut vaaraa hällä eikä muillakaan.

Esityksen jälkeen menimme morjestamaan ja selvisi, että S. oli karmeassa taudissa, eturiviin (ainakin 5-6m trapetsikeinua alempana) oli aina välillä kuulunut hinkuvinkuva hengitys. Kuulemma kolme panadolia, parit finrexinit ja tavoitteena olla tippumatta. Kuulosti siltä, että yskän mukana tulee ulos kaikki sisäelimetkin.

Sirkus on ihanaa. Äänimaailmat oli luotu taidokkaasti ja kun korvat on täynnä eikä silmät juuri näe, ympäröivä maailma katoaa. Metallisista vanteista, joita taidokkaasti pyöriteltiin tai joiden sisällä pyörittiin, tuli saippuakuplamainen vaikutelma ja ilmassa liitävät ihmiset ja taidokkaat paritemput saivat aikaan tunteen siitä, että lavalla on niin paljon luottamusta, etten heti keksi mistä muualta sitä voisi niin paljon löytää.

Jatkossa S. kumppaneineen löytyy Sirkus Aikamoisesta.

Ehkä sitten, joskun näöstäni aikanaan luovun, voin alkaa harrastaa jotain tällaista, mistä aina olen haaveillut mutten koskaan saanut yrittää?

Ps. kurkistakaa myös edelliseen postaukseen ja arvontaan! Tähän mennessä osallistujia on kaksi, osa palkinnoistakin jo valmiina!

Kannattava arki.

Tulin juuri Changemakeristä ja sain taas olla omieni parissa, kuulla Kambodzasta ja nauttia arjen mukavasta tunnelmasta. M. kysyi kotimatkalla, miten jaksan henkisesti, kun silmä on niin epävarma ja tulevat käänteet epämääräisiä.

Mietin sitä vielä kotiin kävellessäkin ja tulin siihen tulokseen, että pelko on niin kuristava voima, kaikki voimat vievä, että sen yrittää työntää taka-alalle. Uskon, että minusta pidetään huolta ja on olemassa Suuri Suunnitelma, jossa minua ja kykyjäni käytetään, että se auttaa jaksamaan vaikka öisin heräänkin pimeään enkä nukahda ennen kuin olen sytyttänyt valon ja tarkistanut näkeväni yhtä paljon kuin illalla. Riikka kirjoitti blogissaan samasta aiheesta näin: "Minusta sanotaan, että olen rohkea nainen, että miten selviydynkään siitä ja tästä hienosti. Niin varmaan selviydynkin. Mutta eihän rohkeus koskaan ole ollut pelottomuutta vaan sitä, mitä teen avuttomuuden ja heitteille jäämisen tunteista huolimatta."

Minua kannattaa arki. Se sama arki, joka aika ajoin tuntuu hukuttavan, vievän voimat viemäriin tiskiveden mukana. Sama arki joka hukkuu pyykkivuoren levittyessä kylppäristä eteisen puolelle. Mutta kuitenkin se sama arki, jossa saan huomata, että osaan valmistaa ruokaa vaikken pakkausselosteita näekään. Löydän kaupasta maidon ja kalatiskin täti kertoo minulle savukaloista, joiden tekstejä en näe lukea. Sairaslomalla on tehtävänsä, mutta kun on liikaa aika murehtia ja velloa, nyrjähtää pois paikaltaan. Kotona on tehtävä tietyt asiat tai ne jäävät tekemättä, kotona on se ihana arki.