Suukeaa ja haamittaa...

... kuten työkaverin pieni sukulaispoika oli joskus todennut.

Joskus elämä mitä ilmeisimmin on, tosin tällä hetkellä enemmänkin haikeaa ja sulettaa. Aikaa täällä pikkukaupungissa on jäljellä kuutisen tuntia, huomenna aamubussi vie minut pääkaupungin hulinaan ja keskiviikkona suuntaan seuraavan leirin haasteisiin.

Tänään kuulin, että yksi työntekijä vaihtuu toiseen. Onneksi tilalle tulija on tuttu ja turvallinen, leiriväsymykseni tila on sellainen, että kovin suuria muutoksia on nyt aika vaikeaa sietää. Tilalletulijakaan ei ilmeisesti ole paikalla koko leiriä, saa nähdä kuinka meidän käy. Leirikeskuksessa on ollut tämän hetkisellä leirillä yksi possuflunssailija, ensi leirille tulee ainakin yksi taudin jo sairastanut.

Elämme jännittäviä aikoja.