Kiire on kirosana

Olen sitä mieltä, että kiire ei pohjimmiltaan ole kiinni tehtävien asioiden määrästä, vaan oman arjen organisoinnista. Turhat asiat syövät paljon aikaa, jonka voisi käyttää tehokkaammin. En sinällään kannata koko valveillaoloajan käyttämistä puurtamiseen, mutta olen sitä mieltä, että kun ensin puurtaa, voi jäljelle jäävän ajan käyttää rentoiluun ja omiin juttuihin, ilman huonoa omaatuntoa.

Arjen organisointi on sitä, miten päivänsä rytmittää, mutta myös sitä, millaisten asioiden kanssa tahtoo aikansa jakaa. Koen, että omassa elämässä yksi merkittävä päätös on ollut televisiosta luopuminen. Siihen ei sinällään liity mitään dramatiikkaa, lukioaikana illat täyttyivät harrastuksista ja kotoa muuttaessa oli helppo päättää, ettei 12 neliön koppiin televisiota tule. Kertaakaan en ole kaivannut! Joskus toki harmittaa, kun YLE Teeman tarjonta menee sivu suun, mutta toisaalta kyseinen kanava ja tallentava digiboksi löytyy kyllä Keski-Suomesta sukulaisten luota, jos oikein tiukka paikka tulee. YLE Areena tarjoili pakollisen annoksen Kotikatua tähän saakka, mutta tänä syksynä en ole sitäkään enää intoutunut katsomaan.

Tietojohtamisen luennolla puhuttiin tietoähkyn lisäksi keskeytysähkystä. Se on se ähky, mikä syntyy kaikista piippaavista, tuuttaavista ja välitöntä huomiota vaativista viestimistä ja härveleistä. Näistä televisio ja radio ovat passiivisimpia, mutta enemmän huomiota vaatii kännykkä ja tietokone, etenkin jos käyttää messengeriä ja sähköpostiviesteistä ilmoittavaa ohjelmaa. *bling* You've got mail! Kännykkä on minulla usein äänettömällä, sillä en halua olla alituiseen tavoitettavissa. Puhelimessa on se nerokas ominaisuus, että yhteyttä voi ottaa jälkeenpäin, kun ruudulta näkee, kuka on tavoitellut. Messengerin käyttöä olen taas rajoittanut, nyt "mesepäivä" on vain joka toinen päivä. Tämä sujui melko kivuttomasti, harkitsen mesepäivien vähentämistä edelleen. Toisaalta tuntuu, että kone on kuitenkin auki, ja se sama aika menee blogeissa surffaillen. Tällä hetkellä olen leikitellyt ajatuksella, että seuraavaan kotiini ei tulisikaan nettiä - opiskelija-asunnoissa se toki on valmiina, mutta yksityisellä siitä joutuu maksamaan erikseen joka tapauksessa. Käytännössä näissä kaupungeissa, joissa nykyään enimmän aikani vietän, pääsen verkkoon halutessani lähes missä vain. Jos ei muuten, niin naapurin suojaamatonta langatonta käyttäen.

Olen myös yrittänyt kääntää unirytmiäni, sillä kahdesti viikossa matkaan aamuluennoille toiseen kaupunkiin. Kello soi näinä aamuina jo viideltä ja uskon vakaasti, että arkeani helpottaa, mikäli joka aamu herään samaan aikaan. Aamulla nouseminen ei sinällään olekaan ollut ongelma, mutta jos herää jo viideltä, pitäisi peiton alle siirtyä viimeistään iltayhdeksältä, mikä - etenkin mesepäivinä - tuottaa vaikeuksia. Urheasti koetan myös hillitä bloggausintoani ja kirjoitella vain kerran päivässä.

***



Minua inhottaa tämä siivousta ja elämää rajoittava tavaramäärä, joten päätin yrittää päästä omaisuudestani eroon näin sähköisesti! Tämän viikon Tavara on Elloksen fleeceliivi, vuodelta miekka ja kivi. Edelleen mukavan pehmeä, harmaa liivi, jossa mukavan korkea kaulus ja sydämen muotoinen vetoketjun vedin. Koko 38/40. Soveltuu hyvin esim. syksyiseen ulkoiluun tai lokoisiin koti-iltoihin! Tavaran saa joko minulta noutamalla tai postimaksun hinnalla kauemmaksikin. :)

Rajallisuus.

Monesti olen miettinyt, miten kaikki onkin niin pienestä kiinni ja rajallista. Ikätovereilla puhkeaa syöpää ja ammutaan hengiltä, eikä kukaan osannut etukäteen aavistaa mitään. Kävin tänään silmälääkärissä saadakseni reseptin uusiin laseihin. Ainoan näkevän silmäni vahvuudeksi tuli -13, tarkkuudeksi 0,7 ja lisäbonuksena orastava kaihi. Edelliset lasit oli -11,75 ja niillä olen tammikuussa 2007 nähnyt tarkkuudella 1,0 - joten kehitys näyttäisi olevan vinhaa alamäkeä. Seuraava homma on selvittää, tukeeko KELA mitenkään opiskelijan silmälasihankintoja, kun näillä vahvuuksilla linsseille tulee melkoisesti hintaa, vaikka sokean silmän linssin saakin hiomosta puoleen hintaan. Toisin sanoen, maksan 1,5 linssin hinnan eli 200-300 euroa + uudet pokat. Olen kaksivuotiaasta asioinut samalla optikolla, jolla oli tällä kertaa 1000 lasin valikoima, joista minun vahvuuksilleni ja leveille poskiluilleni istuivat tasan yhdet, 280e. Siitä sitten voi pikainen laskea, että pahimmassa tapauksessa hintaa tulee noin 10% vuosituloistani. Luin tässä toissaviikolla lehdestä, että Afrikkaan roudataan vanhoja silmälaseja, koska siellä silmälasien hankintaan menee noin kahden kuukauden palkka, kun Suomessa laskun loppusumma vastaa keskimäärin kahden päivän palkkaa. Mun lasini maksavat jotain tuolta väliltä, eikä ihan kauheasti naurata.

Paljon tulee tuumailtua tuota ainokaista silmäänsä muutenkin. Mitä sitten, jos verkkokalvo tipahtaa lopullisesti? Kahden kaupungin välissä kaksia yliopisto-opintoja suorittavana ja järjestöissä juoksentelevana ajatuskin ahdistaa. Eikä tuo kaihikaan niin houkuttele. Ehkä ensi kesänä voin sitten hakeutua kesäduuniin hoiva-alalle ja olla vertaistukena niille isovanhempieni ikäisille, jotka niinikään kaihista kärsivät.

Tabula Rasa

Edellinen bloginpitoyritykseni kuivui kokoon viimeistään siinä vaiheessa, kun unohdin salasanan, joten täytyy toivoa, että tämä uusi yritys tuottaa enemmän tulosta! Tällä hetkellä tulee seurattuakin huomattavasti useampaa blogia kuin taannoin ja tuntuu mukavalta, kun kommentoidessaan voi nyt jättää vähän kattavamman jäljen itsestään.

Viikonloppu on sujunut nopeasti taas kerran, tulin Keski-Suomeen perheideni luokse ja tunnollisesti olen käynyt mummolassa leipomassa sämpylää ja pullaa ja isän perheen luona leikkauttamassa tukkaani (17v. velipoika M. kun päätti jättää lukion ja siirtyä konkreettisempiin juttuihin) ja majoittunut äitini perheen luona. Eilen kävin kaupungilla, tulin valinneeksi uudet silmälasit näiden viitisen vuotta kasvojani koristaneiden, nyttemmin jo erittäin naarmuisten ja maalittomien tilalle. Kävin myös iki-ihanassa Ekolossa, joka uudessa sijainnissaan keskikaupungilla on mitä mainioin! Löysin sieltä veljelleni joululahjan, äidilleni synttärilahjaksi luomu-kamomillateetä ja itselleni hamppu-puuvillahousut. Hups. Ihana myyjäpoika luki teeajatukseni ja kertoi, että alakerran kahvilassaan saa tämän kuun loppuun saakka nauttia ilmaista kahvia ja teetä. Nam! Jäin harkitsemaan myös hamppuhupparia, mutta se jääköön vielä hetkeksi harkintaan, sillä hintaa oli 67e. Käytiin äitin ja E:n kanssa syömässä, ja jätin ravintolaan hienon Reilu Kauppa -käyntikortin, jossa kiitetään palvelusta ja muistutetaan, että ensi kerralla olisi mukava juoda RK:n kahvia jälkkäriksi.

Tänään, ennen kuin äiti ja E. huristelivat 25km päähän äitin ostamalle mökille pihatalkoisiin, aloitin jo pitkään harkitsemani vihreään sähköön käännyttämisen. Isäni on paatunut, tuloksia syntyy ehkä vuosien vakuuttelulla, mutta äidissäni on potentiaalia! Hän oli sitten viime näkemän siirtynyt hyla-maidosta luomuun ja sanoi vatsavaivojen pysyneen poissa. Ehkä lievästi laktoosiin reagoivilla onkin kyse siitä, että normimaito on liian käsiteltyä? Lsiäksi yllätyin, kun keittiön kaapista löytyikin jo käytössä oleva luomu-kamomillatee - hyvä äiti!

Huomenna saan itse tietää saksanpähkinän allergiatulokset - kaksi viikkoa takaperin sain soija-arvoksi 2,9 ja hasselpähkinälle 69 (!), kun allergiaton saisi testeistä korkeintaan 0,35. Nyt mukana kulkee hengenlähtö-lähellä-tilanteiden varalta adrenaliinipiikki ja elän toivossa, että lääkäri antaisi lähetteen ravintoterapeutille, jonka kanssa voisin käydä läpi soijattoman ja pähkinättömän kasvisruokavalion kompastuskiviä.

Kameraa en omista, mutta läppäristäni sellainen löytyy, joten ehkä napsaisen kuvan noista uusista pöksyistä, jahka illemmalla takaisin kotikaupunkiin joudan.

Edit 22.41. Tässäpä huonohko kuva ihanista housuista, mutta tahdoin rajata vatsani pois kuvaa koristamasta..