Mietteitä.

Terveisiä Keski-Suomesta. Paikallinen kahvila tarjoaa asiakkailleen ilmaisen netin, joten voitte arvata, missä olen äidin työpäivät viettänyt. Kotonakin olisi voinut olla, mutta sekä eilen että tänään ohjelmaan on kuulunut myös aktiviteetteja keskustassa, enkä täällä osaa bussia käyttää sitäkään vähää, on lopputulos tämä. Tai kyllähän sitä vielä käyttäisi, ainakin keskustan suuntaan, mutta kun se kulkee todella harvoin (kerran, pari tunnissa) eikä äidin luona ole nettiä tai aikataulukirjaa...

Noniin, ilokseni kuitenkin ilmoitan, että myös tähän Suomen Betlehemiin (hepr. leivän tai jyvän talo, asumus) alias Ryynibyyhyn on tullut Punnitse ja Säästä! Niinpä punnitsin eilen mukaani pähkinättömiä kuivahedelmäherkkuja, en ehkä ihan ymmärrä liikkeen nimen ensimmäistä sanaa. Suosittelen kuitenkin kaikille, valikoima mitä mainioin.

Nautin eilen myös jalkahoidosta, joka oli äidiltä etukäteen saatu joululahja. Noin muuten joulu äitini luona tulee olemaan vähälahjainen, jokaiselle on yksi tai kaksi pakettia, minulle todennäköisesti vain kämppikseltä saatu. En ole ollut tuhma, mutta äitini paketoi jalkahoidon ja tammikuisen kotimatkan Itävallasta Suomeen.

Matkakutkutusta on ilmassa, keväällä tahtoisin Utöhön ja ehkä Lontooseen Merimieskirkon pääsiäismyyjäisiin, mikäli koulu antaa myöten ja voin matkustaa junalla. Matkaseurakin olisi jo vähän mielessä, vaikkei kovin myöntyväinen taidakaan asialle olla. Myös Kolari odottaa. Ensi syksynä tahtoisin Amerikkaan ja vuoden päästä keväällä Japaniin. Rahoitus ja aikataulut vielä auki, mutta tahtoisin olla vähän pidempään kuin tovin, koska lentäen on kuljettava.

Suhteeton painiskelu jatkuu, yritän ulkoistaa nämä ajatukset.

Toinen viime päivinä paljon mielen päällä ollut asia on Auschwitz, sillä matkaan Krakovaan puolentoista viikon kuluttua ja olen kallistumassa sille kannalle, etten voi keskitysleiriä ohittaa. Olen optimisti ja ajatusmaailmassani pyörii usein ajatus ihmisen hyvyydestä. Siitä, että synti ja pahuus on jotain, mikä on tahrannut pohjimmiltaan hyvän ihmisen. Luterilaisempi (ja kristitympi?) ajatus kuitenkin lienee, että ihminen itsessään on pohjimmiltaan paha ja syntinen. Keskitysleiri muistuttanee siitä.

Gilmoren tytöt -addiktio on saavuttanut valtavat mittasuhteet, sarjan puoliväli häämöttää. (N., voitko tuoda lisää, jos käyt luonamme loman aikana?)

Joulupaketeista puuttuu kahdet villasukat, joista toiset saavuttavat kohteensa vasta joulun jälkeen, joten kiire on vain yksillä sukilla.

Etukäteen jo hirvittää kevät, kiireinen ja hektinen kevät, mutta toisaalta se asettanee asioita mittasuhteisiinsa. Niin kauan, kun itseluottamus tietyissä asioissa on sillä tasolla, että "anteeksi, olen tosi pahoillani, että pidän susta tosi paljon", lienee vähän petrattavaa. Näihin teiniangstisiin tunnelmiin päätän tämän postauksen. Niin ja hei, teineistä puheenollen, ensi kesän työnhaku on täydessä vauhdissa, joskaan vanha kotiseurakunta ei pyytänyt minua edes haastatteluun. Pah!

Joulupuuhaa.

Pitkään jatkunut voimapaperin metsästys on päättynyt. Vuosien saatossa olen haaveillut ruskeasta paketointipaperista ja käyttänyt väliaikaisratkaisuna ukin jemmaamaa kaakeliuunin kappaleiden pakkauspaperia (kyllä, ukkini jemmaa kaiken), joka on ollut melko ohutta ja lisäksi vetelee viimeisiään. Viime viikolla sain kuuman vihjeen, jonka perusteella tänään hurautin Bauhausiin. Ja voitto kotiin! 30 metrin rulla (erittäin paksua) ruskeaa paperia irtosi alle kymmenellä eurolla. Ensimmäiset paketit, veljen pienempi ja äidin suuri ja pehmoinen poncho on nyt pakattu ja tämä samainen paperi sopii paremmin kuin hyvin myös noille usein niin hankalille pehmeille paketeille. Halleluja!

Pienoinen joulustressi alkaa pukata päälle, sillä veljiä ja velipuolia on siunaantunut viime vuosina yllin kyllin. Yritän olla lahjoissani käytännöllinen ja eettinen, ekokin mahdollisuuksien mukaan. Tänä vuonna olen suunnitellut standardipaketin useampaan osoitteseen, mutta jokaiseen pakettiin on vielä itse neulottava melkoinen määrä sisältöä. Joitain lahjoja vielä uupuukin: isän ja vaimonsa yhteisen paketin teemana on tänä vuonna "energia". Sisältöehdotuksia otetaan vastaan. Pikkuveljen (11v, 5. luokkalainen) paketti on niinikään vielä kovin avoin. Etenkin sitä varten vinkkejä kaivataan.

Koti on kuin hävityksen kauhistus, ensi viikon tentit kauhistuttavat nekin ja joululomareissua Keski-Eurooppaan pitäisi kiireen vilkkaa suunnitella. Perjantain silmälääkärireissulla viisastuttuani uskaltanen jo suunnitella reitinkin loppuun asti ja viimeistellä aikataulut sun muut.

Pahoittelen hiljaiseloa! Mitä teille kuuluu?

Jouluflunssan hyökkäys.

Se kamala tappajaflunssa, jolta kuvittelin välttyneeni, taitaa sittenkin tehdä tuloaan myös tähän taloon. Tampereella naapurin T ja L potivat sitä ennen lomaa ja aattona yksi veljistä sairastui. Toivon mukaan tämä menee lepäilyllä ja äänikirjoilla ohitse, mutta syytän sairasloman aikaista ruokavaliota taudista ainakin osittain. Olen syönyt pääasiassa luomu ja kasvista pari vuotta ja viime vuotisen yhden vuorokauden ruokamyrkytys/superpöpö on ollut ainoa isompi tauti pariin vuoteen.

V toi ihanassa Ikean paperissa ihanan muumihiirimaton ja vanhat farkkunsa, joita olen himoinnut jo piiiitkäään. :) Harmittaa, kun tauti tuli juuri tänään, olisi ollut ihanaa vain istahtaa intialaiseen ravintolaan juomaan mangolassia kaiken tämän lanttulaatikon jälkeen. Kavereita alkaa olla ikävä, N:n kanssa olen onneksi jutskaillut pitkin lomaa koneella, T:n kanssa soittelin jo tänään ja V:n kanssa ehdin vaihtaa edes muutaman sanan.

Enkelisuklaa on muuten oikein mainiota.

Ilmeisen kiltti ihminen!

Joulupukille esittämäni toive (Fjällrävenin Kånken-reppu) ja vienot vihjaukset (ei mitään turhaa tavaraa) sekä kuultiin että ei kuultu.

Kuten kuvasta näkyy, olen ilmeisesti ollut tosi kiltti, sillä Ikean kassia lukuunottamatta juuttisäkki sisältöineen tuli pukin mukana! Määrällisesti siis paljon kaikkea, mutta turhaa ei kyllä juurikaan. Se keltainen on toivomani reppu, nyt voin kiikuttaa moneen kertaan paikatut, nurkissa lojuvat eteenpäin. Pukkini oli mitä ilmeisimmin käynyt Ekolossa, sain sieltä kynttilöitä, teetä, kaulakorun, tuon ison juuttikassin ja hauskan puisen, vaihtopäisen tiskiharjan. Lisäksi sain pari kirjaa (50 syytä ostaa Reilua Kauppaa!), yhden äänikirjan kahtena kappaleena (mun makuni on ilmeisen ennustettava), villasukkia, tavallisia sukkia, kaksi pipoa, suklaata...

Nyt voin paljastaa, mitä pukinkonttiin lähti tältä suunnalta. Äidille ja miehelleen meni Entisten nuorten sävellahjan CD, jota entiset nuoret ovat antaneet myös toisilleen, sillä se oli loppu todella monesta kaupasta. Miehen pojille annoin veljeni kanssa suklaata, O-mummille sunnuntaikalenterin, joka jäi hieman kesken. Siitä bloggaan varmaan vielä erikseen, se oli kovin mieluinen sekä minulle että vastaanottajalle. Veljilleni annoin K:lle t-paidan ja kierrätyskravatin ja hammasharjan vaihtopäineen, M:lle Thorpe-pipon ja hammasharjan vaihtopäineen ja S:lle kirjan. Iskä sai kaksi pulloa Reilun Kaupan viiniä ja vaimonsa villasukat, joita täällä aiemmin jo esittelinkin. Mummolan väki sai valtavan vuoren korvapuusteja ja jarrumattoa, joka laittaa räsymattojensa alle.

Ilon päivä, ystävällistä musiikkia.

Tänään on iloinen päivä, vaikka äiti herätti aamulla sekä minut, että puhelinluettelossaan seuraavana olevan kaverini ennen kahdeksaa. Nukuin reilun tunnin pidempään kuin olin ajatellut, mutta fiilis on mukava, päässä puhtaat hiukset ja pöydällä kynttilä palamassa. Sähköpostini kertoi, että minut on valittu suorittamaan yliopistojen välistä Asian Studies -opintokokonaisuutta. Oma jaksaminen huolestuttaa vähän, etenkin kun seuraava silmälääkäri ja (nyt vihdoin yhden lääkkeen poistamisen jälkeen poistuneen silmänpintakupan sallima) laserointi. Varmistusta semihyvään tilanteeseen sillä tosi tavoitellaan, mutta tämä koko silmärumba lähti liikkeelle syksyisestä laseroinnista, joten en osaa nyt oikein olla liian luottavainen.

Hyväntuulinen olen myös, kun vihdoin sain ensimmäisen artikkelin luettua kandiani varten, oivalsin lähteiden löytämisen saloja ja innostuin aiheestani vielä lisää. Lisäksi luin yhden hyvän ja kaksi kehnompaa aiheanalyysia ja omaani liittyvä huolenmurunen katosi, kyllä minä pystyn vähintäänkin samaan. Kaiken lisäksi 20-30 sivun kirjoittaminen ei tunnukaan enää valtavan kamalalta urakalta. En lupaa, etteikö mieli vielä ehdi muuttua, mutta tältä tuntuu nyt.

Levysoittimessa lurittelee Jose Gonzales, jota voitte maistaa täältä.

Syksyn aikaan olen kuunnellut paljon kaikenlaista, etupäässä suomalaiseen makuun sopivaa ja omaan olotilaan resonoivaa melankoliaa. Uusi löydös on puolitutun Jaakko Mäentausta &Melankolina, jonka Askeleita soi yhdessä vaiheessa lähes tauotta, "ehkä huomenna taas kaikki on jo paremmin"-kertosäkeineen tsemppasi kummasti. Täältä voit kuunnella maistiaisia, keikalle voi suunnata joulupäivänä Viialaan ja tammikuun 10. Artturiin.

Ala-asteella samalla luokalla oli Eeva Louhivuori, joka tätä nykyä opiskelee musiikkia Bostonissa. Ihanan kuulasta, joiltain osin hieman emmasalokoskimaista, ovat muuten sukua. Maistiaisia täältä.

Myös Bo Kaspers Orkesteria ja Zen Cafen Lohdutan suaa on tullut kuulosteltua.

Joululahjoista yksi on vielä aloittamatta ja vaihtoehtoinen lahja keksimättä ja yhden kanssa pitäisi viettää paljon aikaa askarrellen, mutta muuten joulukin saa jo tulla.

Uusia asioita.

Pyry tänään haasteli tekemään tutkimusta netissä. Aika pintapuolisesti vilkuilin, mutta ainakin Finnair näyttää kampanjoivan tulevaisuuden lentämisen puolesta. Myös Duudsoneilla on meneillään jonkinlainen bioenergiaa ja vessahuumoria yhdistelevä kamppis, Pökälekampanja.

Puuhasin tänään kaikki joulukortit valmiiksi. Posti kulki ja toi uuden Solidaarisuuskalenterin. Sen saa AdLibriksen verkkokaupasta postikuluineen alle 13 eurolla.

Muuten päivä on kulunut kirjaa kuunnellen, Imatran kirkkoherra -asiaa eri medioista seuraillen ja langoista haaveillen. Ainakin Facebookissa yhteisö turpoaa muhkeaa vauhtia, Etelä-Saimaan sivuilla asiaa voi kommentoida ja osallistua gallupiin.

Tätä Jaredin huivia ihailen, samoin kuin uusimmassa Suuressa Käsityössä ollutta Anu Harkin Sikuri-huivia. Priiman nettikaupasta Noron lankoja jo katselinkin, mutta malttanen odottaa viikonlopun yli, josko R. niitä käsityömessuilta löytäisi ilman postikuluja. Tänään sen sijaan tilasin netistä nappeja suurehkolla summalla, hups.

Eilen virkkasin mummille patalapun, josta en kyllä saanut kuvaa sen mentyä käyttöön heti. Tein oikein reunahörhelötkin, hetken mielijohteesta. Tuntuu siltä, että elämä junnaisi kovin paikallaan. Päätä on särkenyt paljon, lääkitys imee mehut.

Joulu lähestyy kovaa vauhtia, valmistelunikin alkavat olla jo vauhdissa, pikkuhiljaa. Kavereiden pakettien sisällöt ja pakkaustarpeet on lähestulkoon kasassa. Sukulaisten pakettien sisältöä pitää vielä pohdiskella ja miettiä tarkoin aikataulu, että kaiken ehtii valmistaa. Tänään on ohjelmassa isänpäiväkorttien askartelua. Ehkä esittelen osan joululahjaideoistani täällä jo ennen joulua, varsinkaan sukuni vanhimmat tuskin eksyvät blogimaailmaan. :)

Olen kuunnellut erästä klassikkokirjaa oikein urakalla, mutta aikamoinen urakka sitä on vielä edessä. Harkitsen vähän, josko kuuntelisin jotain lyhyempää tässä välissä, klassikkoa kun mummolassakin kuunnellaan mielellään.

Tänään osallistun elämäni ensimmäiseen videokonferenssiin, saa nähdä mitä siitä tulee...