Ruuhkamaksuista helpotusta?

Huomasin Ylen uutisoineen Helsingin kaupungin siirtyvän ruuhkamaksuihin. Päätös oli täpärällä ja maksuja vastustivat - kuinkas muutenkaan kuin Kokoomus ja RKP. Ruuhkamaksujen tuotot ohjataan täysimääräisinä kaupungin liikenneverkoston kehittämiseen, mutta käytännön toteutuksesta ei puhuttu vielä mitään.

Ruuhkamaksut ovat käsittääkseni arkea monissa suurkaupungeissa ja ne parantavat ilmanlaatua, vähentävät liikennemääriä ja mahdollisesti myös parantavat julkisen liikenteen toimintaa, kun määrärahoja ja motivaatiota verkoston kehittämiseen riittää. Kannatan ruuhkamaksuja kovasti, mutta mielestäni julkisen liikenteen on oltava toimivaa ja järkevästi hinnoiteltua, jottei järjestelmä ole kohtuuton käyttäjälleen.

(Kuva täältä.)

Helsingissä liikkuminen on mielestäni todella edullista, opiskelijan liikkuminen kaupungin sisäisellä lipulla maksaa kuukaudessa halvimmillaan vain 21,40€, kun esimerkiksi se Tampereella asuessani oli 33€ ja Jyväskylästä pois muuttaessani (-06) muistaakseni 46€. Parantamisen varaa tietenkin olisi aina - esimerkiksi vyöhykerajan ylittämisen voisi hinnoitella järkevämmin, tällä hetkellähän aikuisen seutulippu kustantaa 3,60€, vaikka itse matka alkaisi Helsingin viimeisellä ja loppuisi Espoon ensimmäisellä pysäkillä. Lontoon metro on mielestäni hyvä esimerkki toimivasta joukkoliikenteen hinnoittelusta. Hinta itsessään on pöyristyttävä (huipentuu luukulta ostettuun kertalippuun - 4£!!), mutta metrossa matkustaessaan asiakas näyttää matkakorttiaan lukijalle metroon mennessään ja uudestaan metrosta poistuessaan, jolloin kone laskee kuljetun matkan ja rahastaa sen mukaan. Verrattuna Helsingin sekavaan ja usein heikosti painallukseen reagoivaan laitteeseen on Lontoo aina oikea unelma. Linja-automatkoissa on ainakin ensimmäisen vyöhykkeen sisällä Lontoossakin kiinteä hinta, mutta joku minua viisaampi valistakoon, miten vyöhykkeiden väliset matkat on hinnoiteltu.

Helsingin julkisen liikenteen reittien toimivuudesta voidaankin sitten olla taas useampaa mieltä. Pääosin bussit, ratikat ja metro toimivat tietenkin mainiosti. Kovasti odotan Länsimetroa ja toivon, että sitä seuraisi myös muita metrohaaroja, sillä metrossa matkustaminen ei liene niin leimaavaa kuin bussimatkailu, voisin siis kuvitella bisnesmiehetkin metroon. En myöskään voi syyttää naapurustoni autoilijoita, jotka autoilevat töihin esimerkiksi Pasilaan, sillä osa bussilinjoista on aamuisin niin tukossa, ettei Paciuksenkadun ja Meilahden pysäkeiltä kyytiin tulevat enää mahdu istumaan. Ratikasta pidän kovasti, ainoastaan kesäaamuisin se ei kulkenut aina niin aikaisin kuin minä. Koen, että 4:n kyyti on riittävän säännöllistä ja turvallista.

Jos saisin esittää HKL:lle toivomuksen, minkä aionkin tehdä, toivoisin pysäkkikuulutuksia muihinkin kuin 4:n ratikkaan, myös linja-autoihin. Toivoisin myös, että nyt kokeiluaikana kokeilu laajennettaisiin kaikkiin 4:n vaunuihin tai edes säännöllisesti esim. tasalta ja puolelta lähteviin, sillä kuulutusten avulla näkövammaiset ystäväni sinällään voisivat tulla luokseni kylään, mutta käytännössä se ei onnistu, kun koskaa ei voi tietää, onko kuulutuksia juuri siinä ratikassa, mihin itse olisi menossa. Ja kuten Ronjakin kertoo, kuljettajat eivät läheskään aina muista jättää matkustajaa sinne, minne piti. Toivoisin myös, että kuulutukset olisivat selkeitä, kuten Saksassa ja ettei kuuluttajalla olisi puhevikaa "Linje neljä, linje fyrra".

Mitä sinä toivoisit HKL:ltä? Entä muissa kaupungeissa? Toimitan kaikkien toiveet oman pysäkkikuulutuspalautteeni mukana HKL:lle ensi viikolla.

Teekkari matkalla main.. tenttiin.

Onneksi tein eilen tutkimusta VR:n aikatauluihin, sillä aamuvarhaisella Helsingistä Tampereelle matkustaminen ei olekaan ollenkaan niin yksinkertaista kuin aamuvarhaisella etelään pendelöinti. Onneksi majapaikka järjestyi ja istun nyt junassa. Harmittaa, että tenttiinluku jäi kokonaan tälle päivälle, olen viime päivät asettanut etusijalle 8 koneellista pyykkiä, tavaroiden asettelua ja lajittelua, kävelyä kauniissa kaupungissa, äitienpäiväkonsertin kauniilla Ritarihuoneella ja kauppareissun juuri silloin, kun Helsinki City Run oli kuumimmillaan.

Oletteko huomanneet VR:n verkkosivujen uuden ilmeen? Sivut ovat tuoreemman ja toimivamman näköiset kuin vanhat punavalkoiset, mutta mielenkiintoista on myös uusi, vihreä ulkoasu. Junaliikenne on varmasti yksi ekologisimmista tavoista matkustaa pitkiä matkoja, mutta luoko uusi ulkoasu jopa sellaisia vihreitä odotuksia, jotka eivät pidä paikkaansa? Kulkevatko junat tuulisähköllä vai kivihiilienergialla?

Valitusvirsi VR:lle, jatkoa eiliselle.

Kuva Ylen sivuilta, löydetty Googlesta hakusanalla "VR lipunmyynti".

5.5.2009 klo 8.59, Rautatieasema, Helsinki.

Tytti: Moi, eikös 9.19 mene lähijuna Tampereelle [VR:n nettisivut olivat aamulla nurin, en voinut tarkistaa], ottaisin siihen opiskelijalipun.

VR-setä: Joo, kyllä menee. *kertoo hinnan*

T: Niin hei, miltäs raiteelta se meneekään? Teillä ei taida olla yhtään näyttötaulua silmien tasolla, enkä näe lukea noita korkealla olevia.

VR: Niin, siis tuolla on ainakin. *osoittaa katonrajassa killuvia näyttöjä*

T: Niin, mä en siis näe lukea noita, jotka on korkealla.

VR: Niin, siis kyllä tuolla on näytöt. *osoittaa samaa, n. 2,5m korkeudessa olevaa taulua*

T: No mut miltä raiteelta se juna nyt sit menikään?

VR: Kutoselta.

Summa summarum. Sedälle ei mitä ilmeisimmin mennyt jakeluun, että päällisin puolin näkevältä näyttävä ihminen ei välttämättä näe yhtä lailla kuin hän. Tilanne oli jokseenkin absurdi, hetkellisesti luulin, ettei setä aiokaan kertoa lähtöraidetta enkä koskaan pääse Tampereelle ja töihin. Pieni kansalaisvaikuttajani kuitenkin uskoo vahvasti, että jos joka kerta lippuluukulla kysyn matalammalle sijoitetun näytön perään, niin jonakin päivänä sellaisen saan. Tampereella sellainen jo on käytävässä, Pasilassakin melkein yhtä hyvä lipputoimistossa.

Tämän turhautumisen teille tarjosi...

... maistraatti, HKL ja VR.

Olin aamulla todella reipas ja kävelin tunnin rautatieasemalle. Loppumatkasta olin hikinen, mutta sää oli hyvä ja nähtävää riitti. Manskun Alepa on ihan realistinen kauppavaihtoehto, jos lähempää ei ala löytyä ja matkalle osui sekä UFF että UFFin keräyslaatikko. Huomasin myös, ettei Helsingissä ole liitetty äänimajakkaa turhan moniin liikennevaloihin - onneksi aamulla kanssakävelijöitä oli lähes joka valoissa, enkä joutunut jakeluautojen ja työmatkalaisten yliajamaksi.

N. oli minua varoitellut mutkista, joita HKLn matkakortin hankkimisen tiellä saattaisi olla, mutta rohkeasti marssin silti suoraan palvelupisteeseen. Pisteessä minulle selvisi, että maistraatin mukaan asun edelleen Tampereella. Pikainen puhelu maistraattiin selvitti, ettei kirjojaan voi muuttaa kuin arkisin (vaikka osoitteenmuutosta tehdessä tästä ei ollut mitään mainintaa). En tiedä, siirretäänkö kaikki kirjat todella käsin, kun puhelinsoitolla asia sitten lopulta hoitui. Luulisi, että au-to-ma-tiik-ka voisi olla tässäkin se avainsana... No, lopulta siis sain kortin.

Testasin korttia matkalla Pasilaan. Suoraa bussia en käyttänyt, koska en bussinumeroita näe ja pääsen pysäytysvihkon ostamaan vasta torstaina. Menin siis ratikoilla, joihin olen jo kovin kiintynyt. Illaksi suuntasin Espooseen asakrtelemaan Changemakerin kampanjaa varten, mutta niinhän siinä vain kävi, ettei Pasilassakaan kuten ei rautatieasemallakaan, ole junakylttejä järkevällä korkeudella. Keskustassa niitä ei ole lainkaan, Pasilassa lipunmyynnin seinällä sentään sellaisella korkeudella, että alimmat näin lähes lukea. Mielestäni ei ole kovin paljon vaadittu, että pyörätuolinkäyttäjiä, lyhytkasvuisia ja näkkäreitä palveltaisiin silmien korkeudelle asetetulla näytöllä, säästettäisiinhän siinä myös palvelutiskin aikaa. Olen kuullut, että Tanskassa on tarjolla jopa puhuvia aikatauluja, miten edistyksellistä!

Tulin siis siihen tulokseen, että ainoa järkevä kulkuneuvo näkövammaiselle on tuo ratikka, joka on sentään selkeä ja pysäkeillä tekstit ovat saavutettavalla korkeudella.

Pysäkkikuulutukset.

Olen mielessäni listaillut asioita, joista joutuu näön heikkenemisen myötä luopumaan. Siiron osa asioista ei kaada maailmaani, mutta yksin ympäri Eurooppaa matkailleena tuntuu raskaimmalta se, että ilman opasta vieraassa (tai tutussakin) ympäristössä liikkuminen on mahdotonta. Onneksi olen jo nähnyt Amsterdamin, yksin matkustavana sokkona siitä voisi tulla uimataitoa koetteleva matkakohde!

Ronja pohti taannoin pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen haasteita ja totesi, että Hakaniemen tori on elämysmatkailua ja metro puolestaa (Itiksen lipunleimasimia lukuunottamatta) helppokäyttöinen. Maaginen sana on pysäkkikuulutukset.

Sain aamulla kutsun Facebookin Pysäkkikuulutukset busseihin ja ratikoihin! -ryhmään ja riemastuin. Olen innolla rekrytoinut ystäviäni sinne mukaan, ehkä teistäkin joku? Näkövammaisten keskusliitto on lobannut kuulutusten puolesta jo pitkään ja yleinen mielipide tuntuukin olevan kuulutusmyönteistä. Erilaisia wlanin tai radion kautta toimivia järjestelmiä on ehdoteltu myös, mutta mielestäni ne kuulostavat monimutkaisilta ja käyttäjäkunnasta rajautuisivat pois ne lapset, vanhukset, opiskelijat ja muut,joilla ei uusimpia älypuhelimia ole. Puhuvat bussit ja muut kulkuvälineet ovat suurissa kaupungeissa arkipäivää, miksi koti-Suomen pitää olla tässä(kin) asiassa vastarannan kiiski ja takapajula?

Mielestäni tämä on myös ekoteko. Ehkäpä keski-ikäiset navigaattorisedätkin jättäisivät volvonsa joskus kotipihaan, jos bussi puhuisi ja kertoisi, missä on oikea osoite. Näkövammaiset myös käyttävät taksia todella paljon, ja uskon monen opiskelijan siirtyvän mieluusti ekompaan koulumatkaan julkisissa kuin taksissa. Antaa se myös paljon normaalimman olon, jos ei tartvitse hurautella taksilla luennolle. 

Aiheesta on tänään kirjoitettu myös Hesarissa.