perjantai 20. elokuuta 2010

U2 ja Lufthansa.

Otsikon asiat eivät liity toisiinsa, mutta tähän päivään kylläkin. Paraikaa kuuntelen soundcheckiä, joka kuuluu tänne reilun 3km päähän oikein kirkkaana ja heleänä. Voin siis lohduttaa O:a, joka on jäämässä kotiin, että parvekkeella nököttäen saa kyllä elämyksen hänkin. En tiedä sitten, syökö mahdollinen sade kaiken äänen?

Postisetä ei viitsinyt edes sovitella pistekirjoja postiluukkuun saati sitten soittaa ovikelloa, joten minun on vielä luikittava postiin ennen keikalle suuntaamista.

Näin viime yönä kaameaa painajaista, jossa olin unohtanut keikan ja mennyt katsomaan huonoa elokuvaa. Olin myös unohtanut hakea lipun ystävältäni ja tajusin virheen vasta yön jo pimettyä, kun U2 soitti viimeistä kappalettaan. Lippuni oli ystäväni mukana Stadionilla ja minulla oli kauhea surku - minkä vuoksi ystäväni toi keikalta lohdutukseksi DVD:n bändin keikalta Rose Bowlilla... :D Ai miten niin mä vähän odotan tätä keikkaa?

Lufthansa taas liittyy siihen, että olen ensi viikolla menossa Strasbourgiin ja seuraavalla Puolaan ja EU:n lakien mukaan minun on turvallisuussyistä ilmoitettava lentoyhtiölle näkövammastani etukäteen. Olen tullut siihen tulokseen, että se on oikeasti ihan järkevää, mutta kyseenalaistan sen, että minun on soitettava kalliisiin palvelunumeroihin lähes lentoyhtiön kuin lentoyhtiön kohdalla voidakseni asiasta ilmoittaa. Ryanairilla asian voi ilmaista varausta tehdessään.

Tänään soitin ensin ensi viikon matkasta ja virkailija kertoi, että heillä olisi tarjota pyörätuolisaattaja. Hieman hyvittuneena hyväksyin tarjouksen, mutta virkailija ei voinutkaan sitä vahvistaa, sillä puolet Lufthansalta ostamastani matkasta sujuu linja-autolla lentokoneen sijaan eikä linja-autoon ole mahdollista saada avustajapalvelua. Lupasivat soittaa takaisin, mutta mitään ei kuulunut. Iltapäivällä soitin uudestaan ja hoidin ensin Puolan lennot ja palasin sitten ensi viikon matkoihin. Ongelmaksi paljastui se, että Strasbourgissa ei ole mahdollisuutta avustajaan ja se, että paluumatkalla kukaan ei noutaisi minua bussista check-iniin. Tämä on kuitenkin melko pieni ongelma, puhun kuitenkin sen verran saksaa. Nyt on sitten sovittu niin, että saattaja on niillä matkoilla, kuin lentoyhtiö pystyy sen tarjoamaan ja muuten hoidan asian itse. Sinällään tilanne on outo, koska EU:n säädösten mukaan lentoyhtiön on tarjottava saattajapalveluita vaikeavammaisille henkilöille kaikilla reiteillään.

Ei kommentteja: