Näkövammainen radalla ja muut kootut kertomukset

Viime aikoina bloggailu on jäänyt melko vähiin. Tuntuu, että koko ajan on kiire ja toisaalta nökötän koneella vaikka kuinka paljon. Vali vali ja seli seli :) Ajattelin nyt kuitenkin päivitellä teillä koottuja kertomuksia ja ehkäpä ajastaa jotain uusiakin postauksia lähipäiville.


Tänään postiluukustani kolahti Nöpöstiinan lähetys, pesupussi rintsikoille sekä kaksi settiä, joissa on pesupussi ja flanellisia ja froteisia naamanpesulappuja. Törmäsin ideaan E:n kotona ja talvella, mutta ompelukoneettomana toteutus on jäänyt. Tilaamiseen löytyy ohjeet Nöpöstiinan blogista.

Huomenna on U2:n konsertti, johon investoin viime viikolla neljänneksen tililläni olleesta omaisuudesta, kun tilaisuus tarjoutui. Pitänee hakea Uimastadikan puolelta sellainen "näkövammainen radalla"-kyltti, jonka viestin minä ymmärrän vähän toisin kuin miten se uimahalleissa ilmeisesti on tarkoitettu...

Ensi viikolla teen pikaisen piipahduksen Keski-Suomeen ja sitten koittaa puolentoista viikon työmatkasimulaatio, joka antanee realistisen käsityksen työkseen matkaavien arjesta sekä idioottimaisilla lentomatkoillaan että hektisyydessään. Torstaista sunnuntaihin olen Strasbourgissa suunnittelemassa koulutusta lokakuulle. Viulut maksaa EU, joka myös vaatii, että matkustan lentäen (tai halvemmalla) Helsinki-Frankfurt-Helsinki -välin ja Frankfurtin ja Strasbourgin välin bussilla tai junalla. Jotta saan matkakorvaukset, minun on matkustettava kotikaupungistani ja palattava kotikaupunkiin sekä toimitettava boarding passit EU:lle. Palaan siis kotiin sunnuntaina alkuillasta, tyhjennän likapyykit pyykkikoriin, vaihdan hammasharjan seuraavaan laukkuun, syön ja nukun vähän ja suuntaan aamukuuden lennolla Saksan kautta Lounais-Puolaan pönöttämään luterilaisten piispojen, kirkkoherrojen ja pastorien seuraan saksankieliselle edustusmatkalle, josta en tiedä juuri tämän enempää. Palaan Puolasta Saksan kautta lentämällä kot.. siis Helsinkiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, siirrän ruhoni ja matkalaukkuni ExpressBusiin ja hurautan kivasti Tampesteriin ja kandintutkintoni viimeiseen tenttiin. Tällaista tänne kuuluu siis.

Syksyn opinnot jatkuvat kahdessa yliopistossa ja Changemaker teettää töitä. Järjestötyöt on kuitenkin pääsääntöisesti palkitsevia, joten en valita.

Miten teidän elämä? Täysi tohina päällä, vaikka "tänä syksynä en kyllä mitään aio" jne? :)

Päivän asu :)

Tässä blogissa on esitelty päivän asuja kovin harvoin. Syitä on monia, yksi suurimmista varmasti kamerattomuus ja se, etten useinkaan erityisesti panosta asuihini. Harvinaista herkkua siis! Nyt kun vielä oppisi peittämään tuon naamataulunsa jotenkin järkevästi ja ottamaan itselaukaisijalla järkevästi rajautuvia kuvia, niin tätä voisi harrastaa useamminkin.

Legginsit: äitin ostos Stockalta joskus toissavuonna
Mekko: Indiskan alerekistä
Paita: New Look, Lontoo

PS. Tukka sai kyytiä!

1000 Gr.

Kamera on tänään korkattu käyttöön, asiaan kuuluva ohjelmistotaistelu tietokoneen kanssa voitettu. Viikonlopun vietin mummolassa, katsottiin yöt läpeensä prinsessahäitä ja kuulin sen kauhistuttavan kysymyksen, jota en pitkään aikaan ollutkaan kuullut keneltäkään sukulaiselta: "Aiotko sinä Tytti koskaan mennä naimsiin?". Vastasin aika napakasti, että se tuskin riippuu ihan vain musta itsestäni.

Tein löytöjä kahdessa vanhan tavaran kaupassa. Kotiin tuli kannettua vähän enemmänkin kuin 1000 gramman verran tavaraa, mutta olen vakaasti päättänyt, että on jälleen kerran kaappi-inventaarion aika. Onneksi veli ja tyttöystävänsä muuttavat saman katon alle kuun vaihteessa - näen mahdollisuuden päästä eroon erinäisistä kodintarvikkeista...

Toivottavasti huomenna tai jonain muuna päivänä tulevalla viikolla minulla on aikaa esitellä löytöni!

Olen päätymässä tähän.

Kuva täältä.

Nikon D3000.
440e, kun mukaan tulee 18-55mm objektiivi, jossa on se tärähtämistä estävä juttu. Vakain. Vakaaja. Joku sellainen.

Kuva täältä.

Kävin hiplaamassa kameraa kaupassa. Koko on järkevä, nappuloita on melko vähän ja kolmen tuuman näyttöruutu niin suuri, että näen lukea siitä tekstiä ilman suurennuslasia.

Kameran käyttöliittymä myös opastaa aloittelijakuvaajaa ja kuvanlaatu on ilmeisesti riittävän hyvä mun tarpeisiini.

Maanantaina voisi olla sopiva päivä mennä ostoksille.

Sitä ennen ehditte vielä kertoa kapineesta kaikki kauhukokemuksenne.

Mietintöjä.

Tällä viikolla kesätyöseurakuntani työntekijä sanoi puhelimessa löytäneensä blogini, mutta asiasta ei puhuttu juuri sen enempää. Jäin jälkikäteen miettimään, että miten ihmeessä joku on löytänyt blogini vain sattumalta? Naamakirjassa ei osoitetta blogiin enää ole enkä blogiani missään mainosta. Hän oli myös täysin varma siitä, että on löytänyt juuri minun blogini. Selvittelin asiaa, viime päivinä blogiini johtaneita hakusanoja ja yritin rakentaa tapahtumaketjua päässäni.

Olen ehkä hiljalleen tulossa siihen tulokseen, että bloggausnimeni saa luvan vaihtua, viimeistään syksyllä. Ehkä olisi myös aika siirtää blogi uuteen osoitteeseen. Salasanalliseksi en halua blogia muuttaa, se syö mielestäni bloggaamisen idean, mutta ehkä voisin piilottaa sen googlen hakutuloksista.

Tällaista täällä mietiskelen, muuten ei kuulu mitään ihmeellistä.

Fazerin musiikkiliikkeessä Kaisaniemessä on erinomainen palvelu. Kitarankielet sain kertomalla, etten ymmärrä asiasta mitään, mutta veli käski sanoa, että "akustinen kitara, nylonkielet". Löytyi. Toiselle sedälle sanoin, että tarvitsen johdon, jolla yhdistää iPod leirikeskuksen stereoihin ja että työkaveri käski ostaa RCA-piuhan. Löytyi. Koko lystiin meni ehkä viisi minuuttia ja 13 euroa.

Tukka putkella.

Takana on kaksi syksyn ehkä hulluimmista päivistä. Tänään en edes muistanut, mitä eilen illalla tein, olinko eräissä pikkujouluissa, kun minulta sitä kysyttiin... Eilen aamulla vähän raivasin kotia ja tein mummin ohjeella ryynileipää. T. kävi kylässä, valitsi poistovaatepinostani itselleen vetimiä ja sai teekaapistani täydennystä. Joimme teet ja suuntasimme keskustaa kohti, kävin Helsingissä vierailevan isän kanssa pikalounaalla, josta kipitin luennolle, josta puolen tunnin kuluttua kipitin vuoden viimeiseen Changemaker-tiimipalaveriin ja sieltä edelleen kiitosaterialle ravintolaan, josta kotiin kahdeksan jälkeen. Tänään starttasin yhdeksän jälkeen Selloon silmälääkäriin, jossa viime viikon näkökenttäkartoitus oli hukattu, onneksi saivat sen toisesta toimipisteestä faksilla. Silmälääkäristä paineltiin N:n kanssa Stadiumiin, josta löysin toppahousut, joiden ostamista olen vuosia lykännyt. Uudet on oranssit, kuten takkikin, joten jos näette jättiporkkanan pääkaupunkiseudulla, niin tulkaahan tervehtimään... Apteekissakin kävin, sain jälleen kerran kysymyksiä siitä, olenko hakenut Kelalta korvauksia. Ilmeisesti pitkäaikaissairaiden lääkkeitä korvataan, mutten tiedä, ovatko minun lääkkeeni korvauksen piirissä. Täytyy selvittää. Sitten vielä Prisma-kierros, jonka loppusumma oli järkyttävät 70 euroa! En voi käsittää. Prismasta sitten kotiin, jääkaappi- ja pakastinkamat kylmään, ryynileipäpala nassuun ja ratikalla Töölöön sikapiikille. Sain itseni jopa YTHS:n hammaslääkäriosastolle, jossa selvisi, että viisaudenhammasröntgenissä voi käydä milloin vain haluaa. Menen maanantaina klo 8, jos suinkin jaksan ja varaan sitten samaan syssyyn hammaslääkärin ja suuhygienistin helmi-maaliskuulle, josta ensimmäiset uudet ajat tulevat maanantaina jakoon. Asiat etenee, jee! Sitten pikapikaa keskustaan, Tampereen opiskelukaveri T:n kanssa pikalounaalle ja sitten taas V:n kanssa kotiin, kun tämä tuli katsastamaan vaatepinon tarjontaa. Sitten pikapikaa kuoron joulukonserttia varten Alppilan kirkkoon, harjoitukset, kolmen nuoteistani puuttuvan laulun sanojen pänttäystä, keikka ja kuoronjohtajan luo glögille. Nyt voisikin sitten kaatua sänkyyn.

Mutta vielä ennen sitä tahdon kertoa teille, että olen nyt virallisesti 100% invalidi, lääkäri ihmetteli aiempaa haitta-astettani sen kuultuaan, sillä "ilman muuta tuolla näöntarkkuudella pitäisi haitta-asteen olla 100%". Niinpä niin, onneksi selvisi nyt. Tämähän vaikuttaa nimittäin verotukseen, vammaistukeen, Helsingin matkakortin hintaan ja varmasti vielä johonkin muuhunkin, mitä en ole osannut edes ajatella. Pistekurssille pitäisi hakea (ja siihen ensin lääkärintodistus), samoin avustaja-asia pitäisi viimein saada vireille, invaparkkilupakaan ei olisi pahitteeksi. Byrokratian pyörittelyä siis luvassa koko kevääksi.

Kotikin on kuin hävityksen kauhistus, mun assistentti on varmaan ottanut lomaa. Ainiin, eiku, eihän mulla ole sellasta.

Postia Clothkitsiltä!

Minulla oli lapsena kissapehmo, joka oli vain kisan muotoon ommeltu, itse kissa oli printattu kankaaseen. R törmäsi taannoin samalla idealla toimivaan (tai kenties samaan?) brittikauppaan, josta nyt sitten tilasin vihdoin viime viikolla liudan hameita - itse ommeltavaksi.

Palvelu oli hyvää ja nopeaa, sain postikulusekoilun vuoksi ylimääräisen neulatyynyn ja mukavaa mailia kaupan pitäjältä. Tänään tuli itse paketti.


Brittityyliin tavara oli kääritty silkkipaperiin. Jokainen hame tarvikkeineen oli viikattu ja nyytti solmittu silkkinauhalla, jossa myös tuumissa toimiva mittanauha, kekseliästä!

Hameita tuli neljä, ihanissa kuoseissa, esittelen niitä sitten valmiimpana lisää.

Ja kauppa löytyy siis täältä.

Kuka antoi Ismolle luvan sairastaa?

Viikon kohokohdista toinen, tiistain eksegetiikan luento, onkin peruttu luennoitsijan potiessa flunssaa. Julistin pettymystäni Facebookissa, sain osanottoja ja kehotuksen reklamoida rehtorille tällaisessa tilanteessa. No, ehkä selviydyn tästäkin iskusta ja käytän ajan vaikka hyödyllisesti eksegetiikan tenttikirjojen parissa.

Viime yönä toimin hostellina, kun pikkuveljeni tyttöystävänsä kanssa majaili luonani. E. on lähdössä Puolaan puoleksi vuodeksi tekemään EVS-vapaaehtoistyötä Krakovan slummialueen iltapäiväkerhoon eikä vielä tiedä käytännön asioista juuri mitään, esim. onko asuntoa tai milloin työt tarkalleen alkavat... Tuntuvat raukat vähän stressaantuneilta, K:n kirjoitukset ovat nyt ohi ja lakki toivottavasti tulee itsenäisyyspäivänä. Oivalsin asian eilen - en voikaan lähteä kuoron keikkamatkalle Ruotsiin, perherauha olisi vaarassa, jos jättäisin veljen juhlat väliin!

Ystäväni E., joka on Ranskassa vaihdossa, on päättänyt palata kotiin tammikuussa. Toisaalta harmi, mutta toisaalta onnekasta, että joku osaa myöntää itselleen, ettei alkuperäinen päätös ehkä ollutkaan se paras mahdollinen. Minä menen joka tapauksessa pikavisiitille marraskuussa, mukavaa kyllä piipahtaa.

Arki tuntuu aika kiireiseltä, mutta myös innostavalta ja motivoivalta. Sanitaatiokurssilla teemme Irlannissa vaihdossa olevan ystävän kanssa yhteistä harjoitustyötä vessaratkaisun suunnittelun merkeissä ja teologia on vain niin ihanaa. Heräsin aamulla seitsemältä tekemään kreikan läksyjä ja puolitoista tuntia hujahti taas oikein pikavauhdilla ohi. Kuoro on ihanaa. Toivon kovin kovasti, että ensi viikolla Helsinkiin työreissulla tuleva ystävä saisi pari lisävapaapäivää ja voisi tulla kylään, edes lounaalle tai kahville.

Ostin eilen hippideodoranttia, koska olin jo pitkään asiaa harkinnut ja viime viikolla joogaope valisti kurssilaisia siitä, että normidödöissä on alumiinia, jota sitten autuaasti sivelemme suoraan kainaloihin, joista sitten hikirauhasten kautta ne kemikaalit matkaavat ties minne. Olin haaveillut sellaisesta kristallikivestä, mutta joku muukin oli ilmeisesti tehnyt niin - ne oli eilen myyty Ruohonjuuresta loppuun! Ostin siis miedon tuoksuista, melko hintavaa nestemäistä dödöä ja elelen nyt toivossa, että ensi kerralla sitten tärppää.

Leirille mars!

(Sininen kassi parin viikon takaiselta leiriltä purkamatta, rinkan alla olkalaukku purkamatta, vieressä pino kirjoja, jotka vien Tampereelle opiskelukaverilleni, muovilaatikossa vanhempieni luo siirtymistä odottavaa kamaa ja matonkuteesta punotussa harmaassa "korissa" alusvaatteet... tavaraa siis riittää...)

Pakkailin juuri tavaroitani uuteen rinkkaan, jonka hankin viime viikolla V:n kanssa shoppaillessani. Tarkoituksena ei varsinaisesti ollut ostaa rinkkaa, vaan jokin pienehkö, käsimatkatavaraan mahtuva miluiten kannettava laukku tai kassi tulevia reissuja ajatellen.

Ostin sitten Retkiaitasta Milletin Elevation 30 -rinkan, joka oli selkään parhaan tuntuinen. Neitsytpakkaus on nyt tehty ja huomenna otan suunnan aamulla aikaisin kohti Katajanokkaa, lähden viikonlopuksi Changemakerin leirille. Tulevat pariviikkoiset matkat kyllä vähän hirvittää, kun jo viikonlopun pakkaukset tuntuivat saavan rinkan äärimmilleen. No, harjoitus tekee mestarin ja olenhan todistettavasti reissannut kaksi viikkoa Englannissa mukanani hyvin vähän tavaraa, harmikseni siitä ei nyt tähän hätään löydy kyllä kuvaa.

Valoa kansalle!

Elin tovin jos toisenkin osittaisessa pimeydessä, kun kaikkien vieraiden kauhu - retrohirviöksikin nimitetty kattolamppuni - nuupahti hehkulamppu kerrallaan. Shoppailu ja aivan erityisesti ostosten teko Helsingissä on nykyään inhokkilistani kärjessä, joten olen elellyt tyytyväisenä pimeydessä, kunnes tänään ryhdistäydyin, olinhan jo muutenkin samassa rakennuksessa Kaisaniemen Kodin1n kanssa. Mukaani lähti kaksi pienikantaista, 25W:n hehkulampun valaisutehoa vastaavaa, hehkulampun muotoista ja lämpimän keltaiseksi värjättyä energiansäästölamppua. Hintaa mokomilla oli pöyristyttävät 8e/kpl (miksi en ostanut Saksasta, 3e/kpl!) ja katselin hyvän tovin myös mm. halogeenivaihtoehtoja. Halogeenilamppujen tarjonta näyttääkin kasvaneen huimasti, ovatko halogeenit sallittuja hehkulamppujen kieltämisen jälkeenkin, vaikka ne ovatkin käsittääkseni ongelmajätettä ja vaikka säästynyt energiamäärä on huomattavasti energiansäästölamppuja matalampi?

Reippauteni huipentui lamppujen vaihtamiseen ja nyt on valo palannut tähänkin majataloon. Koska olen vihreän sähkön arviolaskuja maksanut vasta muutaman kuukauden, ei minulle ole vielä konkretisoitunut energiansäästölamppujen vaikutus laskun loppusummaan. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, vaikka myönnettäköön, että omassa huoneessani palaa neljä hehkulamppua (ja yksi on lisäksi sisustuselementtilampussa, jonka pistoke ei sovi seinään..) ja LED-rekku, jonka Kierrätystehtaalta ostin. Eteisen ja keittiön lampuissa on yhteensä viisi hehkulamppua, koska kaapissamme on niitä vielä tukkupakkaus. Hiljalleen siirrymme sitten säästeliäämpiin, kun vanhat palavat loppuun. Luojan kiitos, markkinoille on tullut noita lämpimän sävyisiä ja hehkiksen muotoisia streliilin väristen putkilamppuviritelmien ohelle!

Rissarossi.

Huomenta vaan.

Voisin kertoa teille ummet ja lammet ortodoksihautajaisista, Kirkkopäivistä sekä Elävästä Kirjastosta. Sen sijaan haukottelen, ryhdyn pukemaan ja sullomaan viimeisiä matkatavaroita laukkuun, seitsemältä tilaan taksin ja hurautan lentokentälle, viikon Creative Hannover -nuorisovaihto näkövammaisporukalla odottaa. Esittelen teille nyt kuitenkin jotain Kirkkopäivultä mukaan tarttunutta.


Rissarossi on Seccon vanhoista vetoketjuista tehty rintekoru, jota Kirkon Ulkomaanapu myi ständillään hintaan 22 euroa. Aiemmin kohtaamani yksilöt eivät ole sykähdyttäneet, mutta tämä tumman sininen ja metallinvärinen yksilö oli pakko saada. Koekäytetty ja hyväksi havaittu eilen hautajaisissa.

Kestoratkaisu kestovaivaan.

Kuva www.myllymuksut.com

Kestovaippojen sivutuotteena on syntynyt liuta erilaisia kestävämpiä kuukautissuojia. Tuttavapiirissäni useat käyttävät kuukuppia ja minultakin sellainen löytyy, mutta kroppani ei ole sitä oikein kokenut omakseen. Jatkuva siteiden kotiin roufaaminen ja roskisten tyhjentely kuitenkin rassaa, joten päätin testata kestositeitä. Ovat muuten Helsingin Ruohonjuuressa remonttitarjouksessa, päiväside irtoaa 7 eurolla ja yöside muistaakseni 7,5 eurolla.

Kestositeiden perusajatus on hyvin yksinkertainen, siteissä on imutehosta riippuen kerroksittain kangasta: pohjalla usein puuvillaa, joka pitää siteen parhaiten paikallaan, välissä imukerroksena fleeceä ja pinnalla esimerkiksi bambua tai puuvillaa. Päiväsiteiden imutehoksi ainakin tämä valmistaja ilmoitti koko päivän vuodon, eli samaa sidettä voi käyttää koko päivän. Yöside on niin järeä, että ainakin omassa käytössäni sen imutehoa ei tarvitse kyseenalaistaa. Käytön jälkeen ne pestään 60 asteessa ja yhden pesukerran perusteella sanoisin, että puhdistuvat pesupähkinöillä ja sappisaippualla varsin mainiosti.

Iholla kestoside on hengittävämpi kuin muoviset kertakäyttösiteet. Parin käyttökerran kokemuksella sanoisin, että side hankaa vähemmän, tuntuu normaalimmalta ja mukavammalta. Imuteho on kertakäyttöisiin verrattuna hyvä - kenties kertakäyttöiset tehdään pienivetoisiksi, jotta kuluttaja käyttää niitä mahdollisimman paljon?

Omat ostokseni ovat Myllymuksujen valmistamia, mutta myös tuttavapiirissäni on ainakin yksi, ellei useampiakin käsityöihmisiä, jotka valmistavat siteitä myös itse. Onko teillä muilla kokemuksia kestositeistä tai pikkuhousunsuojista?

Kodittomuudesta kodikkuuteen.

Kesän jälkeen Helsinkiin palaaminen on ollut vaikeaa. Ihan näinä molempina täällä vietettyinä päivinä. Eilen ja tänään olen selannut paperipinoja, naamioinut niitä erinäisin keinoin. Tänään laatikosta tulivat vastaan valtavat postikorttipinot. Mun luonani Tampereella käyneet tietävät, että rakastan kuvia ja värejä ja että seinät ovat tehokäytössä. Nyt oivalsin, miten tästäkin kodittomuuden tunteesta voi päästä eroon edes himpun verran.


Kortit seinälle ja avot, sängynpääty on omintakeinen taas! Kuvien kiinnittely vei toista tuntia ja ehdin taas kerran ajatella, miten vaikeaa tämä väreistä, kuvista ja visuaalisuudesta luopuminen onkaan. Aika todella vaikeaa.

Käytin tänään ensi kertaa taksikorttiani ostosmatkailuun. Lähdimme N:n kanssa Kampista, siitä viereisen hotellin edestä ja taksikuskilla oli hieno auto ja puku päällään ja ovikin minulle avattiin! Muuten setä oli vähän nuiva, ei osannut esim. kertoa, voiko taksimatkan aikana tehdä pikaisen pysähdyksen... Paluumatkalla kuski vaikutti vähän epäilyttävältä, pitkä blondattu tukka sojotti miten sattui ja meinasipa miekkonen kurvata tiehensä ennen kuin N ehti kärrynpalautusreissulta autoon. Heppu oli kuitenkin mitä hauskin! Kertoi erinäisiä tarinoita matkapalvelukeskuksesta ja osoitti huimaa viihdytyskykyä, sillä ostamamme vesimeloni vapautti itsensä muovikassista ja seilasi pitkin takakontia - *donk, donk*. Kuski vaan tuumaili, että "siellä se meloni taas menee!" ja "mahtaakohan tulla luhmuja autonkylkiin!". Muutenkin miekkonen oli sanankäänteissään sukkela, kotikadullani hihkaisin rapun kohdalla ja hän tuumasi, että "mäpä veivaan tän auton suoraan tohon rabatsun eteen". Pudottiin N:n kanssa ihan täysin! :)

Aamulla ohjelmassa lurahtaneen riippukeinun ja -telineen virittelyä ClasOhlsson-keikan jälkeen. Seinien sisustamista, huoneen sisustamista, viimeisiä leipomuksia, tarjoomusten valmistelua, pöytäliinan silitystä, pikasiivousta ja n a u t i s k e l u a. Ehdottomasti maailman paras kesän päätös ja hyvä syksyn aloitus, kun koti saa siunauksen ja iso osa mun tärkeistä on kerralla koossa.

Tervetuloa A-rabatsuun huomenissa!

PS. Budjettikin alitettiin, kaikki tarjoomukset kustansivat yhteensä n. 120 euroa.

Hetki Helsinkiä.

"Kotiuduin" Helsinkiin kymmenen jälkeen, tein pikaisen tilannearvion kodin katastrofaalisesta tilasta ja päätin lähteä asioille. Kumma juttu, että tosiaan sen, minkä taakseen jättää, poikkeuksetta edestään löytää... Karmaisevat määrät epämääräisiä myttyjä, muovikasseja, muuttolaatikoita (!) ja paperia, paperia, paperia.

Kaupungilla tavoitteena oli ahdistumatta löytää kaksi tiettyä trikoopaitaa, ruokaa ja piirakkavuoka ja mahdollisesti legginsit. Tavoite sekä täyttyi että ei.

Ahdistuin. Kesän aikana näkö mitä ilmeisimmin on taas hiljalleen heikennyt, minkä huomasi monista asioista, jotka teettivät vaikeuksia. Osa oli yhtä vaikeaa jo keväällä, mutta pikkukaupunkielämä oli painanut ne unholaan.
Raitiovaunun numerot ovat pääosin mahdottomia nähdä.
Liikennevaloja ei näe eikä kuule.
Ihmisiä on liikaa ja ihan joka paikassa.
Vaatteiden kokomerkinnät on pienellä sekä itse vaatteessa että pahvilapuissa.
Myyjien on vaikea ymmärtää, mitä kepittä liikkuvan "missä tässä kuitissa on se rivi jolle pitää kuitata?"-kysymystä.
Keppi olisi hyvä olla mukana, ihan vain viuhtomista varten, ei niinkään estämään törmäilemistä.
Hedelmä- ja vihannesosaston hinnat vielä näkee, vaakanumeroista on turha edes haaveilla.
Mistä hiivatista voi tietää, mistä mikäkin vaaka sylkee tarransa ulos? Etenkin jos se sylkee sen kuvapuoli sivulle päin, jolloin ylhäältä alaspäin katsoassa tuijottaa tarran mikrometrin ohutta sivua.
On vaikea arvata, menevätkö liukuportaat alaspäin vai nousevatko ne alemmasta kerroksesta ylöspäin.
Vaatekauppojen seinän kokoiset peilit on kauhu.
Hngh.

Ilonaihe: Sain tänään taksikortin! Tuskin tulen kaikkia 18 kuukausittaista matkaani käyttämään, mutta esimerkiksi tupareita varten voin nyt matkailla jonnekin isompaan kompleksiin ja houkutella saattajan mukaan!

Kauppareissun saldokin oli ihan mukava (tilin saldon sitten vähän vähemmän..), löysin kolme trikoopaitaa, yhden neuletakin, sahalaitaisen tomaattiveitsen, piirakkavuoan ja ruokaa. Legginsejä löytyi loppujen lopuksi kotoa ensi hätään.

Ensimmäinen paita on ihan perustasaraita Marimekolta. Oon vuosikaudet haaveillut mustavalko- ja punavalkoraitaisista paidoista, mutta aina on joku kausiväri ajanut ohitse. Käytän yleensä tosi värikkäitä vaatteita, nyt on ollut jo jonkin aikaa rauhoitavien perusvärien buumi. On myös ihanaa kävellä kauppaan, sanoa tädille "mustavalkoinen Tasaraita kokoa M, kiitos" ja maksaa ostoksensa sen suuremmin sovittelematta.


Loput ostokset ovat Polarn och Pyretistä, joka on lastenvaatteiden luvattu maa. Ikkunassaan oli nyt slogan "ei tyttöjen vaatteita, ei poikien vaatteita - me teemme vaatteita lapsille", mikä miellytti minua kovasti. Putiikista löytyy myös suppeahko, mutta sitäkin ihanampi aikuisten mallisto, tosin painottuen äitiysvaatteisiin. En anna asian häiritä, vaatteet istuvat kivasti - tätä vatsaa kun on siunaantunut ihan ilman vauvaakin...


Tätä turkoosihtavaa himoitsin jo toukokuussa, mutta päätin odottaa. Odotus kannatti sikäli, että paita oli -30% alennuksessa, mutta oikeat koot olivat loppuneet. Ostin sitten sen pienemmän jäljelläolevista, XL:n, eikä sekään pahalta vaikuta. Päinvastoin. Ennustanpa, että tässä on tulevan leirin lempparivaate!


Sininen pitkähihainen ihastutta hyvällä istuvuudellaan ja neppareilla, myös hihansuut ovat kivat. Painiskelin M:n ja L:n välillä, päädyin M:ään. Niinikään -30%.

Sitten se Löytö, harmaa perusneule! Koko on M, koska L oli jo myyty loppuun. Kuvassa alla on tuo edellinen sininen paita ja hihat kinnaavat hieman, mutta sovittaessani hihattoman kanssa olin todella tyytyväinen. Kuluneet farkut, auringonkeltainen toppi ja tämä - näen jo syksyn luentoasun! Samainen alennus löytyi tästäkin.



Lopulliset hinnat olivat Marimekon osalta se perinteinen himpun alle 50e, muiden osalta lähtöhinnat 36,90-43,90e ja siitä sitten alennus.

Mitäs pidätte?

Vapise apteekintäti N!

Kateus vie kalatkin vedestä, niin se vain on. Tämä kaupunki ja mummini sen mukana on läpeensä työläisidentiteetillä kyllästetty. Ilmeisesti kyseiseen identiteettiin kuuluu tietyn ylpeyden lisäksi myös tietynlainen kadehtiminen. Olen laskenut sataan mm. kun ystäväni vierailun jälkeen mummini palasi omasta reissustaan ja täysin vakavalla naamalla tiedusteli, "onkohan se sun ystäväsi koskaan nähnyt näin vaatimatonta kotia?". Siis häh?! Mun ystäväni on opiskellut melkein kymmenen vuotta, ollut sen jälkeen Afrikassa ja on monilapsisesta kodista, jossa tuskin on ainakaan leivällä leveilty. Mummi hei, sä asut sentään yksin 60 neliön kerrostaloasuntoa, jossa on uusi keittiö, kylppäri ja lasitettu parveke ja menet loppukesästä kymmenen päivän Euroopan turneelle. Toinen hetki koitti, kun eilen iltapalapöydässä päiviteltiin tuttavan tuttavan lasta - "se on niin rikas ihminen että sillä on kesämökki ja autokin!". Ai, en tiennytkään että valtaosa suomalaisista on siis aivan törkeen ökyrikasta väkeä! Mummin kanssa asuminen on tän kesän kannalta ollut järkevä ratkaisu, mutta mikäli seurakunta mut ensi kesäksi huolii, vuokraan kyllä oman luukun, ei epäilystäkään. Noin muuten viihdyn erinomaisesti, Hesellä oli jo tuttuja nuoria (tai no, yksi) pyörimässä tänään ja ylipäätään tuntuu siltä, että kuulun jo kalustoon.


Minun piti kuitenkin paljastaa jotain ihan muuta, jolla saan N:n vapisemaan! Viikonloppuleireillä N:n omaisuus on nimittäin kulkenut ihastuttavassa vanhanaikaisessa nahkalaukussa, jota olen salaa himoinnut jo vuosia. Tämä kaupunki on kirpputorien luvattu maa ja varsinaisia vanhan tavaran liikkeitäkin löytyy ainakin kaksi. Nyt sitten tärppäsi! Vanhoja laukkuja oli useita, mutta mukaani lähti parhaimman näköinen ja melko vähähajuinen yksilö, viidellä eurolla. Mitäs pidätte?

Huomenna alkaakin sitten ripariputki ja R. jo himoitsi samanlaista leiriraportointia kuin mitä suoritin alkukesästä. Sitä lienee luvassa, joten palatkaahan linjoille!

Tul toril!

Täällä pikkukaupungissa on kevään ja kesän aikana toritapahtumia lauantaisin eri teemoilla. Tänä lauantaina oli teatteritori, jossa nähtiin maistiaisia kesäteatterien ja varsinaisten teatterien ohjelmistoista sekä mm. akrobatiaa. Oli mukavaa! Yllätys oli suuri, kun perjantaina päättyneen rippileirin isosita oli neljännes torilla myymässä vanhoja elokuvia eurolla pois. Aika urheaa!


Minäkin tein löytöjä. Torilla oli nimittäin kauppias, vanhahko nainen, joka myi paikallisista lampaista peräisin olevia villatuotteita, mm. Tampereella kehrättyä villalankaa. Olihan sitä sitten ostettava, huovutusvillan yms. raakatavaran hinta oli 49e/kg, mikä ei kuulostnut lainkaan pahalta ja valmiin villalangan hinta oli 4,90e/vyyhti tai 13,50e/3 vyyhtiä (yhteensä noin 350g). Myöhemmin R:ltä tarkastelin ja paljastui, että olin tehnyt aika edulliset kaupat! Kaikki tämä siis tuki myös paikallista lähituotantoa ja suomalaista työtä, jee! Virkkaan langoista isoäidinneliöitä, tekeillä on parikin projektia.

Huomenna lähden Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlamatkabussilla kohti Keski-Suomea ja palaan maisemiin keskiviikkona. Sitten onkin kolme työpäivää, minkä jälkeen lennän viikoksi Norjaan Changemakerin SNU-tapahtumaan ja sitten alkaakin leiriputki. Kesä menee tosi äkkiä, tällä hetkellä tuntuu siltä, että tahtoisin tänne ensi kesänäkin.

Rahareikä.

Helsinkiin muutettuani oivalsin asian, jota olin jo Tampereella aavistellut (ja josta isäni on huomautellut useita kertoja): toisinaan on tilanteita, joissa siisti, virallinen takki olisi plussaa. Niinpä aloitin puolitietoisen takinmetsästyksen, loin mielikuvan takapuolen alle yltävästä pituudesta ja tuplanapituksesta. Eilen kiersin ex-naapurin T:n siskon uuden koiralapsen katsastusreissulla puoli Selloa tuskanhikisenä. Tällä näöllä shoppailu on vaikeaa, sillä kaukaa ei voi bongata mitään, vaan jokainen näyteikkuna on vilkaistava lähietäisyydeltä. Löytyi tosi kiva (maksoi 300e), löytyi mahdollinen (ei kokoja), löytyi kivan värisiä (näytin siltä kuin odottaisin kaksosia). Tänään sitten päätin piipahtaa Forumin Esprit'hin, sillä mielikuvani Esprit'stä on laadukas. Merkin eettisyydestä tai ekologisuudesta en osaa sanoa muuta kuin sen, että vaatteet ovat käytössäni olleet pitkäikäisiä ja siksi ekologisia. Siellä sitten tärppäsi, maksoin hieman kärivstellen uudesta armeijanvihreästä (tyylilleni uskollisena) trenssistä 129e ja yritin olla ajattelematta tilini saldoa. Olen tyytyväinen, nyt on missä pönöttää. Voin joskus esitellä ne kaksi muuta kevät-kesä-syys-takkiani, molemmat Globe Hopen, toinen keväältä 2005, toinen viime syksyltä. Keväällä 2005 erosin ex-poikaystävästäni. Hän sai viikonloppuna esikoistyttären.

No, Sellossa näin jotain ihanaa. Kukaan tuttavani tuskin uskoo, että voisin himoita jotain harmaata, mutta nyt himoitsin! Eilen en ehtinyt sovittaa, joten tänään sovitin sitten keskustassa ja ostinkin. Alla oleva harmaa, hieman hipihtävä ja maalaisromantiikkaan kallistuva kesämekko! Ohutta puuvillaa, todella ilmava ja mukava päällä. Viisi konfirmaatiota vaatii kyllä jo uuden puvun, eikä sitä samaa vanhaa, joka on palvellut konfismekkona jo vuodesta 2003. Tämä on tarpeeksi ohut, että sen kanssa voi laittaa mustat polvisukat ja mustan neuletakin tukehtumatta silti alban alle heinäkuun helteeseen.

Kuva Kappahlin kotisivuilta.

Kodin1:stä ostin sukkalaatikon (entinen sukka-alusvaatelaatikkoni ei mahdu nykyiseen kaappiin), joka täyttyi ääriään myöten. En osta enää koskaan sukkia, alushousuja enkä sukkahousuja, niin paljon niitä ääriään myöten täynnä olevasta vanhasta laatikosta paljastui! Lisäksi löytyi verhonipsuja (niitä saikin metsästää, tässä asunnossa on erikoiset kiskot), kukkaruukkuja ja siemeniä (tosin ne ihanat mummokukat kukkivatkin vasta vuoden päästä!). Illan kruunasi J:n kanssa kahvittelu Cafe Engelissä.

Ja niin Rekku muutti Kierrätystehtaasta omaan kotiin.

Viikonloppuna Kaapelitehtaan valtasi Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa oli mahdollisuus kierrättää itselleen tarpeettomia tavaroita, ostaa kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita, osallistua työpajoihin ja seminaareihin, nähdä esityksiä ja oppia uutta.

Viime vuonna ensi kertaa järjestetty tapahtuma oli kerännyt 4000 osallistujaa ja tänä vuonna varmasti ainakin saman verran. Tila oli tapahtuman kannalta ideaali, avarassa hallissa happi ei loppunut kesken ja myyntipöytien asettelu oli onnistunut - tilaa riitti kulkea ja pysädellä, katsella ja kuulostella.

Kiikutin Vaihtotorille pari paitaa, kirjan ja lehtiä ja otin mukaani kaksi DVDtä. Myyntipöytien äärellä en juuri viettänyt aikaa, sillä olin pääasiassa Changemakerin ja Repun yhteisellä Kongo-ständillä. Hyvä niin, sillä muuten olisi iskenyt konkurssi alta aikayksikön. On ihmeellistä, miten monta käsityöläistä kierrätysdesign-bisnes Suomessakin elättää! Piipahdin Taukovaatteiden ständillä, jossa minut muistettiin! Teetin heillä viime kesäksi mekon ja nyt sovinkin, että kesäkuussa käyn teettämässä pari hametta lisää. Aivan ihanaa kädenjälkeä ja hauskoja ideoita, joihin voi tutustua täällä.


Kotiini muutti ainoastaan Rekku, joka on elänyt jo yhden elämän Aktian valokyltissä. Character oli toteuttanut hienon idean: pelastanut purettuja valomainoksia, purkanut ja puhdisanut, koonnut ja vaihtanut sisään LED-teknologian. Ei kuumene eikä juuri kuluta virtaa ja kestää todella kauan, 30 000 - 50 000 tuntia. Hintaakin oli, mutta käymällä Rekkua katsomassa kahden päivän ajan monta kertaa päivässä, sain lopulta hetkeä ennen sukemisaikaa useiden kymppien alennuksen. Rekku on hyvä koira, siitä tulee uneni vartija ja yöpöytä.

Nyt, kahden lattialla nukutun yön ja kulttuuripainotteisen viikonlopun jälkeen tuntuu hyvältä päästä omalle futonille Tampereelle, pakkaamaan muuttoa varten, kuinkas muutenkaan.

Ostosöverit.

Silmäni on yrittänyt porautua vaihtelevasti otsa- ja nenäluun kautta ulos pääkopasta eikä Keski-Suomen Keskussairaala tahtonut palvella, koska "sä oot kirjoilla Tampereella". Oh well, sijoitin siis lähes sata euroa silmälääkäriin, joka kertoi silmänpaineen olevan esimerkillinen (yleensä korkea paine oireilee juuri tällaisena sietämättömänä kipuna ja kuvotuksen tunteena) ja kaikkien osien olevan paikoillaan. Sain sentään kaksi reseptia kovemmille kipulääkkeille - joskin apteekissa paljastui, ettei toinen lääke ollut edes olemassa. No, sain kuitenkin parasetamolia - gramman annoksilla kipu on enimmäkseen pysytellyt taka-alalla. Toivottavasti tästä ei tule ikuinen riesa.

Paita: HempAge, Ekolo
Oranssit kalastajahousut: Camdentown, Lontoo

Lääkärin jälkeen oli pari tuntia aikaa juosta asioilla. Minähän juoksin, koko sillä neljän seinän sisällä sairaslomaa viettäneen tarmolla. Mukaani tarttui Finlaysonin Nuuskamuikkus-kylpypyyhe pikkuveljineen, HempAgen sininen pitkähihainen, luomusuklaata, Laitilan limonadipullo, GinaTricon sukat ja painijanselkätoppi, kylpyankat melkeinkummilapsille, Nuuskamuikkustaulu uuteen kotiin sekä ruokaa ja hiuspompuloita.


Kaappeja läpikäydessä olen (onneksi) raaskinut antaa eteenpäin kaapissa pitkään säilömiäni jospa-joskus-vielä-hoikistun-vaatteita, mm. Nanson pitkähihaisia. Myös abipaita sai kyytiä, samoin kuin muutama päälläni auttamattoman pieneltä näyttävä kutale. Ilahduinkin kovasti, kun Ekolon synttärialepöydältä löytyi tämä sininen pitkähihainen, kauniin värinen hamppuvaate, joka on niin perus kuin olla ja voi. GinaTricot'ssa olen tykästynyt noihin pitkiin painijanselkäisiin toppeihin, kun 175-senttisestä varrestani suuri osa on selkää ja ekokauppojen topeista puuttuu auttamatta lähes aina 10-15cm. Hyviä merkkivinkkejä otetaan vastaan, mieluummin ostaisin ekoa! Myös ekosukat, jotka olisivat ohuita puuvillasukkia eikä tönkköjä urheilusukkamaisia, tulisivat tarpeeseen. Pyyhkeet olivat vain ihan aito himotus, haaveilen vanhojen pyyhkeiden antamisesta veljeni matkaan, kun hän kotoa joskus muuttaa. Muumisarjaa löytyy jo ennestään ja kylpypyyhkeitä on minulla vain puolenkymmentä, mikä on melko vähän, kun luonani on usein vieraita ja taloyhtiön mammuttikoneilla pyykinpesuväli saattaa pyyhkeiden ja lakanoiden osalta olla melkein entisaikojen luokkaa - talven yli.

Nyt on toivottavasti ostokset tältä erää kasassa eikä ennen kesää tarvitse hankintoja tehdä, ellei sitten uusi koti ja muuttosiivoukset vaadi erityisiä pesuaineita.

Taantumus!

Mentiin äidin kanssa tänään ostoksille, aikaa ja liikkeitä oltiin jo harkittu pitkään. Tarttui mukaan yhtä sun toista, sekä harkittuja että herätteitä. Hieman poden huonoa omaatuntoa, kun kulutuskriittisyydestäni huolimatta ostelen, mutta puolustauduttava on, että rintsikkatilanne on ollut kriittinen jo vuoden (!) ja muutkin ostokset olivat laadukkaita ja muutenkin "siistiä, juhlavaa"-osastoa, joten ne toivoakseni ovat useamman vuoden ostoksia. Ehkä esittelen niitä täällä myöhemmin.

Huomioina voinen esittää, että Reilun Kaupan "Maailma muuttuu ostos kerrallaan"-kampanja on todella näkyvä, tänään törmäsin siihen yhdessä vaateliikkeessä ja kahvilassa, molemmissa todella näkyvästi. Myös telkkarissa mainokset pyörivät! Toinen huomioni on, että rintsikkakaupat on oikea kammotus, on hirvittävää, kun vieras ihminen mittailee laardejani ja kiikuttaa toinen toistaan järkympiä virityksiä eteeni... Mutta toisaalta tänään ostetut liivit kestävät kyllä pitkään ja ovat oikeasti minulle sopivat, tukevat ja erittäin hyvät!

Näin vahingossa eilen yhden lukiokaverin (onni!), tänään toisen (onni!) ja tarkoituksella vielä illalla kolmannen (onni!). Rakastan tätä söpöä pikkukaupunkia, ainakin ajoittain. Huomenna ohjelmassa Tampere, TAYS, apuvälinekeskus, oma koti ja Changemaker, ehkä illalla kirjailen taas aatoksiani.

Kertooko teille jotain laadusta tai eettisyydestä merkit SOAKED, United Colors of Benetton, tai Nanso?