lauantai 17. huhtikuuta 2010
Tuhkaa taivaan täydeltä.
Sanokaa mitä sanotte, mutta minä nautin siitä, että luonto pistää ihmisen polvilleen. Muistuttaa meitä arkemme hallitsijoita siitä, ettei kaikki sentään ole meidän vallassamme.
Eilen aamulla isäni soitti, hänen ystävänsä P. oli lentänyt yhdeksi päiväksi elektroniikkamessuille Saksaan ja havainnut hotelliyön jälkeen, ettei pääsekään kotiin. Neuvoin hyppäämään junaan, Frankfurt-Hampuri-Kööpenhamina-Tukholma matkaan menee junalla n. 15 tuntia ja Tukholmasta voi tulla laivalla kotiin. Näin tapahtui, P. on paraikaa laivassa.
Tänään tempaisimme Changemakerien kanssa, kerron kampanjasta joskus erikseen. Myös meillä oli yksi pitkän linjan Changemaker-aktiivi riveissämme, koska hän oli kyllä päässyt Suomeen, muttei enää takaisin kotiinsa Lontooseen.
Opiskelukavereitani Tampereelta on jumiutunut Saksaan ilmeisesti lähemmäs kymmenen, entinen työkaveri on Berliinissä miettimässä, kulkeeko kotiin itäistä vai läntistä reittiä. Ystävän mies on Etelä-Saksassa ja samaisen ystävän äiti ei pääsekään Ranskaan. Erään ystävän matka rapakon taakse sulhasen luo on nyt liipasimella.
Yhtäkkiä tuntuu, että KAIKKI lentävät. Vai mitä sanotte siitä, että juniin ei saa lippuja, kun ne ovat kotimaanlentojen peruunnuttua niin ääriään myöten täynnä?
Onko tämä lentäminen todella tarpeellista? Miksi mediassa on esiintynyt useitakin ärsyyntyneitä suomalaisia, joiden "olisi pakko päästä lentämään kotiin, kun ylihuomenna pitäisi lentää Abu Dhabiin". Minkä takia erilaisia työ- ja kokousmatkoja ei yhdistellä, onko matkojen korvauskäytännöt todella vedetty niin kireiksi?
Saatan kesällä olla menossa sekä Strasbourgiin Ranskaan että Wroclawiin Puolaan, ensimmäisen matkan kustantaa EU, jälkimmäisen minä itse. Jos aikataulut natsaavat, loppuu Strasbourgin kokous sunnuntaina ja Wroclawin kokous alkaa maanantaina, mutta joudunko matkakorvausten vuoksi lentämään yöksi Suomeen?
Ilmaston puolesta hirvittää.
Ja silti nautin. Ihmisten on hidastettava edes joskus.
On täysin ymmärrettävää, että joillain on nyt hätä, kun hotelliöiden ja vaihtoehtoisen kotimatkan kustantajasta ei ole tietoa. Mielestäni matkavakuutusten ja lentoyhtiöiden tulisi ottaa jonkinlainen vastuu tilanteesta.
Edit. Myös yhden ystävän vanhemmat on jumissa Irlannissa. Matkalaisia riittää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Ja anoppi ei pääse E-Amerikkaan ja miehen serkkukin on eteläisessä Euroopassa. :D
Ainoa tilanne missä tää oikeesti harmittais olis se, että pitäs päästä jonkun tärkeän häihin tms. tai vaikka omiinsa :D Jälkikäteen saattaa ehkä harmittaa jos tulee iso lasku uusista reitityksistä, mutta turha sitä vielä miettiä. Kunhan nyt ei lähetä liian ajoissa ilmaan ettei ne koneet sitten tipu sieltä peräkanaa.
Herttainen, aattelinkin, että tunnistanet itsesi :D mua harmittaa sen ystävän puolesta, jonka mies on rapakon takana, näkevät muutenkin vain muutaman kerran vuodessa, niin tällainen on kyllä tosi kurja takaisku. Loppujen lopuksi opiskelijaikäisellä Euroopasta kotiin reilaaminen (jollain sellaisella 3/10vrk reililipulla) ei välttämättä tule paljoa sen kalliimmaksi kuin lentäminenkään, olettaen siis että lentoyhtiö suostuu maksamaan peruuntuneen rahat takaisin.
Kun tämä koko lentohässäkkä alkoi, ajattelin tuhkan ongelmaksi vain näkyvyyden, mutta nyt tosiaan myös toivon, että lentoyhtiöt malttavat odottaa tarpeeksi pitkään että ilma puhdistuu, jos varsinainen ongelma onkin se, että tuhka tunkee joka paikkaan ja sulaa moottoriin ja voi jopa sammuttaa sen.
Mä olen myös salaa hieman iloinen siitä, että luonto pistää ihmisen välillä polvilleen. Kaikki ovat niin tottuneita hyppäämään lentokoneeseen, että tekee hyvää välillä pysähtyä miettimään, että kenen ehdoilla tämä maapallo pyöriikään. Tietenkään en toivo lukuisia henkilövahinkoja, joten siinä mielessä tällaiset tulivuorenpurkauksen kaltaiset luonnonilmiöt ovat ihan jees, toisin kuin vaikka maanjäristykset.
Joo, tänä talvena on tuntunut kovasti siltä, että tämä maapallo rakoilee pahan kerran. Olen odottanut kauhulla, että koska järisee Tokiossa (joka on neljän laatan saumakohdassa ja jossa kaupunki on rakennettu kaasuverkoston varaan - räjähtää helposti siis) tai Los Angeles - San Fransisco -akselille (San Andreaksen siirros menee siellä ja suuri järistys on seismologien mukaan jo ties kuinka monta vuotta myöhässä).
Tulivuori, etenkin islantilainen tulivuori keskellä jäätikköä, uhkaa kuitenkin varsin harvoja ihmishenkiä, vaikka monen elämää vaikeuttaakin.
Ihminen tosiaan kuvittelee olevansa kaikkivoipa. Minustakin Islannin tuhkapilvet olivat hyvin vaikuttava ja ajatuksia herättävä kokemus. Lehtien etusivutkin olivat täynnä toinen toistaan apokalyktisimpiä kuvia, se oli omituista. Raamatussa tuhka on anteeksiannon ja katumuksen vertauskuva.
Mirja, niinpä!
Lähetä kommentti