Irokeesipipo!

Tämä menee pukinkonttiin, ohje on Pretty in punk -kirjasta, jossa ei tosin kerrottu, että irokeesin langat pesukoneessa huopuessaan huopuu tosiaan sellaisiksi viinirypäleen kokoisiksi kököiksi... Niiden suoristamiseen ja aukirepimiseen meni pitkälle kolmatta tuntia ja nyt sormiin sattuu. Lopputulokseen olen tyytyväinen kyllä.

Postia Clothkitsiltä!

Minulla oli lapsena kissapehmo, joka oli vain kisan muotoon ommeltu, itse kissa oli printattu kankaaseen. R törmäsi taannoin samalla idealla toimivaan (tai kenties samaan?) brittikauppaan, josta nyt sitten tilasin vihdoin viime viikolla liudan hameita - itse ommeltavaksi.

Palvelu oli hyvää ja nopeaa, sain postikulusekoilun vuoksi ylimääräisen neulatyynyn ja mukavaa mailia kaupan pitäjältä. Tänään tuli itse paketti.


Brittityyliin tavara oli kääritty silkkipaperiin. Jokainen hame tarvikkeineen oli viikattu ja nyytti solmittu silkkinauhalla, jossa myös tuumissa toimiva mittanauha, kekseliästä!

Hameita tuli neljä, ihanissa kuoseissa, esittelen niitä sitten valmiimpana lisää.

Ja kauppa löytyy siis täältä.

Karviainen ja villatakki.

Erinäisiä projekteja on ollut ja on meneillään, kaikkia en todistettavasti edes muista. Nyt on kuitenkin syntynyt myös valmista. Ensin syntyi Villatakki, joka on ollut luento- ja kuorokäsityönä melkein koko syksyn. Sitten lankakätköä etsiessä löytyi muutamaa silmukkaa vaille valmis Karviainen (miten se oli voinut niin viimemetreillä jäädäkään kesken ja painua unholaan?!), jonka ensitöikseni pistelin valmiiksi viime yönä pikkutunneilla ja päättelin tänään aamutuimaan.

Tässä teille maistiaisia, pahoittelen mallin omituisuutta ja Karviaisen alla majailevaa rastakuotaloa, joka oli pipon kanssa hieman epäyhteensopiva.

Päivän asu
on harvinaista herkkua (?) tässä blogissa.

Pipo - Karviainen, omasta päästä.
Kaulahuivi - Suuren Käsityön ohjeella viime talvena väkerretty, lankana Noro.
Takki - Twice/Anttila, mummi tuunasi kesällä uudet
duffelinapit kiinnikkeineen rumien muovisten (!)
tilalle ja pelasti takin kierrätykseltä
Nahkahanskat - Sokokselta viime viikolla,
ihan loistavat Helsingin tuulisessa säässä
Sukkikset - Sidostesukka
Kengät - El Naturalista
Laukku - Camden Town, Lontoo
Tolppa, Helsingin Messukeskus

Karviaisessa on lankana Novitan vihreä Bambu, pääteltävien langanpäiden perusteella lankaa on kulunut yksi kerä ja vähän päälle. Puikkojen koosta ei ole tietoa, veikkaisin 3mm. Perusajatus on simppeli, olen luonut satunnaisen määrän silmukoita, jakanut sen parilliseen määrään lohkoja ja sitten lohkot neulonut vuorotellen oikeaa ja vuorotellen nurjaa. Aika pitkään on myssyssä tehty ihan vaan pyöröpuikolla lohko oikein, lohko nurin, kunnes pituus on alkanut miellyttää. Sen jälkeen olen kaventanut kunkin lohkon kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen ja neulonut kerroksia väliin ennen seuraavaa kavennusta. Lätsän suuruus ei sureta, sillä reunaan pujottelin jemmassa olleet vihreät nauhat, jotka rusetilla oikean ohimon kohdalla. Näin ollen pipo pysyy kyllä päässä. Jos haluaa tuollaisen rastakuontalolle sopivan tai muuten vaan tilavan hatun, niin pituutta saa olla ihan reilusti, hatuista tulee helposti liian pieniä ja sitten jäätyy korvat. Selostus on sekava, mutta lisätietoa annetaan kysyjille. Luomuksen nimi tulee puhtaasti ulkoasusta.

Villatakin ohje puolestaan löytyy Suuresta Käsityöstä (elokuu 2009), lankana oli Novitan Puro, väreinä Ruska ja Kanervikko. Lanka huovuttuu jo neuloessa sen verran, että purkaminen on tuskaisaa puuhaa. Malli on kiva, villatakki ihana, mutta koot (tai vaihtoehtoisesti mun käsiala) sen verran reilua, että melko istuvaksi tarkoitettu XL on tällainen mekko, jota olen sitten käyttänyt ihan vaan trikoopaidan ja sukkisten kanssa ja minä olen sentään pitkä, 175cm. Välillä tosin mietin, että ehkä pitäis jotkut toiset housut vielä kiskoa päälle, hameen kanssa olemus olisi liian järkälemäinen pötkylä. Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että jos mallikuikelot saa koikkelehtia sukkiksissa ja isossa villatakissa, niin miksen minäkin. Ken ei kestä katsoa, sulkekoon silmänsä. Nii! Villatakin alla kuvassa on Polarn och Pyretin ihana trikoopaita <3 Ohje oli tosi helppo, raidat tehty siis kahdella langalla vuorotellen ja taka- sekä etukappaleet on päättelyä lukuunottamatta ihan suoraa ja kaventamatonta. Oivallinen luentokäsityö siis!

Oloni on oikein syksyinen!
On muuten myös ensimmäinen itselleni koskaan valmistunut villatakki!

Tul toril!

Täällä pikkukaupungissa on kevään ja kesän aikana toritapahtumia lauantaisin eri teemoilla. Tänä lauantaina oli teatteritori, jossa nähtiin maistiaisia kesäteatterien ja varsinaisten teatterien ohjelmistoista sekä mm. akrobatiaa. Oli mukavaa! Yllätys oli suuri, kun perjantaina päättyneen rippileirin isosita oli neljännes torilla myymässä vanhoja elokuvia eurolla pois. Aika urheaa!


Minäkin tein löytöjä. Torilla oli nimittäin kauppias, vanhahko nainen, joka myi paikallisista lampaista peräisin olevia villatuotteita, mm. Tampereella kehrättyä villalankaa. Olihan sitä sitten ostettava, huovutusvillan yms. raakatavaran hinta oli 49e/kg, mikä ei kuulostnut lainkaan pahalta ja valmiin villalangan hinta oli 4,90e/vyyhti tai 13,50e/3 vyyhtiä (yhteensä noin 350g). Myöhemmin R:ltä tarkastelin ja paljastui, että olin tehnyt aika edulliset kaupat! Kaikki tämä siis tuki myös paikallista lähituotantoa ja suomalaista työtä, jee! Virkkaan langoista isoäidinneliöitä, tekeillä on parikin projektia.

Huomenna lähden Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlamatkabussilla kohti Keski-Suomea ja palaan maisemiin keskiviikkona. Sitten onkin kolme työpäivää, minkä jälkeen lennän viikoksi Norjaan Changemakerin SNU-tapahtumaan ja sitten alkaakin leiriputki. Kesä menee tosi äkkiä, tällä hetkellä tuntuu siltä, että tahtoisin tänne ensi kesänäkin.

Tuunaus- ja tuumauspäivä.

Olin ajatellut blogata penkkareista, siitä miten siskonsa varjosta vapautuminen ja oma tila on ollut veljelleni tärkeää, miten nopeasti aika menee ja miten ahdistavaa on kasvaa aikuiseksi. Mutta penkkarikuvat ovat edelleen äitini kamerassa, joten ehkä bloggaus tulee joskus myöhemmin.

Ajattelin myös blogata mummin 70-vuotisbileistä, hassusta alkuasukkaasta joka pyöräili julkisesti sukellus- tai laskettelulasit päässään, serkustani joka ajaa työkseen roska-autoa ja viettää vapaa-ajan Yökinnun keikalla. Ajatuksesta, johon havahduin kahvipöydässä - jos viralliset pönötysjuhlat ovat piinaa, miksi ihmeessä haluan isona papiksi? Mutta nekin kuvat ovat äitini kamerassa, joten ehkä siitäkin myöhemmin.


Sen sijaan tarjoan teille vilauksen iltapalastani: vihreää uimahallin hajuista teetä ja vihreitä viinirypäleitä. Kupin ja kipon löysin Uudenkaupungin satama-altaan vieressä olevasta romukaupasta viime kesänä.

Ilta vierähti nopeaan, ensin tsemppasin J:tä naisasioissa ja sitten menin naapuriin ruotimaan miesasioita. Naapurin T:n sisko miekkosensa ja miekkosen kaverijampan kanssa olivat olleet kylässä viikonlopun ja teimme jampasta pika-analyysin. Mukavanoloinen jalat-maassa-tyyppi, jolla oli varsin potentiaalinen kädenpuristus. Olen taipumassa siihen kantaan, ettei miehen koulutustaustalla välttämättä ole väliä, elämänläheisyys ja mielenkiinto asioihin ja maailmaan riittää. Mitä ilmeisimmin amiksetkaan eivät ole yhden lokeron väkeä! Naapurin L. kaipasi sijaistoimintaa ja äidiltä perityn, ei-minkään-värisen villatakin kamalat muovinapit, joita lähdin naapuriin ompelemaan, tulivat ommelluksi ennen kuin ehdin tehdä mitään! Olen sitä mieltä, että neuletakki on jo paljon parempi, mutta komppaan edelleen T:a, joka tuumasi, että "ihan outoa nähdä sun päällä jotain noin neutraalia". Niin onkin! Tuunausideoita otetaan vastaan! Mielessä siintelee ajatuksia virkkailuista, napeista, taskuista, Nuuskamuikkus- tai Nyyti-printistä - en osaa päättää! Takissa on tätimäinen kaulus, joka on kuitenkin ihan kiva. Huppua ei ole, eikä tule. Vyö on lenkeillä sivusaumoissa, en ole varma onko se hyvä vai huono. Pituus on takapuolen yli. Ehdotuksia otetaan vastaan!


Paita on Osnabrück&Münster-reissulta syksyltä 2007. Hauska trikoopaita, jossa mäyräkoiria. Laatu ei kuitenkaan kauhean hyvä, vuoden vanhana jo vähän sellainen kotipaita, että roikkuu ja rempsottaa. Housut puolestaan Camden Townista Lontoosta viime pääsiäiseltä. Ehdottomasti maailman mainioimmat pökät! Ohutta vakosamettia, haaremihousut. Lahkeet saisi olla himpun pidemmät ja takapuoli (siis omani) hieman pienempi, mutta luulenpa, että kesällä mummin kanssa askarrellaan näistä kaavat ja aloitetaan sarjatuotanto.


Muutto Helsinkiin siintelee mielessä koko ajan enemmän. Kaappien tyhjennys niin ruuanlaiton kuin turhien kirjojen ja tavaroidenkin osalta on aloitettava. Siispä ensimmäisenä tarjoankin tätä kautta Mentalwearin Souvenir from lake Bodom -paitaa. Koko on M, malli melko lyhyt. Väri retrokeltainen, värimaailma muutenkin tosi kiva.

Bää! Ekolankaa metsästämässä.

Kuva osoitteesta http://www.taitopirkanmaa.fi/

Ajoittain päätään nostavan, pahalaatuisen käsityökuumeen kourissa kipristellessä sekä an että minä olemma pohtineet käsitöiden ja niiden materiaalien eettisyyttä ja ekologisuutta. Itse tekemällä voi tietysti olla varma itse tuotteen eettisyydestä, työajat kahvitaukoineen kun riippuvat ihan tasan omasta viitseliäisyydestä. Mutta mistä ne langat tulee? Missä ne lampaat elää, jolden villaan me pukeudumme?

Kun an on keskittynyt Novitan nyhtämiseen, minä piinasin Pirkanmaan Kotityötä, josta sainkin vastaukseni lankatiedusteluille todella nopeasti! Pirkanmaan Kotityö on siis 30-vuotias pirkanmaalainen langan- ja käsityötarvikkeiden valmistaja, jonka tuotteita myy ainakin TaitoShop. Toiminta on kuitenkin laajaa eikä voidakaan puhua varsinaisesta pienyrittäjästä.

Ihan ensimmäisenä sähköpostiini vastannut henkilö kertoi tuotteiden olevan suomalaisia, vaikkei raakavilla suomenlampaasta olekaan. Ristiriitaista! Kuulemma nikettä "suomalainen" saa käyttää, kun riittävän suuri osa jatkojalostuksesta ja tuotannosta on Suomessa. Pirkanmaan Kotityön tapauksessa suomenlampaan villaa ei kuulemma ole saatavilla tarpeeksi eikä se ole tarpeeksi tasalaatuista. Heidän villansa alkuperämaata/-maita ei voi liikesalaisuutena paljastaa, koska jokaisella kehräämöllä on kuulemma oma salainen reseptinsä, jonka mukaan erimaalaisia ja erirotuisista lampaista saatuja villoja lankoihin sekoitellaan. Pirkanmaan Kotityön tapauksessa itse raakavilla tulee siis ulkomailta, loppuosa tuotantoketjusta sijaitsee Tampereella. Värjäyksessä käytetään EUn sallimia väriaineita ja värjäysmenetelmiä ja toimintaa valvoo Tampereen kaupungin ympäristövirasto. Pirkanmaan Kotityöstä kerrottiin, että he pitävät tuotteitaan ekologisena vaihtoehtona. En ryhtynyt kyselemään sen tarkemmin, miltä mantereilta lankaa tuodaan, mutta toivoa sopii, että villat saapuisivat Euroopasta.

Toivoisin löytäväni suomalaisesta villasta Suomessa valmistetun lankatuotteen, mutta näitä valmistavat kuulemma lähinnä pienkehräämöt. Tutkintaa siis jatketaan, mutta olen luulen edelleen käyttäväni myös Pirkanmaan Kotityön tuotteita, ainakin ne työllistävät suomalaisia!

Sairaslomatuotoksia ja häähumua.

Sain viimein pääteltyä pukinkonttiin nämä sukat, jotka ovat Made By Myselfin Tikrun ohjeella valmistetut. Lankana oli ihan tavallinen ruskea Nalle. Parempia kuvia mallista löytyy täältä
ja täältä.

Tänään myös naitettiin iskä ja M. :) Vihkipari ("nuori"pari) ja mummolan asukit lähtivät tavallisella taksilla, me taas odottelimme omaa tilataksiamme puolisen tuntia. Kotona syötiin siikatartaria, poroa, kaikenlaisia kasviksia ja jälkkäriksi Oulusta saakka tilattuja kakkuja. Sokerihumalassa innostuimme sitten ja vanhatkin nuortuivat. Esittelin ensin miten lusikan saa roikkumaan nenästään, jonka jälkeen ukki kertoi lapsuudenleikeistään. Kokeilkaapa kotona seuraavia! Tulitikkukisa. Kaikille osallistujille aski tikkuja, tarkoituksena saada kiinnitettyä mahdollisimman monta naamaansa. Kun tikun katkaisee ja katkaistua päätä painaa ihoon kiinni, se tosiaan tarttuu!

Reikä kädessä. A4-arkista tehdään putki, joka asetetaan kaukoputkeksi oikein silmän päälle. Otetaan kiintopiste. Vasen kämmen vasempaan silmään kiinni. Vie vasenta kättä putkea pitkin kauemmas silmästä, muista katsoa kiintopisteeseen koko ajan. Vasempaan käteen ilmestyy reikä. :) Tai näin minulle kerrottiin, itse en temppuun kykene.

Sairaslomatuotos, sekä pannuun että päähän...

Teepannun virkaa tekee T.:n pehmokana Vappu, kuvat on ottanut T.

Joutuessani sairaalaan pyysin äitiäni hankkimaan paksut puikot ja tuomaan kotoani paksua lankaa, sillä ajattelin, että osaan kyllä neuloa vaikka silmät ummessa. No, sairaalassaolo jäi kolmeen päivään, joten en sitten lopulta neulonutkaan, mutta loman alkupäivinä kylläkin. Tämä on siis tuotoksista ensimmäinen - ja eriskummallisin...

Mummin ensikommentti oli, että "taasko sinä pipoa värkkäät?" ja T. tuumasi tuotoksen nähdessään, että "tonhan voi laittaa päähänkin". Niinpä niin. No, pannumyssy sen oli tarkoitus olla ja siinä myös tähän asti palvellut. Lanka on Novitan Isoveljeä, ja ohje yksinkertaisuudessaan seuraava: virkkaa numeron 6 koukulla sopivan kokoinen lätty, poimi reunoilta silmukat ja neulo 6 puikoilla kunnes korkeus sopiva. Tein itse lisäksi tuollaiset lärpäkkeet, joiden vastakappaleena on napit. Olen laiska päättelemään kunnolla, minkä huomaa myös kuvasta...

Eilen virkkasin mummille patalapun, josta en kyllä saanut kuvaa sen mentyä käyttöön heti. Tein oikein reunahörhelötkin, hetken mielijohteesta. Tuntuu siltä, että elämä junnaisi kovin paikallaan. Päätä on särkenyt paljon, lääkitys imee mehut.

Joulu lähestyy kovaa vauhtia, valmistelunikin alkavat olla jo vauhdissa, pikkuhiljaa. Kavereiden pakettien sisällöt ja pakkaustarpeet on lähestulkoon kasassa. Sukulaisten pakettien sisältöä pitää vielä pohdiskella ja miettiä tarkoin aikataulu, että kaiken ehtii valmistaa. Tänään on ohjelmassa isänpäiväkorttien askartelua. Ehkä esittelen osan joululahjaideoistani täällä jo ennen joulua, varsinkaan sukuni vanhimmat tuskin eksyvät blogimaailmaan. :)

Olen kuunnellut erästä klassikkokirjaa oikein urakalla, mutta aikamoinen urakka sitä on vielä edessä. Harkitsen vähän, josko kuuntelisin jotain lyhyempää tässä välissä, klassikkoa kun mummolassakin kuunnellaan mielellään.

Tänään osallistun elämäni ensimmäiseen videokonferenssiin, saa nähdä mitä siitä tulee...

Sairaslomatuotos

Ihan ensimmäinen sairaslomalla tuotettu käsityöntynkä ei tosin ole kyseessä, ensimmäisestä uupuu vielä osa kuvista ja sitten saatte ihailla, hmm.. luomusta. Kuvassa näkyy ikuinen riesani: talvessa kuluu puhki vähintään yksi pari villasukkia. En tiedä miten se on mahdollista, varsinkin kun nykyiset seiskaveikkalangat sun muut on nimenomaan kestäviksi tehty, mutta puhki ne menee käytössäni silti. Punainen yksilö on sairasloman aikana kotona hipsutellen puhjennut, vihreä-sininen on Pirkanmaan Kotityön täysvillainen sukka, jonka neuloin luentokäsityönä viime vuonna. Tampereella TaitoShop myy kyseisiä lankoja 6e/100g, sellaisia pieniä eriä, joista on tullut vain muutamia keriä myyntiin. Ihania värejä, ainakin itseeni kolahtivat heti!

Sujuuko sukkien parsiminen? Osaatko neuloa lämmikkeesi itse?

Olen tässä pohdiskellut, että mikäli sairasloma kovin pitenee ja villasukitettu suku ei enää tahdo lisää, voisin ehkä pukata tänne Ekoelämäänkin tuotoksia kaupan. Mutta siitä lisää tulevaisuudessa, mikäli siitä ajankohtaista tulee.