lauantai 28. elokuuta 2010

L'Épicerie






Tiedän, missä kaupungissa tahdon asua.

Olen löytänyt elämäni rakkauden.
Ja ei, en ole löytänyt miestä.

perjantai 27. elokuuta 2010

Pelkään Eurooppaa.

Täällä Strasbourgissa on mukavaa. Meitä on saman pöydän ääressä saksalainen, suomalainen, portugalilainen, ukrainalainen, Tanskassa asuva englantilainen ja Ranskassa koko elämänsä asunut saksalais-marokkolainen. Me keskustelemme siitä, miten aktivoimme nuoret käymään kulttuurien ja uskontojen välistä dialogia ja voimautamme heidät tuntemaan, että heillä on työkaluja tarjota nuorille mahdollisuus uusien kulttuurien kohtaamiseen.

Kokoustamme Euroopan neuvoston nuorisokeskuksessa, jossa tämä on arkipäivää. Joka viikko ihmiset kokoontuvat suunnittelemaan monikulttuurisia kursseja, leirejä ja koulutuksia, study sessioneita ja training courseja. Joka viikko ihmisiä kaikkialta Euroopasta saapuu oppimaan ja opiskelemaan ihmisoikeuksista, toisista kulttuureista ja verkostoitumisesta, luomaan suhteita toisiin maihin ja näkemään kaikki kansainvälisen nuoriso- ja nuorten aikuisten työn mahdollisuudet.

Joka viikko Euroopassa on uusia ihmisiä, joilla on työkaluja, intoa ja rohkeutta kohdata ihmisiä - ihmisiä eikä kansallisuuksia, ennakkoluuloja ja stereotypioita elävässä muodossa.

Joka viikko luemme uutisista, missä pakolaisia paraikaa karkotetaan, miten kerjäläiset saadaan ajettua takaisin lähtömaihinsa ja miten kehitysyhteistyön määrärahoja supistetaan. Joka viikko luemme Internetin uutispalvelujen tuskallisia keskusteluja, joissa oman sivistymättömyytensä osoittavat ihmiset jakavat tuomioita siitä, miten kaupassa näpistänyt maahanmuuttajalapsi pitäisi karkoittaa ikuisiksi ajoiksi ja miten muiden kuin perinteisten evankelisluterilaisen tai ortodoksisen uskonnon harjoittajien kouluopetusta ei järjestetä, ellei lapsia ole huomattavan suuri määrä nykyiseen verrattuna.

Tänään kuulin, että Ranskassa kullekin poliisille on asetettu kiintiö, kuinka monta ulkomaalaista heidän täytyy saada karkotettua. Poliisit jahtaavat ulkomaalaisia ja maahanmuuttajia, jotka käyttävät järjestöjen (esim. Lääkärit ilman rajoja) tarjoamia ilmaisia tai edullisia palveluja, odottavat kadulla ja vievät ihmisiä pois. Järjestöt piilottavat lapsia, jotka laitetaan maan alle, koska niin kauan kun lapsi on virallisesti perheensä parissa, vanhempia ei viedä. Jos lapset ovat viranomaisten huostassa, vanhemmat voidaan karkottaa ja perheet pilkkoa.

Millaisessa kuplassa me kuusi elämmekään! Meille kansainvälisyys, kulttuurienvälisyys ja uskontojenvälisyys on arkea, yksinkertaista ja normaalia, tuttua ja turvallista. Kun katsomme mielipidekirjoituksia ja äänestystuloksia, on selvästi nähtävissä, että muut näkevät toisin. Ei nähdä, että maahanmuuttajien kotouttaminen on yhteydessä sopeutumiseen ja integraatioon, mikä puolestaan on yhteydessä sosiaalisten ongelmien määrään. Ei nähdä, että kehitysyhteistyö on yhteydessä siihen, että ihmisillä on elämän edellytykset kotimaassaan eikä heidän tarvitse lähteä pakolaisiksi tai muuttaa työn perässä toiselle mantereelle. Ei ymmärretä sitä, ettei kenenkään prioriteetti ole paeta kodistaan ja kotimaastaan, jos sinne vain on mahdollista jäädä. Luullaan, että Suomi on kaikkien unelmamaa: kylmä ja pimeä, luotaantyöntävä ja vihamielinen, kielitaidoton ja umpimielinen Suomi - kyllähän tänne koko maailma haluaa muuttaa!

Joskus pelkään, ettei mene kauaakaan siihen, että toistamme toisen maailmansodan kauhut.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Palkittu bloggari lähtee muille maille vierahille.


Sain Nöpöstiinalta tämän mainion palkinnon, kiitos! Sääntöihin kuuluu, että palkinto pitää jakaa seitsemälle muulle ja itsestään tulee kertoa seitsemän asiaa. Tässäpä näitä :)

Palkinnot menevät seuraaviin osoitteisiin:
1. mizyena
2. via
3. chocolate circus
4. Girl from the Corner Table
5. Tuulen naapurina
6. Vintage Living
7. Dreamer Kaye

Linkit löytyvät sivupalkista.


Olkaa hyvät!

Seitsemän asiaa minusta:
1. Olen ruuan ja kirjallisuuden ystävä.
2. Tahtoisin kansainvälisen uran.
3. Ihailen äitini ystävää, jolla on kansainvälinen ura - olen ihaillut pikkutytöstä saakka.
4. Innostun helposti, olen spontaani. Viime päivinä olen ollut innostunut Lusikkaliikkeestä.
5. Tahtoisin elää ekologisemmin.
6. Näkövammaani edeltävistä ajoista kaipaan oikeastaan vain sitä, että pystyin lukemaan tavallisia, paperisia, mustavalkoisia kirjoja ja minulla oli pääsy kaikkeen siihen tietoon, mitä kulloinkin satuin haluamaan.
7. Olen lähipiirini mielestä liian kiireinen, mutta itse nautin elämästäni juuri tällaisena.

Tänään sain uuden passin ja invaparkkeeraamisen oikeuttavan läpyskän. Huomenna haen aamulla uusitut reseptit, jotka tänään unohdin noutaa, teen pikaisen koukkauksen apteekkiin ja suhaan sitten lentokentälle ja kohti Strasbourgia. Vähän jännittää, kun lentoyhtiö on sekoillut aikalailla näkövammaisen saattajapalvelun kanssa, mutta pistän illalla kädet ristiin ja eiköhän se siitä sitten hoidu. Sunnuntaina käyn pikaisesti kotona ja maanantaina jatkan matkaa kohti Puolaa. Täällä palaan linjoille viimeistään syyskuussa.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Haaste: syyskuu kuudella vaatteella1

Uusi Musta on haastanut suomalaiset bloggaajat mukaan maailmalla jo kiertäneeseen haasteeseen, jossa on tarkoitus valita kuukaudeksi kuusi vaatekappaletta ja käyttää ainoastaan niitä. Mukaan ei lasketa alus-, bile- eikä urheiluvaatteita, sukkahousuja (legginssit kylläkin), huiveja, koruja, kenkiä ja päällystakkeja.

Mietin itse vielä osallistumistani. Olen syyskuun ensimmäisen viikon edustusmatkalla Puolassa, joten joka tapauksessa aloitan aikaisintaan syyskuun toisella viikolla. Harkitsen myös tekeväni haasteen käänteisesti ja selvittämällä, kuinka montaa vaatekappaletta oikeastaan käytän kuukauden aikana. Voisin ottaa joka aamu asukuvan kunkin päivän vetimistä ja laskea kuun lopussa, montaako vaatekappaletta todella käytin. Käyttämättömöt voin sitten asettaa uhanalaisiksi ja pistää kiertoon, jos ei niitä seuraavienkaan kuukausien aikana tule käytettyä.

Haastan mukaan Kaisan!

lauantai 21. elokuuta 2010

Syömään!

Yleensä ei näin paljon perunaa, halloumiakaan en ole hetkeen muistanut ostaa. Lautanen on kirpputorilöytö länsirannikolta, niitä on yhteensä kolme ja maksoin 0,5-1,5e/kpl.

Tomaattipastaa Tammisaaressa, Cafe Sillen oli mitä parhain kesäravintola! Emäntä puhui ruotsia ja englantia ja spontaanisti matkaseurani S:n kanssa valitsimme englannin. Voi nolo! Jälkkäriksi ihania luumuja ja kaupan päälle yksi pallo Papagallon jädeä :)


Saman reissun edellinen stoppi oli Neljän tuulen tuvalla Hangossa. Leivokset identtisiä niiden leivosten kanssa, joita iskän kanssa reissatessa ehkä kymmenen vuotta sitten nautittiin. Paikka kaunis, syötävät kalliita ja imeliä ja palvelu ei mitenkään kauhean erikoista...

Kotioloissa syön paljon salaattia, puuroa ja keittoa. Tässä pinaattikeitto, luomuleipä, punaleimaemmental ja tomaatti.

Tässä teille vähän kuvamaistiaisia kesän ruuista.

Pistekirjoituksen opettelumotivaattorikseni ilmestyy sopivasti vegaaninen keittokirja, jota useampi näkövammainen toivoi käyttöönsä. Mainiota! Soijattoman ja pähkinättömän toivossa on hyvä elää.

perjantai 20. elokuuta 2010

U2 ja Lufthansa.

Otsikon asiat eivät liity toisiinsa, mutta tähän päivään kylläkin. Paraikaa kuuntelen soundcheckiä, joka kuuluu tänne reilun 3km päähän oikein kirkkaana ja heleänä. Voin siis lohduttaa O:a, joka on jäämässä kotiin, että parvekkeella nököttäen saa kyllä elämyksen hänkin. En tiedä sitten, syökö mahdollinen sade kaiken äänen?

Postisetä ei viitsinyt edes sovitella pistekirjoja postiluukkuun saati sitten soittaa ovikelloa, joten minun on vielä luikittava postiin ennen keikalle suuntaamista.

Näin viime yönä kaameaa painajaista, jossa olin unohtanut keikan ja mennyt katsomaan huonoa elokuvaa. Olin myös unohtanut hakea lipun ystävältäni ja tajusin virheen vasta yön jo pimettyä, kun U2 soitti viimeistä kappalettaan. Lippuni oli ystäväni mukana Stadionilla ja minulla oli kauhea surku - minkä vuoksi ystäväni toi keikalta lohdutukseksi DVD:n bändin keikalta Rose Bowlilla... :D Ai miten niin mä vähän odotan tätä keikkaa?

Lufthansa taas liittyy siihen, että olen ensi viikolla menossa Strasbourgiin ja seuraavalla Puolaan ja EU:n lakien mukaan minun on turvallisuussyistä ilmoitettava lentoyhtiölle näkövammastani etukäteen. Olen tullut siihen tulokseen, että se on oikeasti ihan järkevää, mutta kyseenalaistan sen, että minun on soitettava kalliisiin palvelunumeroihin lähes lentoyhtiön kuin lentoyhtiön kohdalla voidakseni asiasta ilmoittaa. Ryanairilla asian voi ilmaista varausta tehdessään.

Tänään soitin ensin ensi viikon matkasta ja virkailija kertoi, että heillä olisi tarjota pyörätuolisaattaja. Hieman hyvittuneena hyväksyin tarjouksen, mutta virkailija ei voinutkaan sitä vahvistaa, sillä puolet Lufthansalta ostamastani matkasta sujuu linja-autolla lentokoneen sijaan eikä linja-autoon ole mahdollista saada avustajapalvelua. Lupasivat soittaa takaisin, mutta mitään ei kuulunut. Iltapäivällä soitin uudestaan ja hoidin ensin Puolan lennot ja palasin sitten ensi viikon matkoihin. Ongelmaksi paljastui se, että Strasbourgissa ei ole mahdollisuutta avustajaan ja se, että paluumatkalla kukaan ei noutaisi minua bussista check-iniin. Tämä on kuitenkin melko pieni ongelma, puhun kuitenkin sen verran saksaa. Nyt on sitten sovittu niin, että saattaja on niillä matkoilla, kuin lentoyhtiö pystyy sen tarjoamaan ja muuten hoidan asian itse. Sinällään tilanne on outo, koska EU:n säädösten mukaan lentoyhtiön on tarjottava saattajapalveluita vaikeavammaisille henkilöille kaikilla reiteillään.

torstai 19. elokuuta 2010

Näkövammainen radalla ja muut kootut kertomukset

Viime aikoina bloggailu on jäänyt melko vähiin. Tuntuu, että koko ajan on kiire ja toisaalta nökötän koneella vaikka kuinka paljon. Vali vali ja seli seli :) Ajattelin nyt kuitenkin päivitellä teillä koottuja kertomuksia ja ehkäpä ajastaa jotain uusiakin postauksia lähipäiville.


Tänään postiluukustani kolahti Nöpöstiinan lähetys, pesupussi rintsikoille sekä kaksi settiä, joissa on pesupussi ja flanellisia ja froteisia naamanpesulappuja. Törmäsin ideaan E:n kotona ja talvella, mutta ompelukoneettomana toteutus on jäänyt. Tilaamiseen löytyy ohjeet Nöpöstiinan blogista.

Huomenna on U2:n konsertti, johon investoin viime viikolla neljänneksen tililläni olleesta omaisuudesta, kun tilaisuus tarjoutui. Pitänee hakea Uimastadikan puolelta sellainen "näkövammainen radalla"-kyltti, jonka viestin minä ymmärrän vähän toisin kuin miten se uimahalleissa ilmeisesti on tarkoitettu...

Ensi viikolla teen pikaisen piipahduksen Keski-Suomeen ja sitten koittaa puolentoista viikon työmatkasimulaatio, joka antanee realistisen käsityksen työkseen matkaavien arjesta sekä idioottimaisilla lentomatkoillaan että hektisyydessään. Torstaista sunnuntaihin olen Strasbourgissa suunnittelemassa koulutusta lokakuulle. Viulut maksaa EU, joka myös vaatii, että matkustan lentäen (tai halvemmalla) Helsinki-Frankfurt-Helsinki -välin ja Frankfurtin ja Strasbourgin välin bussilla tai junalla. Jotta saan matkakorvaukset, minun on matkustettava kotikaupungistani ja palattava kotikaupunkiin sekä toimitettava boarding passit EU:lle. Palaan siis kotiin sunnuntaina alkuillasta, tyhjennän likapyykit pyykkikoriin, vaihdan hammasharjan seuraavaan laukkuun, syön ja nukun vähän ja suuntaan aamukuuden lennolla Saksan kautta Lounais-Puolaan pönöttämään luterilaisten piispojen, kirkkoherrojen ja pastorien seuraan saksankieliselle edustusmatkalle, josta en tiedä juuri tämän enempää. Palaan Puolasta Saksan kautta lentämällä kot.. siis Helsinkiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, siirrän ruhoni ja matkalaukkuni ExpressBusiin ja hurautan kivasti Tampesteriin ja kandintutkintoni viimeiseen tenttiin. Tällaista tänne kuuluu siis.

Syksyn opinnot jatkuvat kahdessa yliopistossa ja Changemaker teettää töitä. Järjestötyöt on kuitenkin pääsääntöisesti palkitsevia, joten en valita.

Miten teidän elämä? Täysi tohina päällä, vaikka "tänä syksynä en kyllä mitään aio" jne? :)

maanantai 16. elokuuta 2010

Tule Changemaker-viikonloppuun!

Hei, tässä seuraa mainos, jonka levitän ilomielin, sillä olen ollut mukana järjestämässä tapahtumaa.

Changemaker-viikonloppu Vaasassa, Österhankmon leirikeskuksessa 10.-12.9.2010. Tapahtumassa on seuraavanlaista koulutusta tarjolla:
- Puhtaat Vaatteet -kampanjakoulutus
- kouluttajakoulutus, Minna Mannert/Nuorten Keskus ry
- globaalitalous ja kehitysmaiden velkaongelma, Henri Purje/Attac

Lisäksi tarjolla on vaalipaneeli, jossa läsnä eri puolueiden nuoria eduskuntavaaliehdokkaita ja keskustelua eri puolueiden kannoista kehityskysymyksiin sekä Se nyt vain on tyhmää tuottaa liikaa -vientitukikampanjan mielenosoitustempaus Vaasan torilla. Rentoa yhdessäoloa ja tutustumista, mahdollisesti tietoa ja ideoita ekomatkailusta sekä leffojen katselua.

Kaikella tällä on hintaa 20e + matkat, joista yli 30 euron osuus korvataan. Tapahtuma löytyy Facebookista nimellä Changemakerin koulutusviikonloppu ja ilmoittautua voi 20.8. asti outi-maria.oinas laitatähänkissanhäntämerkki kirkonulkomaanapu välimerkki fi.

tiistai 10. elokuuta 2010

Boston ja NewYork, 2,5kk enää!

N:n ja O:n kanssa pitkään suunnittelemamme Pohjois-Amerikan turnee lähenee. Suuntaamme lokakuun lopulla lentäen New Yorkiin, josta siirrymme muutamaksi päiväksi Bostoniin vain palataksemme jälleen Ison Omenan syövereihin. Koko matkalla on pituutta kutakuinkin 13 päivää, josta lentokoneessa istumme 17 tuntia ja linja-autossa ilmeisesti sen verran, että matkustamiseen menee kutakuinkin vuorokausi.

Majapaikat on varattu, niistä postailen matkan jälkeen tarkempia tietoja ja kokemuksia, mutta kerrottakoon, että Bostonissa majoitumme HI Hosteliin naisten makuusaliin ja New Yorkissa asustamme Harlemissa takapihalla varustetussa asunnossa, jossa on keittiö.

Nyt kaipailemmekin matkakokemuksia ja vinkkejä siitä, missä kannattaa piipahtaa. Mitkä ovat hyviä ruokakauppoja? Mitä on tarjolla ekoihmiselle? Mitkä nähtävyydet on nähtävä? Tiedätkö nähtävyyksiä, joista ei kerrota opaskirjoissa? Toivoisimme voivamme kävellä paljon ja katsella kaupunkien menoa, joten otamme mielellämme vastaan myös vinkkejä vierailun ja käyskentelemisen arvoisista lähiöistä, kaduista, puistoista jne.

Olemme ajatelleet ostaa New York City Passin, jolla pääsee Empire State Buildingiin, Metropolitan Museum of Artiin, Museum of Modern Artiin, Top of the Rockiin (Rockefeller Center), kahden tunnin risteilylle (tai Vapaudenpatsaaseen) ja luonnonhistorialliseen museoon. Muihin nähtävyyksiin ostanemme liput erikseen, mikäli haluamme niissä käydä.

Teatterikäynti on harkinnassa, hinnat ovat makuumme aika tyyriitä, etenkin kun yksi meistä on asunut Lontoossa ja nähnyt melko komeita musikaaleja tuon tuostakin.

Tahdomme mennä ruokakauppaan. Kuulemma kotimme lähellä Harlemissa sellainen onkin. Mahtavaa.

torstai 5. elokuuta 2010

Olen palannut pistekurssilta.

Neljään päivään kuntoutuskeskuksessa kuului...

... iloa erinomaisesta pisteopettajasta, Outi Jyrhämästä
... iloa myös Outin opaskoirasta, olen aivan vakuuttunut että karvainen lämpöpatteri jalkojen juuressa edesauttaa oppimista :)
... iloa mukavasta ryhmästä ja siitä, että oppilaita oli kummallakin opettajalla vain kaksi

... pettymystä, kun itselleni asettamaa tavoitetta oppia numerot ja kirjaimet pidettiin liian korkealle asetettuna
... riemua, kun opinkin kaikki kirjaimet ja siirryin lukemaan jo haastavampaa tekstiä, jossa kirjaimet ovat tiheästi (ei siis siten, että jokaisen kirjaimen jälkeen on välilyönti); joulukuun kuntoutusjakson tavoitteeksi opettajani lausuikin sen, että siirryn normaaliin tekstiin, jossa rivivälikin on tiheä

... ärsytystä, kun samaan aikaan oleva ikäihmisten (= mummot, keski-ikä 80v) kurssi määrää tahdin kaikkeen vapaa-ajan toimintaan ja tuolijumpan tehokkuus parikymppiselle epäilytti
... lisää ärsytystä, kun kuntoutuskeskuksen uima-altaan pH:t oli mitä sattuu ja koko aikana ei päästy uimaan
... riemua, kun mummot jaksoivat kuntosalilla vain vartin, joten sain liikunnanohjaajan itselleni puoleksi tunniksi

... hyvää ja pahaa ruokaa
... mukavaa henkilökuntaa

... äärimmäistä turhautumista, kun Celian (näkövammaisten kirjasto) pistekirjavalikoima kattaakin lähinnä hömppää ja selkomukautettuja tietokirjoja urheilijoista ja presidenteistä

maanantai 2. elokuuta 2010

Arvaatteko, missä olen ollut?

Olen viilettänyt pitkin poikin. Tässä muutama kuva-arvoitus, ovat siis eri paikkoja:

1. Kesäinen piknik hyvässä seurassa.


2. Ensitutustumiseni lehmiin ja vasikoihin auton ikkunaa lähempää.


3. Ystävän kanssa toista ystävää katsomassa.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Utö IV - kauppa ja kuvia

Olen tainnut esitellä Utöstä kaiken, mitä olin ajatellutkin esitellä kauppaa lukuunottamatta. Utössä asiakkaita palvelee ympärivuotisesti Utö Handel, joka on kesäisin auki päivittäin 9-19 (su 11-19) ja muina vuodenaikoina muutamia tunteja lähes päivittäin. Kauppa on pieni, mutta valikoimaltaan yllättävän kattava. En tiedä, vaihteleeko valikoima vuodenajan mukaan, mutta nyt siellä oli myös iso hylly matkamuistoja ja aika paljon sipsien, karkkien ja leivonnaisten tapaista herkkua, jota turistit ja veneilijät tuntuivat ostavan paljon. Hintataso oli hieman mannerta korkeampi, mutta ihan hyvin ruokaostoksensa raaski kaupassa tehdä. Palvelu oli ystävällistä, kortit toimivat ja homma toimi molemmilla kotimaisilla.

Loppuun laitan kuvia mm. komeista auringonlaskuista.