Henki pihisee.

Tein tänään tuntitolkulla tiivistelmää kirkkohistoriasta ja hymyilin lukijan kohtalokkaalle nuotille.

Poistatin kolme luomea ja operaatiopöydällä maatessani radiossa kerrottiin, että Toivo Sukari luopuu uusien Ideaparkien rakentamisesta. Spontaanisti hihkuimme ilosta me kaikki: minä, lääkäri ja sairaanhoitaja.

Painonhallintaterkkarin mies oli ollut Nosturissa keikalla, jossa esiintyi neljä bändiä, joista yhdessä oli sokea laulaja-basisti, joka oli soittanut niin hyvin, että mies oli nauhoittanut biisin kännykällään ja herättänyt terkkarini yöllä videota katsomaan. Mahtoi olla hyvin soitettu. Minä sen sijaan olin lihonut. Liekö liian lyhyiden yöunien syytä.

Sain Belgiasta sähköpostia, jossa yksi oli suosituskirje EVS:ää varten, toinen tiedosto oli selostus vastaanottavasta näkövammaisjärjestöstä ja kolmannessa kerrottiin näkövammaisille suunnatusta sovelletusta EVS:stä. Mietin, mikä onni onkaan, että toisessa päässä on ihminen, joka ymmärtää kerralla asiat oikein ja osaa reagoida. Saadaan varmaan parissa viikossa koostettua Kelalle niitä kirjallisia selvityksiä sellainen määrä, että uskallan paperit Kelaan kiikuttaa.

Toivoisin niin, että touko-kesäkuussa saisin myönteisen päätöksen pistekirjoituskurssista, välivuodesta ja avustajasta.

Tänään sain tietää, että elokuun lopussa on luvassa viikonloppu Strasbourgissa. Menen kouluttajaksi kurssille, jolle olin matkalla osallistujaksi silloin lokakuun alussa 2008, kun verkkokalvoni irtosi. Ympyrä sulkeutuu, mutta toivottavasti verkkokalvot pysyvät tällä kertaa siellä, missä niiden kuuluukin olla.

Pahoittelen näitä silppu&sälä-postauksiani, ennen pitkää palaan kertomaan teillä jotain ihan oikeasti kiinnostavia asioita.