Uutta luomua.

Palattuani kauppareissuihin olen löytänyt kaksi uutta luomutuotetta itse ja N:n vihjeen perusteella kolmannenkin. Valion valikoima on sekä laajentunut että supistunut; nyt on olemassa myös laktoositon luomumaito (kevyt) sekä uusi mansikka-vaniljajugurtti, joka on valitettavasti syrjäyttänyt tieltään mainion omena-kaurajugurtin. Uusimpana uutena on Pirkka Mainio -luomulevite! Luomulevitettä olenkin kaivannut ehkä eniten, kaikkea muuta arkikäytössäni kuluvaa on ollut saatavilla jo pidempään. Luomulevitteen ainoa miinus on sen valmistusmaa, Tanska. Sama ongelmahan on luomusokerissa, jonka kohdalla olen ratkaissut asian ostamalla toisinaan ulkomaista luomua, toisinaan kotimaista tavista ja toisinaan kaukaista Reilua Kauppaa, jota ei tosin levitemarkkinoilta löydy.

Joko te olette maistaneet?

***

Kävin tänään Popmessussa, jossa oli artistivieraana Ville Pusa. Mukava messu, mukava Ville ja mainio pikkuneiti, joka kirmaili laulavan isän luokse pitkin kirkon käytävää. Omat murheet ja vastoinkäymiset asettuivat taas paremmin uomiinsa ja reipas meininki kohensi oloa. Sana ja sakramentit, rukous ja rauha. Erityiskiitos siitä, että virsien numerot kerrotaan aina ääneen- ei siis tarvitse kiikaroida virsitaululle.

***

Olen miettinyt omaa viestintääni, sen kärkevyyttä ja tylyyttä ja toisaalta toisten viestintää, kärkevyyttä ja tylyyttä tulematta mihinkään lopputulokseen. Toisten huomioiminen ja rakentava keskusteleminen on yllättävän vaikea laji! En yleensä loukkaannu tai pahoita mieltäni herkästi, mutta jään vatvomaan asioita pitkiksikin ajoiksi.

***

Viikonlopun paperinmapitus on tuonut tulosta, enää yksi iso kulmalukkokansio täynnä sekalaista sälää on lajittelematta. Neljä mapillista tärkeitä asiakirjoja, melkoinen urakka! Insinöörimieltä lämmittää kaikki järjestys ja organisointi, olo on vähemmän kaoottinen.

Nyt unten maille ja aamulla kreikan käännöslauseiden pariin.
Kauniita unia!

Kirkkosightseeing, osa 3. Kivi-messu.

Kuva Googlen kuvahausta hakusanalla "Kallion kirkko".

Paikka: Kallion kirkko, Itäinen Papinkatu 2
Aika: 7.5.2009 klo 18, teemailta n. klo 19
Kesto: n. 60 min, teemailta reilun tunnin
Messun toimittivat: Mattsson, Hurmerinta, Rikkonen (musiikki)
Päivän aiheena: Kristillinen huumori

Kirkko: Lars Sonckin suunnittelema, vuonna 1912 rakennettu Kallion kirkko on suuri, sillä kirkkosaliin mahtuu 1100 henkeä. Kirkkosali on avara ja yksinkertaisuudessaan kaunis, alttarin takana on aikanaan sijainneet urut, mutta niiden tilalla on nyt vain todella kaunis, avaraa tunnelmaa lisäävä tila. Kallion kirkon torni on toiminut myös maanmittaus- ja ilmatorjuntatehtävissä.

Väkeä: arviolta 30-40 (ehtoollisella kävijät), teemaillassa ihmisiä oli yli 20. Nuoria aikuisia, aikuisia, eläkeläisiä ja laitapuolen kulkijoita, mukava läpileikkaus väestöstä.

Numeroita: Kallion seurakunta on pinta-alaltaan pinei ja väestörakenteeltaan erikoinen: laskennallisesti alueelle muuttaa 120 henkeä viikossa (samoin Kalliosta pois), ja koko alueen väestö on vaihtunut neljän vuoden välein. Lapsia Kalliossa on vähän - vuosittain kastetaan vain 130 lasta ja kouluikäisiä on vain n. 50 ikäluokkaa kohti.

Saarna: Messun teemana oli Saarnaajan kirja, etenkin sen alku - turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta. Molemmat papit puhuivat turhuudesta, siitä miten kaikki ei kuitenkaan ole turhaa ja siitä, miten Saarnaajan kirjassa on paljon ironiaa ja huumoria.

Virret: Laula ihmisille ilosta, Elämä on nyt, Loistamaan jää.

Yleismaku: Ihan ok, minun makuuni aika kevyt. Jäin miettimään messun rakennetta, tuntui nurinkuriselta, että Raamattua luettiin ja siitä puhuttiin ennen synnintunnustusta, lisäksi kaipasin evankeliumia ja perinteisempää saarnaa. Nyt minulle jäi hieman epäselväksi, että kuka olikaan liturgi ja kuka saarnasi. Tekeekö pelkkä ehtoollisen vietto messun? Eikö messun rakenteelle ole vaatimuksia? Itse olen kokenut, että erikoismessut toimivat hyvin sksi, että perusraamit on kaikille tutut, mutta nyt tuntui että ainoastaan ehtoollinen oli tuttu ja turvallinen.

Hyvää ja huomioitavaa: Bändi oli mainio ja messu sopivan mittainen arki-illaksi. Tunnelma oli lempeä ja pidin erityisesti kivistä, jotka poimittiin ehtoolliselle mennessä eri teemoin (ilo, suru, rahahuolet, terveys jne.) merkityistä kulhoista ja jätettiin lukijanpönttöön maljakkoon.

Jäin kaipaamaan: Pappien nimiä käsiohjelmaan. Treenatumpaa esilaulua, sillä laulajien säkeistöt tuppasivat menemään sekaisin ja nuotin vieressä tuntui olevan tilaa. Selkeämpää rakennetta messuun, enemmän Raamatunlukua ja napakampaa puhetta.

Bonus: Sakastissa nauretaan -teemailta oli todella mukava, toimittaja-kirjailija Olli Seppälä puhui uskonnollisesta huumorista. Tarjoilu oli niinikään hyvä, suolainen pasteija piti nälkää paremmin kuin keksit tai pullasiivu olisivat pitäneet. Tarjolla oli myös tietoa Ylioppilaiden Kristillisen Yhdistyksen toiminnasta ja Kallion seurakunnan nuorten aikuisten toiminnasta (paljon potentiaalista ohjelmaa!).

Tuomio: YKYn toiminta kiinnostaa ja teemailta oli todella hyvä. Tulen ehkä uudestaan, jos teemaillan aihe kolahtaa, pelkän messun vuoksi en välttämättä.

Kirkkosightseeing, osa 2. POP-messu/Töölön kirkko.

Kuva Googlen kuvahausta.

Paikka: Töölön kirkko, Topeliuksenkatu 4
Aika: 3.5.2009 klo 18, etkot klo 17
Kesto: 1h 20min, etkot 1h
Messun toimittivat: Elina Ahola (saarna), Miika Ahola (liturgi), messubändi ja -kuoro, joiden johtajina Make Perttilä ja Leena Koivisto
Päivän aiheena: Taivaan kansalaisena maailmassa

Kirkko: 1920-luvun klassismia, jossa piirteitä funkkiksesta. Kaunis, mutta hieman hämärä ja sokkeloinen. Kirkkosali yllättävän pienen oloinen. Kaunis kirkko, johon kadun äänet kuuluivat yllättävän hyvin.

Väkeä: arviolta 200-300 (arvioitu sen perusteella, että kirkkosaliin mahtuu 500). Nuoria, nuoria aikuisia, aikuisia ja muutama eläkeikäinen.

Numeroita: paikalla 2-3% seurakuntalaisista, jos ei oteta huomioon sitä, että todellisuudessa messuvieraat tulivat ympäri pääkaupunkiseutua.

Saarna: Evankeliumissa Jeesus kertoi olevansa tie, totuus ja elämä ja menevänsä meidän edellämme valmistamaan meille sijaa. Saarnassa puhuttiin taivasikävästä ja siitä, miten usein toivoisi Jumalan valtakunnan olevan tässä ja nyt, Jumalan hyvyyden näkyvän arjessa eikä osaa kaivata kuolemaa ja tuonpuoleista. (sitten tuli käännekohta, jonka aikana pohdin muuttolaatikoiden sijoittelua ja jonka jälkeen..) Jumalan läsnäolon kaipaus on hyvä ja luonnollinen asia, toki me kaipaamme taivaaseen.

Virret: 572, 720 (synnintunnustus), 334, 105 (!), 501, 228 ja 571 (muistaakseni näin!)

Yleismaku: Urhea liturgi lauloi, vaikka nuotin vieressä olin aika paljon tilaa. Saarna oli niinikään hyvä, vaikka missasinkin käännekohdan, mutta musiikki oli upeaa! Husky Rescuen solisti oli artistivieraana, mutta myös bändi ja kuoro olivat erinomaisia. Tylsähköistäkin virsistä oli saatu reippaita, laahavuus oli tiessään ja ennen kaikkea vieraitakin virsiä kykeni laulamaan, kun oli kunnon esilaulajat. Etkoilla oli väkeä teineistä meihin nuoriin aikuisiin, yhteensä kahdeksan henkeä ja pappi. Popmessun etkoilla päiväkerhotilassa puidaan päivän evankeliumia ja ainakin minulle metodi sopi oikein hyvin, jaksoin kirkossakin kuunnella paremmin, kun asia ja ajatus oli ennalta tuttu. Messun jälkeen kirkkosipsit, -mehut ja -viinirypäleet seurakuntasalissa. Minua värvättiin myös mukaan (en ole aivan varma mihin, ehkä vapaaehtoistöihin?), mutta koin tulevani kovin lämpimästi kohdatuksi!

Hyvää ja huomioitavaa: Seurakunnan nuoret jakoivat virsikirjat, joiden välissä oli messun kulusta kertovat vihkoset ja toivottivat tervetulleiksi kirkkosalin ovella. Virsien numerot kerrottiin aina, joten oli helppo veisata vaikkei virsitaulusta ollutkaan näköhavaintoja. Messussa oli ainakin puolenkymmentä tuttua ja tunsin oloni todella kotoisaksi. Oli mukavaa, että laulettiin virsiä!

Jäin kaipaamaan: Hiljaisempaa musiikkia ehtoollisen aikana. Tiedän toki papin sanat, mutta tuntui hassulta ottaa vastaan ehtoollinen papilta, jonka ääni ei kuulunut vaikka suu edessäni selvästi sanikin jotain.

Bonus: Etkopapin myöhästyttyä (kummit tulivat kastetilaisuuteen tunnin myöhässä) saatiin messukaverini Bn kanssa linssikeittoa, nam! Kolehti jaettiin, jokainen sai mukaansa virrensäkeen.

Tuomio: Huippukivaa, tänne palaan varmasti!

www.popmessu.fi

Kirkkosightseeing, osa 1. Meilahden kirkko.

Kuva Helsingin seurakuntayhtymän verkkosivuilta.

Paikka: Laupiaan samarialaisen kirkko/Meilahden kirkko, Pihlajakatu 16
Aika: 26.4.2009 klo 10
Kesto: 1h 15min
Messun toimittivat: Johan Wennerström (saarna), Jukka ("Jukkeli"??) Valkama (liturgi), Miikka Lehtoaho (kanttori)
Päivän aiheena: Hyvä Paimen

Kirkko: Vuonna 1954 Markus Tavion suunnitelman mukaan rakennettu, 1997 peruskorjattu moderni ja suomalainen kirkko, jonka erikoisuutena Viipurin tuomiokirkkoa varten valmistettu, mutta sodan jaloista pelastettu kirkonkello. Kirkon tontti ja kirkkotila on avara ja levollinen, alttariseinän kaartuminen katoksi luo tunteen todella korkeasta katosta. Upeat orjantappurakruunua symboloivat kattokruunut!

Väkeä: ehtoollisvieraiden määrästä arvioituna n. 50-60, lähes kaikki hyvän tovin eläkkeellä viettäneitä, yksi lapsi, pari-kolme nuota aikuista

Numeroita: paikalla 0,5% seurakuntalaisista, kuolleita neljä, kastettuja kolme.

Saarna: Jeesus kertoo vertauksella lammastarhasta, että häneen uskovat pelastuvat, muut sen sijaan johtavat ihmisiä harhaan. Meidän on kuitenkin vaikea kuunnella oikeaa, helposti herpannumme väärille teille. On huolehdittava, että kaikki saavat mahdollisuuden kuulla oikeaa sanomaa armosta, laupeudesta ja anteeksiannosta, vaikka sanomaa pitäisikin toistaa yhä uudelleen ja uudelleen.

Virret: 100, 126, 378, 177, 374, 336 (muistaakseni näin!)

Yleismaku: Liturgin ääni ja puhetapa niin pehmeä, että huonokuuloisilla varmasti vaikeuksia kuulla. Perusotteeltaan lempeä, vakavahenkinen jumalanpalvelus. Kanttorin ääni oli melko hiljainen virsien aikana, joten vieraampia virsiä oli vaikea seurata. Tekstinlukijoita ei erikseen ollut, vaan liturgi luki messun tekstit, joten yleisvaikutelmaksi jäi melko vähän seurakuntalaisia osallistava perusmessu.

Hyvää ja huomioitavaa: Lempeä tunnelma. Kirkonkellot kumisivat ihanasti jo kävelymatkalla, sitten messun alkaessa ja myös ehtoollisen aluksi. Soitetaanko ehtoolliskelloja kaikkialla? En ole asiaan aiemmin kiinnittänyt huomiota, tiedän että korkeakirkollisissa anglikaanimessuissa käytetään konsekraatiokelloa ehtoollisen yhteydessä, liittyykö tämä samaan asiaan?

Jäin kaipaamaan: isotekstistä virsikirjaa tai tietoa siitä, mistä moisen löytää. Messuun tullessa ovella ei ollut tervetulleeksi toivottajaa ja lähteissä kättelystä jäi melkoinen liukuhihnafiilis, kun kätellessä työnnettiin jo eteenpäin eikä katsottu silmiin...

Bonus: Reilun Kaupan kirkkokahvit!

Tuomio: Parusmessu, voisin mennä toistekin.

Runolaulumessu!

Nyt se sitten kävi minullekin ensimmäisen kerran - jo kirjoittamani teksti katosi. No, ei muuta kuin uusiksi koko homma, aihe tuntui sen verran mukavalta kirjoittaa.

Ev.lut.kirkko on pullautellut uumenistaan toinen toistaan monipuolisempia ja erilaisempia messuja, kuten afrikkalaisen messun, Liekki-messun, Pop-messun, Metallimessun, Runolaulumessun ja mitä kaikkea vielä. Kovin moneen en ole itse päässyt tutustumaan, äkkiseltään vain Tuomasmessu ja Metallimessu tulevat mieleen. Kun äiti tarjoutui lähtemään seuraksi ja kyytimieheksi kirkkoon, kaivoin oitis Seurakuntaviestin esiin ja koin sekä ilon että epätoivon. Kirkossa saarnaisi Eivor Pitkänen, joka on kaltaiselleni erittäin huonolle saarnojen kuuntelijalle oikea aarre. Jaksan kuunnella alusta loppuun ja voin vielä jälkikäteenkin muistella, mistä on puhuttu ja mikä oli perimmäinen sanoma! Hetken kiemurtelin nojatuolissa, kun messutietojen lopussa luki, että messu olisi runolaulumessu. Voi ei, pitäisikö kuunnella jonkun keski-ikäisen jollottavan einoleinoa ja lauriviitaa...

Vaan eikä mitä! Ensi hetkistä saakka olin vakuuttunut, että tämän sunnuntain messu oli vuoden parasta antia! Sibelius-Akatemian Kuopion osasto mukanaan soittimia kanteleesta didgeridoohon ja poljettavaan urkuharmoniin kietoivat kirkkoväen kauniisiin säveliin ja mukaansatempaavaan poljentoon. Liturgin lämpimän pehmeä ääni täydensi kokemusta osaltaan. Messu toimitettiin saarnaa lukuunottamatta laulamalla, Raamatun tekstit, vuorolaulut ja rukoukset oli osittain sovitettu Kalevalaiseen runomittaan, osittain oli käytetty alkuperäisiä, vanhoja suomalaisia ja karjalaisia sovituksia. Kansanmusiikkifriikin taivas! Ihailen suunnattomasti noita taitavia laulajia, joiden äänen värit ja sävelet säilyvät jopa ilman äänentoistoa täyden kirkkosalin ylitse. Teki mieli polkea jalalla tahtia ja laulaa myös liturgin ja esilaulajan osuudet... Enkä ollut ainoa, kirkkokahvilla tuntui olevan aivan poikkeuksellisen aurinkoista väkeä.

Ehkä seuraavia valloituksiani voisivat olla Pop-messu, Sateenkaarimessu ja Puolen tunnin messu, jolla on ainakin Facebookissa varsin funky juliste!

Mikä on sinun lempparisi messuista? Se ihan tavallinen, vai jokin erikoisempi?