Loppukiri.

Nyt on alkanut loppukiri, kilpajuoksu ajan kanssa. Tästä keväästä tulee todellakin rankka.

Heräsin aamulla viideltä ja tullessani aamupesulta Hesari kolahti luukusta. Siis Hesari! Hesarihan jaetaan öisin!

Reippaasti survoin aamupalaa kitusiini, kuuntelin kadun varressa huumaavaa lintujen laulua ja kuulin taksikuskilta lohdullisen anekdootin: "Mitäpä ei ihminen koulutuksensa eteen tekisi!" On tässä siis ehkä jotain järkeä.

Meillä on myös aivan huippukiva strategiaseminaariryhmä Tampereella, tullaan tosi hyvin juttuun ja viihdyn niin valtavan hyvin, ettei insinööriyskään varmasti ole väärä valinta!

Ja Hervanta on muutenkin niin ihana, etenkin aurinkoisella säällä. Aamulla kahvilassa tutut pyysivät pöytäänsä, viihdytin niitä taksikuskikertomuksilla ja kreikkadetaljeilla ja ne minua tutkimusmetodototodotodoton (siis tutkimusmetodologian) kurssin detaljeilla: kurssin yhtenä harjoitustyönä on tehdä yli sadan puhelinhaastattelun kyselytutkimus!!! Muutenkin lähtee taas taju jokseenkin kummallisesti mitotetuista kursseista - maisterivaiheen opintoihin kuuluu Yrityksen johtaminen 6op, johon kuuluu 11 case-ratkaisun tekeminen. Niitä tehdään yksi viikoittain ja ratkaisu laaditaan joka viikko uuden, arvotun kolmen hengen ryhmässä ja ratkaisusta laaditaan sekä 12-sivuinen kirjallinen tuotos, että suullinen esitys. Siis 6op!

Maailmanuskonnot on nyt läpäisty, se on helpottavaa.

Lounastin kahden ystävän kanssa ja bussimatkalla asemalle bussissa olikin lukioaikainen ystävä. Kyllä elämä on ihmeellistä!

Teekkari matkalla main.. tenttiin.

Onneksi tein eilen tutkimusta VR:n aikatauluihin, sillä aamuvarhaisella Helsingistä Tampereelle matkustaminen ei olekaan ollenkaan niin yksinkertaista kuin aamuvarhaisella etelään pendelöinti. Onneksi majapaikka järjestyi ja istun nyt junassa. Harmittaa, että tenttiinluku jäi kokonaan tälle päivälle, olen viime päivät asettanut etusijalle 8 koneellista pyykkiä, tavaroiden asettelua ja lajittelua, kävelyä kauniissa kaupungissa, äitienpäiväkonsertin kauniilla Ritarihuoneella ja kauppareissun juuri silloin, kun Helsinki City Run oli kuumimmillaan.

Oletteko huomanneet VR:n verkkosivujen uuden ilmeen? Sivut ovat tuoreemman ja toimivamman näköiset kuin vanhat punavalkoiset, mutta mielenkiintoista on myös uusi, vihreä ulkoasu. Junaliikenne on varmasti yksi ekologisimmista tavoista matkustaa pitkiä matkoja, mutta luoko uusi ulkoasu jopa sellaisia vihreitä odotuksia, jotka eivät pidä paikkaansa? Kulkevatko junat tuulisähköllä vai kivihiilienergialla?

Naatti.

Päivän rykäisy sujui ilman suurempia sukuriitoja - äiti ja mummi saapuivat yhdeksan maissa, iskä, veljeni K. ja tyttöystävänsä E. reilua tuntia myöhemmin. Hätistin naapurin Ln ja vappuheilansa J.:n, alias "mikäsenmukavanmuuttajapojannimiolikaan" aamu-unilta mukaan show'hun.

Puolen päivän ja monen epäilevän katseen jälkeen omaisuuteni oli pakettiautossa ja isossa henkilöautossa ja otimme kurssin kohti pääkaupunkia. Helsingissä paikalle pelmahti myös N. ja kummisetäni, alias "ompa ihan Irwinin näkönen mies" alias "kuka toi Helvetin Enkeli on, joka roikkuu mun poikani autonikkunassa", joiden mulkaisujen saattelemma rykäistiin tavarat toiseen kerrokseen. Sitten tapahtui ihme: huoneeni näytti huomattavasti avarammalta ja tilavammalta kaikkine kalusteineen, kun olin ikinä osannut uneksia!

N. kävi kanssani kaupassa (luomumaito 1,85e!!), purimme muutaman keittiötavaralaatikon ja pussukan ja henkilökohtaisen apteekkineuvojani suunnattua omille teilleen ryhdyin lauantai-illan puuhiin - lämmitin saunan. Todellisuudessa käänsin virran päälle etsittyäni katkaisijaa tovin jos toisenkin. Sain aikaan paljon pahanhajuista käryä (edeltäjämme, eläkeläismuori, ei liene ollut himosaunoja) ja lähes lämpimän saunan. Lopulta hytisin hetken perhekokoisessa saunassamme autojen ääniä kuunnellen, kunnes painuin suihkuun lämmittelemään...

Olen aivan naatti, kuitti, rätti, poikki ja lopenuupunut. Huomenna ohjelmassa tiukka päivä laatikoita ja nyssyköitä purkaen, en aio elää niiden kanssa yhtään ylimääräistä päivää.

Mistä on teekkaritytin vappu tehty?

- liiallisesti jaossa olleesta rähinäviinasta
- hauskasta ja tunnelmallisesta bussimatkasta keskustaan
- mukavan ranskalaisen kanssa jutustelusta
- oksupoikaa kuljettaneen bussin siivittämästä kotimatkasta
- teiniskumpasta ja lonkerosta
- toisiaan nuolevista vappuheiloista
- tappelun pakenemisesta
- Taxiin rajoittuneesta Zen Cafe -lauluputkesta.

Täytyy sanoa, että tämän illan hulinoiden perusteella muistan taas, miksi viime vuonna en viettänyt vappua. Olen hämmästellyt ihmisten pukeutumista, humaltumista, rähinöintiä ja suoranaista tappelua, ihastuneiden siirappisuutta ja ties vaikka mitä. Mielenkiinnolla odotan Helsingin vappuja, teekkarius on kivaa - vapusta en niin välitä.

Countdowm to Pacius. 30.

Tänään on ollut kauniin aurinkoista ja minä kulutin tämän päivän, kuten niin monet muut aurinkoiset päivät - missäs muualla kuin tietokoneluokassa. Kandia on nyt kasassa 16,5 sivua, kun sen ohjepituus on siis 25 (plus miinus viisi) sivua. Oma tavoitteeni on se alaraja, 20, ja toivon saavuttavani sen tällä viikolla. Sen jälkeen lähetän työn ohjaajalleni, jolla toivottavasti on aikaa tavata ja ruotia työtäni kahden, sillä sairaslomani vuoksi käsikirjoitusvaiheen kandiseminaarit on menneet sivu suun. Olen 38 opintopistettä vaille tekniikan kandidaatti ja jännityksellä odotan, kertyykö tuollainen määrä pisteitä tämän kevään aikana. Teologisenkin opintoja pitäisi ajatella välillä, mutta nyt tuntuu tätä muutto imevän kaikki mehut.

Aloitin lähtölaskennan siis tänään irrottelemalla keittiön kaapinovista muumit. Lisäksi olen sortteerannut käsityölaatikoiden sisältöä, kerinyt epämääräisiä lankanyyttejä siistimmiksi ja heittänyt pois muinaisia lankavyötteitä. Kaye tuo tänään ne muutamat, jo useammassa muutossa palvelleet laatikkonsa ja huomenna voisin käydä kotimatkalla Alkossa kyselemässä lisää. Olisipa tämä koko ruljanssi jo ohi.

Lähtölaskenta.

Huomenna alkaa 30 päivän lähtölaskenta, nimittäin muuttoon. Olen valmistautunut asiaan ostamalla jätesäkkejä (vaatteiden ja muun pehmeän pakkaukseen) sekä kuulostelemalla muuttolaatikoita ja värväämällä iskän pakettiautoilemaan. Muuttolaatikoideni luottodiileri K-L kertoi, että työpaikaltaan Lindexistä ei saa enää laatikoita, sillä ne käytetään nykyään uudelleen. Hienoa, ekoajatukset voivat siis rantautua markkinatalouden majaan myös. Mutta ne muuttolaatikot ovat edelleen haussa.

Noin muuten olen valmistautunut muuttoon hiljalleen. Keittiön astiakaappeja olen vilkuillut sillä silmällä, laittanut TakeAway'hin kaksi jalallista jälkiruokakulhoa ja tuumannut, että muinainen mikro ja Foster'sin iskemättömät juomalasit muuttakoon takaisin Keski-Suomeen ja edelleen veljelleni, jahka tämä muuttaa pois kotoa. Monitoimikonekin minulta löytyy. Tampereella olen käyttänyt sitä vähän, se on alakaapin perukoilla laatikkoon pakattuna, mikä ei varmasti auta asiaa. Mutta ehkäpä Helsingissä voisi aloittaa oman leivän syönnin, syntyisihän siinä ehkä myös vähän säästöä.

Olohuoneessa suurin muutos on jo tapahtunut - sohva muutti muualle. Myös värikkään kaappini sisuskalut on kertaalleen tyhjennetty ja karsittu. Valitettavasti en kovinkaan paljosta päässyt eroon, kun Tampereen koulukirjoja saan myyntiin vasta ensi vuonna kurssien taas pyörähtäessä käyntiin. Isoa kirjahyllyä olen perannut vähän. Tilasin Celiasta äänikirjoina niitä opuksia, joita olen lukemattomana pyöritellyt omassa hyllyssäni iät ja ajat. Osoittautui hyväksi menetelmäksi - Dinan kirja ja kuvanveistäjän tytär (suosittelen molempia!) tuli kuunneltua ja muuttivat fyysisen majapaikkansa äitini luo. Nyt olisi enää muutama kymmenen kirjaa jäljellä... Jos joku tahtoo F. Scott Fitzgeraldin Great Gatsbyn, niin se täällä odottelee uutta kotia.

Makuuhuoneen uumenista ja iskän autotallista on putkahtanut suunnaton määrä "askartelumatskua" ja "käsityötarvikkeita" -nimisiä laatikoita, joiden sisuksiin on syytä kurkistaa ennen Helsinkiin muuttoa. Ehkäpä laitan osan kankaista kiertoon, nykyinen näpertelyni ei ole kovin aktiivista. Vaatepuolella tuskin tapahtuu ihmeitä, sillä tein syksyllä melko suuren karsinnan eikä karsittavaa sen vuoksi juurikaan ole.

Jälleen kerran toivotan kaikki tervetulleeksi tutustumaan Take Away -laatikkooni sekä otan mielelläni vastaan reseptejä, joiden avulla saan tuhottua kaapissa lymyävät ohra-, sihtiruis- ja riihiruisjauhot sekä ruisrouheen.

Taantumus!

Mentiin äidin kanssa tänään ostoksille, aikaa ja liikkeitä oltiin jo harkittu pitkään. Tarttui mukaan yhtä sun toista, sekä harkittuja että herätteitä. Hieman poden huonoa omaatuntoa, kun kulutuskriittisyydestäni huolimatta ostelen, mutta puolustauduttava on, että rintsikkatilanne on ollut kriittinen jo vuoden (!) ja muutkin ostokset olivat laadukkaita ja muutenkin "siistiä, juhlavaa"-osastoa, joten ne toivoakseni ovat useamman vuoden ostoksia. Ehkä esittelen niitä täällä myöhemmin.

Huomioina voinen esittää, että Reilun Kaupan "Maailma muuttuu ostos kerrallaan"-kampanja on todella näkyvä, tänään törmäsin siihen yhdessä vaateliikkeessä ja kahvilassa, molemmissa todella näkyvästi. Myös telkkarissa mainokset pyörivät! Toinen huomioni on, että rintsikkakaupat on oikea kammotus, on hirvittävää, kun vieras ihminen mittailee laardejani ja kiikuttaa toinen toistaan järkympiä virityksiä eteeni... Mutta toisaalta tänään ostetut liivit kestävät kyllä pitkään ja ovat oikeasti minulle sopivat, tukevat ja erittäin hyvät!

Näin vahingossa eilen yhden lukiokaverin (onni!), tänään toisen (onni!) ja tarkoituksella vielä illalla kolmannen (onni!). Rakastan tätä söpöä pikkukaupunkia, ainakin ajoittain. Huomenna ohjelmassa Tampere, TAYS, apuvälinekeskus, oma koti ja Changemaker, ehkä illalla kirjailen taas aatoksiani.

Kertooko teille jotain laadusta tai eettisyydestä merkit SOAKED, United Colors of Benetton, tai Nanso?