Tällä hetkellä en lue lehtiä, koska paperilehden lukeminen on hidasta ja hankalaa ja sähköinen lukuohjelma on hetken verran ollut päivittämättä. Niinpä minulta on mennyt ohi eräs ilmiö, johon törmäsin tänään ensi kertaa. Olkaa hyvät, tässä illan viihdepläjäys:
Ensin nauratti, sitten itketti, sitten kaivettiin esiin Jeesus ja sitten en meinannut saada henkeä, kun nauratti niin. Voi Her-ran piek-sut rou-van ja-las-sa, nämä ihmisetkö meidän asioista päättää?
Kyse on siis siitä, että Helsingin kaupunginvaltuusto on päättänyt, että kouluissa on tästä lähtien yksi kasvisruokapäivä viikossa. Mielestäni päätös on lähinnä symbolinen, sillä kuukaudessa kasvisruokapäiviä on minun matematiikallani neljä tai viisi ja ainakin omina kouluaikoinani puuroa, velliä, kasvissosekeittoa, pinaattikeittoa tai -lettuja vähintäänkin sen verran. Päätös on erinomainen, osoittaa halua huolehtia ympäristöstä, asennekasvattaa lapsia ja ennen kaikkea - aikuisia.
Mitä tulee niihin vasta-argumentteihin, niin melko hataralta vaikuttaa, jos kasvisruoka on sekä syy ylipainoon että anoreksiaan, ilmastonmuutokseen kuin lasten nälkiintymiseen. Viime aikoina olen pohtinut myös vegaanista ruokavaliota, mutta pidän kananmunista ja maitotuotteista, joten jos arvon valtuutettu tulisi kertomaan minulle lakto-ovo-vegaanisesta ruokavaliosta, voisin tarjota kahvin kanssa vaikka kaalipiirakkaa!
Aiheesta on tänään kirjoittanut myös Pia Arkipäivän aktivistissa, Ranna Helmi otsalla:ssa sekä nei Green Fashion Freakissa.
Mitä mieltä te mahdatte olla? Mikä kommenteista on ratkiriemukkain?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsinki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helsinki. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
tiistai 3. marraskuuta 2009
Ruuhkamaksuista helpotusta?
Huomasin Ylen uutisoineen Helsingin kaupungin siirtyvän ruuhkamaksuihin. Päätös oli täpärällä ja maksuja vastustivat - kuinkas muutenkaan kuin Kokoomus ja RKP. Ruuhkamaksujen tuotot ohjataan täysimääräisinä kaupungin liikenneverkoston kehittämiseen, mutta käytännön toteutuksesta ei puhuttu vielä mitään.
Ruuhkamaksut ovat käsittääkseni arkea monissa suurkaupungeissa ja ne parantavat ilmanlaatua, vähentävät liikennemääriä ja mahdollisesti myös parantavat julkisen liikenteen toimintaa, kun määrärahoja ja motivaatiota verkoston kehittämiseen riittää. Kannatan ruuhkamaksuja kovasti, mutta mielestäni julkisen liikenteen on oltava toimivaa ja järkevästi hinnoiteltua, jottei järjestelmä ole kohtuuton käyttäjälleen.
Helsingissä liikkuminen on mielestäni todella edullista, opiskelijan liikkuminen kaupungin sisäisellä lipulla maksaa kuukaudessa halvimmillaan vain 21,40€, kun esimerkiksi se Tampereella asuessani oli 33€ ja Jyväskylästä pois muuttaessani (-06) muistaakseni 46€. Parantamisen varaa tietenkin olisi aina - esimerkiksi vyöhykerajan ylittämisen voisi hinnoitella järkevämmin, tällä hetkellähän aikuisen seutulippu kustantaa 3,60€, vaikka itse matka alkaisi Helsingin viimeisellä ja loppuisi Espoon ensimmäisellä pysäkillä. Lontoon metro on mielestäni hyvä esimerkki toimivasta joukkoliikenteen hinnoittelusta. Hinta itsessään on pöyristyttävä (huipentuu luukulta ostettuun kertalippuun - 4£!!), mutta metrossa matkustaessaan asiakas näyttää matkakorttiaan lukijalle metroon mennessään ja uudestaan metrosta poistuessaan, jolloin kone laskee kuljetun matkan ja rahastaa sen mukaan. Verrattuna Helsingin sekavaan ja usein heikosti painallukseen reagoivaan laitteeseen on Lontoo aina oikea unelma. Linja-automatkoissa on ainakin ensimmäisen vyöhykkeen sisällä Lontoossakin kiinteä hinta, mutta joku minua viisaampi valistakoon, miten vyöhykkeiden väliset matkat on hinnoiteltu.
Helsingin julkisen liikenteen reittien toimivuudesta voidaankin sitten olla taas useampaa mieltä. Pääosin bussit, ratikat ja metro toimivat tietenkin mainiosti. Kovasti odotan Länsimetroa ja toivon, että sitä seuraisi myös muita metrohaaroja, sillä metrossa matkustaminen ei liene niin leimaavaa kuin bussimatkailu, voisin siis kuvitella bisnesmiehetkin metroon. En myöskään voi syyttää naapurustoni autoilijoita, jotka autoilevat töihin esimerkiksi Pasilaan, sillä osa bussilinjoista on aamuisin niin tukossa, ettei Paciuksenkadun ja Meilahden pysäkeiltä kyytiin tulevat enää mahdu istumaan. Ratikasta pidän kovasti, ainoastaan kesäaamuisin se ei kulkenut aina niin aikaisin kuin minä. Koen, että 4:n kyyti on riittävän säännöllistä ja turvallista.
Jos saisin esittää HKL:lle toivomuksen, minkä aionkin tehdä, toivoisin pysäkkikuulutuksia muihinkin kuin 4:n ratikkaan, myös linja-autoihin. Toivoisin myös, että nyt kokeiluaikana kokeilu laajennettaisiin kaikkiin 4:n vaunuihin tai edes säännöllisesti esim. tasalta ja puolelta lähteviin, sillä kuulutusten avulla näkövammaiset ystäväni sinällään voisivat tulla luokseni kylään, mutta käytännössä se ei onnistu, kun koskaa ei voi tietää, onko kuulutuksia juuri siinä ratikassa, mihin itse olisi menossa. Ja kuten Ronjakin kertoo, kuljettajat eivät läheskään aina muista jättää matkustajaa sinne, minne piti. Toivoisin myös, että kuulutukset olisivat selkeitä, kuten Saksassa ja ettei kuuluttajalla olisi puhevikaa "Linje neljä, linje fyrra".
Mitä sinä toivoisit HKL:ltä? Entä muissa kaupungeissa? Toimitan kaikkien toiveet oman pysäkkikuulutuspalautteeni mukana HKL:lle ensi viikolla.
Ruuhkamaksut ovat käsittääkseni arkea monissa suurkaupungeissa ja ne parantavat ilmanlaatua, vähentävät liikennemääriä ja mahdollisesti myös parantavat julkisen liikenteen toimintaa, kun määrärahoja ja motivaatiota verkoston kehittämiseen riittää. Kannatan ruuhkamaksuja kovasti, mutta mielestäni julkisen liikenteen on oltava toimivaa ja järkevästi hinnoiteltua, jottei järjestelmä ole kohtuuton käyttäjälleen.
Helsingissä liikkuminen on mielestäni todella edullista, opiskelijan liikkuminen kaupungin sisäisellä lipulla maksaa kuukaudessa halvimmillaan vain 21,40€, kun esimerkiksi se Tampereella asuessani oli 33€ ja Jyväskylästä pois muuttaessani (-06) muistaakseni 46€. Parantamisen varaa tietenkin olisi aina - esimerkiksi vyöhykerajan ylittämisen voisi hinnoitella järkevämmin, tällä hetkellähän aikuisen seutulippu kustantaa 3,60€, vaikka itse matka alkaisi Helsingin viimeisellä ja loppuisi Espoon ensimmäisellä pysäkillä. Lontoon metro on mielestäni hyvä esimerkki toimivasta joukkoliikenteen hinnoittelusta. Hinta itsessään on pöyristyttävä (huipentuu luukulta ostettuun kertalippuun - 4£!!), mutta metrossa matkustaessaan asiakas näyttää matkakorttiaan lukijalle metroon mennessään ja uudestaan metrosta poistuessaan, jolloin kone laskee kuljetun matkan ja rahastaa sen mukaan. Verrattuna Helsingin sekavaan ja usein heikosti painallukseen reagoivaan laitteeseen on Lontoo aina oikea unelma. Linja-automatkoissa on ainakin ensimmäisen vyöhykkeen sisällä Lontoossakin kiinteä hinta, mutta joku minua viisaampi valistakoon, miten vyöhykkeiden väliset matkat on hinnoiteltu.
Helsingin julkisen liikenteen reittien toimivuudesta voidaankin sitten olla taas useampaa mieltä. Pääosin bussit, ratikat ja metro toimivat tietenkin mainiosti. Kovasti odotan Länsimetroa ja toivon, että sitä seuraisi myös muita metrohaaroja, sillä metrossa matkustaminen ei liene niin leimaavaa kuin bussimatkailu, voisin siis kuvitella bisnesmiehetkin metroon. En myöskään voi syyttää naapurustoni autoilijoita, jotka autoilevat töihin esimerkiksi Pasilaan, sillä osa bussilinjoista on aamuisin niin tukossa, ettei Paciuksenkadun ja Meilahden pysäkeiltä kyytiin tulevat enää mahdu istumaan. Ratikasta pidän kovasti, ainoastaan kesäaamuisin se ei kulkenut aina niin aikaisin kuin minä. Koen, että 4:n kyyti on riittävän säännöllistä ja turvallista.
Jos saisin esittää HKL:lle toivomuksen, minkä aionkin tehdä, toivoisin pysäkkikuulutuksia muihinkin kuin 4:n ratikkaan, myös linja-autoihin. Toivoisin myös, että nyt kokeiluaikana kokeilu laajennettaisiin kaikkiin 4:n vaunuihin tai edes säännöllisesti esim. tasalta ja puolelta lähteviin, sillä kuulutusten avulla näkövammaiset ystäväni sinällään voisivat tulla luokseni kylään, mutta käytännössä se ei onnistu, kun koskaa ei voi tietää, onko kuulutuksia juuri siinä ratikassa, mihin itse olisi menossa. Ja kuten Ronjakin kertoo, kuljettajat eivät läheskään aina muista jättää matkustajaa sinne, minne piti. Toivoisin myös, että kuulutukset olisivat selkeitä, kuten Saksassa ja ettei kuuluttajalla olisi puhevikaa "Linje neljä, linje fyrra".
Mitä sinä toivoisit HKL:ltä? Entä muissa kaupungeissa? Toimitan kaikkien toiveet oman pysäkkikuulutuspalautteeni mukana HKL:lle ensi viikolla.
torstai 22. lokakuuta 2009
Kotinurkilla: Itä-Pasila
Itä-Pasila oli ennen puisista varastorakennuksista koostuva kaupunginosa.
Itä-Pasilaankin tuli 70-luku ja rakennusbuumi.
Itä-Pasila on nykyään monenmoinen, mm. torstaiaamukävely ja -kuvailu ystävän seurassa.
Itä-Pasila on P:n kamera ja nauru, luovia ideoita ja paljoja suunnitelmia.
Itä-Pasilaankin tuli 70-luku ja rakennusbuumi.
Itä-Pasila on nykyään monenmoinen, mm. torstaiaamukävely ja -kuvailu ystävän seurassa.
Itä-Pasila on P:n kamera ja nauru, luovia ideoita ja paljoja suunnitelmia.
Itä-Pasila on...
... hassun hauska, viihdyttävä.
... yllättävä, mutta myös sulkeutunut, valitettavasti.
... todellinen lähiö.Itä-Pasila on käsittämätöntä rumuutta ja ankeutta...
... rampeissa ja luiskissa.
... pois kuluneissa maaleissa.
... tässä neuvostoarkkitehtuurin suurimmassa helmessä, joka jo ulos päin näyttää Suurelta Homeongelmalta. Mahtaako arkkitehti oikeasti kirjata tämän ansioluetteloonsa?
... jota myös tämä velodromi, pyöräilystadion, mielestäni edustaa.
... ja käsittämättömiä rakennuksia. "Siinä on jotain kiuasmaista", tuumasi P ja otti kuvan.Itä-Pasila on yrityksiä värittää betonilähiö...
... lisäämällä väriä kaikkialle.
... lisäämällä väriä kaikkialle.
... maalaamalla betonikäytävien metallikaiteet.
... maalauksilla.
... parkkeeraamalla siivousfirman pirtsakka auto kadunvarteen.
... pinnoittamalla vanhoja taloja uusin värein.Itä-Pasila on syksyinen...
... kävelyteillä, jotka kiemurtelevat talojen välissä, autojen yläpuolella.
... kävelyteillä, jotka kiemurtelevat talojen välissä, autojen yläpuolella.
... puistossa, jossa oli paljon haravoimattomua lehtiä, joita kehtasi potkiskella.
... puussa, joka oli erehtynyt kasvupaikasta.
... puistossa, jonka keskellä oli laituri.Itä-Pasila on muistoja menneestä...
... ala-asteen lopun tai yläasteen alun Firekid-musikaaliretkeltä, jolloin isin kanssa ihmeteltiin Itä-Pasilaa, jonka ainoa väripilkku oli silloin tämän oviaukon yllä himpun verran näkyvä K-kaupan sininenvalkoinen K.
... jossa Ukki on opiskellut ammattinsa.
... yhä ihmetyttävä avaruuspuku, uskaltautuisitko sinä avaruuteen näissä tamineissa?
... vanhat junakyltit uudessa tehtävässä, lintallaan painuneessa metallituolissa.
... ex-Vammeljoen asema (Karjalan kannas), ex-Pasilan asema (Helsinki), nyk. Rauhanasema (Itä-Pasila, Helsinki).Itä-Pasila on kummallinen kaakeloitu kirjasto, josta sain kirjastokortin ja...
... jonka ovella lastenrattaista kuului selväsanainen ja kohtelias kiitos, kun pidimme ulko-ovia vuorotellen auki.
... runsain mitoin vieraskielistä lastenkirjallisuutta.
... kävelyasu, kuukävelyille.
... kirjoista rakennettu lukunurkkaus, jonka perustukset epäilyttivät.
... poistomyynnissä olevaa lastenkirjallisuutta. Ruotsi ja rakkaus poistettavien listalla.Itä-Pasila on Neuvostoliittoa ja ...
... betonirakentamisen taidonnäyte.
... ankeaa harmautta.
... virastoja betonikuutioissa, myös Allianssi.
... rumia taloja siellä täällä. Huomaa keskimmäisen talon oikean laidan kanervat, jotka on kaltereilla vangittu seinän ja ikkunan väliin.
... suurta ja mahtavaa.Itä-Pasila on ihmisiä...
... Alkon ovella.
... epämääräisen välitilan auloissa.
... farkuissa ja karvakaulustakeissa hengailemassa kioskin edessä.
... matkalla kohti hyvää elämää.
... menossa töihin.Itä-Pasilan on kruunattu herkuttelulla Viialan kotileipomossa.
Kahvi ja jättimäinen korvapuusti, 2,20€.
Tee ja porkkanaleivos, ei paljon sen enempää.perjantai 25. syyskuuta 2009
Kotinurkilla: Jakomäki, Tattarisuo ja Alppikylä.
Heräsin aamulla klo 8.28, kun kämppikseni lähti töihin. Toisin sanoen nukuin 1,5h pommiin ja tein henkilökohtaisen maailmanennätyksen, sillä klo 8.52 istuin ratikassa ja olin siihen mennessä paitsi pukenut ja kipittänyt ratikkaan, myös käynyt vessassa, etsinyt kahdesta kansiosta tarpeelliset paperit opintoneuvojalla vierailemista varten ja ostanut ruokakaupasta aamupalaksi Frezzaa, banaanin ja paistopisteen tuotoksia. Aikamoista. Valitettavasti myöhästyin isoskoulutuspalaverista vartin enkä ehtinyt nähdä talossamme puuhanneita huoltomiehiä - olisin kovasti tahtonut tietää, mitä talossa viemäriongelmien vuoksi suoritettavalla pystyhuuhtelulla tarkoitettiin. Palaverin jälkeen kipitin teologiseen tiedekuntaan, jonka eteinen on yksi kauneimpia paikkoja Helsingissä. Jouduin odottelemaan hetken ja siinä ajassa ehdin bongata ilmoitustaululta todella mielenkiintoiselta vaikuttavan Religious Roots of Europe -maisteriohjelman esitteen. Toisinaan toivon, että olisin sokea jo nyt ja välttyisin kaikilta tällaisilta houkutuksilta... No, myös opintoneuvojan officessa toivoin olevani sokea, sillä heikkonäköisenä joudun toimittamaan heille lääkärintodistuksen, josta käy ilmi vammani aste sekä se, millaisia järjestelyjä tentteihin tarvitsen (fonttikoko! suurennusohjelma, lisäajantarve). Sokkojen tällaista ei ole tarvinnut toimittaa. En ymmärrä, miksei todistus vammasta riitä, kyllähän minä sitten itse osaan kuvailla omat apuvälinetarpeeni - etenkin kun todistuksesta huolimatta joudun jokaista tenttiä varten erikseen ilmoittamaan apuväline- ja lisäajantarpeistani. Lisäksi selvisi, että opettaja, joka elokuussa vastasi tiedusteluuni "palaan asiaan ensi viikon alussa" eikä ole sittemmin yhteydenottoihini vastannut, onkin sairaslomalla. Muistaakseni hän oli sairaslomalla myös koko viime syksyn. Eniten ihmettelen kuitenkin sitä, ettei sähköposteihin tule vastauksena automaattista poissaoloviestiä. Tiedekunnalta riensin Lasipalatsin Maatilatorille, jossa sain erinomaista palvelua ostaessani pötkön kirnuvoita, palan juustoa, purkin jugurttia, leipää ja kaksi nekkua. Kauppa on ihana, mutta tyyris, ostokset kustansivat yli 30 euroa.
*****
Juhlistimme N:n kanssa hänen tulevaa muuttoaan ja kuukauden Kelassa muhinutta vammaistukihakemustani menemällä iltakävelylle. Tällä kertaa kävelyretken kohteena oli Nousukaudestakin tuttu Jakomäki sekä sen naapurustosta löytyvä pikkuruinen Alppikylä sekä teollisuusalue Tattarisuo.
Kuvien järjestys on hieman takaperoinen, mutta selviytynette.
Tännekö jakomäkeläisiä murheita voi piilottaa?
Lopulta löysimme sen pienehkö kerrostalolähiön, johon Nousukausi sijoittunee. Ei se lopulta ollutkaan sen kummempi kuin mikään muukaan suomalainen, 70-luvulla rakennettu rumahko lähiö.
Syksyinen siltarumpudyykkaaja.
Vihervaaran Anna asunee täällä?
Voiko olla mitään mainiompaa?!
Juudas. Lienen istunut liikaa eksegetiikan luennolla, kun tästä kuvasta tulee mieleeni vain kallioihin iskeytynyt Juudas, jonka sisuskalut ovat levinneet ylt'ympäriinsä?
Iloinen bloggaaja autojen hautausmaalla! Olen edelleen kauhuissani 96:sta kilostani, mutta silti onnellinen, kun joskus joku onnistuu ottamaan kuvan, joka kaikesta huolimatta on ihan kivan, jopa söpön näköinen. Voimauttavaa valokuvausta parhaimmillaan, tällainen minä itse koen olevani!Hattu: Ecolution
Huivi: Seppälä
Takki: Globe Hope
Villapaita: en muista merkkiä, olisiko C&A:sta ostettu, rva Herttainen saattaa muistaa.
Sininen trikoopaita: Polarn och Pyret
Keltainen pitkä toppi: Gina Tricot
Keltainen syyshame: Taukovaatteet <3>
Sukkikset ikivanhat, sukat ehkä Lindexiltä, eivät sovi väreihin yhtään.
Kengät: El Naturalista.
Mr. Bean!
Illaksi kotiin?
Ostari.
Jakomäen kirkko, jossa keskiviikkoisin jaossa leipää. Arkkitehtuuri muistuttaa erehdyttävästi Kortepohjan kirkkoa Jyväskylässä. sillä erotuksella, että Kortepohja on rumempi.
Miksiköhän suomalaisten lasten kouluviihtyvyys on minimaalista?
"Kulta, jos et nyt ole nätisti, laitan sinut jäähylle tuonne häkkiin!"
Kenties kesäduunikaverini H. osaisi kertoa, mitä palloa tällaisella kentällä pelataan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
