Kaupungilla tavoitteena oli ahdistumatta löytää kaksi tiettyä trikoopaitaa, ruokaa ja piirakkavuoka ja mahdollisesti legginsit. Tavoite sekä täyttyi että ei.
Ahdistuin. Kesän aikana näkö mitä ilmeisimmin on taas hiljalleen heikennyt, minkä huomasi monista asioista, jotka teettivät vaikeuksia. Osa oli yhtä vaikeaa jo keväällä, mutta pikkukaupunkielämä oli painanut ne unholaan.
Raitiovaunun numerot ovat pääosin mahdottomia nähdä.
Liikennevaloja ei näe eikä kuule.
Ihmisiä on liikaa ja ihan joka paikassa.
Vaatteiden kokomerkinnät on pienellä sekä itse vaatteessa että pahvilapuissa.
Myyjien on vaikea ymmärtää, mitä kepittä liikkuvan "missä tässä kuitissa on se rivi jolle pitää kuitata?"-kysymystä.
Keppi olisi hyvä olla mukana, ihan vain viuhtomista varten, ei niinkään estämään törmäilemistä.
Hedelmä- ja vihannesosaston hinnat vielä näkee, vaakanumeroista on turha edes haaveilla.
Mistä hiivatista voi tietää, mistä mikäkin vaaka sylkee tarransa ulos? Etenkin jos se sylkee sen kuvapuoli sivulle päin, jolloin ylhäältä alaspäin katsoassa tuijottaa tarran mikrometrin ohutta sivua.
On vaikea arvata, menevätkö liukuportaat alaspäin vai nousevatko ne alemmasta kerroksesta ylöspäin.
Vaatekauppojen seinän kokoiset peilit on kauhu.
Hngh.
Ilonaihe: Sain tänään taksikortin! Tuskin tulen kaikkia 18 kuukausittaista matkaani käyttämään, mutta esimerkiksi tupareita varten voin nyt matkailla jonnekin isompaan kompleksiin ja houkutella saattajan mukaan!
Kauppareissun saldokin oli ihan mukava (tilin saldon sitten vähän vähemmän..), löysin kolme trikoopaitaa, yhden neuletakin, sahalaitaisen tomaattiveitsen, piirakkavuoan ja ruokaa. Legginsejä löytyi loppujen lopuksi kotoa ensi hätään.
Ensimmäinen paita on ihan perustasaraita Marimekolta. Oon vuosikaudet haaveillut mustavalko- ja punavalkoraitaisista paidoista, mutta aina on joku kausiväri ajanut ohitse. Käytän yleensä tosi värikkäitä vaatteita, nyt on ollut jo jonkin aikaa rauhoitavien perusvärien buumi. On myös ihanaa kävellä kauppaan, sanoa tädille "mustavalkoinen Tasaraita kokoa M, kiitos" ja maksaa ostoksensa sen suuremmin sovittelematta.
Loput ostokset ovat Polarn och Pyretistä, joka on lastenvaatteiden luvattu maa. Ikkunassaan oli nyt slogan "ei tyttöjen vaatteita, ei poikien vaatteita - me teemme vaatteita lapsille", mikä miellytti minua kovasti. Putiikista löytyy myös suppeahko, mutta sitäkin ihanampi aikuisten mallisto, tosin painottuen äitiysvaatteisiin. En anna asian häiritä, vaatteet istuvat kivasti - tätä vatsaa kun on siunaantunut ihan ilman vauvaakin...
Tätä turkoosihtavaa himoitsin jo toukokuussa, mutta päätin odottaa. Odotus kannatti sikäli, että paita oli -30% alennuksessa, mutta oikeat koot olivat loppuneet. Ostin sitten sen pienemmän jäljelläolevista, XL:n, eikä sekään pahalta vaikuta. Päinvastoin. Ennustanpa, että tässä on tulevan leirin lempparivaate!
Sininen pitkähihainen ihastutta hyvällä istuvuudellaan ja neppareilla, myös hihansuut ovat kivat. Painiskelin M:n ja L:n välillä, päädyin M:ään. Niinikään -30%.
Sitten se Löytö, harmaa perusneule! Koko on M, koska L oli jo myyty loppuun. Kuvassa alla on tuo edellinen sininen paita ja hihat kinnaavat hieman, mutta sovittaessani hihattoman kanssa olin todella tyytyväinen. Kuluneet farkut, auringonkeltainen toppi ja tämä - näen jo syksyn luentoasun! Samainen alennus löytyi tästäkin.
Lopulliset hinnat olivat Marimekon osalta se perinteinen himpun alle 50e, muiden osalta lähtöhinnat 36,90-43,90e ja siitä sitten alennus.
Mitäs pidätte?
13 kommenttia:
Mä oon kans himoinnut tota mustavalkoraitasta Marimekkoa, tosin lyhythihaisena. En oo vielä raaskinu ostaa, vaikka Modassa se ois ollu pari viikkoo sitten -20%... Äidillä on samanlainen ja kismittää, kun se pitää sitä aina päällään, ku mä oon näkemässä. :D
Ai, myykö Modakin Marimekkoa? :o
Toi mustavalkoinen on tosi kiva, toisaalta tosi perus ja sit taas toisaalta ilkikurinen, kun siitä tulee vankilavaikutelmia :)
Mä raaskin Marimekosta maksaa kyllä sen täyden hinnan, ne on mulla kestänyt vuositolkulla kovaakin käyttöä. Tosin ei niitä ihan jatkuvasti kyllä tule hankittua, ehkä paita vuodessa.
Mä mietin muutama päivä sitten meidän väen maripaitoja (niitä on aivan älyttömästi, varmaan kaikki värivaihtoehdot löytyy...) silittäessä, että musta-valko-tasaraita taitaa olla mun seuraava hankinta. Eka omaostama paita teini-ikäisenä oli tuo m-v-pitkähiha mustilla resoreilla ja se on kulutettu loppuun aikoja sitten.
R
Mä oon antanut periksi silittämisen suhteen :) Mulla on nyt pitkähihasena
-sinivalkoinen
-vihreävalkoinen (jompi kumpi edellisistä on ehkä kyllä jo kuollut ja kuopattu)
-kelta-valkoinen
-mustavalkoinen
-keltavioletti
ja lyhythihaisena ainakin
-oranssioranssi
-keltaruskea (amppari<3)
-vihreävioletti
Ja varmaan vielä jotain mitä unohdin. Pallopaitoja on punavalkonen ja mustaruskea.
Nonni, sulla on noin iso varasto! Turha siis olla katkera niistä kahdesta, jotka mä oon ilmaseks saanu :P Tosin mä oon kyllä aika ihastunut siihen mun sinisävyraidalliseeen, se harmaa-lila ei niin säväytä.
- N
N, oon mä vähän katkera :) se sinisävyinen onkin kiva, sitä toista en ees muista nähneeni.
Kivoja vaatteita olit löytänyt :)
Elina, tack! PoP on ihan loistava, rtkkään jorenkin siitä niiden ideologiasta, ne vaatteet on arkisia mutta raikkaita ja kauniita. Mun sivupalkissa on Vintage Living -blogi, siellä on perheenäiti joka vaatettaa sekä itsensä että kolme ala-asteikäistä poikaansa PoPin vaatteilla.
Maripaidat on kyllä kivoja ja kestäviä ovat: lukioaikana käytin äidin vanhaa ja kaverin äidin vanhaa paitaa, jotka olivat jo jonkun vuosikymmenen olleet käytössä, mutta edelleet olivat kelpo kunnossa. Toisen kyllä käytin lopulta ihan rievuksi asti. Sen jälkeen ei ole tullut ostettua kuin yksi. Vähän oon kateellinen sun kokoelmasta :)
Ai mikset muka aja taksilla sitä sallittua määrää? Kun kerran se on mahdollista, nauti siitä oikeudestasi.
Arkipäivän aktivisti, mun raitapaidat on kans kestäneet tosi hyvin, pallopaidat vähän heikommin. Tykkään Marimekosta tosi paljon, se viestii mulle (hinnoistaan huolimatta) 70-luvun aatemaailmaa, tasa-arvoa ja suomalaisuutta.
Niina, en ajele täyttä määrää kahdesta syystä. Eka on hinta - yksi matka maksaa saman kuin aikuisen kertalippu Hesassa (2,50e) ja kun sen lisäksi liikun myös ratikalla, joudun maksamaan kuukausilipun ratikkaan ja sitten vielä taksimatkoista erikseen. Toisaalta olen julkisen liikenteen vankka kannattaja vähäpäästöisyyden vuoksi. Mun taksimatkoille on tarvetta lähinnä reiteillä, joita liikennöidään busseilla, etenkin jos bussia pitää vaihtaa sekä haastavissa valaistus- ja sääolosuhteissa eli pimeällä, superkirkkaalla, liukkaalla jne. Olen tosi onnellinen taksimatkoista, saan ison osan itsenäisyyttäni takaisin.
Tutustuin PoP:in vaatteisiin jo Ruotsin vuosinamme ja ihastuin. Nyt on vaan harmillisen vähän mahdollisia käydä, kun ihan lähellä ei ole kauppaa. Kaveri vaatettaa kolme poikaansa PoP: in vaatteisiin ja ovat aina supersuloisia. Onneksi lähettlee myös lahjaksi kummipojalle :).
Elina, Kampissa taitaa olla Helsingin ainoa liike. Se ei ole kovinkaan suuri, Vaasassa taitaa olla ainakin saman kokoinen ellei suurempikin, mutta tosi hyvää palvelua olen Helsingissäkin saanut.
Lähetä kommentti