sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Vastakohtia.

Nappasin tämän Johannan blogista ja koska kysely vaikutti kivalta ja koska edelleen pakenen ja välttelen tenttiinlukua, päätin raapustaa vastaukset. Ketä miellyttää, napatkoon omaan blogiinsa!

1. Nimessäni

Parasta se, ettei meitä ikäisissäni ole montaa - kuten esim. Jennejä ja Hannoja.
Pahinta se, ettei sitä ulkomailla osaa lausua kukaan.

2.Kasvoissani
Tämä on ihan kamalan vaikeaa. Parasta ehkä huulet nykyään, koska silmistä ei voi enää sanoa yhtään mitään. Mulla on myös hymykuopat, joista pidän etenkin, kun olen hoikemmassa kunnossa.
Pahinta varmaankin itsepintaisesti vinksallaan pysyvät etuhampaat, ennen niin kivat silmät ja kaksoisleuka.

3. Vartalossani
Parasta pituus ja sopusuhtaisuus - en turpoa tai laihdu vain yhdestä paikkaa.
Pahinta tämän hetkiset kilot (joiden määrää en tiedä, koska en näe vaakaa enkä halua ketään kertomaan niitä minulle).

4. Luonteessani
Parasta sosiaalisuus, sinnikkyys ja avoimuus. Pahinta itseluottamuksen puute, tätimäinen asenne ja nuivuus, välillä saan itseni kiinni siitä, että paheksun asioita, jotka ei minulle kuulu.

5. Vaatekaapissani
Parasta värikkyys ja rentous.
Pahinta kaapin koko, virallisempien vaatteiden puuttuminen.

6. Kotonani
Parasta huoneen koko, sisustuksen toimivuus ja tyyliini istuvuus, parveke, oma sauna, ratikkareitin varrella sijainti.
Pahinta äänieristämättömyys (asun olohuoneessa, jossa on vain kolme seinää) ja väliaikaisuus (asunto menee myyntiin keväällä 2011).

7. Työssäni
Parasta opintoneuvojan työssä on ihmisten tapaaminen, ripariopen työssä on leirielämä ja nuorten kanssa oleminen, nettifoorumin valvonnassa se, että lukisin foorumia muutenkin.
Pahinta on se, että opintoneuvojan työni loppuu pian, ripariopeilussa pahinta on se leirielämä ja ne nuoret ja nettifoorumeilussa se, ettei ihmiset välillä ollenkaan osaa käyttäytyä.

8. Ystävissäni
Parasta se, että ne on olemassa ja hyväksyy mut juurikin tällaisena. Pahimmat piirteet on tietysti henkilösidonnaisia, kaikissa on puolensa. Välillä pohdin, että meidän arvomaailmat on osittain aika eri ääripäistä.

9. Perheessäni
Parasta on nuoret (alle viisikymppiset) vanhemmat, jotka ovat etenkin silmäkuvioiden aikana olleet niin paljon läsnä töidensä ja oman elämänsä kustannuksella ja toisaalta antaneet omaa tilaa ja ymmärtäneet kummallisiakin ratkaisujani. Pahinta on uusperhekuviot, toimimattomat henkilökemiat ja vaatimukset.

10. Harrastuksissani
Parasta on järjestömaailman samanhenkiset ihmiset, blogimaailman kirjavuus, harrastusten laaja kirjo. Pahinta on aikaavievyys ja se, etten voi harrastaa liikuntaa, jota kroppa ja mieli kuitenkin kaipaisivat.

11. Kumppanissa
Kunpa olisikin sellainen. Parasta kumppanissa olisi se, että voisi jakaa aikansa ja ajatuksensa, luottaa ja kokea olevansa turvassa toisen lähellä. Pahinta kumppanuudessa olisi valinnanvapauden karsiutuminen tietyllä tapaa, kun omat päätökset heijastuisivat muihinkin kuin vain itseen.

12. Lemmikissäni
Parasta mun Napissani on rauhallisuus, sen vanhan herran elkeet. Pahinta on se, että se on vähintään yhtä jäärpää kuin emäntänsäkin, sekä tietysti se, että Napu asuu Keski-Suomessa.

13. Kielenkäytössäni
Parasta siivous, yleensä. Pahinta tiettyihin fraaseihin juuttuminen (kertokaa toki, jos toistelen jotain koko ajan, en itse edes tajua sitä) ja lauseiden kesken jättäminen (iskältä peritty kamala tapa).

14. Musiikkimaussani
Parasta monipuolisuus. Pahinta yleinen sivistymättömyys, en tunnista kenenkään musaa.

15. Kotikaupungissani
Jyväskylä? Tampere? Helsinki?
Jkl: Parasta tuttuus, pahinta se, että ystävät asuvat muualla.
Tre: Parasta ystävät, tutut ympyrät Hervannassa. Pahinta yleinen penseys, asenteet kirkossa ja yleisemminkin.
Hki: Parasta kulkuyhteydet ja loputon tekemisen määrä. Pahinta koko, liikenne, hintataso, vieraus.

16. Ruokavaliossani
Parasta se, että syön melko kasvisruokapainotteisesti enkä paista apettani rasvassa tai käytä eineksiä. Pahinta liiallinen herkuttelu, joka tuntuu ujuttavan tiensä päivääni, vaikka mitä tekisin. Kun en liiku juuri lainkaan, ei syödäkään pitäisi paljon mitään.

17. Lapsissani
Parasta lapsissani on se, että vielä on kaikki potentiaali auki, voin saada vaikka millaisia huipputyyppejä! Pahinta se, ettei lapsia ole sekä tietysti se, että ainakin äidin puolelta on tulossa melkoisen hankalat geenit.

18. Naapureissani
Parasta matala opiskelijapitoisuus ja monipuolisuus. Pahinta naapurin kiljuvat ja rääkyvät kakarat, päivisin pihassa pyörii kymmenkunta alle kouluikäistä, iltaisin todellä myöhään (22-23) kouluikäisiä, kaikki huutavat ja kiljuvat paljon.

19. Nykyisessä elämäntilanteessani
Parasta monet mahdollisuudet, uudet asiat.
Pahinta parisuhteettomuuden aiheuttama kaiho ja yksinäisyys ja silmän aiheuttama epävarmuus.

20. Tulevaisuudessa
Parasta niinikään kaikki mahdollisuudet, jotka minua odottavat. Pahinta epävarmuus ja epätietoisuus, pelko yksin jäämisestä ja siitä, että vamma rajoittaa työllistymistä, matkustamista, unelmia.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vinkki kohtaan 16 & 3: Paista vaan se ape voissa, niin ei tarvi herkutella kun on vatsa täynnä =)

tyttism kirjoitti...

Niin, en minä voita sinällään vastusta, lähinnä kuvainnollisesti yritin ilmaista, etten syö uppopistettua tai leivitettyä murkinaa juurikaan. Voissa paistaminenhan on sinällään ihan ok, esim. kalan suhteen, mutta kun ruokavalioni on pitkälti kasvissosekeitto-linssikastike-ratatouille-linjaa, voissa paistamista ei juuri tarvita, kun jo ruuan maunkin takia käytän oliiviöljyä. Enkä minä niitä herkkuja nälkääni syö, vaan enemmänkin "ooh, parvekkeella on aurinkoista ja lämmintä, nyt jätskiä kehiin"-herkuttelen.