Hae Reiluttajaksi!

Reilun Kaupan puolesta ry kouluttaa vuosien 09-11 aikana sata Reiluttajaa, Reilua kuluttajaa, jotka voivat toimia Reilun Kaupan asiantuntijoina. Ensimmäinen mahdollisuus kouluttautumiseen on syyskuussa, 5.-6.9. Helsingissä. Koulutus on ilmainen ja toisena koulutuspäivänä saa valita mieleisensä työpajan, tarjolla ainakin Reilu työ, Reilu kaupunki ja Reilun Kaupan maistatuksen järjestäminen.

Koulutuksessa käsitellään itse Reilun Kaupan lisäksi myös RK-kritiikkiä ja siihen vastaamista. Vaikuttaa tosi lupaavalta, mulla tuo viikonloppu on harmikseni jo täynnä, mutta ehkä sitten tulevaisuudessa pääsen minäkin mukaan!

www.reiluttaja.fi

Epäreilua uutisointia Reilusta Kaupasta.

Ylen nettisivuilla julkaistiin tänään tämä uutinen, josta Reilun Kaupan vastustajat saanevat taas vettä myllyynsä. Helsingin Yliopiston tutkija on vuosina 05-06 tehnyt Nicaraguassa tutkimusta pienviljelijöiden parissa ja tullut siihen tulokseen, että Reilun Kaupan viljelijät eivät
A. aina tiedä olevansa Reilu Kaupan viljelijöitä
B. maksa palkkaamilleen kausityöntekijöille sen kummempaa palkkaa kuin epäreilutkaan.

Uutisessa kerrottiin mielestäni asioista taas kerran vain se toinen puoli. Uutisessa ei kerrottu esimerkiksi sitä, että Reilun kahvin tuottajat toimivat osuuskuntina, jolloin osuuskunnalla on Reilun Kaupan sertifiointi ja se maksaa yksittäisille pienviljelijöille reilun korvauksen. Kahviyhtiöt eivät siis osta kahvia suoraan pienviljelijöiltä ja myy sitä kuluttajille Reiluna, vaikkei se reilua olisikaan. Pienviljelijöillä on varmasti syynsä (esim. Reilun Kaupan takuuhinta) olla mukana juuri osuuskunnassa eikä ylikansallisten yhtiöiden ei-reilussa kaupankäynnissä. Reilussa Kaupassa on kuitenkin muitakin kriteereitä kuin vain työntekijöiden palkka, esimerkiksi ympäristöön, lapsityövoimaan ja yhteisön kohentamiseen liittyen. Reilu Kauppa ei varmasti ole täydellinen järjestelmä, mutta on se monella tapaa reilumpi ja kohtuullisempi kuin ylikansallisten riistoyhtiöiden harjoittama markkinatalous.

Silppua ja sälää.

Kommenttilootien kanssa on vähän väsyttävää pelata, joten vastailen tähän. :)

Riippumatto on ihan oikeasti ergonominen, jos sillä nukkuu oikein. Oikein nukkuminenhan siis taas tarkoittaa sitä, että oikean kokoisessa matossa nukutaan viistoittain, voisin googlailla tähän kuvan. Jos siinä röhnöttää maton suuntaisesti, käy juurikin niin että ahteri viistää lattiaa ja on kasassa kuin linkkuveitsi.

Ja kuvia otan blogiini läppärillä, mun macissa on auttava kamera. Joskus olen lainannut naapurista tai porukoilta kameraa myös. Itsekin laittaisin kuvia mielelläni enemmän, omaa kameraakin himoitsin pitkään, mutta tässä elämäntilanteessa se ei tunnu järkevältä investoinnilta.

Tänään on kaikenkaikkiaan ollut huono päivä. Kuudes kerta ei sanonutkaan totta, vaikka fyssan tentin jälkeen olikin vallan toiveikas olo. Tiistain ilmoitus uudesta leikkauksesta on vienyt voimia myös, olen huomannut ajattelevani asiaa niin, ettei mitään ole tehtävissä, näkö menee ja elämä loppuu.

Tampereen opinnot ahdistaa tällä hetkellä kovasti, tuleva kuukauden sairasloma ahdistaa myös. Tahtoisin viettää sairasloman pitkälti Tampereella, mutta hirvittää se avuttomuus, kun edes pyykkääminen ei ole sallittua (kovin moni kotihomma rajoittuu, kun ei saa kumarrella, kyykistellä eikä nostaa mitään yli kahden kilon painoista!).

Onneksi tämä tapahtuu nyt, mula on kaksi ja puoli kuukautta aikaa päättää, josko muuttaisinkin kesällä Helsinkiin ja jatkaisin vain teologisessa. (tai käpertyisin kurjuuteen ja muuttaisin takaisin porukoiden nurkkiin tai jotain muuta.)

Sain tänään kutsun myös Tampereen kesäteologihaastatteluun.

Ja tiedoksenne, että ABC-myymälät luopuvat Reilun Kaupan kahvista, toivottavasti inotudutte antamaan palautetta. Menetettävä kahvimyynti on merkittävä, sillä RK-kahvia on kulunut 650 000 kiloa vuodessa.

Minulla on vaikutusta!

Hei vaan ja terveisiä puheviestinnän kurssilta, joka on vihdoinkin ohi!

Olen iloinen, yksi ryhmäläinen ilmoitti aatteen paloni johtaneen siihen, että hän osti Reilun Kaupan viinirypäleitä. :) Toinen ryhmäläinen puhui tänään lämpöpumpuista ja tuumasi, että isänsä hankki lämpöpumpun viiden vuoden suostuttelun jälkeen. Joten ehkä hitaasti lämpenevyys on vain isien ominaisuus...

N.n kanssa olen keskustellut kotimaisesta ruuantuotannosta ja päässyt niin pitkälle, että hänen pöydässään on nykyisin kotimaisia levitteitä. Ilmeisesti kotimaisuutta tarkkaillaan myös muissa tuotteissa ihan ilman mun vakuuttelupuheenvuorojanikin, sillä kuulinpa sellaista, että Valion juustopakettia tutkiessaan oli huomannut merkinnän "valmistusmaa Saksa"! Toisessa pakkauksessa, samassa tuotteessa siis, oli kuitenkin ollut Suomi. Omituista.

Eiliseen kesätyöpalkkapostaukseen vielä lisäyksenä sen verran, että tekniikan alan taustalla ja TEKin tilastoja tuijotelleena hieman kirpaisee nämä muiden alojen palkat. Kolmen vuoden opintojen jälkeen tekniikan alan palkkasuositus kun on 2100e...

Nettiostoksilla: Karma Shop.

Jos joku on nettishoppaaja niin minä. Kaikki kirjoista vaatteisiin ja asusteisiin tulee tilattua pitkälti netistä, jopa hammasharjan vaihtopäiden tilaamista olen harkinnut! Viimeisin tilaukseni, lankojen ohella, on ollut alusvaate- ja tunikatilaus Karma Shopista.

Kaikki alkoi siitä, että sairaslomani aikana alusvaatteitani vain alkoi kadota. Koska pyykkäämisen hoiti valtaosin äiti, aloin epäillä, että reikäiset ja kulahtaneet sloggini eivät koskaan saavutakaan pesukoneen kitaa vaan jonkin aivan toisen kidan. Ennen pitkää sain myös kuulla, että joulupukki tuo sitten kalsareita tälle neidille. Ei ei ja ei! Minähän en enää äitini hankkimia mummomalleja suostu käyttämään, etenkään kun ne eivät olisi Reiluja. Pikavilkaisu osoittikin, että mukavimman näköiset ja hintaiset Reilut alusvaatteet löytyy Karmasta. Ostin Blaah-malliston bokserit ja kuudet tavalliset alushousut sekä tunikan, valmistajana People Tree. People Tree on brittiläinen vaatemerkki, jolla - siis koko organisaatiolla - on Reilun Kaupan sertifikaatti.

Jo vuosi sitten olin Sigtunassa Ruotsin luterilaisen kirkon teematapahtumassa, jossa osallistuin Reilun Kaupan työpajaan, jota piti Intiasta Ruotsiin adoptoitu nainen. Ammatiltaan hän oli luokanopettaja, mutta päätynyt sittemmin pyörittämään omaa Oria-tuotemerkkiään, joka valmistaa Reilun Kaupan vaatteita ja kodintekstiilejä. Puuvilla tulee hänen synnynseuduiltaan, Orissan osavaltiosta, joka on käsittääkseni Intian köyhimpiä, jollei jopa köyhin. Työpajassa saimme myös hiplailla Orian vaatteita ja täytyy sanoa, etten koskaan ole tunnustellut niin pehmeää puuvillaa! Oriallakin on nettikauppa, itse en ole tosin tilannut mitään, joten en tiedä kuluista ja sujuvuudesta.

Karma Shopin paketin avattuani tunsin sormissani sen saman pehmeyden kuin vuosi sitten ja päätin oitis, että marketalusvaatteiden käyttö loppui omalta osaltani tähän paikkaan. Kun kaiken lisäksi People Treen alusvaatteille tuli hintaa noin 5e/pöksyt en voi kuin ihmetellä, kuinka huimaa riistoa ne sloggit sun muut ovatkaan.

Karma Shopin paketti tuli kotiin kahdessa päivässä, ja tuotteet olivat juuri sitä mitä pitikin. Nyt kipin kapin ostoksille, sillä vielä tänään ja huomenna voi tilata ilman postikuluja!

Kuvan lainasin kaupan sivuilta, ja kyseiset kalsarit löytyy nyt minunkin kaapistani.

Uudeh vuoden juhlinnasta ja aika paljon muustakin.

Illalla oli mukavaa kuunnella uusinta Maria Kalliota, potea tautia ja neuloa vimmatusti. Ulkona poksahtelivat raketit, joita oli taas ilo katsella, pään päällä römisi kattopellit, joita epäilen väärin rakennetuiksi. (Äidin kodissa ei myöskään ole äänieristystä joka paikassa, olkkarin lattian läpi kuuluu jos alakerran naapurin puhelin soi ja jos se puhuu jotain.)

Pohdin, että kuinkahan ilmastoepäystävällisiä nuo raketit ovatkaan. Varmaan niistä irtoaa jos vaikka mitä kaasuja ja itseäni surettaa sekin, että ne vihdoin saadut valkoiset hanget muuttuivat hetkessä harmaiksi ja roskaisiksi. Ja jos raketteja voi käyttää lamamittarina, niin ei tässä maassa vielä hireää nälänhätää ole, kun on varaa pamautella taivaan tuuliin aika isoja summia rahaa. Sitä olen pohtinut myös, että onko kaupunkien ja kuntien ilotulituksissa järkeä. Toisaalta hetkessä pamahtaa ilmaan huomattava summa verorahoja samalla kun kouluissa kärsitään materiaalipulaa ja henkilökunnasta on pulaa julkisella sektorilla. Toisaalta taas ne ihmiset, jotka tulevat katsomaan kaupungin järjestämää show'ta, eivät ehkä sitten paukuttele omia rahojaan ilmaan ja päästä valtavia määriä kasvihuonekaasuja.

Tässä päivänä muutamana on ollut aikaa ajatella paljon. Olen ajatellut sitä, miten akateemisesti koulutetut naiset useimmiten ovat ne yhteiskunnan valveutuneimmat, jotka syövät lisävitamiineja samalla kun popsivat terveellisintä ravintoa koko väestöstä. Akateemiset naiset kierrättävät, ovat luomuja ja reiluja. Millä ne kaikki muut, miehet ja epäakateemiset voidaan tavoittaa?

Äidille on helppo perustella reilua kauppaa ihan perusargumentein: lasten koulutus, vanhempien kohtuullinen palkkaus, yhteisöprojektit. Samoin luomua, jonka hyödyt erityisesti maitotuotteissa ovat kiistattomat - luomu ei pieretä äiti, tavallinen pierettää ja hyla maistuu pahemmalta. Kuitenkin välillä tuntuu, että on minun tehtäväni tarjoilla kaikki uudet eko- ja eettisjutut tässä perheessä. Onko kyse vain kaavoihin kangistuneista keski-ikäisistä? Pitkäaikaistavoitteenani on, että äiti vaihtaisi kesämökkinsä sähkön vihreäksi. Mökki on vastahankittu, remontin tarpeessa ja remontin jälkeenkin vain kesäkäytössä, joten sähköä kulutetaan vähän eikä vihreästä siis tulisi suuriakaan kustannuksia. Viime aikoina meillä on käyty tomaattisotaa. Äitini suosii espanjalaista muovirasiaan ja sen jälkeen muovikuoreen pakattua, jotka saa mut vääntelemään käsiäni ja voihkimaan kuin oopperalaulajatar. Oih ja voih! Perusteluna hyvin toimeentuleva äitini (äidin kuukausipalkan arvelen olevan mun kuuden kuukauden kaikki tulot...) argumentti kun on se kuuluisa kilohinta. Jos mulla on varaa ostaa suomalaisia tomaatteja, niin miksei sillä olisi?! Itse luulen, että suurin syy on se, että ne espanjalaiset nyt vaan on jo niin kivasti paketissa. Tiedän kyllä, että suomalainen kasvihuonetomaatti on kaikkea muuta kuin ekoteko ja voisin vielä niellä sen, jos äiti ostaisi espanjalaisia irtoyksilöitä, mutta miksi kantaa kotiin muovikääreitä, jotka joutuu sittemmin omin käsin kantamaan roskiin? Itselleni suomalainen tomaatti on myös "suosi suomalaista"-kysymys, enkä halua tukea laittomien työläisten orjaleirejä Espanjassa.

Isäni luona taistelu jatkuu. Joulupukki toi hänelle kaksi pulloa RKn punaviiniä. Toivon, että maku miellyttää ja että iskä sittemmin voisi ostaa kyseistä merkkiä jos nyt ei sen RKn takia, niin siksi että se on hyvää. Isäni on juristi ja kauppatieteilijä, hänelle yritän tarjota RKaa työntekijän oikeuksilla höystettynä. Samaa muovikäärepakkaussotaa käyn myös sillä rintamalla, luomun kanssa ei ole toivoa. Isäni argumentoi usein myös samaisella hinnalla, mikä on ymmärrettävämpää, sillä he rakentavat parhaillaan taloa ja kotona on kaksi täysi-ikäistä ja yksi kasvuikäinen poikalapsi, joiden ravinnontarve on hämmentävää katsottavaa. Iloitsen siitä, että isäni on kiinnostunut ledivaloista, joskin veljeni huoneen halogeenivalojen tilalle ostetut saivat sähkömiessetäni kiljumaan. Ne ovat kuulemma jotain muinaisleditekniikkaa, veljeni huoneessa vallitsee suorastaan yökerhomaisen sinisenkelmeä valaistus (mikä varmastikin saa hänen olonsa vain kotoisaksi).

Ilmeisen kiltti ihminen!

Joulupukille esittämäni toive (Fjällrävenin Kånken-reppu) ja vienot vihjaukset (ei mitään turhaa tavaraa) sekä kuultiin että ei kuultu.

Kuten kuvasta näkyy, olen ilmeisesti ollut tosi kiltti, sillä Ikean kassia lukuunottamatta juuttisäkki sisältöineen tuli pukin mukana! Määrällisesti siis paljon kaikkea, mutta turhaa ei kyllä juurikaan. Se keltainen on toivomani reppu, nyt voin kiikuttaa moneen kertaan paikatut, nurkissa lojuvat eteenpäin. Pukkini oli mitä ilmeisimmin käynyt Ekolossa, sain sieltä kynttilöitä, teetä, kaulakorun, tuon ison juuttikassin ja hauskan puisen, vaihtopäisen tiskiharjan. Lisäksi sain pari kirjaa (50 syytä ostaa Reilua Kauppaa!), yhden äänikirjan kahtena kappaleena (mun makuni on ilmeisen ennustettava), villasukkia, tavallisia sukkia, kaksi pipoa, suklaata...

Nyt voin paljastaa, mitä pukinkonttiin lähti tältä suunnalta. Äidille ja miehelleen meni Entisten nuorten sävellahjan CD, jota entiset nuoret ovat antaneet myös toisilleen, sillä se oli loppu todella monesta kaupasta. Miehen pojille annoin veljeni kanssa suklaata, O-mummille sunnuntaikalenterin, joka jäi hieman kesken. Siitä bloggaan varmaan vielä erikseen, se oli kovin mieluinen sekä minulle että vastaanottajalle. Veljilleni annoin K:lle t-paidan ja kierrätyskravatin ja hammasharjan vaihtopäineen, M:lle Thorpe-pipon ja hammasharjan vaihtopäineen ja S:lle kirjan. Iskä sai kaksi pulloa Reilun Kaupan viiniä ja vaimonsa villasukat, joita täällä aiemmin jo esittelinkin. Mummolan väki sai valtavan vuoren korvapuusteja ja jarrumattoa, joka laittaa räsymattojensa alle.

Changemaker

Kuva googlesta hakusanalla Changemaker.

Abivuonna äitini bongasi jostain lehdestä ilmoituksen, että Jyväskylässä alkaa Changemaker-ryhmä. Silloin jokapäiväiset tanssitreenit, kuoroharkat ja koulu veivät kaiken ajan, mutta Tampereella päätin tarttua asiaan. Kirkon Ulkomaanapu, verkosto, vapaaehtoisuus, maailmanparannus, oikeudenmukaisuus - mikä voisikaan kiinnostaa minua enemmän?

Ensimmäisenä opiskeluvuotena iltaluennot olivat aina paikallisryhmätapaamisten päällä, mutta vuosi sitten pääsin mukaan. Voi sitä auvoa, vihdoinkin löysin yhteisön, jossa kirkkoon sitoutuneet, mutta kenties seurakunnassaan vierautta tuntevat nuoret aikuiset ovat löytäneet yhteen. On ihanaa keskustella, kun kaikki ovat vähintääkin saman päämäärän perässä, kaikki tietävät mistä puhutaan ja motivaatio on suurta. Tiedän, että vielä hedelmällisempää keskustelu kenties olisi, mikäli mukana olisi kovin eriäviä mielipiteitä, mutta silti olen kokenut Changemakerin erittäin läheiseksi yhteisöksi. Toimintaan oli myös matala kynnys osallistua ja tähän mennessä olen roudannut jo kaksi ystäväänikin paikan päälle!

Tampereen ja Jyväskylän ryhmien toiminta on hyvin samanlaista. Kerran kuussa on Changemaker-ilta, johon ulkopuolinen puhuja tulee kertomaan tietystä aiheesta. Tähän mennessä olen kuullut mm. Ugandan tämänhetkisestä tilanteesta, Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista EAPPI-vapaaehtoisen silmin, HIV/AIDS-työstä Afrikassa... Lisäksi pidämme luku-/opintopiirejä, joissa käsitellään ennalta valittua artikkelia tai kirjaa. Todella antoisaa! Helsingissä lukupiiri kokoontuu ratikassa, jossa keskustelu tuodaan kaiken kansan keskuuteen, Jyväskylässä kokoonnumme pitkälti kodeissa, Tampereella kuppiloissa.

Kampanjointi ja koulutusviikonloput sekä yhteistyö Norjan ja Islannin Changemakereiden kanssa kuuluu olennaisesti toimintaan myös. Koulutuksia on kahdesti vuodessa ja uuden oppimisen lisäksi tärkeää on myös pitää hauskaa. Hauskanpitoa on opittu etenkin norjalaisilta kollegoilta ja siinä lieneekin homman viehätys - CM Norway on Norjan suurin nuorisojärjestö ja maan kolmanneksi vaikuttavin kansalaisjärjestö! Tänä vuonna olemme kampanjoineet Maan Ystävien rinnalla Polttava kysymys -kampanjassa ajamassa ilmastolakia, ensi vuonna kampanjoimme Kongon kaivostoiminnasta ja suomalaisten elektroniikkayhtiöiden vastuusta. Tampereella vahvana on ollut myös Reilun Kaupan puolesta kampanjointi ja Tampereestahan tulikin Suomen ensimmäinen reilun kaupan kaupunki! Asiaa ajaneita oli toki paljon, mutta myös CM oli aktiivisesti mukana.

Mielelläni kerron kaiken, mikä mahdollisesti aiheessa kiinnostaa ja toivotan kaikki tervetulleeksi mukaan! Kirkkoon kuulumattomuus tai eri uskontokunnan jäsenyys ei myöskään ole este, vaan ovet on haluttu pitää avoimina kaikille. Verkosto toimii kristilliseltä pohjalta, mutta ei paukuta ketään Raamatulla päähän. Uskallanpa jopa sanoa, että viimeviikkoinen keskustelumme Imatran kirkkoherrasta oli aika rebelrebel :) (Kirkkoherran asiat eivät ole ollenkaan hullusti, jyrähtihän arkkipiispakin hänen puolestaan!)

Lisää tietoa löytyy myös täältä.

Taantumus!

Mentiin äidin kanssa tänään ostoksille, aikaa ja liikkeitä oltiin jo harkittu pitkään. Tarttui mukaan yhtä sun toista, sekä harkittuja että herätteitä. Hieman poden huonoa omaatuntoa, kun kulutuskriittisyydestäni huolimatta ostelen, mutta puolustauduttava on, että rintsikkatilanne on ollut kriittinen jo vuoden (!) ja muutkin ostokset olivat laadukkaita ja muutenkin "siistiä, juhlavaa"-osastoa, joten ne toivoakseni ovat useamman vuoden ostoksia. Ehkä esittelen niitä täällä myöhemmin.

Huomioina voinen esittää, että Reilun Kaupan "Maailma muuttuu ostos kerrallaan"-kampanja on todella näkyvä, tänään törmäsin siihen yhdessä vaateliikkeessä ja kahvilassa, molemmissa todella näkyvästi. Myös telkkarissa mainokset pyörivät! Toinen huomioni on, että rintsikkakaupat on oikea kammotus, on hirvittävää, kun vieras ihminen mittailee laardejani ja kiikuttaa toinen toistaan järkympiä virityksiä eteeni... Mutta toisaalta tänään ostetut liivit kestävät kyllä pitkään ja ovat oikeasti minulle sopivat, tukevat ja erittäin hyvät!

Näin vahingossa eilen yhden lukiokaverin (onni!), tänään toisen (onni!) ja tarkoituksella vielä illalla kolmannen (onni!). Rakastan tätä söpöä pikkukaupunkia, ainakin ajoittain. Huomenna ohjelmassa Tampere, TAYS, apuvälinekeskus, oma koti ja Changemaker, ehkä illalla kirjailen taas aatoksiani.

Kertooko teille jotain laadusta tai eettisyydestä merkit SOAKED, United Colors of Benetton, tai Nanso?

Reilu Kauppa, UTZ, Rainforest Alliance...

Eilisen perheahdistuksen kourista selvisin tänään mummolaan taas päivähoitoon ja ehdin neuletta purkaessani miettiä monta ajatusta maailmanmenosta. Mummolassa meinasi iskeä viime viikolla kriisi, kun "se todella hyvä tee" loppui. Se Tee on PGTips, tuo Iso-Britannian lahja maailmalle eikä sitä Suomesta ihan joka marketin hyllyltä löydykään. Onneksi Herwoodissa sitä on saatavilla kahdenkin kaupan hyllystä, joten lupasin pelastaa mummin pulasta. Väliaikaisteetä piti kuitenkin hankkia ja koska verovirkailijaukkini on vuodesta -49 saakka kirjannut ylös joka ikisen markan ja sittemmin euron kulut (kyllä, niitä mappeja riittää!), en yllättynyt, kun tarjoamani Reilu vaihtoehto ei kaupassa oikein ottanut tulta alleen. Hankittua tuli sitten tuttua ja turvallista Liptonin keltaista, Yellow Labelia. Perjantaina Tampesterista ostettua teetä mummolaan rahdatessani äkkäsin teepurkin kyljestä Rainforest Alliancen (RA) logon, joka pisti silmään uudemman kerran iltapäiväteellä Liptonin pakkauksesta. Miksi suuret merkit ovat valinneet RA:n eivätkä Reilua Kauppaa (RK)? Entä mitä eroa on UTZ-sertifikaatilla ja RK:lla, Pauligin UTZ-sertifioituja Mondo-kahveja kun tunnutaan tarjoavan useassa paikassa eettisenä vaihtoehtona valveutuneilla kuluttajille?

RA on vuonna 1987 perustettu ohjelma, jonka tarkoituksena on suojella ympäristöä; luontoa, eläimiä ja ihmisiä. Ohjelmassa on pitkä lista kriteereitä, jotka mm. rajoittavat lapsilla teetettävän työn laatua ja kestoa, kieltävät orjatyön ja asettavat tiettyjä standardeja ympäristöriskien pienentämiseksi. Sertifiointi koskee tiettyjä tiloja ja toimijoita, jotka voivat sertifioinnin avulla yrittää saada tuotteistaan kovempaa hintaa. Kuinka se pääosin kouluttamattomilta ja lukutaidottomilta ihmisiltä käy, onkin sitten arvoitus. Ohjelmassa on myös se pieni detalji, että saadakseen RA:n sammakkomerkin, tilan ei tarvitse täyttää kaikkia ohjelman kriteereitä, vaan jokin tietty prosenttiosuus. Lopputuotteeseen, esimerkiksi Liptonin teepakettiin, merkin saa lätkäistä, kun 50% tuotteen raaka-aineista on tuotettu sertifioiduilla tiloilla. Mielestäni tämän sertifikaatin suurimmat kompastuskivet ovat siinä, ettei se ensinnäkään edellytä kaikkien laatuvaatimusten täyttämistä, toisekseen kiellä lapsityövoiman käyttöä ja kolmanneksi takaa tuottajille oikeudenmukaista korvausta tehdystä työstä. Merkin saaman suosion näen siinä, että suuret brändit kuten Chiquita tai Iso-Britanniassa PGTips kokevat painetta ekologisten ja eettisten tuotteiden tarjoamiseen, mutta tahtovat mennä siitä, missä aita on matalin.
UTZ-sertifikaatti puolestaan on Suomessa lähinnä Pauligin käyttämä kahvin sertifiointimerkki, joka on käytössä ympäri maailmaa. UTZ nojaa vahvasti siihen, että jokaisen kahvipaketin alkuperä on jäljitettävissä ja tuotantoketju siten tunnetaan. UTZin omien sivujen mukaan ohjelmaan liittymällä viljelijät saavat kahvilleen lisäarvoa, jota voi käyttää valttina korkeampaa hintaa neuvoteltaessa. Sertifikaatti korostaa voimakkaasti sitä, että se haluaa panostaa ammattimaiseen kahvinviljelyyn ja hyvään laatuun. Mielestäni tämän ohjelman heikkoudet ovat hyvin pitkälti samat kuin RAn, millaisessa asemassa lukutaidoton väliamerikkalainen on myydessään kahvia suuryritykselle? Väittäisin, että sertifikaatista riippumatta hän on alakynnessä, mikäli neuvottelutulos jää ainoastaan hänen varaansa.


Reilu Kauppa sen sijaan on ohjelma, jossa tuotteelle myönnetään RK-tunnus, mikäli se täyttää asetetut kriteerit. Kriteerit ovat ympäristöystävälliset, mutta korostavat yhteiskunnallista vastuuta. Esimerkiksi lapsityövoiman käyttö on ehdottomasti kielletty ja työntekijöillä tulee olla oikeus kuulua ammattiliittoon. RK maksaa tuotteista sovitun RK-hinnan, joka koostuu oikeudenmukaisesta palkasta, sekä RK-lisästä, jolla tuetaan yhteisön kehittymiseen tähtääviä projekteja. Näin taataan, että RK:n tiloilla vanhemmat ovat töissä, lapset päiväkodissa tai koulussa. RK ei myöskään sido tiloja vaan ne saavat myydä tuotteensa muualle niin halutessaan. Uskon, että RK tulee tulevaisuudessa kasvamaan voimakkaasti. Jo nyt esimerkiksi banaanien ja Nanson trikoovaatteiden hinnat lähentelevät "tavallisien" tuotteiden hintoja ja luulenpa, että tulevaisuudessa hintaero ei tule olemaan ratkaiseva tekijä. Tälläkin hetkellä banaanikilon hinnasta varmasti sudenosa valuu ylikansallisen yhtiön taskuun - RK siis tasapainottaa tätä tilannetta taaten tuottajalle hänelle oikeutetusti kuuluvan osan.

Omissa kaapeissani kuluu RKn juokseva hunaja (kiinteämmän ostan kotimaisena), RKn ruokosokeri, tee sekä espresso. Vaatekaapista löytyy muutama RKn toppi ulkomaanostoksina, muutamat sukat sekä yksi Amnestyn huppari. Banaanini ovat olleet Reiluja jo vuosia, viinirypäleitä ostan mikäli niitä on tarjolla ja samaten appelsiinini ovat Reiluja.

Mitä löytyy sinun kaapeistasi? Oletko valmis ostamaan eettistä ja ekologista? Paljonko olet valmis maksamaan ekstraa?