Kirkkosightseeing, osa 4. Pasi-messu.

Kuva Helsingin seurakuntayhtymän sivuilta.

Paikka: Länsi-Pasilan kappeli, Maistraatinkatu 3
Aika: 13.5.2009 klo 19
Kesto: n. 45 min
Messun toimittivat: Suvi-Maria Junni, Ari-Pekka Kankkunen
Päivän aiheena: Rukous

Kirkko: 1985 valmistuneen kappelin ovat suunnitelleet Eric Adlercreutz ja Eija Luhtala. Kappeli on aikansa lapsi - tunsin tulleeni takaisin päiväkerhoon. Perusviihtyisä kappeli hyvien kulkuyhteyksien varrella.

Väkeä: arviolta 25, kaksi nuorta aikuista, n. 5 isosta, loput kesän riparilaisia.

Numeroita: Seurakunta järjestää neljä rippileiriä, joten messussa heistä oli noin kahdeksasosa.

Saarna: Kohdeyleisölle selvästi suunnattu saarna rukouksen tärkeydestä, helppoudesta ja rukousvastauksista. Isä Meidän -rukous käytiin läpi piirtoheitinkalvosarjan avulla, mikä oli hyvä idea ja sai nuoretkin keskittymään edes hieman paremmin.

Virret: Nuorten veisuja, mm. Kuljeta ja johda ja joku aivan käsittämättömän hankala thaimaalainen kappale.

Yleismaku: Hieman levoton. Ripari-ikäisten levottomuuden ymmärrän, mutta eikö isosten tulisi näyttää esimerkkiä sipinän ja karkinsyönnin (!) sijaan? Saarna oli kuitenkin mielestäni hyvä ja tilaisuus sopiva mittainen.

Hyvää ja huomioitavaa: Bändi oli kutistunut, sillä suurin osa bändiläisistä oli kerhonohjaajien matkalla Roomassa (no okei, hyväksyttäköön tämän kerran). Musiikki oli joka tapauksessa erinomaista ja ryhdisti messua hyvin. Messu eteni selkeästi ja johdonmukaisesti teinien määkinästä huolimatta.

Jäin kaipaamaan: Hieman isompaa käsiohjelmaa - laulukirjan taakse liimattu liite oli niin mini, ettei mukanani ollut Tiinakaan meinannut siitä saada selvää. Lisäksi osa messun kulkuun ilmeisesti pysyvästi kuuluvista lauluista oli sävelmältään erilaisia, kuin ne joihin olen tottunut, mikä hankaloitti laulamista hieman. Jäin kaipaamaan myös nuoria aikuisia, sillä Meilahden seurakunnan nettisivujen mukaan Pasi-messu on nuorten ja nuorten aikuisten messu.

Bonus: Hyvä musiikki. PItkä pinna. Saatiin hyvät naurut, moneenkin kertaan. Päivän evankeliumi (Luuk. 11: 5-13) sai teinit niin pahasti sijoiltaan, että mekin Tiinan kanssa pudottiin ihan täysin.

Tuomio: Ehdottomasti aion olla "se paheksuva täti" myös tulevaisuudessa, sillä uskon nuortenin kasvavan mukaan seurakunnan käytöstapoihin vain, jos heidän tilaisuuksissaan on sitä muutakin seurakuntaa läsnä. Arkipäivän messuksi oikein sopivan mittainen ja on hyvä, että saarna käsitteli rukouksen kaltaista tuttua asiaa todella perus-tasolla - kertaus ei ole pahitteeksi kenellekään.

Kaikki Penseät Paheksuvat Tädit -messuvierailuista kiinnostuneet voivat olla yhteydessä allekirjoittaneeseen.