Tule Changemaker-viikonloppuun!

Hei, tässä seuraa mainos, jonka levitän ilomielin, sillä olen ollut mukana järjestämässä tapahtumaa.

Changemaker-viikonloppu Vaasassa, Österhankmon leirikeskuksessa 10.-12.9.2010. Tapahtumassa on seuraavanlaista koulutusta tarjolla:
- Puhtaat Vaatteet -kampanjakoulutus
- kouluttajakoulutus, Minna Mannert/Nuorten Keskus ry
- globaalitalous ja kehitysmaiden velkaongelma, Henri Purje/Attac

Lisäksi tarjolla on vaalipaneeli, jossa läsnä eri puolueiden nuoria eduskuntavaaliehdokkaita ja keskustelua eri puolueiden kannoista kehityskysymyksiin sekä Se nyt vain on tyhmää tuottaa liikaa -vientitukikampanjan mielenosoitustempaus Vaasan torilla. Rentoa yhdessäoloa ja tutustumista, mahdollisesti tietoa ja ideoita ekomatkailusta sekä leffojen katselua.

Kaikella tällä on hintaa 20e + matkat, joista yli 30 euron osuus korvataan. Tapahtuma löytyy Facebookista nimellä Changemakerin koulutusviikonloppu ja ilmoittautua voi 20.8. asti outi-maria.oinas laitatähänkissanhäntämerkki kirkonulkomaanapu välimerkki fi.

Changemaker tempaa tänään!

Tänään on Helsingissä klo 11.30-14 Changemakerin tempaus Kolmen Sepän aukiolla! Tervetuloa mukaan tempaamaan, katsomaan ja allekirjoittamaan vetoomus vientituista! Luvassa tanssivia tomaatteja, mukaansatempaavia lauluja ja mahtavaa menoa, sääkin suosii!

Itse kampanjasta lupaan kirjoittaa myöhemmin lisää.

Sain myös aamutuimaan lomakeinspiraation ja hain RAY:n kesätyötukea. Toivottavasti kaikkia näkövammaisten nuorten varoja ei olla vielä jaettu, tuen myötä säästyneillä varoilla voisi tulevassa kesätyöseurakunnassani palkata vaikka jonkun paikallisen nuoren.

Olen edelleen elossa.

Ja postattavaakin olisi, mutta minulla ei ole kameraa! Täytyy kysyä aamulla, jos O. lainaisi omaansa, niin saisin teillä uutukaisia kuvia esiteltäväksi :)

Odotellessanne voitte kaivaa kalenterit esiin ja merkitä sinne, että
17.4. klo 11.30-14 voi Kolmen Sepän aukiolla Helsingissä nähdä Changemakerin uuden kampanjan lanseerauksen! Mahtavaa menoa, tervetuloa vaikuttamaan ja katselemaan ja iloitsemaan :)
24.-25.4. on Kaapelitehtaalla jo kolmatta kertaa Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa voi paitsi kierrättää ja haalia ilmaisia aarteita tavaratorilta, myös ostaa käsityöläisten tuotoksia ja nauttia muotinäytöksestä.
23.-25.4. on Heinolassa Kirkon nuorisopäivät, teemana on Sut on nähty!

Kuulumisiin!

"Jääkaappi, iltojeni ilo ja elämäni valo"...

... ja muut kootut hakusanat, joilla blogiini päädytään.

Asensin vajaa kuukausi takaperin blogiini Google Analyticsin, jolla saa seurattua blogin kävijämääriä sekä sitä, mistä sivustoilta blogiin tullaan ja millaisilla hakusanoilla hakukone tänne ohjaa. No, suurin osa on varsin tavanomaisia, blogin nimellä tai paljon käsittelemiäni aiheita läheltä liippaavia. Tämän tekstin otsikko on kuitenkin ehkä lystikkäin tähän mennessä, sillä en kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä kukaan oletti noilla sanoilla Googlesta löytävänsä ja miten ihmeessä niillä hakusanoilla päätyi minun blogiini?

Koska hakusanoja on varsin monenlaisia, kirjoittelen alle vastauksia yleisimpiin.

1. Mitä tapahtui Kalastajan Vaimon blogille?
Se muutti muualle. Vanha blogi sulkeutui ainakin toistaiseksi ja pääsiäisen jälkeen Johanna jatkaa kirjoittamista uudessa osoitteessa, jonne häiriköt eivät toivottavasti seuraa.

2. Miten bioroskapussi taitellaan sanomalehdestä?
Siihen olen kirjoittanut ohjeen, joka löytyy täältä.

3. Silikoni silmässä.
Silikoni on silmässä varsin turvallinen ratkaisu, se pitää verkkokalvon hyvin paikallaan. Pitkän ajan kuluessa se aiheuttaa kuitenkin ongelmia, ensinnäkin se vaahtoutuu ja toisekseen saattaa nostaa silmänpainetta, joka puolestaan tuhoaa näköhermoa. Nämä vaikutukset kuitenkin tulevat (jos tulevat) vasta vuosien päästä. Toisinaan silikoni poistetaan silmästä, kun verkkokalvo on kiinnittynyt ja tarvittaessa verkkokalvoon tehdään sitä relaksoivia, siis rentouttavia leikkauksia silikoninpoiston yhteydessä. Käytännössä verkkokalvoa ikään kuin pienitään palasiksi, jotka kiinnitetään silmänpohjaan, jolloin silikonin poiston kasvattama riski pienenee. Silmänpaineen nouseminen niinikään on yksilöllistä, minun silmissäni paine on pysynyt vuoden päivät kerran päivässä laitettavalla silmätipalla kohtalaisesti aisoissa silikonista huolimatta.

4. Miten kierrättää vanhat kirjat?
Veisin ne kirpputorille, esimerkiksi Fidalle tai antikvariaattiin, toisinaan myös esimerkiksi huonekaluliikkeet ottavat kirjoja vastaan mallisisustuksiaan varten.

***

Vietin viikonlopun Sauvossa Changemakerin koulutusviikonlopussa. Viihdyin kovin hyvin, minulla oli mukavaa ja iloitsin siitä, että nuorisoverkostomme sai viime viikolla Nuorisotyön Tunnustuspalkinnon, jonka luovutti ministeri Stefan Wallin. Hienoa!

Onnistuin vilustuttamaan itseni, joten kotosalla olen vain kitannut teetä. Hetken verran häivähti mielessä, että tällaisena iltana olisi kiva, jos olisi joku, jonka kainalossa voisi torkkua ja kyhjöttää, mutta toisaalta olen tyytyväinen siitä, ettei kukaan huomauttele tavaraläjistä, jotka ovat taas kerran vallanneet huoneeni lattian.

Minä lähden Pohjois-Karjalaa... eiku.

Lappiin! Maanantai-iltana VR:n suosiollisella (kröhöm) avustuksella aion viedä vihdoin ja viimein korvauspyyntölapun lippuluukulle ja suunnata itse junalla kohti sitä pohjoisinta pohjoista, jonne tässä maassa vain on mahdollista päästä. Ennen lomaa pidän vielä syntymäpäiväjuhlat, kestitsen toistakymmentä ystävää (älkää nyt odottako mitään kulinaarista erikoisuutta, erikoisuusosuuden saa hoitaa sauna) ja väännän 12 sivua tekstiä kuuden kirjoitelman muodossa. Voi työ ja tuska, sanon minä! Mutta olen sitten ainakin lomani ansainnut.

Mitään asiaahan minulla ei oikeastaan teille ole kertoa. Kiirettä riittää, tenttejä on ollut ja tulee olemaan, opintopisteitä ei ole juuri ollut, mutta toivottavasti tulee olemaan...

Mikäli maailmanparannus kiinnostaa, niin Changemaker-viikonloppu on taas 19.-21.3., tällä kertaa Sauvossa ja ilmoittautua voi 10.3. saakka. Lisää tietoa täältä. Aiempaa kokemusta et tarvitse. Viikonlopulla on hintaa 20e ja matkojen omavastuu on 30e. Turusta bussikuljetus. Ohjelmassa ajankohtaista asiaa kehitysmaiden velkaongelmasta ja ruokakriisistä, kankaanpainantaa ja hauskanpitoa yhdessä ja totuttuun leireilytyyliin - paljon hyvää ruokaa!

Kännykkäsi todellinen hinta?

(Kuva: Aamulehti)

Viikonloppuna Kirkon Ulkomaanavun nuorisoverkosto Changemaker vietti syksyistä koulutusviikonloppua Tampereen Teiskossa Terälahden vanhalla kyläkoululla, joka on nykyään partiolaisten hallussa. Voin suositella koulua lämpimästi, noin 40 hengen leiriporukalle paikka oli aivan ideaali, keittiö hyvä ja tarpeeksi suuri suurtalouskeittiö, paikan päällä astiat ja majoitukseen armeijan kerrossängyt patjoineen kahdessa luokkahuoneessa. Viikonlopun vuokra oli vain 250 euroa, eli ei lainkaan kallista!

Koulutusviikonlopulla oli hauskanpidon ja tutustumisen lisäksi muita tavoitteita: opiskella asioita ensi vuoden Ruoka-kampanjateemaan liittyen ja tempaista tämän vuoden teemasta, rauhasta.

Tänään siis otimme suunnaksi Tampereen Keskustorin ja tempaisimme! Reilun tunnin ajan oli käynnissä performanssi, jossa kongolaiset kaivostyöläiset kaivoivat kobolttia, tinaa ja koltaania sotilaiden komentaessa ja uhkaillessa heitä. Kampanjalaulut ja iskulauseet raikasivat aina Jugend-torin kviitalojen seiniin saakka ja heräsipä muuan laitapuolen kulkijakin puistonpenkiltä tapausta ihmettelemään. Ahkerien feissaajien ansiosta reilun tunnin feissauksen saldona oli 222 uutta nimeä vetoomuksessa! HYVÄ ME!

Kampanja sai myös mediajulkisuutta, perjantaina kahta aktiiviamme haastateltiin YLEn Tampereen alueradiossa ja tänään paikan päällä oli sekä Aamulehti että Kirkkosanomat.


Itse kampanja, Kännykkäsi todellinen hinta?, on Reilun kaupan puolesta ry:n ja Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus ry:n kanssa yhteistyössä toteutettu kampanja, joka pyrkii nostamaan esille elektroniikkateollisuuden epäeettisyyttä. Kannettavien laitteiden akuissa käytettävistä mineraaleistä 75-90% tulee Itä-Kongosta konfliktialueelta, mikäli akku on valmistettu Aasiassa. Itä-Kongon konfliktin osapuolet rahoittavat toimintaansa hallinnoimalla kaivoksia ja kauppareittejä viidakossa, jolloin työläiset eivät saa työstään palkkaa - eivät aina edes ruoan muodossa. Isoista elektroniikkayrityksistä ainoastaan HP on todella ottanut asian omakseen ja Changemaker yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa toivookin, että Nokia ryhtyisi asiassa edelläkävijäksi ja (1.) selvittäisi tuotteidensa raaka-aineiden alkuperän, (2.) valjastaisi alihankkijansa riippumattomaan auditointiin ja yhteisiin pelisääntöihin ja (3.) julkistaisi tuotantoketjun kuluttajan nähtäville. Tämä kaikki on mahdollista eikä edes kovin vaikeaa.

Vetoomuksen on tähän mennessä allekirjoittanut yli 5000 ihmistä, toivottavasti myös sinä!

www.changemaker.fi/todellinenhinta

Tuskaa, Taukoa ja letinvääntöä.

Rakastan kaikkea perinteistä (vaikken kovin konservatiivinen aatteiltani olekaan) ja suomalaiskansallinen mikätahansa, oli se sitten lettipäiset tytöt, kansallispuvut tai -musiikki, viljapellot, punainen tupa ja perunamaa saavat minut liikutuksen partaalle. Kaikessa epätyttömäisyydessäni olen siis opetellut tekemään itselleni kaksi ranskalaista lettiä ja nyt tällaisen uuden virityksen, jollaisen näin lukioaikana kaverilla ja jonka tekemistä seurasin Norjassa. Ei ollut edes suunnattoman vaikeaa! Ensitekeleeksi varsin kelvollinen, vai mitä?

Perjantaina lentokentältä kotiuduttuani syöksyin suoraa päätä takaisin keskustaan ja Tuskaan, jossa Changemaker päivystää ja feissaa Kongo-kampanjaa koko tapahtuman ajan. Metallimusiikista en ymmärrä mitään, mutta eilinen Sabbath (?) oli itse asiassa ihan jees, joskin tilannetta tasapainotti sitten muutama sellainen bändi, joiden laulajat (vai miksikä niitä sanotaan?) kuulostivat pahalaatuisen närästyksen uhreilta. Joka tapauksessa Tuska on Suomen rauhallisimpia kesäfestareita, kahden päivän aikana olen nähnyt yhden puolialastoman miehen puussa ja kolme matkalleen väsähtänyttä yksilöä. Kampanjointiin ympäristö on myös todella otollinen, ihmiset ovat tiedostavia ja keskustelevat mielellään syvällisestikin, vaikkeivät lopulta nimeä paperiin laittaisikaan. Tänään rutistusta edessä vielä kuutisen tuntia ja ilta meneekin pitkälti pakatessa rannikolle paluuta varten.


Teetin viime kesänä kesämekon Taukovaatteen tytöillä hintaan 65e ja kovasti tyytyväisenä päätin teettää lisää. Kiikutin toukokuussa kassillisen vanhoja verhoja Taukovaatteen työhuoneelle, kerroin toiveeni kahdesta hameesta ja jäin luottavaisena odottamaan. Enkä turhaan! Eilen hain kotiin uuden ja uljaan, tyttömäistäkin tyttömäisemmän kesähörhelön, johon olen jo aivan rakastunut. Kankaat ostin vuosi sitten Pieksämäen seurakunnan kirpputorilta muutamalla eurolla ja mittatilaustyönä tehdystä hameesta maksoin 50 euroa. Ei paha! Elo-syyskuussa saan sitten seuraavan, syksyisemmän hamosen, innolla jo odotan!

Bergen by! E nydelig!

(Kuva täältä.)

Terveisiä Norjasta, josta palasin eilen. Mennessäni en oikein tiennyt, minne olen menossa, kaupungin nimi on Bergen, mutta sijainnista ei kyllä itse asiassa vieläkään ole aivan tarkkaa kuvaa. Länsirannikolla, vuorten ja vuonojen lomassa tuo Norjan toiseksi suurin kaupunki kuitenkin lepäsi idyllisine puutaloineen, loistoristeilijöineen ja turistilaumoineen.

Olimme M:n kanssa Norjan Changemakerin SNU:ssa, viikon leirillä, jossa puitiin globaaleja kysymyksiä niin luovissa työpajoissa kuin asiapitoisilla luennoillakin. Changemaker on Norjassa ehtinyt jo lähes 20 vuoden ikään ja ollut osaltaan vaikuttamassa myös siihen, että tuo naapurimaamme antoi vuonna 2006 anteeksi kehitysmaiden laittomia velkoja - niitä velkoja, joita diktaattoreille ja hallituksille on myönnetty, mutta joita ei koskaan käytetty yhteiseksi hyväksi.

Bergen on maan sateisin kaupunki, mutta meitä säät suosivat. Luonto oli upea, ihmiset avoimia ja kauniita ja alle sadan hengen leiriväkeen mahtui myös vähemmistöjen edustajia, niin vammaisia kuin maahanmuuttajiakin. Kaikki saivat olla mukana ja auttaa ja ammentaa kykyjensä mukaan. Ihanaa.

(Kuvassa myös minä, kuva norjalaisen nettilehden sivuilta täältä.)

Torstaina tempaisimme keskustassa. Norja on väkilukuunsa suhteutettuna maailman suurin aseiden viejä, mutta Norjan laki kieltää aseiden myymisen sotaa käyviin maihin. Kuitenkin NATO-maille aseita myydään ilman, että kukaan tietää, myydäänkö niitä edelleen kolmansille osapuolille. Changemaker vaatiikin nyt, että aseet ja ammukset merkitään seurannan helpottamiseksi. Kampanja on ottanut ulkoasukseen perinteisyyden sillä ajatuksella, että "on tyypillistä norjalaista ansaita rahaa sodalla". Kampanja avattiin sadan aktivistin voimin Bergenin keskustassa, kuoro lauloi perinteisiä norjalaisia kansansävelmiä ja itsenäisyyspäivään (17. Mai) liittyviä lauluja asekauppa-sanoituksin, kansallispukuinen paraati kiersi aukiota rumpalipoikineen, kyltteineen ja iskulauseineen. Kaiken kruunasi verkoston puheenjohtajan "kansallispäivän puhe" aiheeseen liittyen sekä ständin eteen levitetyt luodit (joille perheet päästivät lapsensa tallustelemaan!) ja muoviset leikkiaseet. Provosoiva yhdistelmä, joka herätti huomiota siten, että kahdessa tunnissa kerättiin 1109 allekirjoitusta ja päästiin ainakin radioon ja kahteen lehteen, ellei jopa televisioon.

Changemaker on Norjassa poliittinen nuorisojärjestö. Niinpä siitä huolimatta, että järjestö keskitttyy 20% panoksella ilmastonmuutokseen, kaikki ei näy leiriarjessa - ainakaan vielä- Ikeasta oli haettu aikamoinen lasti mitä kummallisinta krääsää lyhdyistä (pohjoisen valoisa kesäyö ei paljon lyhtyjä kaivannut!) kaksimetriseen muoviseen appelsiinipuuhun. Kaiken kruunasi ruoka, joka oli lihapainotteista, jopa siten, että pihviä ja kokolihaa syötiin kahteen otteeseen. Itse näen asian ristiriitaisena, eikö moinen syö järjestön uskottavuutta?

Jälleen kerran ihastuin Norjaan ja harkitsin, josko teologisesta lähtisinkin vaihtoon sinne.

Norjaan, mars!

Kun tekee työtä, josta puolet on leirejä, voi saada alle kahden kuukauden pestiin mahdutettua kymmenen vuorokauden vapaan. Palaan töihin vasta ensi kuun alussa ja nyt otan suunnaksi Norjan. Vielä ei ole matkafiilis, koska kaikki on ollut niin hankalaa. Turkuun päästäkseni mummin oli heitettävä minut autolla, koska kesäkaupunkini on juhannuksen vuoksi lähes kaksi vuorokautta julkisten kulkuvälineiden pimennossa. No, ei se mitään, sillä Helsinkiin päästyäni YTVn reittiopas kehotti minua aamulla kävelemään lentokentälle, sillä julkiset eivät muka kulje! Asiaa viime yönä selvitellessäni päädyin lopulta hätäratkaisuun ja tilasin Airport Taxin, pääsenpähän ainakin varmasti perille ajoissa. Nyt syön pakastimesta löytynyttä kaalilaatikkoa aamupalaksi ja surkuttelen matkalaukkua, jonka päälle oli istuttava.

Norjassa on Norjan Changemakerin viikon mittainen kesäleiri. Toivottavasti saan sieltä intoa ja inspiraatiota, sillä noin muuten järjestöähky vaivaa pahemman kerran. Tuntuu epäreilulta, että sellaisetkin toimikunnat, joissa en ole mukana, sälyttävät tehtäviä minulle kysymättä minulta mitään, sitten unohtavat välittää asiasta tiedon minulle ja lähettävät pari päivää ennen deadlinea hiillostusviestejä. Muutenkin minusta tuntuu, että oma näkemykseni esimerkiksi Changemakerin toiminnasta on varsin erilainen kuin monella muulla - näen järjestön tiedostavia nuoria aikuisia kasvattavana tahona, jonka voima syntyy juuri siitä vaikutuksesta, jonka ihmisiin luomme. Järjestössä kuitenkin tunnutaan pingottavan aika paljon, tavoitteet ovat pilvissä ja työmäärä moninkertainen vapaaehtoisten määrään verrattuna.

Olisin mieluummin jäänyt vapaille mummolaan, tai ainakin sellainen olo minulla on nyt. Olisin tahtonut tutustua uusiin (työ)kavereihin, lähteä iltakahville, pelata lautapelejä ja parantaa maailmaa. Olisin halunnut tehdä asioita, joita tuossa kaupungissa aina teen, mutta joita en ole vielä ehtinyt tehdä. Olisin halunnut nauttia siitä, että ruokakaupassa on jo nyt joka kerta joku tuttu, kun sinne pistäydyn. Tahtoisin kiinnittyä osaksi yhteisöä entistä tiukemmin, luoda ihmissuhteita ja nukkua aamuisin pitkään.

Täytyy toivoa, että reissusta irtoaa lisää iloa ja inspiraatiota.

Tämän turhautumisen teille tarjosi...

... maistraatti, HKL ja VR.

Olin aamulla todella reipas ja kävelin tunnin rautatieasemalle. Loppumatkasta olin hikinen, mutta sää oli hyvä ja nähtävää riitti. Manskun Alepa on ihan realistinen kauppavaihtoehto, jos lähempää ei ala löytyä ja matkalle osui sekä UFF että UFFin keräyslaatikko. Huomasin myös, ettei Helsingissä ole liitetty äänimajakkaa turhan moniin liikennevaloihin - onneksi aamulla kanssakävelijöitä oli lähes joka valoissa, enkä joutunut jakeluautojen ja työmatkalaisten yliajamaksi.

N. oli minua varoitellut mutkista, joita HKLn matkakortin hankkimisen tiellä saattaisi olla, mutta rohkeasti marssin silti suoraan palvelupisteeseen. Pisteessä minulle selvisi, että maistraatin mukaan asun edelleen Tampereella. Pikainen puhelu maistraattiin selvitti, ettei kirjojaan voi muuttaa kuin arkisin (vaikka osoitteenmuutosta tehdessä tästä ei ollut mitään mainintaa). En tiedä, siirretäänkö kaikki kirjat todella käsin, kun puhelinsoitolla asia sitten lopulta hoitui. Luulisi, että au-to-ma-tiik-ka voisi olla tässäkin se avainsana... No, lopulta siis sain kortin.

Testasin korttia matkalla Pasilaan. Suoraa bussia en käyttänyt, koska en bussinumeroita näe ja pääsen pysäytysvihkon ostamaan vasta torstaina. Menin siis ratikoilla, joihin olen jo kovin kiintynyt. Illaksi suuntasin Espooseen asakrtelemaan Changemakerin kampanjaa varten, mutta niinhän siinä vain kävi, ettei Pasilassakaan kuten ei rautatieasemallakaan, ole junakylttejä järkevällä korkeudella. Keskustassa niitä ei ole lainkaan, Pasilassa lipunmyynnin seinällä sentään sellaisella korkeudella, että alimmat näin lähes lukea. Mielestäni ei ole kovin paljon vaadittu, että pyörätuolinkäyttäjiä, lyhytkasvuisia ja näkkäreitä palveltaisiin silmien korkeudelle asetetulla näytöllä, säästettäisiinhän siinä myös palvelutiskin aikaa. Olen kuullut, että Tanskassa on tarjolla jopa puhuvia aikatauluja, miten edistyksellistä!

Tulin siis siihen tulokseen, että ainoa järkevä kulkuneuvo näkövammaiselle on tuo ratikka, joka on sentään selkeä ja pysäkeillä tekstit ovat saavutettavalla korkeudella.

Ja niin Rekku muutti Kierrätystehtaasta omaan kotiin.

Viikonloppuna Kaapelitehtaan valtasi Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa oli mahdollisuus kierrättää itselleen tarpeettomia tavaroita, ostaa kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita, osallistua työpajoihin ja seminaareihin, nähdä esityksiä ja oppia uutta.

Viime vuonna ensi kertaa järjestetty tapahtuma oli kerännyt 4000 osallistujaa ja tänä vuonna varmasti ainakin saman verran. Tila oli tapahtuman kannalta ideaali, avarassa hallissa happi ei loppunut kesken ja myyntipöytien asettelu oli onnistunut - tilaa riitti kulkea ja pysädellä, katsella ja kuulostella.

Kiikutin Vaihtotorille pari paitaa, kirjan ja lehtiä ja otin mukaani kaksi DVDtä. Myyntipöytien äärellä en juuri viettänyt aikaa, sillä olin pääasiassa Changemakerin ja Repun yhteisellä Kongo-ständillä. Hyvä niin, sillä muuten olisi iskenyt konkurssi alta aikayksikön. On ihmeellistä, miten monta käsityöläistä kierrätysdesign-bisnes Suomessakin elättää! Piipahdin Taukovaatteiden ständillä, jossa minut muistettiin! Teetin heillä viime kesäksi mekon ja nyt sovinkin, että kesäkuussa käyn teettämässä pari hametta lisää. Aivan ihanaa kädenjälkeä ja hauskoja ideoita, joihin voi tutustua täällä.


Kotiini muutti ainoastaan Rekku, joka on elänyt jo yhden elämän Aktian valokyltissä. Character oli toteuttanut hienon idean: pelastanut purettuja valomainoksia, purkanut ja puhdisanut, koonnut ja vaihtanut sisään LED-teknologian. Ei kuumene eikä juuri kuluta virtaa ja kestää todella kauan, 30 000 - 50 000 tuntia. Hintaakin oli, mutta käymällä Rekkua katsomassa kahden päivän ajan monta kertaa päivässä, sain lopulta hetkeä ennen sukemisaikaa useiden kymppien alennuksen. Rekku on hyvä koira, siitä tulee uneni vartija ja yöpöytä.

Nyt, kahden lattialla nukutun yön ja kulttuuripainotteisen viikonlopun jälkeen tuntuu hyvältä päästä omalle futonille Tampereelle, pakkaamaan muuttoa varten, kuinkas muutenkaan.

Kännykkälaatikoista.

Changemakerin tämän vuoden teema on Rauha ja kampanjoimme Kongoon liittyen.

Kongon konflikti juurineen koskee valtaosaa Afrikan maista ja sitä onkin sanottu Afrikan maailmansodaksi. Konfliktin juuret ovat myös syvällä ja läheistä sukua muille mantereen sodille, mutta tällä hetkellä Kongon konfliktia masinoi ja ylläpitää mineraalivarat. Kongosta löytyy koltaania ja tantaalia, joita käytetään kannettavien laitteiden (kännykät, kamerat, kannettavat, satnavit). Kongosta tuotavilla mineraaleilla on huomattava markkinaosuus akkubisneksessä ja käytännössä kaikki alueelta tuotavat mineraalit kulkevat konfliktin osapuolten käsien kautta. Kaivoksissa työskentelee orjuudessa niin muutaman vuoden vanhoja lapsia kuin aikuisiakin, eikä loppua näy.

Changemaker kampanjoi tänä vuonna juurikin tästä, tarkoituksenaan lisätä ihmisten tietoisuutta ja yritysten vastuullisuutta. Kun kerran yksittäiset kahvipaketitkin voidaan jäljittää valmistajatiloille saakka, luulisi vastaavan tuotantoketjun julkistamisen olevan mahdollista myös elektroniikkateollisuudessakin.

Kännykkälaatikot menevät siis Changemakerin tempaukseen, jossa kulutusvalintojemme seurauksia konkretisoidaan niin kuluttajille kuin päättäjillekin. Kampanja kiertää Changemakerin kesäkiertueen mukana ympäri Mahdollisuuksien Toreja ja kirkollisia kesätapahtumia.

EDIT. Mikäli haluatte laatikon lahjoittaa, pukatkaa mailia osoitteeseen ekoelamaa at hotmail.com!

Kannattava arki.

Tulin juuri Changemakeristä ja sain taas olla omieni parissa, kuulla Kambodzasta ja nauttia arjen mukavasta tunnelmasta. M. kysyi kotimatkalla, miten jaksan henkisesti, kun silmä on niin epävarma ja tulevat käänteet epämääräisiä.

Mietin sitä vielä kotiin kävellessäkin ja tulin siihen tulokseen, että pelko on niin kuristava voima, kaikki voimat vievä, että sen yrittää työntää taka-alalle. Uskon, että minusta pidetään huolta ja on olemassa Suuri Suunnitelma, jossa minua ja kykyjäni käytetään, että se auttaa jaksamaan vaikka öisin heräänkin pimeään enkä nukahda ennen kuin olen sytyttänyt valon ja tarkistanut näkeväni yhtä paljon kuin illalla. Riikka kirjoitti blogissaan samasta aiheesta näin: "Minusta sanotaan, että olen rohkea nainen, että miten selviydynkään siitä ja tästä hienosti. Niin varmaan selviydynkin. Mutta eihän rohkeus koskaan ole ollut pelottomuutta vaan sitä, mitä teen avuttomuuden ja heitteille jäämisen tunteista huolimatta."

Minua kannattaa arki. Se sama arki, joka aika ajoin tuntuu hukuttavan, vievän voimat viemäriin tiskiveden mukana. Sama arki joka hukkuu pyykkivuoren levittyessä kylppäristä eteisen puolelle. Mutta kuitenkin se sama arki, jossa saan huomata, että osaan valmistaa ruokaa vaikken pakkausselosteita näekään. Löydän kaupasta maidon ja kalatiskin täti kertoo minulle savukaloista, joiden tekstejä en näe lukea. Sairaslomalla on tehtävänsä, mutta kun on liikaa aika murehtia ja velloa, nyrjähtää pois paikaltaan. Kotona on tehtävä tietyt asiat tai ne jäävät tekemättä, kotona on se ihana arki.

Changemaker

Kuva googlesta hakusanalla Changemaker.

Abivuonna äitini bongasi jostain lehdestä ilmoituksen, että Jyväskylässä alkaa Changemaker-ryhmä. Silloin jokapäiväiset tanssitreenit, kuoroharkat ja koulu veivät kaiken ajan, mutta Tampereella päätin tarttua asiaan. Kirkon Ulkomaanapu, verkosto, vapaaehtoisuus, maailmanparannus, oikeudenmukaisuus - mikä voisikaan kiinnostaa minua enemmän?

Ensimmäisenä opiskeluvuotena iltaluennot olivat aina paikallisryhmätapaamisten päällä, mutta vuosi sitten pääsin mukaan. Voi sitä auvoa, vihdoinkin löysin yhteisön, jossa kirkkoon sitoutuneet, mutta kenties seurakunnassaan vierautta tuntevat nuoret aikuiset ovat löytäneet yhteen. On ihanaa keskustella, kun kaikki ovat vähintääkin saman päämäärän perässä, kaikki tietävät mistä puhutaan ja motivaatio on suurta. Tiedän, että vielä hedelmällisempää keskustelu kenties olisi, mikäli mukana olisi kovin eriäviä mielipiteitä, mutta silti olen kokenut Changemakerin erittäin läheiseksi yhteisöksi. Toimintaan oli myös matala kynnys osallistua ja tähän mennessä olen roudannut jo kaksi ystäväänikin paikan päälle!

Tampereen ja Jyväskylän ryhmien toiminta on hyvin samanlaista. Kerran kuussa on Changemaker-ilta, johon ulkopuolinen puhuja tulee kertomaan tietystä aiheesta. Tähän mennessä olen kuullut mm. Ugandan tämänhetkisestä tilanteesta, Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista EAPPI-vapaaehtoisen silmin, HIV/AIDS-työstä Afrikassa... Lisäksi pidämme luku-/opintopiirejä, joissa käsitellään ennalta valittua artikkelia tai kirjaa. Todella antoisaa! Helsingissä lukupiiri kokoontuu ratikassa, jossa keskustelu tuodaan kaiken kansan keskuuteen, Jyväskylässä kokoonnumme pitkälti kodeissa, Tampereella kuppiloissa.

Kampanjointi ja koulutusviikonloput sekä yhteistyö Norjan ja Islannin Changemakereiden kanssa kuuluu olennaisesti toimintaan myös. Koulutuksia on kahdesti vuodessa ja uuden oppimisen lisäksi tärkeää on myös pitää hauskaa. Hauskanpitoa on opittu etenkin norjalaisilta kollegoilta ja siinä lieneekin homman viehätys - CM Norway on Norjan suurin nuorisojärjestö ja maan kolmanneksi vaikuttavin kansalaisjärjestö! Tänä vuonna olemme kampanjoineet Maan Ystävien rinnalla Polttava kysymys -kampanjassa ajamassa ilmastolakia, ensi vuonna kampanjoimme Kongon kaivostoiminnasta ja suomalaisten elektroniikkayhtiöiden vastuusta. Tampereella vahvana on ollut myös Reilun Kaupan puolesta kampanjointi ja Tampereestahan tulikin Suomen ensimmäinen reilun kaupan kaupunki! Asiaa ajaneita oli toki paljon, mutta myös CM oli aktiivisesti mukana.

Mielelläni kerron kaiken, mikä mahdollisesti aiheessa kiinnostaa ja toivotan kaikki tervetulleeksi mukaan! Kirkkoon kuulumattomuus tai eri uskontokunnan jäsenyys ei myöskään ole este, vaan ovet on haluttu pitää avoimina kaikille. Verkosto toimii kristilliseltä pohjalta, mutta ei paukuta ketään Raamatulla päähän. Uskallanpa jopa sanoa, että viimeviikkoinen keskustelumme Imatran kirkkoherrasta oli aika rebelrebel :) (Kirkkoherran asiat eivät ole ollenkaan hullusti, jyrähtihän arkkipiispakin hänen puolestaan!)

Lisää tietoa löytyy myös täältä.

Taantumus!

Mentiin äidin kanssa tänään ostoksille, aikaa ja liikkeitä oltiin jo harkittu pitkään. Tarttui mukaan yhtä sun toista, sekä harkittuja että herätteitä. Hieman poden huonoa omaatuntoa, kun kulutuskriittisyydestäni huolimatta ostelen, mutta puolustauduttava on, että rintsikkatilanne on ollut kriittinen jo vuoden (!) ja muutkin ostokset olivat laadukkaita ja muutenkin "siistiä, juhlavaa"-osastoa, joten ne toivoakseni ovat useamman vuoden ostoksia. Ehkä esittelen niitä täällä myöhemmin.

Huomioina voinen esittää, että Reilun Kaupan "Maailma muuttuu ostos kerrallaan"-kampanja on todella näkyvä, tänään törmäsin siihen yhdessä vaateliikkeessä ja kahvilassa, molemmissa todella näkyvästi. Myös telkkarissa mainokset pyörivät! Toinen huomioni on, että rintsikkakaupat on oikea kammotus, on hirvittävää, kun vieras ihminen mittailee laardejani ja kiikuttaa toinen toistaan järkympiä virityksiä eteeni... Mutta toisaalta tänään ostetut liivit kestävät kyllä pitkään ja ovat oikeasti minulle sopivat, tukevat ja erittäin hyvät!

Näin vahingossa eilen yhden lukiokaverin (onni!), tänään toisen (onni!) ja tarkoituksella vielä illalla kolmannen (onni!). Rakastan tätä söpöä pikkukaupunkia, ainakin ajoittain. Huomenna ohjelmassa Tampere, TAYS, apuvälinekeskus, oma koti ja Changemaker, ehkä illalla kirjailen taas aatoksiani.

Kertooko teille jotain laadusta tai eettisyydestä merkit SOAKED, United Colors of Benetton, tai Nanso?