Olin tänään...

... Samuli Putron keikalla. Se oli hyvä, ajatuksia herättäviä kappaleita, tuttuja ja vieraita. Eriskummallisia körttisanoituksia, ainakin kolmessa-neljässä eri kappaleessa körtit ja Jumala ja Jeesus ainakin yhdessä lisää.

Katsoin pariskuntia, kuuntelin Samulin sanoja ja mietin, että mitä minusta tulee.

Myös M. oli keikalla, tuli tervehtimään ja kuulumisia kertoessani huomasin, että viime viikot olen opiskellut ja opiskellut, suorittanut ja opiskellut hieman lisää. Tahdon valmistua nopeasti, suunnittelen jo ensi kesää, kahden talven päähän. Vuoteen 2012.

Mietin, voinko kahden maisteritutkinnon turvin saavuttaa sellaista, mitä näkevät vähemmällä vaivalla. Tulisiko minusta sittenkin uranainen?

Ryhmätyötä tehdessä olen taas tunnistanut itsessäni oudon roolin, nolostunut siitä, että yksi ryhmäläinen kysyy minulta usein voiko tehdä näin tai noin. Olen ajatellut, miten moni asia elämässäni johtuu siitä, että tarkasti suunniteltuun ja ohjelmoituun ei mahdu poikkeuksia.

Olisinko valmiskaan ottamaan elämääni mitään uutta?

Ihailen veljeäni ja veljen E:tä, joka on ollut puoli vuotta toisella puolella Eurooppaa. Mietin, onnistuisiko se minulta, riittäisikö luottamus? Suunnittelen pitkälle, mutta haluan, että kaikki on varmaa, että varmasti saan lähteä. En halua uhrata suunnitelmiani kenenkään vuoksi. Ehkä siinä on se, mistä kiikastaa.

Kierrätystehtaalla oli paljon lastenvaatteita. Tapasin siellä H:n, joka uskaltaa paljon enemmäin kuin minä. Miksei minulle sanottu, että lukion jälkeen voi muuttaa vaikka Englantiin.

Olen juuttunut elämääni, näihin kuoriin ja puitteisiin.

Kaiken tämän sekavan jälkeen menen nyt nukkumaan, huomenna taas opiskelen, jotta joskus valmistuisin.

Henki pihisee.

Tein tänään tuntitolkulla tiivistelmää kirkkohistoriasta ja hymyilin lukijan kohtalokkaalle nuotille.

Poistatin kolme luomea ja operaatiopöydällä maatessani radiossa kerrottiin, että Toivo Sukari luopuu uusien Ideaparkien rakentamisesta. Spontaanisti hihkuimme ilosta me kaikki: minä, lääkäri ja sairaanhoitaja.

Painonhallintaterkkarin mies oli ollut Nosturissa keikalla, jossa esiintyi neljä bändiä, joista yhdessä oli sokea laulaja-basisti, joka oli soittanut niin hyvin, että mies oli nauhoittanut biisin kännykällään ja herättänyt terkkarini yöllä videota katsomaan. Mahtoi olla hyvin soitettu. Minä sen sijaan olin lihonut. Liekö liian lyhyiden yöunien syytä.

Sain Belgiasta sähköpostia, jossa yksi oli suosituskirje EVS:ää varten, toinen tiedosto oli selostus vastaanottavasta näkövammaisjärjestöstä ja kolmannessa kerrottiin näkövammaisille suunnatusta sovelletusta EVS:stä. Mietin, mikä onni onkaan, että toisessa päässä on ihminen, joka ymmärtää kerralla asiat oikein ja osaa reagoida. Saadaan varmaan parissa viikossa koostettua Kelalle niitä kirjallisia selvityksiä sellainen määrä, että uskallan paperit Kelaan kiikuttaa.

Toivoisin niin, että touko-kesäkuussa saisin myönteisen päätöksen pistekirjoituskurssista, välivuodesta ja avustajasta.

Tänään sain tietää, että elokuun lopussa on luvassa viikonloppu Strasbourgissa. Menen kouluttajaksi kurssille, jolle olin matkalla osallistujaksi silloin lokakuun alussa 2008, kun verkkokalvoni irtosi. Ympyrä sulkeutuu, mutta toivottavasti verkkokalvot pysyvät tällä kertaa siellä, missä niiden kuuluukin olla.

Pahoittelen näitä silppu&sälä-postauksiani, ennen pitkää palaan kertomaan teillä jotain ihan oikeasti kiinnostavia asioita.

Tässä viikossa on kaikki ainekset.

Nimittäin katastrofiin tai menestykseen.

***

Eilen oli ihana päivä. Laulettiin kuoron kanssa Oulunkylän messussa ja sen jälkeen seuroissa, ihmeteltiin inkiväärijuuren näköistä alttaritaulua (-veistosta?) ja syötiin sitruunan makuista pullaa. Seurapuheissa sivuttiin piispojen viime viikkoista lausuntoa ja koin jälleen vahvasti kuuluvani heränneisyyden piiriin.
Yksi puhujista, ehkä Oulunkylän kirkkoherra?, sivusi puheessaan aikuisiällä sokeutunutta australialaista teologia ja tämän näkemystä sokeuden vaikutuksesta teologiaan ja ihmisen olemiseen. Vaikutuin ja sain vielä illalla sähköpostitse lisää tietoa tästä teologista. Suomesta en ilmeisesti pääse käsiksi hänen teoksiinsa, mutta mies on vielä elossa, voin aina lähettää sähköpostia.
Seurojen jälkeen sain ihanan yllätyksen, kun M. kutsui luokseen syömään. Niin harvoin yllättäen kutsutaan, että ihan häkellyin ja sisälläni kipristeli ilosta! Joku kutsuu minut luokseen, vieraakseen! Käytiin kaupassa ja tehtiin M:n, T:n ja S:n kanssa leivitettyjä punajuuria, kasvisgratiinia ja perunamuusia, jälkiruuaksi ystävänpäiväkoristeltuja runebergintorttuja, nam! T. neuloi keskittyneenä elämänsä ensimmäistä patalappua, M. ruuvasi rullaverhoa ja minä ja S. katselimme valokuvia. Naurettiin ja hymyiltiin ja viihdyttiin kovasti. Kiitoksia vielä, tästä on iloa pitkäksi aikaa!

***

Tänään nuokuin paikallisjunalla Tampereelle tenttiin, heräsin aina kun koneääni-Esa kajautti tenttikirjan sivunvaihdon. Syötiin E:n kanssa lohilounas ja tenttikin meni lopulta hyvin, vaikka ensin sähköisiä kysymyksiä ei löytynytkään mistään. Tentin jälkeen join kahvit ja myöhästyin paikallisjunasta alle minuutin, söin kiukkuuni suklaata ja palasin Helsinkiin kalliimmalla kyydillä.

Onneksi kuorossa oli mukavaa, miten voikaan virret kuulostaa niin hyvältä!

***

Tämän viikon ohjelmassa on yksi harjoitustyö, yksi essee ja perjantaina kolme tenttiä. Aamutentti on Helsingissä ja iltapäivällä on kaksi samaan aikaan Tampereella, toivon ettei VR petä tällä kertaa, sillä se aiheuttaisi jokseenkin katastrofaalisen dominoefektin.

***

Torstaina olisi S:n luona seurat, joihin kovasti kutsuttiin ja yliopistolla luennoi Martti Ahtisaari kirkkojen roolista rauhantyössä. Kiirettä pitää. Taidan nipistää unista hieman ja nukkua sitten viikonloppuna. Ei kauhean kestävä saatika terveellinen vaihtoehto, mutta hätä ei lue lakia.

***

Yhden ihmisen kanssa kommunikointi on ollut vähän kinaa ja nokittelua, vaikka molemmat osataan olla ihan fiksuja ja mukaviakin ja yleensä kierre alkaa vitsailun merkeissä. Tänään vihdoin sain laitettua viestin muutaman tunnin muhimisen jälkeen, että jäi vähän paha mieli ja toisessa on onneksi sen verran potkua, että uskalsi sitten soittaa takaisin ja selvittää asian. Ja sitten puhuttiin hyvin ja kivasti ja jäi ihan hyvä mieli. Voi kun osaisikin sanoa aina heti, että voidaanko lopettaa jooko, kun en pidä siitä, että pilkataan asioita, jotka on mulle tärkeitä, enkä mäkään tarkoita niitä nokituksia mitä mun suustani tulee. Ehkä vielä opin, tahdon oppia!

***

Eilen Oulunkylässä punnitsin Läskillä lukutaitoa. Ken ei kampanjasta vielä ole kuullut, googlatkoon kiireen vilkkaa, sillä vielä ehtii puntarille! Kerrottakoon nyt, että kiloja on tässä varressa 90,7 (!) ja pitkän aikavälin tavoite on jättää taakse enemmänkin, mutta toivon, että toukokuuhun mennessä taakse on jäänyt edes yksi taikka kaksi.

Yllätyspostia.

Matkalla Brasiliaan tarjosi tämän päivän mukavimman jutun, johon päätin osallistua!

Ensimmäiset viisi (5) kommentoijaa saavat meiltä postia - jotakin aivan itse värkkäämäämme. Vain vapaaehtoisille.

Tarjoukseen sisältyy rajoituksia ja sääntöjä:

Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästämme. Valmistamamme juttu on vain sinua varten. Toimitamme sen tämän vuoden aikana. Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voimme piirtää tai maalata jotakin. Voimme leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä! Säilytämme oikeuden tehdä jotain hyvinkin omituista.

Varsinainen haaste on tietysti se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain! Lähdetkö mukaan?