U2 ja Lufthansa.

Otsikon asiat eivät liity toisiinsa, mutta tähän päivään kylläkin. Paraikaa kuuntelen soundcheckiä, joka kuuluu tänne reilun 3km päähän oikein kirkkaana ja heleänä. Voin siis lohduttaa O:a, joka on jäämässä kotiin, että parvekkeella nököttäen saa kyllä elämyksen hänkin. En tiedä sitten, syökö mahdollinen sade kaiken äänen?

Postisetä ei viitsinyt edes sovitella pistekirjoja postiluukkuun saati sitten soittaa ovikelloa, joten minun on vielä luikittava postiin ennen keikalle suuntaamista.

Näin viime yönä kaameaa painajaista, jossa olin unohtanut keikan ja mennyt katsomaan huonoa elokuvaa. Olin myös unohtanut hakea lipun ystävältäni ja tajusin virheen vasta yön jo pimettyä, kun U2 soitti viimeistä kappalettaan. Lippuni oli ystäväni mukana Stadionilla ja minulla oli kauhea surku - minkä vuoksi ystäväni toi keikalta lohdutukseksi DVD:n bändin keikalta Rose Bowlilla... :D Ai miten niin mä vähän odotan tätä keikkaa?

Lufthansa taas liittyy siihen, että olen ensi viikolla menossa Strasbourgiin ja seuraavalla Puolaan ja EU:n lakien mukaan minun on turvallisuussyistä ilmoitettava lentoyhtiölle näkövammastani etukäteen. Olen tullut siihen tulokseen, että se on oikeasti ihan järkevää, mutta kyseenalaistan sen, että minun on soitettava kalliisiin palvelunumeroihin lähes lentoyhtiön kuin lentoyhtiön kohdalla voidakseni asiasta ilmoittaa. Ryanairilla asian voi ilmaista varausta tehdessään.

Tänään soitin ensin ensi viikon matkasta ja virkailija kertoi, että heillä olisi tarjota pyörätuolisaattaja. Hieman hyvittuneena hyväksyin tarjouksen, mutta virkailija ei voinutkaan sitä vahvistaa, sillä puolet Lufthansalta ostamastani matkasta sujuu linja-autolla lentokoneen sijaan eikä linja-autoon ole mahdollista saada avustajapalvelua. Lupasivat soittaa takaisin, mutta mitään ei kuulunut. Iltapäivällä soitin uudestaan ja hoidin ensin Puolan lennot ja palasin sitten ensi viikon matkoihin. Ongelmaksi paljastui se, että Strasbourgissa ei ole mahdollisuutta avustajaan ja se, että paluumatkalla kukaan ei noutaisi minua bussista check-iniin. Tämä on kuitenkin melko pieni ongelma, puhun kuitenkin sen verran saksaa. Nyt on sitten sovittu niin, että saattaja on niillä matkoilla, kuin lentoyhtiö pystyy sen tarjoamaan ja muuten hoidan asian itse. Sinällään tilanne on outo, koska EU:n säädösten mukaan lentoyhtiön on tarjottava saattajapalveluita vaikeavammaisille henkilöille kaikilla reiteillään.

Näkövammainen radalla ja muut kootut kertomukset

Viime aikoina bloggailu on jäänyt melko vähiin. Tuntuu, että koko ajan on kiire ja toisaalta nökötän koneella vaikka kuinka paljon. Vali vali ja seli seli :) Ajattelin nyt kuitenkin päivitellä teillä koottuja kertomuksia ja ehkäpä ajastaa jotain uusiakin postauksia lähipäiville.


Tänään postiluukustani kolahti Nöpöstiinan lähetys, pesupussi rintsikoille sekä kaksi settiä, joissa on pesupussi ja flanellisia ja froteisia naamanpesulappuja. Törmäsin ideaan E:n kotona ja talvella, mutta ompelukoneettomana toteutus on jäänyt. Tilaamiseen löytyy ohjeet Nöpöstiinan blogista.

Huomenna on U2:n konsertti, johon investoin viime viikolla neljänneksen tililläni olleesta omaisuudesta, kun tilaisuus tarjoutui. Pitänee hakea Uimastadikan puolelta sellainen "näkövammainen radalla"-kyltti, jonka viestin minä ymmärrän vähän toisin kuin miten se uimahalleissa ilmeisesti on tarkoitettu...

Ensi viikolla teen pikaisen piipahduksen Keski-Suomeen ja sitten koittaa puolentoista viikon työmatkasimulaatio, joka antanee realistisen käsityksen työkseen matkaavien arjesta sekä idioottimaisilla lentomatkoillaan että hektisyydessään. Torstaista sunnuntaihin olen Strasbourgissa suunnittelemassa koulutusta lokakuulle. Viulut maksaa EU, joka myös vaatii, että matkustan lentäen (tai halvemmalla) Helsinki-Frankfurt-Helsinki -välin ja Frankfurtin ja Strasbourgin välin bussilla tai junalla. Jotta saan matkakorvaukset, minun on matkustettava kotikaupungistani ja palattava kotikaupunkiin sekä toimitettava boarding passit EU:lle. Palaan siis kotiin sunnuntaina alkuillasta, tyhjennän likapyykit pyykkikoriin, vaihdan hammasharjan seuraavaan laukkuun, syön ja nukun vähän ja suuntaan aamukuuden lennolla Saksan kautta Lounais-Puolaan pönöttämään luterilaisten piispojen, kirkkoherrojen ja pastorien seuraan saksankieliselle edustusmatkalle, josta en tiedä juuri tämän enempää. Palaan Puolasta Saksan kautta lentämällä kot.. siis Helsinkiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, siirrän ruhoni ja matkalaukkuni ExpressBusiin ja hurautan kivasti Tampesteriin ja kandintutkintoni viimeiseen tenttiin. Tällaista tänne kuuluu siis.

Syksyn opinnot jatkuvat kahdessa yliopistossa ja Changemaker teettää töitä. Järjestötyöt on kuitenkin pääsääntöisesti palkitsevia, joten en valita.

Miten teidän elämä? Täysi tohina päällä, vaikka "tänä syksynä en kyllä mitään aio" jne? :)

Uutta luomua.

Palattuani kauppareissuihin olen löytänyt kaksi uutta luomutuotetta itse ja N:n vihjeen perusteella kolmannenkin. Valion valikoima on sekä laajentunut että supistunut; nyt on olemassa myös laktoositon luomumaito (kevyt) sekä uusi mansikka-vaniljajugurtti, joka on valitettavasti syrjäyttänyt tieltään mainion omena-kaurajugurtin. Uusimpana uutena on Pirkka Mainio -luomulevite! Luomulevitettä olenkin kaivannut ehkä eniten, kaikkea muuta arkikäytössäni kuluvaa on ollut saatavilla jo pidempään. Luomulevitteen ainoa miinus on sen valmistusmaa, Tanska. Sama ongelmahan on luomusokerissa, jonka kohdalla olen ratkaissut asian ostamalla toisinaan ulkomaista luomua, toisinaan kotimaista tavista ja toisinaan kaukaista Reilua Kauppaa, jota ei tosin levitemarkkinoilta löydy.

Joko te olette maistaneet?

***

Kävin tänään Popmessussa, jossa oli artistivieraana Ville Pusa. Mukava messu, mukava Ville ja mainio pikkuneiti, joka kirmaili laulavan isän luokse pitkin kirkon käytävää. Omat murheet ja vastoinkäymiset asettuivat taas paremmin uomiinsa ja reipas meininki kohensi oloa. Sana ja sakramentit, rukous ja rauha. Erityiskiitos siitä, että virsien numerot kerrotaan aina ääneen- ei siis tarvitse kiikaroida virsitaululle.

***

Olen miettinyt omaa viestintääni, sen kärkevyyttä ja tylyyttä ja toisaalta toisten viestintää, kärkevyyttä ja tylyyttä tulematta mihinkään lopputulokseen. Toisten huomioiminen ja rakentava keskusteleminen on yllättävän vaikea laji! En yleensä loukkaannu tai pahoita mieltäni herkästi, mutta jään vatvomaan asioita pitkiksikin ajoiksi.

***

Viikonlopun paperinmapitus on tuonut tulosta, enää yksi iso kulmalukkokansio täynnä sekalaista sälää on lajittelematta. Neljä mapillista tärkeitä asiakirjoja, melkoinen urakka! Insinöörimieltä lämmittää kaikki järjestys ja organisointi, olo on vähemmän kaoottinen.

Nyt unten maille ja aamulla kreikan käännöslauseiden pariin.
Kauniita unia!

Hyvää mieltä ja hirvitystä.

Tänään lintsatun tentin aikaan nautin kreikan tunnista, deponenttiverbeistä ja siitä, että ensi viikolla on väliviikko.

Kaupassa oli Reilun Kaupan kahvin, sen ruotsalaisen kalliin, esittelijä. Nautin hyvää kahvia, ostin neljä pakettia hyvällä alennuksella joulupaketteja varten ja ihailin sitä ammattitaitoa, jolla vanhempi rouvasesittelijä paketteja tuuppi varttuneemman väen ostoskoreihin. Kylläs e taitaa niin olla, että pelkällä Reilulla ja hyvällä tarkoituksella ei myydä suurille ikäluokille! Maku, laatu ja muutkin seikat pitää olla kohdallaan - ja vertaisen kehut on tietty suurempi bonus kuin nuoren maailmanparantajan kehumiset.

Ostin kaupasta viinerin tenttiinlukua piristämään, löysin ale-korista puoleen hintaa tuoretta maalaisleipää ja muutenkin oli antoisa kauppareissu. Omituisen lähikauppamme valikoima oli taas mitä omituisin. Etsin tomaattimurskaa ikuisuuden ja lopulta kysyin, myyjä kaivoi viimeiset purkit koriini ja tuumasi, että: "tätä tomaattimurskaa on välillä todella vaikeaa saada!". Siis täh, miten tomaattimurska voi olla saavuttamaton tuote?!

Tein tomaattimurskastani herkkuruokaa, ohjekin ihan omasta päästä. Pari sipulia pilkoin, pari isoa porkkanaa raastoin, kuullottelin pannulla oliiviöljytilkassa. Perään pistin purkillisen huuhdottuja voipapuja (organic butterbeans) ja sitten purkin tomaattimurskaa, saman verran vettä, desin vehnäjauhoja, suolaa, paljon yrttejä. Annoin muhia ja kuplia hyvän tovin, lopuksi humpsautin reiluja paloja Koskenlaskijaa sekaan. Spagettia kehiin ja kylläpä maistui hyvältä!

Rakastan kuoroa, tiernapoikaharkat oli mainiot, samoin itse kuoroharkat, viikonloppuna olisi tiedossa kahdetkin seurat ja mulla oli päällä uusi, vasta valmistunut villapaita. Ehkäpä ehdin tällä viikolla lainata O:n kameraa valoisan aikaan ja ottaa kuvia blogiinkinkinkin.

Nyt luen vähän Paavalista ja Paavalin kirjeistä (sekä muka-Paavalin kirjeistä) ja sitten vedän unta palloon, huomenna on ensimmäinen teologisen tentti tänä syksynä, jännittää jo vähäsen.

Ilon päivä, ystävällistä musiikkia.

Tänään on iloinen päivä, vaikka äiti herätti aamulla sekä minut, että puhelinluettelossaan seuraavana olevan kaverini ennen kahdeksaa. Nukuin reilun tunnin pidempään kuin olin ajatellut, mutta fiilis on mukava, päässä puhtaat hiukset ja pöydällä kynttilä palamassa. Sähköpostini kertoi, että minut on valittu suorittamaan yliopistojen välistä Asian Studies -opintokokonaisuutta. Oma jaksaminen huolestuttaa vähän, etenkin kun seuraava silmälääkäri ja (nyt vihdoin yhden lääkkeen poistamisen jälkeen poistuneen silmänpintakupan sallima) laserointi. Varmistusta semihyvään tilanteeseen sillä tosi tavoitellaan, mutta tämä koko silmärumba lähti liikkeelle syksyisestä laseroinnista, joten en osaa nyt oikein olla liian luottavainen.

Hyväntuulinen olen myös, kun vihdoin sain ensimmäisen artikkelin luettua kandiani varten, oivalsin lähteiden löytämisen saloja ja innostuin aiheestani vielä lisää. Lisäksi luin yhden hyvän ja kaksi kehnompaa aiheanalyysia ja omaani liittyvä huolenmurunen katosi, kyllä minä pystyn vähintäänkin samaan. Kaiken lisäksi 20-30 sivun kirjoittaminen ei tunnukaan enää valtavan kamalalta urakalta. En lupaa, etteikö mieli vielä ehdi muuttua, mutta tältä tuntuu nyt.

Levysoittimessa lurittelee Jose Gonzales, jota voitte maistaa täältä.

Syksyn aikaan olen kuunnellut paljon kaikenlaista, etupäässä suomalaiseen makuun sopivaa ja omaan olotilaan resonoivaa melankoliaa. Uusi löydös on puolitutun Jaakko Mäentausta &Melankolina, jonka Askeleita soi yhdessä vaiheessa lähes tauotta, "ehkä huomenna taas kaikki on jo paremmin"-kertosäkeineen tsemppasi kummasti. Täältä voit kuunnella maistiaisia, keikalle voi suunnata joulupäivänä Viialaan ja tammikuun 10. Artturiin.

Ala-asteella samalla luokalla oli Eeva Louhivuori, joka tätä nykyä opiskelee musiikkia Bostonissa. Ihanan kuulasta, joiltain osin hieman emmasalokoskimaista, ovat muuten sukua. Maistiaisia täältä.

Myös Bo Kaspers Orkesteria ja Zen Cafen Lohdutan suaa on tullut kuulosteltua.

Joululahjoista yksi on vielä aloittamatta ja vaihtoehtoinen lahja keksimättä ja yhden kanssa pitäisi viettää paljon aikaa askarrellen, mutta muuten joulukin saa jo tulla.

Leffavinkki: Kautokeinon kapina

Kuva lainattu MS Filmfestivalin sivuilta.

Piipahdettiin äitin kanssa Arktisen Upeeta -leffafestareilla katsomassa Kautokeinon kapina. Ennalta tiesin vain, että eräs tuttuni oli siitä pitänyt, että näyttelijät ovat kauniita ja kovatasoisia ammattilaisia ja että tarina kertoisi saamelaisista.

Lyhyestihän kyse on norjalaisten saamelaisista saamasta yliotteesta, kun nämä alkoholisoituivat ja joutuivat maksamaan velkojaan poroilla. Lestadiuksen herätyksen myötä tilanne parani, kunnes tilanteeseen turhautunut kauppias ja kapakoitsija juonittelee paikalle uuden papin, jonka on määrä palauttaa kansa kirkkoon.

Elokuvassa rakastin luontoa ja ihmisiä, miten he voivatkaan olla niin kauniita? Lisäksi olin kiitollinen uudesta näkökulmasta Lars Levi Lestadiukseen, tässä elokuvassa hänet näytettiin varsin positiivisessa valossa, toisin kuin lestadiolaiset nykymediassa valtaosin. Kuten elokuvan päähenkilöiden, myös minun päässäni myllersi kysymyksiä siitä, miten saman kirkon palvelijat voivatkin tuoda niin erilaista viestiä? Miten paljon pahaa onkaan maailmassa saatu aikaan keinottelemalla kristinuskon nimissä?

Ja se elokuvan musiikki! Valitettavasti siitä ei löydy elokuvan sivuilta minkäänlaista tietoa, ostaisin mielelläni levyn jos toisenkin, jos vain käsiini saisin.