Kirkkosightseeing, osa 5. Tuomasmessu.

Kuva www.helsinginseurakunnat.fi

Paikka: Mikael Agricolan kirkko, Tehtaankatu 23
Aika: 24.5.2009 klo 18
Kesto: 2h
Messun toimittivat: Marianne Heikkilä (saarna), Pirjo Kantala (liturgi), Pekka Virtanen (juontaja), Orvokki Sutinen (esirukousjohtaja), Juha Vintturi (Tuomaskuoron johtaja), Hilkka Kangasniemi (musiikin johtaja)
Päivän aiheena: Pyhän Hengen odotus (ehkä, oon tosi huono muistamaan...)

Kirkko: Värikkään arkkitehtikilpailun voittanut Lars Sonckin suunnittelema kirkko on otettu käyttöön 1935. Kirkon 30-metrinen piikkimäinen yläosa laskettiin kirkon sisään sota-aikana, jottei se toimisi vihollislentäjille maamerkkinä. Kirkkosali on kauniin yksinkertainen, kaarevan sisäkattonsa vuoksi todella korkealta tuntuva tila. Käytävän yläpuolella roikkuu laiva ja alttarisyvennys on kauniin punainen.

Väkeä: Kirkkoon mahtuu 1000 henkeä, arvioisin kävijämääräksi ehkä 700, sillä aivan tiiviitä rivit eivät olleet. Lisäksi messua oli mahdollista seurata Radio Dein ja Internetin kautta.

Numeroita: Messun järjestämiseen osallistui yli 70 vapaaehtoista.

Saarna: Yllätyin, kun kirkkoon mennessäni selvisi, että Changemakerin kesäkiertueen järjestelyihin osallistunut Marianne Heikkilä Kirkon Ulkomaanavusta saarnaa! Manna saarnasikin hyvin ihmisoikeuksista ja siitä, miten me kaikki olemme saman puun oksia ja yhtä Meidän Herrassamme. Hän kertoi vierailuistaan pakolaisleireillä ja kohtaamisestaan 12 lasta huoltavista isovanhemmista, jotka saivat voimaa Jumalan läsnäolosta. Manna saarnasi voimallisesti ja painokkaasti siitä, miten me kaikki olemme saman kristikunnan jäseninä osa sairasta, HIV-positiivista, konflikteista ja aliravitsemuksesta kärsivää kirkkoa.

Virret: Sekä virsikirjasta että Uusia messulauluja -kirjasta. Koska en muistanut ottaa kynää ja paperia mukaan, muistelen vain, että veisasimme ainakin virret 332 ja 484. Tuomasmessussa lauletaan paljon, nyt laulettiin useita Petri Laaksosen kappaleita sekä aivan ihana Jaakko Löytyn Sillä sinun on valtakunta.

Yleismaku: Mukavan leppoisa ja kirjava Tuomasmessu, jossa todellakin kaikki olivat tervetulleita. Bongasin itseni lisäksi kaksi kepinkäyttäjää!

Hyvää ja huomioitavaa: Osa lauluista oli aika haastavia yhteislauluksi ja osassa esilaulaja ja/tai kuoro aloitti haparoiden, joten oli vaikea päästä mukaan. Musiikki oli kuitenkin tosi hienosti toteutettu, saksofoni aivan ihana. Joku mikkiin puhuvista naisista (liturgi tai esirukouksenjohtaja) oli välillä hieman pihalla, mutta ei se menoa lopulta haitannut. Hyvää oli Minituomaille järejstetty ohjelma, kirkkosalissa oli verrattain rauhallista, kun lapset palasivat vasta ehtoolliselle. Messussa myös tervehdittiin lähellä istuvia alussa ja toivotettiin Kristuksen rauhaa kesken messun, mikä rikkoi mukavasti jäykistelytunnelmaa.

Jäin kaipaamaan: Vielä hieman selkeämpää esilaulua sekä ensikertalaiselle soveltuvia ohjeita, kuten "messun kulkua voit seurata laulukirjan takasivuilta". Vuoropuheluihin ja -lauluihin osallistuminen oli välillä kimuranttia, kun sävel ei ollutkaan tuttu tai vuoropuhelua ei normimessun kaavassa vastaavassa kohdassa ole.

Bonus: Isotekstinen virsikirja järjestyi, sillä eteisessä oli niin rauhaisa meininki ennen messua ja monta auttavaa käsiparia, joten uskalsin kysyä. Lisäksi lähtiessä kaikki käteltiin ja kaikkien kanssa vaihdettiin muutama sana, tuli tervetullut olo.

Tuomio: Jokaisessa Tuomasmessussa on eri tunnelma. Tampereella Tuomas ei kolahtanut, Jyväskylässä kovasti. Lempparini on edelleen Keski-Suomessa, mutta tämä oli oikein mukava myös. Nuoria aikuisia oli yllättävän vähän. Tulen uudelleen!

Messun alussa selkäni takana istui kaksi eläkeikäistä rouvaa, jotka marmattivat vessajonojen pituudesta melko kovalla äänellä. Noin viisi minuuttia ennen messua kuoro aloitteli laulamistaan ja vieressäni istuva keski-ikäinen nainen kääntyi ja pyysi näitä vanhempia rouvashenkilöitä hiljenemään (keskustelua vessajonoista seurasi väistämättä ymprillä istuvat ainakin muutaman metrin säteellä). Rouvat tuhahtivat toisilleen, että "ei toimitus vielä ole kyllä alkanut" ja että "jos ei kestä kuunnella keskustelua, niin voi lähteä pois". Kiukustuin ja tuohduin, mutten sanonut mitään. Mielestäni jokaiselle tulee suoda mahdollisuus kirkossa hiljentymiseen, etenkin jos asiallisesti sitä pyytää. Kyllä minä oletan myös vaikkapa raitiovaunussa kailottavan ihmisen laskevan volyymiaan pyydettäessä - ei siihen mitään kirkollisia toimituksia tarvita. No, vieressäni istujalla pirahti puhelin messun alkupuolella, josta taemmat rouvat tietenkin saivat vettä myllyynsä. Kun messun lopulla ajattelin huomauttavani heidän käytöksestään, viuhtoivat muorit jo käytävää pitkin ulko-ovelle, jotta ehtisivät ennen loppulaulua ja kulkuetta. Huvitti. Oikeita täsmäkirkkoilijoita, kirkkoretki alkaa tasan sillä kellonlyömällä, kun messun on ilmoitettu alkavan ja kaikki oleellinen on koettu siunauksen jälkeen. Hohoijaa.

Kirkkosightseeing, osa 4. Pasi-messu.

Kuva Helsingin seurakuntayhtymän sivuilta.

Paikka: Länsi-Pasilan kappeli, Maistraatinkatu 3
Aika: 13.5.2009 klo 19
Kesto: n. 45 min
Messun toimittivat: Suvi-Maria Junni, Ari-Pekka Kankkunen
Päivän aiheena: Rukous

Kirkko: 1985 valmistuneen kappelin ovat suunnitelleet Eric Adlercreutz ja Eija Luhtala. Kappeli on aikansa lapsi - tunsin tulleeni takaisin päiväkerhoon. Perusviihtyisä kappeli hyvien kulkuyhteyksien varrella.

Väkeä: arviolta 25, kaksi nuorta aikuista, n. 5 isosta, loput kesän riparilaisia.

Numeroita: Seurakunta järjestää neljä rippileiriä, joten messussa heistä oli noin kahdeksasosa.

Saarna: Kohdeyleisölle selvästi suunnattu saarna rukouksen tärkeydestä, helppoudesta ja rukousvastauksista. Isä Meidän -rukous käytiin läpi piirtoheitinkalvosarjan avulla, mikä oli hyvä idea ja sai nuoretkin keskittymään edes hieman paremmin.

Virret: Nuorten veisuja, mm. Kuljeta ja johda ja joku aivan käsittämättömän hankala thaimaalainen kappale.

Yleismaku: Hieman levoton. Ripari-ikäisten levottomuuden ymmärrän, mutta eikö isosten tulisi näyttää esimerkkiä sipinän ja karkinsyönnin (!) sijaan? Saarna oli kuitenkin mielestäni hyvä ja tilaisuus sopiva mittainen.

Hyvää ja huomioitavaa: Bändi oli kutistunut, sillä suurin osa bändiläisistä oli kerhonohjaajien matkalla Roomassa (no okei, hyväksyttäköön tämän kerran). Musiikki oli joka tapauksessa erinomaista ja ryhdisti messua hyvin. Messu eteni selkeästi ja johdonmukaisesti teinien määkinästä huolimatta.

Jäin kaipaamaan: Hieman isompaa käsiohjelmaa - laulukirjan taakse liimattu liite oli niin mini, ettei mukanani ollut Tiinakaan meinannut siitä saada selvää. Lisäksi osa messun kulkuun ilmeisesti pysyvästi kuuluvista lauluista oli sävelmältään erilaisia, kuin ne joihin olen tottunut, mikä hankaloitti laulamista hieman. Jäin kaipaamaan myös nuoria aikuisia, sillä Meilahden seurakunnan nettisivujen mukaan Pasi-messu on nuorten ja nuorten aikuisten messu.

Bonus: Hyvä musiikki. PItkä pinna. Saatiin hyvät naurut, moneenkin kertaan. Päivän evankeliumi (Luuk. 11: 5-13) sai teinit niin pahasti sijoiltaan, että mekin Tiinan kanssa pudottiin ihan täysin.

Tuomio: Ehdottomasti aion olla "se paheksuva täti" myös tulevaisuudessa, sillä uskon nuortenin kasvavan mukaan seurakunnan käytöstapoihin vain, jos heidän tilaisuuksissaan on sitä muutakin seurakuntaa läsnä. Arkipäivän messuksi oikein sopivan mittainen ja on hyvä, että saarna käsitteli rukouksen kaltaista tuttua asiaa todella perus-tasolla - kertaus ei ole pahitteeksi kenellekään.

Kaikki Penseät Paheksuvat Tädit -messuvierailuista kiinnostuneet voivat olla yhteydessä allekirjoittaneeseen.

Mitä tekee diakoni? Mitä teologisessa voi opiskella?

Sain edellisen postauksen kommentteihin kysymyksen, että mikä on diakoni ja mitä diakoni tekee sekä mitä teologisessa voi opiskella.

Oman käsitykseni mukaan diakoni on kirkon palveluksessa oleva sosiaalityöntekijä, Riikkis osannee alan naisena kertoa asiasta enemmän. Diakonia-ammattikorkean sivuilla diakonin työstä kerrotaan seuraavaa: "Diakoniatyössä kohdataan ihmisten arkea ja elämän monimutkaisia kysymyksiä luovasti mutta ammatillisesti. Diakoni tukee ihmisiä niin, että lähimmäisenrakkaus ja oikeudenmukaisuus toteutuisivat. Kristillinen usko ja ihmiskäsitys sekä sosiaalieettinen toimintatapa ovat työn lähtökohtia. Usein työ edellyttää äänettömän hädän kuulemista ja näkemistä, mutta myös vaikuttamista hätää aiheuttaviin syihin."

Teologisen koulutus on laaja ja tiedekunnan sisällä opiskelija valitsee suuntautumisvaihtoehdon sen mukaan, tahtooko ryhtyä tutkijaksi, uskonnonopettajaksi vai valmistua kirkon tehtäviin. Erilaisten yhdistelmien opiskelu on myös mahdollista, monet hankkivat pätevyyden sekä opettajan että kirkon tehtäviin. Suuntautumisvaihtoehdosta riippuen opintojen sisältö vaihtelee. Käytännössä kuitenkin opiskellaan "peruspaketti" kaikkea ennen pääaineen valintaa. Pääainevaihtoehtoja on eksegetiikka (Raamatun selitysoppi), kirkkohistoria, uskontotiede (tutkii käsittääkseni uskontoa laajemmin - kirkon virkaan haluavalle suositellaan käsittääkseni ensisijaisesti jotain muuta pääainetta), käytännöllinen teologia (kirkkososiologia, käytännöllinen teoologia ja uskonnonpesagogiikka) ja systemaattinen teologia, jossa pureudutaan kristilliseen oppiin (ymmärtääkseni). Lisäksi opiskelijoille kuuluu suuntautumisvaihtoehdosta riippuen jonkin verran klassisten kielten (kreikka, latina, heprea) opintoja.

Olen opiskellut teologiaa tähän mennessä niin vähän, etten kauhean tyhjentäää vastausta osaa antaa. Kenties teologilukijat voivat kommenttilootassa avata asiaa lisää?

Kirkkosightseeing, osa 3. Kivi-messu.

Kuva Googlen kuvahausta hakusanalla "Kallion kirkko".

Paikka: Kallion kirkko, Itäinen Papinkatu 2
Aika: 7.5.2009 klo 18, teemailta n. klo 19
Kesto: n. 60 min, teemailta reilun tunnin
Messun toimittivat: Mattsson, Hurmerinta, Rikkonen (musiikki)
Päivän aiheena: Kristillinen huumori

Kirkko: Lars Sonckin suunnittelema, vuonna 1912 rakennettu Kallion kirkko on suuri, sillä kirkkosaliin mahtuu 1100 henkeä. Kirkkosali on avara ja yksinkertaisuudessaan kaunis, alttarin takana on aikanaan sijainneet urut, mutta niiden tilalla on nyt vain todella kaunis, avaraa tunnelmaa lisäävä tila. Kallion kirkon torni on toiminut myös maanmittaus- ja ilmatorjuntatehtävissä.

Väkeä: arviolta 30-40 (ehtoollisella kävijät), teemaillassa ihmisiä oli yli 20. Nuoria aikuisia, aikuisia, eläkeläisiä ja laitapuolen kulkijoita, mukava läpileikkaus väestöstä.

Numeroita: Kallion seurakunta on pinta-alaltaan pinei ja väestörakenteeltaan erikoinen: laskennallisesti alueelle muuttaa 120 henkeä viikossa (samoin Kalliosta pois), ja koko alueen väestö on vaihtunut neljän vuoden välein. Lapsia Kalliossa on vähän - vuosittain kastetaan vain 130 lasta ja kouluikäisiä on vain n. 50 ikäluokkaa kohti.

Saarna: Messun teemana oli Saarnaajan kirja, etenkin sen alku - turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta. Molemmat papit puhuivat turhuudesta, siitä miten kaikki ei kuitenkaan ole turhaa ja siitä, miten Saarnaajan kirjassa on paljon ironiaa ja huumoria.

Virret: Laula ihmisille ilosta, Elämä on nyt, Loistamaan jää.

Yleismaku: Ihan ok, minun makuuni aika kevyt. Jäin miettimään messun rakennetta, tuntui nurinkuriselta, että Raamattua luettiin ja siitä puhuttiin ennen synnintunnustusta, lisäksi kaipasin evankeliumia ja perinteisempää saarnaa. Nyt minulle jäi hieman epäselväksi, että kuka olikaan liturgi ja kuka saarnasi. Tekeekö pelkkä ehtoollisen vietto messun? Eikö messun rakenteelle ole vaatimuksia? Itse olen kokenut, että erikoismessut toimivat hyvin sksi, että perusraamit on kaikille tutut, mutta nyt tuntui että ainoastaan ehtoollinen oli tuttu ja turvallinen.

Hyvää ja huomioitavaa: Bändi oli mainio ja messu sopivan mittainen arki-illaksi. Tunnelma oli lempeä ja pidin erityisesti kivistä, jotka poimittiin ehtoolliselle mennessä eri teemoin (ilo, suru, rahahuolet, terveys jne.) merkityistä kulhoista ja jätettiin lukijanpönttöön maljakkoon.

Jäin kaipaamaan: Pappien nimiä käsiohjelmaan. Treenatumpaa esilaulua, sillä laulajien säkeistöt tuppasivat menemään sekaisin ja nuotin vieressä tuntui olevan tilaa. Selkeämpää rakennetta messuun, enemmän Raamatunlukua ja napakampaa puhetta.

Bonus: Sakastissa nauretaan -teemailta oli todella mukava, toimittaja-kirjailija Olli Seppälä puhui uskonnollisesta huumorista. Tarjoilu oli niinikään hyvä, suolainen pasteija piti nälkää paremmin kuin keksit tai pullasiivu olisivat pitäneet. Tarjolla oli myös tietoa Ylioppilaiden Kristillisen Yhdistyksen toiminnasta ja Kallion seurakunnan nuorten aikuisten toiminnasta (paljon potentiaalista ohjelmaa!).

Tuomio: YKYn toiminta kiinnostaa ja teemailta oli todella hyvä. Tulen ehkä uudestaan, jos teemaillan aihe kolahtaa, pelkän messun vuoksi en välttämättä.

Kirkkosightseeing, osa 2. POP-messu/Töölön kirkko.

Kuva Googlen kuvahausta.

Paikka: Töölön kirkko, Topeliuksenkatu 4
Aika: 3.5.2009 klo 18, etkot klo 17
Kesto: 1h 20min, etkot 1h
Messun toimittivat: Elina Ahola (saarna), Miika Ahola (liturgi), messubändi ja -kuoro, joiden johtajina Make Perttilä ja Leena Koivisto
Päivän aiheena: Taivaan kansalaisena maailmassa

Kirkko: 1920-luvun klassismia, jossa piirteitä funkkiksesta. Kaunis, mutta hieman hämärä ja sokkeloinen. Kirkkosali yllättävän pienen oloinen. Kaunis kirkko, johon kadun äänet kuuluivat yllättävän hyvin.

Väkeä: arviolta 200-300 (arvioitu sen perusteella, että kirkkosaliin mahtuu 500). Nuoria, nuoria aikuisia, aikuisia ja muutama eläkeikäinen.

Numeroita: paikalla 2-3% seurakuntalaisista, jos ei oteta huomioon sitä, että todellisuudessa messuvieraat tulivat ympäri pääkaupunkiseutua.

Saarna: Evankeliumissa Jeesus kertoi olevansa tie, totuus ja elämä ja menevänsä meidän edellämme valmistamaan meille sijaa. Saarnassa puhuttiin taivasikävästä ja siitä, miten usein toivoisi Jumalan valtakunnan olevan tässä ja nyt, Jumalan hyvyyden näkyvän arjessa eikä osaa kaivata kuolemaa ja tuonpuoleista. (sitten tuli käännekohta, jonka aikana pohdin muuttolaatikoiden sijoittelua ja jonka jälkeen..) Jumalan läsnäolon kaipaus on hyvä ja luonnollinen asia, toki me kaipaamme taivaaseen.

Virret: 572, 720 (synnintunnustus), 334, 105 (!), 501, 228 ja 571 (muistaakseni näin!)

Yleismaku: Urhea liturgi lauloi, vaikka nuotin vieressä olin aika paljon tilaa. Saarna oli niinikään hyvä, vaikka missasinkin käännekohdan, mutta musiikki oli upeaa! Husky Rescuen solisti oli artistivieraana, mutta myös bändi ja kuoro olivat erinomaisia. Tylsähköistäkin virsistä oli saatu reippaita, laahavuus oli tiessään ja ennen kaikkea vieraitakin virsiä kykeni laulamaan, kun oli kunnon esilaulajat. Etkoilla oli väkeä teineistä meihin nuoriin aikuisiin, yhteensä kahdeksan henkeä ja pappi. Popmessun etkoilla päiväkerhotilassa puidaan päivän evankeliumia ja ainakin minulle metodi sopi oikein hyvin, jaksoin kirkossakin kuunnella paremmin, kun asia ja ajatus oli ennalta tuttu. Messun jälkeen kirkkosipsit, -mehut ja -viinirypäleet seurakuntasalissa. Minua värvättiin myös mukaan (en ole aivan varma mihin, ehkä vapaaehtoistöihin?), mutta koin tulevani kovin lämpimästi kohdatuksi!

Hyvää ja huomioitavaa: Seurakunnan nuoret jakoivat virsikirjat, joiden välissä oli messun kulusta kertovat vihkoset ja toivottivat tervetulleiksi kirkkosalin ovella. Virsien numerot kerrottiin aina, joten oli helppo veisata vaikkei virsitaulusta ollutkaan näköhavaintoja. Messussa oli ainakin puolenkymmentä tuttua ja tunsin oloni todella kotoisaksi. Oli mukavaa, että laulettiin virsiä!

Jäin kaipaamaan: Hiljaisempaa musiikkia ehtoollisen aikana. Tiedän toki papin sanat, mutta tuntui hassulta ottaa vastaan ehtoollinen papilta, jonka ääni ei kuulunut vaikka suu edessäni selvästi sanikin jotain.

Bonus: Etkopapin myöhästyttyä (kummit tulivat kastetilaisuuteen tunnin myöhässä) saatiin messukaverini Bn kanssa linssikeittoa, nam! Kolehti jaettiin, jokainen sai mukaansa virrensäkeen.

Tuomio: Huippukivaa, tänne palaan varmasti!

www.popmessu.fi

Kirkkosightseeing, osa 1. Meilahden kirkko.

Kuva Helsingin seurakuntayhtymän verkkosivuilta.

Paikka: Laupiaan samarialaisen kirkko/Meilahden kirkko, Pihlajakatu 16
Aika: 26.4.2009 klo 10
Kesto: 1h 15min
Messun toimittivat: Johan Wennerström (saarna), Jukka ("Jukkeli"??) Valkama (liturgi), Miikka Lehtoaho (kanttori)
Päivän aiheena: Hyvä Paimen

Kirkko: Vuonna 1954 Markus Tavion suunnitelman mukaan rakennettu, 1997 peruskorjattu moderni ja suomalainen kirkko, jonka erikoisuutena Viipurin tuomiokirkkoa varten valmistettu, mutta sodan jaloista pelastettu kirkonkello. Kirkon tontti ja kirkkotila on avara ja levollinen, alttariseinän kaartuminen katoksi luo tunteen todella korkeasta katosta. Upeat orjantappurakruunua symboloivat kattokruunut!

Väkeä: ehtoollisvieraiden määrästä arvioituna n. 50-60, lähes kaikki hyvän tovin eläkkeellä viettäneitä, yksi lapsi, pari-kolme nuota aikuista

Numeroita: paikalla 0,5% seurakuntalaisista, kuolleita neljä, kastettuja kolme.

Saarna: Jeesus kertoo vertauksella lammastarhasta, että häneen uskovat pelastuvat, muut sen sijaan johtavat ihmisiä harhaan. Meidän on kuitenkin vaikea kuunnella oikeaa, helposti herpannumme väärille teille. On huolehdittava, että kaikki saavat mahdollisuuden kuulla oikeaa sanomaa armosta, laupeudesta ja anteeksiannosta, vaikka sanomaa pitäisikin toistaa yhä uudelleen ja uudelleen.

Virret: 100, 126, 378, 177, 374, 336 (muistaakseni näin!)

Yleismaku: Liturgin ääni ja puhetapa niin pehmeä, että huonokuuloisilla varmasti vaikeuksia kuulla. Perusotteeltaan lempeä, vakavahenkinen jumalanpalvelus. Kanttorin ääni oli melko hiljainen virsien aikana, joten vieraampia virsiä oli vaikea seurata. Tekstinlukijoita ei erikseen ollut, vaan liturgi luki messun tekstit, joten yleisvaikutelmaksi jäi melko vähän seurakuntalaisia osallistava perusmessu.

Hyvää ja huomioitavaa: Lempeä tunnelma. Kirkonkellot kumisivat ihanasti jo kävelymatkalla, sitten messun alkaessa ja myös ehtoollisen aluksi. Soitetaanko ehtoolliskelloja kaikkialla? En ole asiaan aiemmin kiinnittänyt huomiota, tiedän että korkeakirkollisissa anglikaanimessuissa käytetään konsekraatiokelloa ehtoollisen yhteydessä, liittyykö tämä samaan asiaan?

Jäin kaipaamaan: isotekstistä virsikirjaa tai tietoa siitä, mistä moisen löytää. Messuun tullessa ovella ei ollut tervetulleeksi toivottajaa ja lähteissä kättelystä jäi melkoinen liukuhihnafiilis, kun kätellessä työnnettiin jo eteenpäin eikä katsottu silmiin...

Bonus: Reilun Kaupan kirkkokahvit!

Tuomio: Parusmessu, voisin mennä toistekin.

Pääsiäisen piirakka.

Pääsiäistä ei meillä - niin kuin ei monessa muussakaan luterilaisessa perheessä - vietetä samassa mitassa kuin esimerkiksi joulua. Lapsena pääsiäinen tarkoitti virpomista, keltaisia koristeita, pääsiäismunia ja lammasruokaa, sekä ukin telkkarintillotusta. Ukkini, 83v., on ortodoksi, ja pääsiäinen on ainoa kirkkovuoden tapahtuma, johon muistan hänen reagoineen. Nuorempana hän kävi kiertämässä kirkkoa pääsiäissaatossa (onkohan tämä se oikea termi?), sittemmin katsoi sitä televisiosta, kun ei enää jaksanut öiseen rientoon liittyä. Pitkään tämä perinne tuntui oudolta, sillä isäni evlut-ortodoksiperheessä ekumeeninen tilanne ratkaistiin pitkälti maallistumalla ja ortodokseiksi kastetut pojatkin liitettiin luterilaiseen kirkkoon, kun se oli kouluopetuksen järjestämisen kannalta vaivattomampaa. Sinällään sääli. Eilen ukkini pyynnöstäni lähetti minulle tämän Venäläisen hapankaalipiiraan ohjeen ja teimme niitä äitini kanssa pääsiäispöytään kaksin kappalein - joskin ensimmäisestä piirakasta kahden leipurin palkkana katosi puolet jo ennen toisen piirakanvalmistumista...

Kuva parvekkeella odottavasta, kelmuun kääritystä herkusta.

Ruokaisa hapankaalipiirakka sopii syksyn synkkien iltojen tarjottavaksi. (toim. huom. myös pääsiäiseen!) Suolakurkkukoristelu sopii piirakan makuun ja antaa hauskaa näköä.

Pohja:
1½ dl ruis- tai kaurahiutaleita
1½ dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
½ dl öljyä
½ dl maitoa tai kermaa

Täyte:
2 rkl öljyä
1 - 2 sipulia
400 gr hapankaalia
2 rkl siirappia
1/4 tl maustepippuria
1 tl suolaa
2 tlk smetanaa
2 munaa

Mittaa pohjan kuivat aineet kulhoon, lisää öljy sekä maito ja sekoita
taikina tasaiseksi. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Anna vuoan odottaa
täytettä kylmässä. Hauduta sipulisilppua ja hapankaalia öljyssä noin 10 minuuttia. Mausta täyte
siirapilla, maustepippurilla ja suolalla. Anna seoksen hieman jäähtyä. Lisää mukaan
smetana ja munat. Kaada täyte piiraspohjalle ja kypsennä 200 asteessa noin 25
minuuttia.

Leikkaa suola- tai herkkukurkku kuutioiksi ja hienonna muutama
persiljanoksa. Koristele piiras ja tarjoa teen kera.

Kenties resepti olisi muutettavissa vegaaniseksikin, lähinnä täytteen kanssa saa varmaan hieman kikkailla. Jos joku intoutuu kokeilemaan, saa tuloksista mielellään kommentoida tähän postaukseen,niin me muutkin voimme yrittää.
''''
Kaksikielisessä rippikoulussa keskustellaan joka vuosi pääsiäisestä paljon, sillä kansainvälisissä (usein anglo-amerikkalaisissa) kouluissa ja kulttuureissa varttuneille nuorille pitkäperjantai on uusi nimitys. Englanniksi tämä päivä on Good Friday ja näiden kahden nimen ja ajattelutavan eroja on mielenkiintoista pohtia. Viime kesänä Kanalan Kari tuumasi riparillamme, että hänen mielestään ei pidä mennä asioiden edelle. Niin, Hyvä Perjantai, ortodokseilla Suuri Perjantai, ottaa huomioon perjantain seuraukset, kun taas Pitkäperjantai elää tätä hetkeä, kärsimystä ja ristiinnaulitsemista.

"Onko Jeesus joku BB:stä?" Olen sanaton.

Kuva googlesta hakusanalla Jesus.

Olen järkyttynyt. Tuttuni status naamakirjassa paljasti, että hän oli törmännyt luokalliseen suomalaisia lapsia, joista kukaan ei tiennyt, miksi joulua vietetään tai mikä on seimi. He olivat kysyneet, onko Jeesus joku julkkis tai kenties ollut BB:ssä. Kommentteja oli runsain mitoin, yhdessä todettiin, että kommentoijan äiti opettaa ensimmäistä luokkaa ja lapsista kaksi oli joskus kuullut Jeesuksesta.

Olen sitä mieltä, että koulussa ei uskonnonopetuksen ensisijaisesti tule olla tunnustuksellista vaan eräänlaista uskontotiedon opetusta, jotta me kaikki eri uskontoihin kuuluvat tai kuulumattomat voisimme toimia yhdessä ketään loukkaamatta. Sen sijaan pidän yleissivistyksenä, että lapselle kerrotaan, ettei joulua vietetä joulupukin synttäreiden vuoksi. Pidän yleissivistyksenä, että tämä kerrotaan myös päiväkodissa ja etenkin kotona, huolimatta siitä, kuuluuko perhe kirkkoon vai ei.

Olen myös sitä mieltä, että kuhunkin uskontoon kuuluvat kunkin uskonnon omat juhlat. En vietä muslimien enkä hindujen juhlia, en juutalaisten enkä buddhalaisten juhlia. Sen sijaan vietän kristittyjen juhlia: joulua, pääsiäistä, juhannusta. Olen sitä mieltä, että ken ei kirkkoon kuulu, se jättäköön joulun juhlimatta. Tiedän, että suurin osa lienee asiasta eri mieltä.

Runolaulumessu!

Nyt se sitten kävi minullekin ensimmäisen kerran - jo kirjoittamani teksti katosi. No, ei muuta kuin uusiksi koko homma, aihe tuntui sen verran mukavalta kirjoittaa.

Ev.lut.kirkko on pullautellut uumenistaan toinen toistaan monipuolisempia ja erilaisempia messuja, kuten afrikkalaisen messun, Liekki-messun, Pop-messun, Metallimessun, Runolaulumessun ja mitä kaikkea vielä. Kovin moneen en ole itse päässyt tutustumaan, äkkiseltään vain Tuomasmessu ja Metallimessu tulevat mieleen. Kun äiti tarjoutui lähtemään seuraksi ja kyytimieheksi kirkkoon, kaivoin oitis Seurakuntaviestin esiin ja koin sekä ilon että epätoivon. Kirkossa saarnaisi Eivor Pitkänen, joka on kaltaiselleni erittäin huonolle saarnojen kuuntelijalle oikea aarre. Jaksan kuunnella alusta loppuun ja voin vielä jälkikäteenkin muistella, mistä on puhuttu ja mikä oli perimmäinen sanoma! Hetken kiemurtelin nojatuolissa, kun messutietojen lopussa luki, että messu olisi runolaulumessu. Voi ei, pitäisikö kuunnella jonkun keski-ikäisen jollottavan einoleinoa ja lauriviitaa...

Vaan eikä mitä! Ensi hetkistä saakka olin vakuuttunut, että tämän sunnuntain messu oli vuoden parasta antia! Sibelius-Akatemian Kuopion osasto mukanaan soittimia kanteleesta didgeridoohon ja poljettavaan urkuharmoniin kietoivat kirkkoväen kauniisiin säveliin ja mukaansatempaavaan poljentoon. Liturgin lämpimän pehmeä ääni täydensi kokemusta osaltaan. Messu toimitettiin saarnaa lukuunottamatta laulamalla, Raamatun tekstit, vuorolaulut ja rukoukset oli osittain sovitettu Kalevalaiseen runomittaan, osittain oli käytetty alkuperäisiä, vanhoja suomalaisia ja karjalaisia sovituksia. Kansanmusiikkifriikin taivas! Ihailen suunnattomasti noita taitavia laulajia, joiden äänen värit ja sävelet säilyvät jopa ilman äänentoistoa täyden kirkkosalin ylitse. Teki mieli polkea jalalla tahtia ja laulaa myös liturgin ja esilaulajan osuudet... Enkä ollut ainoa, kirkkokahvilla tuntui olevan aivan poikkeuksellisen aurinkoista väkeä.

Ehkä seuraavia valloituksiani voisivat olla Pop-messu, Sateenkaarimessu ja Puolen tunnin messu, jolla on ainakin Facebookissa varsin funky juliste!

Mikä on sinun lempparisi messuista? Se ihan tavallinen, vai jokin erikoisempi?