Loppukiri.

Nyt on alkanut loppukiri, kilpajuoksu ajan kanssa. Tästä keväästä tulee todellakin rankka.

Heräsin aamulla viideltä ja tullessani aamupesulta Hesari kolahti luukusta. Siis Hesari! Hesarihan jaetaan öisin!

Reippaasti survoin aamupalaa kitusiini, kuuntelin kadun varressa huumaavaa lintujen laulua ja kuulin taksikuskilta lohdullisen anekdootin: "Mitäpä ei ihminen koulutuksensa eteen tekisi!" On tässä siis ehkä jotain järkeä.

Meillä on myös aivan huippukiva strategiaseminaariryhmä Tampereella, tullaan tosi hyvin juttuun ja viihdyn niin valtavan hyvin, ettei insinööriyskään varmasti ole väärä valinta!

Ja Hervanta on muutenkin niin ihana, etenkin aurinkoisella säällä. Aamulla kahvilassa tutut pyysivät pöytäänsä, viihdytin niitä taksikuskikertomuksilla ja kreikkadetaljeilla ja ne minua tutkimusmetodototodotodoton (siis tutkimusmetodologian) kurssin detaljeilla: kurssin yhtenä harjoitustyönä on tehdä yli sadan puhelinhaastattelun kyselytutkimus!!! Muutenkin lähtee taas taju jokseenkin kummallisesti mitotetuista kursseista - maisterivaiheen opintoihin kuuluu Yrityksen johtaminen 6op, johon kuuluu 11 case-ratkaisun tekeminen. Niitä tehdään yksi viikoittain ja ratkaisu laaditaan joka viikko uuden, arvotun kolmen hengen ryhmässä ja ratkaisusta laaditaan sekä 12-sivuinen kirjallinen tuotos, että suullinen esitys. Siis 6op!

Maailmanuskonnot on nyt läpäisty, se on helpottavaa.

Lounastin kahden ystävän kanssa ja bussimatkalla asemalle bussissa olikin lukioaikainen ystävä. Kyllä elämä on ihmeellistä!