Uimahallireittini varrelle osuu Meilahden englantilainen koulu, jonka edustalla huomasin tänään roskalavan. Lähempi tuttavuus lavan kanssa paljasti, että tavara oli pääasiassa paperia, vanhoja ja uusia oppikirjoja ja lasten ja nuorten kaunokirjallisuutta. Pääosin tavaraa, jonka paikka olisi paperin- ja pahvinkeräyksessä. Keräsin itselleni, kämppikselleni ja ystävälleni vinon pinon kirjoja ja marssin kotiin välittämään asiasta tietoa Facebookiin.

Sitten soitin koulun rehtorille ja tiedustelin, mistä moinen johtuu. Kuulemma koulun kellarissa on hometta, minkä vuoksi lääkäri on määrännyt kaiken siellä säilytetyn heitettäväksi pois. Ihan ymmärrettävää, mutta ei kai se, että kirjoissa on homeitiöitä (ei siis näkyvää hometta), estä kierrättämästä niitä?! Taas näytettiin lapsille esimerkkiä! Kierrätetään, kun on hyvä mieli, sitten kun tulee ongelma ja asiat täytyy hoitaa nopeasti, voidaan lyödä laimin kaikki hyvät käytännöt ja ympäristönormit.

Haaste: syyskuu kuudella vaatteella1

Uusi Musta on haastanut suomalaiset bloggaajat mukaan maailmalla jo kiertäneeseen haasteeseen, jossa on tarkoitus valita kuukaudeksi kuusi vaatekappaletta ja käyttää ainoastaan niitä. Mukaan ei lasketa alus-, bile- eikä urheiluvaatteita, sukkahousuja (legginssit kylläkin), huiveja, koruja, kenkiä ja päällystakkeja.

Mietin itse vielä osallistumistani. Olen syyskuun ensimmäisen viikon edustusmatkalla Puolassa, joten joka tapauksessa aloitan aikaisintaan syyskuun toisella viikolla. Harkitsen myös tekeväni haasteen käänteisesti ja selvittämällä, kuinka montaa vaatekappaletta oikeastaan käytän kuukauden aikana. Voisin ottaa joka aamu asukuvan kunkin päivän vetimistä ja laskea kuun lopussa, montaako vaatekappaletta todella käytin. Käyttämättömöt voin sitten asettaa uhanalaisiksi ja pistää kiertoon, jos ei niitä seuraavienkaan kuukausien aikana tule käytettyä.

Haastan mukaan Kaisan!

Näkövammainen radalla ja muut kootut kertomukset

Viime aikoina bloggailu on jäänyt melko vähiin. Tuntuu, että koko ajan on kiire ja toisaalta nökötän koneella vaikka kuinka paljon. Vali vali ja seli seli :) Ajattelin nyt kuitenkin päivitellä teillä koottuja kertomuksia ja ehkäpä ajastaa jotain uusiakin postauksia lähipäiville.


Tänään postiluukustani kolahti Nöpöstiinan lähetys, pesupussi rintsikoille sekä kaksi settiä, joissa on pesupussi ja flanellisia ja froteisia naamanpesulappuja. Törmäsin ideaan E:n kotona ja talvella, mutta ompelukoneettomana toteutus on jäänyt. Tilaamiseen löytyy ohjeet Nöpöstiinan blogista.

Huomenna on U2:n konsertti, johon investoin viime viikolla neljänneksen tililläni olleesta omaisuudesta, kun tilaisuus tarjoutui. Pitänee hakea Uimastadikan puolelta sellainen "näkövammainen radalla"-kyltti, jonka viestin minä ymmärrän vähän toisin kuin miten se uimahalleissa ilmeisesti on tarkoitettu...

Ensi viikolla teen pikaisen piipahduksen Keski-Suomeen ja sitten koittaa puolentoista viikon työmatkasimulaatio, joka antanee realistisen käsityksen työkseen matkaavien arjesta sekä idioottimaisilla lentomatkoillaan että hektisyydessään. Torstaista sunnuntaihin olen Strasbourgissa suunnittelemassa koulutusta lokakuulle. Viulut maksaa EU, joka myös vaatii, että matkustan lentäen (tai halvemmalla) Helsinki-Frankfurt-Helsinki -välin ja Frankfurtin ja Strasbourgin välin bussilla tai junalla. Jotta saan matkakorvaukset, minun on matkustettava kotikaupungistani ja palattava kotikaupunkiin sekä toimitettava boarding passit EU:lle. Palaan siis kotiin sunnuntaina alkuillasta, tyhjennän likapyykit pyykkikoriin, vaihdan hammasharjan seuraavaan laukkuun, syön ja nukun vähän ja suuntaan aamukuuden lennolla Saksan kautta Lounais-Puolaan pönöttämään luterilaisten piispojen, kirkkoherrojen ja pastorien seuraan saksankieliselle edustusmatkalle, josta en tiedä juuri tämän enempää. Palaan Puolasta Saksan kautta lentämällä kot.. siis Helsinkiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, siirrän ruhoni ja matkalaukkuni ExpressBusiin ja hurautan kivasti Tampesteriin ja kandintutkintoni viimeiseen tenttiin. Tällaista tänne kuuluu siis.

Syksyn opinnot jatkuvat kahdessa yliopistossa ja Changemaker teettää töitä. Järjestötyöt on kuitenkin pääsääntöisesti palkitsevia, joten en valita.

Miten teidän elämä? Täysi tohina päällä, vaikka "tänä syksynä en kyllä mitään aio" jne? :)

Tuhkaa taivaan täydeltä.

Kuva täältä.

Sanokaa mitä sanotte, mutta minä nautin siitä, että luonto pistää ihmisen polvilleen. Muistuttaa meitä arkemme hallitsijoita siitä, ettei kaikki sentään ole meidän vallassamme.

Eilen aamulla isäni soitti, hänen ystävänsä P. oli lentänyt yhdeksi päiväksi elektroniikkamessuille Saksaan ja havainnut hotelliyön jälkeen, ettei pääsekään kotiin. Neuvoin hyppäämään junaan, Frankfurt-Hampuri-Kööpenhamina-Tukholma matkaan menee junalla n. 15 tuntia ja Tukholmasta voi tulla laivalla kotiin. Näin tapahtui, P. on paraikaa laivassa.

Tänään tempaisimme Changemakerien kanssa, kerron kampanjasta joskus erikseen. Myös meillä oli yksi pitkän linjan Changemaker-aktiivi riveissämme, koska hän oli kyllä päässyt Suomeen, muttei enää takaisin kotiinsa Lontooseen.

Opiskelukavereitani Tampereelta on jumiutunut Saksaan ilmeisesti lähemmäs kymmenen, entinen työkaveri on Berliinissä miettimässä, kulkeeko kotiin itäistä vai läntistä reittiä. Ystävän mies on Etelä-Saksassa ja samaisen ystävän äiti ei pääsekään Ranskaan. Erään ystävän matka rapakon taakse sulhasen luo on nyt liipasimella.

Yhtäkkiä tuntuu, että KAIKKI lentävät. Vai mitä sanotte siitä, että juniin ei saa lippuja, kun ne ovat kotimaanlentojen peruunnuttua niin ääriään myöten täynnä?

Onko tämä lentäminen todella tarpeellista? Miksi mediassa on esiintynyt useitakin ärsyyntyneitä suomalaisia, joiden "olisi pakko päästä lentämään kotiin, kun ylihuomenna pitäisi lentää Abu Dhabiin". Minkä takia erilaisia työ- ja kokousmatkoja ei yhdistellä, onko matkojen korvauskäytännöt todella vedetty niin kireiksi?

Saatan kesällä olla menossa sekä Strasbourgiin Ranskaan että Wroclawiin Puolaan, ensimmäisen matkan kustantaa EU, jälkimmäisen minä itse. Jos aikataulut natsaavat, loppuu Strasbourgin kokous sunnuntaina ja Wroclawin kokous alkaa maanantaina, mutta joudunko matkakorvausten vuoksi lentämään yöksi Suomeen?

Ilmaston puolesta hirvittää.

Ja silti nautin. Ihmisten on hidastettava edes joskus.

On täysin ymmärrettävää, että joillain on nyt hätä, kun hotelliöiden ja vaihtoehtoisen kotimatkan kustantajasta ei ole tietoa. Mielestäni matkavakuutusten ja lentoyhtiöiden tulisi ottaa jonkinlainen vastuu tilanteesta.

Edit. Myös yhden ystävän vanhemmat on jumissa Irlannissa. Matkalaisia riittää.

Olen edelleen elossa.

Ja postattavaakin olisi, mutta minulla ei ole kameraa! Täytyy kysyä aamulla, jos O. lainaisi omaansa, niin saisin teillä uutukaisia kuvia esiteltäväksi :)

Odotellessanne voitte kaivaa kalenterit esiin ja merkitä sinne, että
17.4. klo 11.30-14 voi Kolmen Sepän aukiolla Helsingissä nähdä Changemakerin uuden kampanjan lanseerauksen! Mahtavaa menoa, tervetuloa vaikuttamaan ja katselemaan ja iloitsemaan :)
24.-25.4. on Kaapelitehtaalla jo kolmatta kertaa Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa voi paitsi kierrättää ja haalia ilmaisia aarteita tavaratorilta, myös ostaa käsityöläisten tuotoksia ja nauttia muotinäytöksestä.
23.-25.4. on Heinolassa Kirkon nuorisopäivät, teemana on Sut on nähty!

Kuulumisiin!

Uutta luomua: Pirkan luomujugurtit!

Kuva Pirkan sivuilta.

Eilisellä kauppareissulla tein ilahduttavan löydön! Lähikauppani on K-Market, jonka hyllyssä on tähän asti ollut Valion maustamatonta luomujugurttia ja mustikkajugurttia. Nyt tilalle oli tullut samankokoiset purkit Pirkan maustamatonta, mansikka- ja kuningatarjugurttia. Hinnoista en tiedä mitään, mutta olettaisin niiden olevan hieman Valiota edullisempia. Nyt elän vain toivossa, että näiden jugurttien rinnalle voisi palata Valion mustikka ja ehkä myös mansikka-vanilja, silloinhan luomua olisi jo varsin kattavasti tarjolla!

Pirkan luomujugurtit ovat kotimaisia, ne tulevat Juvalta. Ystäväni A. oli viime kesänä töissä Itä-Suomessa toimittajana ja muistelen hänen puhuneen, että Valion ja jonkun itäsuomalaisen luomumeijerin kanssa oli kränää, kun Valio uhkasi jättää meijerin kuin nallin kalliolle eikä meijerissä oikein uskottu omin päin selviytymiseen. Josko se meijeri oli tämä juvalainen? Toivottavasti tämä luomujugurtti osaltaan pitää suomalaisia tuottajia leivän syrjässä kiinni.

Aamupalaksi korkkasin mansikkajugurtin ja hyvää oli! Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että vain maustamaton jugurtti on jugurttia ja muut ovat sitten jälkiruokaa, mutta eipä se sitä makua pahenna.

Vilkaisin muuten Pirkan nettisivujen listaa luomutuotteista, niitä on jo 170! Minulla on aktiivikäytössä lähinnä puurohiutaleet, kananmunat, ruukkusalaatti, levite ja nyt jugurtti, muista tuotteista en osaa juurikaan kertoa.

Onko teillä kokemuksia muista Pirkan luomutuotteista?

***

Tänään on ohjelmassa aamupäiväkävely ystävän kanssa, sen jälkeen vien äitini lähettämän paketin kahvilaan Helsingin keskustaan ja sitten suunnittelin suuntaavani pikavisiitille Kallioon. Kovasti olisi esseitä taas kirjoitettavana, ehkä tänään selätän ensimmäisen kehitysmaatutkimuksen esseistä.

"Jääkaappi, iltojeni ilo ja elämäni valo"...

... ja muut kootut hakusanat, joilla blogiini päädytään.

Asensin vajaa kuukausi takaperin blogiini Google Analyticsin, jolla saa seurattua blogin kävijämääriä sekä sitä, mistä sivustoilta blogiin tullaan ja millaisilla hakusanoilla hakukone tänne ohjaa. No, suurin osa on varsin tavanomaisia, blogin nimellä tai paljon käsittelemiäni aiheita läheltä liippaavia. Tämän tekstin otsikko on kuitenkin ehkä lystikkäin tähän mennessä, sillä en kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä kukaan oletti noilla sanoilla Googlesta löytävänsä ja miten ihmeessä niillä hakusanoilla päätyi minun blogiini?

Koska hakusanoja on varsin monenlaisia, kirjoittelen alle vastauksia yleisimpiin.

1. Mitä tapahtui Kalastajan Vaimon blogille?
Se muutti muualle. Vanha blogi sulkeutui ainakin toistaiseksi ja pääsiäisen jälkeen Johanna jatkaa kirjoittamista uudessa osoitteessa, jonne häiriköt eivät toivottavasti seuraa.

2. Miten bioroskapussi taitellaan sanomalehdestä?
Siihen olen kirjoittanut ohjeen, joka löytyy täältä.

3. Silikoni silmässä.
Silikoni on silmässä varsin turvallinen ratkaisu, se pitää verkkokalvon hyvin paikallaan. Pitkän ajan kuluessa se aiheuttaa kuitenkin ongelmia, ensinnäkin se vaahtoutuu ja toisekseen saattaa nostaa silmänpainetta, joka puolestaan tuhoaa näköhermoa. Nämä vaikutukset kuitenkin tulevat (jos tulevat) vasta vuosien päästä. Toisinaan silikoni poistetaan silmästä, kun verkkokalvo on kiinnittynyt ja tarvittaessa verkkokalvoon tehdään sitä relaksoivia, siis rentouttavia leikkauksia silikoninpoiston yhteydessä. Käytännössä verkkokalvoa ikään kuin pienitään palasiksi, jotka kiinnitetään silmänpohjaan, jolloin silikonin poiston kasvattama riski pienenee. Silmänpaineen nouseminen niinikään on yksilöllistä, minun silmissäni paine on pysynyt vuoden päivät kerran päivässä laitettavalla silmätipalla kohtalaisesti aisoissa silikonista huolimatta.

4. Miten kierrättää vanhat kirjat?
Veisin ne kirpputorille, esimerkiksi Fidalle tai antikvariaattiin, toisinaan myös esimerkiksi huonekaluliikkeet ottavat kirjoja vastaan mallisisustuksiaan varten.

***

Vietin viikonlopun Sauvossa Changemakerin koulutusviikonlopussa. Viihdyin kovin hyvin, minulla oli mukavaa ja iloitsin siitä, että nuorisoverkostomme sai viime viikolla Nuorisotyön Tunnustuspalkinnon, jonka luovutti ministeri Stefan Wallin. Hienoa!

Onnistuin vilustuttamaan itseni, joten kotosalla olen vain kitannut teetä. Hetken verran häivähti mielessä, että tällaisena iltana olisi kiva, jos olisi joku, jonka kainalossa voisi torkkua ja kyhjöttää, mutta toisaalta olen tyytyväinen siitä, ettei kukaan huomauttele tavaraläjistä, jotka ovat taas kerran vallanneet huoneeni lattian.

Popsi popsi porkkanaa, sinä vihreä stalinisti!

Tällä hetkellä en lue lehtiä, koska paperilehden lukeminen on hidasta ja hankalaa ja sähköinen lukuohjelma on hetken verran ollut päivittämättä. Niinpä minulta on mennyt ohi eräs ilmiö, johon törmäsin tänään ensi kertaa. Olkaa hyvät, tässä illan viihdepläjäys:



Ensin nauratti, sitten itketti, sitten kaivettiin esiin Jeesus ja sitten en meinannut saada henkeä, kun nauratti niin. Voi Her-ran piek-sut rou-van ja-las-sa, nämä ihmisetkö meidän asioista päättää?

Kyse on siis siitä, että Helsingin kaupunginvaltuusto on päättänyt, että kouluissa on tästä lähtien yksi kasvisruokapäivä viikossa. Mielestäni päätös on lähinnä symbolinen, sillä kuukaudessa kasvisruokapäiviä on minun matematiikallani neljä tai viisi ja ainakin omina kouluaikoinani puuroa, velliä, kasvissosekeittoa, pinaattikeittoa tai -lettuja vähintäänkin sen verran. Päätös on erinomainen, osoittaa halua huolehtia ympäristöstä, asennekasvattaa lapsia ja ennen kaikkea - aikuisia.

Mitä tulee niihin vasta-argumentteihin, niin melko hataralta vaikuttaa, jos kasvisruoka on sekä syy ylipainoon että anoreksiaan, ilmastonmuutokseen kuin lasten nälkiintymiseen. Viime aikoina olen pohtinut myös vegaanista ruokavaliota, mutta pidän kananmunista ja maitotuotteista, joten jos arvon valtuutettu tulisi kertomaan minulle lakto-ovo-vegaanisesta ruokavaliosta, voisin tarjota kahvin kanssa vaikka kaalipiirakkaa!

Aiheesta on tänään kirjoittanut myös Pia Arkipäivän aktivistissa, Ranna Helmi otsalla:ssa sekä nei Green Fashion Freakissa.

Mitä mieltä te mahdatte olla? Mikä kommenteista on ratkiriemukkain?

Ruotsi-Suomi-maito-ottelu.

Siihen nähden, miten neuroottisia suomalaiset ovat vastakkain asettelusta länsinaapuria kohtaan, on hämmästyttävää, että ruotsalainen maito maistuu yhä useammalle. Jääkiekkotuloksia manataan kuin suurempaakin onnettomuutta ja yleisurheilumaaottelua mainostetaan lausein, jotka poikisivat takuuvarmasti rasismisyytöksiä, jos niissä vastapuolena olisi jokin muu maa kuin Ruotsi (äh, en löytänyt kuvaa, mutta viittaan taannoiseen "Tärkeintä ei ole se, että Suomi voittaa, vaan se että Ruotsi häviää"-banneriin).

Mutta maito sen kun maistuu ja ihmiset ostavat surutta, vaikka seuraukset ovat varmasti kaikkien tiedossa. YLE uutisoi tänään, että Valio on joutunut supistamaan tuotantoaan ja ruotsalaisen maidon kittaaminen aiheuttaa jo ihan konkreettisesti työttömyyttä kotimaassa. Mikä suomalaisia oikein riivaa?

Maidonjuonti on kokonaisuudessaan melko epäekologista puuhaa ja ihminen onkin ainoa nisäkäs, joka aikuisenakin juo - eikä edes omaa maitoaan, vaan toisen nisäkkään. Lehmähän tunnetusti päästelee ilmoille yhtä sun toista kasvihuonekaasua ja maidon kuljettamisesta tilalta meijeriin ja edelleen marketin kautta kotiin aiheutuu vain lisää päästöjä ilmakehään. Vielä enemmän päästöjä kuitenkin aiheutuu, kun maitoa rahdataan meren yli.

Omaan, melko vähäiseen maidonkulutukseen ruotsalainen maito ei ole vaikuttanut missään määrin, juonhan luomumaitoa. Sen sijaan isäni perheessä juodaan ruotsalaista, sillä kun säästää 50 euroa kuukaudessa. Niinpä niin ja hohhoijaa.

***

Kreikan läksyt vie nykyisellään aivan hullun paljon aikaa, n. 45min/lause.

Illalla otan suunnan Kallioon ja Cafe Mascotiin mainiossa seurassa, luvassa mainiota musiikkia.

Maailman uskontojen kurssilla oli ylimielinen täti, joka puhui buddhalaisuudesta ja hypoteettisista tyttöystävistä.

Uutta luomua.

Palattuani kauppareissuihin olen löytänyt kaksi uutta luomutuotetta itse ja N:n vihjeen perusteella kolmannenkin. Valion valikoima on sekä laajentunut että supistunut; nyt on olemassa myös laktoositon luomumaito (kevyt) sekä uusi mansikka-vaniljajugurtti, joka on valitettavasti syrjäyttänyt tieltään mainion omena-kaurajugurtin. Uusimpana uutena on Pirkka Mainio -luomulevite! Luomulevitettä olenkin kaivannut ehkä eniten, kaikkea muuta arkikäytössäni kuluvaa on ollut saatavilla jo pidempään. Luomulevitteen ainoa miinus on sen valmistusmaa, Tanska. Sama ongelmahan on luomusokerissa, jonka kohdalla olen ratkaissut asian ostamalla toisinaan ulkomaista luomua, toisinaan kotimaista tavista ja toisinaan kaukaista Reilua Kauppaa, jota ei tosin levitemarkkinoilta löydy.

Joko te olette maistaneet?

***

Kävin tänään Popmessussa, jossa oli artistivieraana Ville Pusa. Mukava messu, mukava Ville ja mainio pikkuneiti, joka kirmaili laulavan isän luokse pitkin kirkon käytävää. Omat murheet ja vastoinkäymiset asettuivat taas paremmin uomiinsa ja reipas meininki kohensi oloa. Sana ja sakramentit, rukous ja rauha. Erityiskiitos siitä, että virsien numerot kerrotaan aina ääneen- ei siis tarvitse kiikaroida virsitaululle.

***

Olen miettinyt omaa viestintääni, sen kärkevyyttä ja tylyyttä ja toisaalta toisten viestintää, kärkevyyttä ja tylyyttä tulematta mihinkään lopputulokseen. Toisten huomioiminen ja rakentava keskusteleminen on yllättävän vaikea laji! En yleensä loukkaannu tai pahoita mieltäni herkästi, mutta jään vatvomaan asioita pitkiksikin ajoiksi.

***

Viikonlopun paperinmapitus on tuonut tulosta, enää yksi iso kulmalukkokansio täynnä sekalaista sälää on lajittelematta. Neljä mapillista tärkeitä asiakirjoja, melkoinen urakka! Insinöörimieltä lämmittää kaikki järjestys ja organisointi, olo on vähemmän kaoottinen.

Nyt unten maille ja aamulla kreikan käännöslauseiden pariin.
Kauniita unia!

Joulupuuhaa.

Pitkään jatkunut voimapaperin metsästys on päättynyt. Vuosien saatossa olen haaveillut ruskeasta paketointipaperista ja käyttänyt väliaikaisratkaisuna ukin jemmaamaa kaakeliuunin kappaleiden pakkauspaperia (kyllä, ukkini jemmaa kaiken), joka on ollut melko ohutta ja lisäksi vetelee viimeisiään. Viime viikolla sain kuuman vihjeen, jonka perusteella tänään hurautin Bauhausiin. Ja voitto kotiin! 30 metrin rulla (erittäin paksua) ruskeaa paperia irtosi alle kymmenellä eurolla. Ensimmäiset paketit, veljen pienempi ja äidin suuri ja pehmoinen poncho on nyt pakattu ja tämä samainen paperi sopii paremmin kuin hyvin myös noille usein niin hankalille pehmeille paketeille. Halleluja!

Pienoinen joulustressi alkaa pukata päälle, sillä veljiä ja velipuolia on siunaantunut viime vuosina yllin kyllin. Yritän olla lahjoissani käytännöllinen ja eettinen, ekokin mahdollisuuksien mukaan. Tänä vuonna olen suunnitellut standardipaketin useampaan osoitteseen, mutta jokaiseen pakettiin on vielä itse neulottava melkoinen määrä sisältöä. Joitain lahjoja vielä uupuukin: isän ja vaimonsa yhteisen paketin teemana on tänä vuonna "energia". Sisältöehdotuksia otetaan vastaan. Pikkuveljen (11v, 5. luokkalainen) paketti on niinikään vielä kovin avoin. Etenkin sitä varten vinkkejä kaivataan.

Koti on kuin hävityksen kauhistus, ensi viikon tentit kauhistuttavat nekin ja joululomareissua Keski-Eurooppaan pitäisi kiireen vilkkaa suunnitella. Perjantain silmälääkärireissulla viisastuttuani uskaltanen jo suunnitella reitinkin loppuun asti ja viimeistellä aikataulut sun muut.

Pahoittelen hiljaiseloa! Mitä teille kuuluu?

Keittiöstä: Porkkanapihvit.

Olen koko syksyn potenut jonkinlaista ideattomuutta, mitä ruoanlaittoon tulee. Tänään tartuin aamupalalla keittokirjaan ja kas, ensiavauksella löytyi ohje, johon tarvikkeet oli jo omasta takaa. Porkkanapihvien kanssa tarjosin perunamuusia, ohje on Tonnikalan tuolla puolen -keittokirjasta.

250g porkkanoita, siis neljännespussi luomuporkkanoita
1/2 dl riisiä
1 1/2 dl vettä
ripaus suolaa
loraus öljyä
2 rkl vehnäjauhoja
1 kananmuna
valkopippuria

Porkkanat kuorittiin ja raastettiin, raaste hulautettiin pannulle öljyyn kuullottumaan viideksi minuutiksi. Riisit keiteltiin kypsäksi ja sitten porkkana ja riisi sekoitettiin kulhossa ja annettiin jäähtyä. Jäähtyneeseen porkkanariisiin lisäsin suolan, valkopippurin, jauhot ja kananmunan, sekoitin ja lykin seoksen kokkareina uunipellille. Uunin lämmetessä 175 asteeseen muotoilin pihvejä hieman, niin että lopputulokset olivat suunnilleen senttimetrin paksuisia. Kuumassa uunissa pihvit viihtyivät vartin. Ilman lisukesalaattia ruokaa riitti kahteen tai kolmeen annokseen, salaatin kanssa varmasti ihan hyvä pääateria neljälle.

Ensi kerralla teen tupla- tai triplasatsin ja pakastan loput.

Ruuhkamaksuista helpotusta?

Huomasin Ylen uutisoineen Helsingin kaupungin siirtyvän ruuhkamaksuihin. Päätös oli täpärällä ja maksuja vastustivat - kuinkas muutenkaan kuin Kokoomus ja RKP. Ruuhkamaksujen tuotot ohjataan täysimääräisinä kaupungin liikenneverkoston kehittämiseen, mutta käytännön toteutuksesta ei puhuttu vielä mitään.

Ruuhkamaksut ovat käsittääkseni arkea monissa suurkaupungeissa ja ne parantavat ilmanlaatua, vähentävät liikennemääriä ja mahdollisesti myös parantavat julkisen liikenteen toimintaa, kun määrärahoja ja motivaatiota verkoston kehittämiseen riittää. Kannatan ruuhkamaksuja kovasti, mutta mielestäni julkisen liikenteen on oltava toimivaa ja järkevästi hinnoiteltua, jottei järjestelmä ole kohtuuton käyttäjälleen.

(Kuva täältä.)

Helsingissä liikkuminen on mielestäni todella edullista, opiskelijan liikkuminen kaupungin sisäisellä lipulla maksaa kuukaudessa halvimmillaan vain 21,40€, kun esimerkiksi se Tampereella asuessani oli 33€ ja Jyväskylästä pois muuttaessani (-06) muistaakseni 46€. Parantamisen varaa tietenkin olisi aina - esimerkiksi vyöhykerajan ylittämisen voisi hinnoitella järkevämmin, tällä hetkellähän aikuisen seutulippu kustantaa 3,60€, vaikka itse matka alkaisi Helsingin viimeisellä ja loppuisi Espoon ensimmäisellä pysäkillä. Lontoon metro on mielestäni hyvä esimerkki toimivasta joukkoliikenteen hinnoittelusta. Hinta itsessään on pöyristyttävä (huipentuu luukulta ostettuun kertalippuun - 4£!!), mutta metrossa matkustaessaan asiakas näyttää matkakorttiaan lukijalle metroon mennessään ja uudestaan metrosta poistuessaan, jolloin kone laskee kuljetun matkan ja rahastaa sen mukaan. Verrattuna Helsingin sekavaan ja usein heikosti painallukseen reagoivaan laitteeseen on Lontoo aina oikea unelma. Linja-automatkoissa on ainakin ensimmäisen vyöhykkeen sisällä Lontoossakin kiinteä hinta, mutta joku minua viisaampi valistakoon, miten vyöhykkeiden väliset matkat on hinnoiteltu.

Helsingin julkisen liikenteen reittien toimivuudesta voidaankin sitten olla taas useampaa mieltä. Pääosin bussit, ratikat ja metro toimivat tietenkin mainiosti. Kovasti odotan Länsimetroa ja toivon, että sitä seuraisi myös muita metrohaaroja, sillä metrossa matkustaminen ei liene niin leimaavaa kuin bussimatkailu, voisin siis kuvitella bisnesmiehetkin metroon. En myöskään voi syyttää naapurustoni autoilijoita, jotka autoilevat töihin esimerkiksi Pasilaan, sillä osa bussilinjoista on aamuisin niin tukossa, ettei Paciuksenkadun ja Meilahden pysäkeiltä kyytiin tulevat enää mahdu istumaan. Ratikasta pidän kovasti, ainoastaan kesäaamuisin se ei kulkenut aina niin aikaisin kuin minä. Koen, että 4:n kyyti on riittävän säännöllistä ja turvallista.

Jos saisin esittää HKL:lle toivomuksen, minkä aionkin tehdä, toivoisin pysäkkikuulutuksia muihinkin kuin 4:n ratikkaan, myös linja-autoihin. Toivoisin myös, että nyt kokeiluaikana kokeilu laajennettaisiin kaikkiin 4:n vaunuihin tai edes säännöllisesti esim. tasalta ja puolelta lähteviin, sillä kuulutusten avulla näkövammaiset ystäväni sinällään voisivat tulla luokseni kylään, mutta käytännössä se ei onnistu, kun koskaa ei voi tietää, onko kuulutuksia juuri siinä ratikassa, mihin itse olisi menossa. Ja kuten Ronjakin kertoo, kuljettajat eivät läheskään aina muista jättää matkustajaa sinne, minne piti. Toivoisin myös, että kuulutukset olisivat selkeitä, kuten Saksassa ja ettei kuuluttajalla olisi puhevikaa "Linje neljä, linje fyrra".

Mitä sinä toivoisit HKL:ltä? Entä muissa kaupungeissa? Toimitan kaikkien toiveet oman pysäkkikuulutuspalautteeni mukana HKL:lle ensi viikolla.

Biojätepusseista parhain.

On kotona taiteltu sanomalehtipussi!

Luin tänään Ylen uutisista, että näin todella on. Ämmässuon kaatopaikalla on seurattu erilaisten biojätepussien hajoamista ja tultu siihen tulokseen, että paras vaihtoehto on sanomalehti, toiseksi paras on kaupan ruskeasta paperista tehdyt biopussit ja viimeinen ratkaisu on ne mukamuoviset mukabiohajoavat pussit, eli mm. Bioskat. Nehän tehdään myös maissista, mikä on jokseenkin epäilyttävää, kun maailmassa kuitenkin nähdään nälkää.

Harkitsen taittelevani biopusseja joulupakettiin ainakin meidän iskän huusholliin, siellä kun biojätteet aivan taatusti kerätään paperisiin tai bioskapusseihin.

Sanomalehtipussin taitteluohjeen löytää tästäkin blogista noin vuoden takaa, mutta myös useasta paikasta googlen kautta. Malleja on monia.

Mielestäni sanomalehtipussin yksi parhaita puolia on se, että jokainen taiteltu pussi on pois siitä kierrätyspaperikasasta, joka joka tapauksessa pitäisi kantaa taloyhtiön jätehuoneeseen.

Mutta mitä tapahtui kakalle?

Teen ex-naapurin T:n, nykyisen Irlannin T:n kanssa sanitaatiokurssin harjoitustyönä sanitaatiosuunnitelmaa kuvitteelliselle ekoyhteisölle. Toisin sanoen pohdimme, mitä kakalle tapahtuu ja kuinka sen saisi muotoon, josta voisi edelleen porkkanapellolle levittää.

Ensimmäinen ongelmamme oli, ettemme oikein tienneet, mitä kakalle tapahtuu, kun se aikanaan perinteisen ulkohuussin alta tyhjennetään. Kysyin sitä Facebookissa ja sain alta aikayksikön oikein erinomaisen pitkän liudan vastauksia. Kyllä kakka kiinnostaa!

No, jos te tiedätte jotain seuraavista, niin kertokaa ihmeessä:
Mihin kakka menee ulkohuussista?
Voiko kuivakäymälän jätöksiä hyödyntää vaikkapa lannoitteena tai energiantuotannossa?
Millaisia kokemuksia nesteen ja kiinteän aineen erottelevasta kuivakäymälästä on?

Kiinnostavaa tietää, kuinka kuuma puheenaihe tämä blogin puolella onkaan!
Miten erotella kotikonstein jätöksistä lääkeaineet siten, että tavaraa uskaltaa käyttää porkkanapellossa?

Valoa kansalle!

Elin tovin jos toisenkin osittaisessa pimeydessä, kun kaikkien vieraiden kauhu - retrohirviöksikin nimitetty kattolamppuni - nuupahti hehkulamppu kerrallaan. Shoppailu ja aivan erityisesti ostosten teko Helsingissä on nykyään inhokkilistani kärjessä, joten olen elellyt tyytyväisenä pimeydessä, kunnes tänään ryhdistäydyin, olinhan jo muutenkin samassa rakennuksessa Kaisaniemen Kodin1n kanssa. Mukaani lähti kaksi pienikantaista, 25W:n hehkulampun valaisutehoa vastaavaa, hehkulampun muotoista ja lämpimän keltaiseksi värjättyä energiansäästölamppua. Hintaa mokomilla oli pöyristyttävät 8e/kpl (miksi en ostanut Saksasta, 3e/kpl!) ja katselin hyvän tovin myös mm. halogeenivaihtoehtoja. Halogeenilamppujen tarjonta näyttääkin kasvaneen huimasti, ovatko halogeenit sallittuja hehkulamppujen kieltämisen jälkeenkin, vaikka ne ovatkin käsittääkseni ongelmajätettä ja vaikka säästynyt energiamäärä on huomattavasti energiansäästölamppuja matalampi?

Reippauteni huipentui lamppujen vaihtamiseen ja nyt on valo palannut tähänkin majataloon. Koska olen vihreän sähkön arviolaskuja maksanut vasta muutaman kuukauden, ei minulle ole vielä konkretisoitunut energiansäästölamppujen vaikutus laskun loppusummaan. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, vaikka myönnettäköön, että omassa huoneessani palaa neljä hehkulamppua (ja yksi on lisäksi sisustuselementtilampussa, jonka pistoke ei sovi seinään..) ja LED-rekku, jonka Kierrätystehtaalta ostin. Eteisen ja keittiön lampuissa on yhteensä viisi hehkulamppua, koska kaapissamme on niitä vielä tukkupakkaus. Hiljalleen siirrymme sitten säästeliäämpiin, kun vanhat palavat loppuun. Luojan kiitos, markkinoille on tullut noita lämpimän sävyisiä ja hehkiksen muotoisia streliilin väristen putkilamppuviritelmien ohelle!

Kestoratkaisu kestovaivaan.

Kuva www.myllymuksut.com

Kestovaippojen sivutuotteena on syntynyt liuta erilaisia kestävämpiä kuukautissuojia. Tuttavapiirissäni useat käyttävät kuukuppia ja minultakin sellainen löytyy, mutta kroppani ei ole sitä oikein kokenut omakseen. Jatkuva siteiden kotiin roufaaminen ja roskisten tyhjentely kuitenkin rassaa, joten päätin testata kestositeitä. Ovat muuten Helsingin Ruohonjuuressa remonttitarjouksessa, päiväside irtoaa 7 eurolla ja yöside muistaakseni 7,5 eurolla.

Kestositeiden perusajatus on hyvin yksinkertainen, siteissä on imutehosta riippuen kerroksittain kangasta: pohjalla usein puuvillaa, joka pitää siteen parhaiten paikallaan, välissä imukerroksena fleeceä ja pinnalla esimerkiksi bambua tai puuvillaa. Päiväsiteiden imutehoksi ainakin tämä valmistaja ilmoitti koko päivän vuodon, eli samaa sidettä voi käyttää koko päivän. Yöside on niin järeä, että ainakin omassa käytössäni sen imutehoa ei tarvitse kyseenalaistaa. Käytön jälkeen ne pestään 60 asteessa ja yhden pesukerran perusteella sanoisin, että puhdistuvat pesupähkinöillä ja sappisaippualla varsin mainiosti.

Iholla kestoside on hengittävämpi kuin muoviset kertakäyttösiteet. Parin käyttökerran kokemuksella sanoisin, että side hankaa vähemmän, tuntuu normaalimmalta ja mukavammalta. Imuteho on kertakäyttöisiin verrattuna hyvä - kenties kertakäyttöiset tehdään pienivetoisiksi, jotta kuluttaja käyttää niitä mahdollisimman paljon?

Omat ostokseni ovat Myllymuksujen valmistamia, mutta myös tuttavapiirissäni on ainakin yksi, ellei useampiakin käsityöihmisiä, jotka valmistavat siteitä myös itse. Onko teillä muilla kokemuksia kestositeistä tai pikkuhousunsuojista?

Tanskalainen luomu vai kotimainen tavis?

Ystäväni N. esitti minulle kiperän kysymyksen tehtyään tutkimusta kaupan sokerihyllyllä. Jos haluaa olla sekä eko että eettinen ostopäätöstä tehdessään, niin kumpi on parempi, Tanskassa valmistettu ja pakattu (oletettavasti Tanskassa kasvanut) luomusokeri vai Suomessa pakattu ja valmistettu suomalainen tavissokeri? Olen pähkäillyt tätä yhtenä jos toisenakin päivänä, mutta en osaa vieläkään vastata.

Luomusokeri on luultavasti elimistölle parempi ja terveellisempi vaihtoehto, sillä sen viljelyyn ei ole käytetty kovia torjunta-aineita ja niinikään valmiista tuotteesta puuttuu säilöntöaineet. Tanskalainen luomu joutuu kuitenkin matkustamaan hyvän tovin päätyäkseen Suomeen, eikä Itämeren tila laivaliikenteestä muutu kuin pahemmaksi. Lisäksi tuotannosta ja pakkaamisesta syntyvät rahavirrat menevät tanskalaisille.


Suomalainen sokeri sisältää varmasti enemmän lisä- ja säilöntäaineita kuin tanskalainen kumppaninsa. Toisaalta se on kuitenkin tuotettu ja pakattu lähellä ja matkustaa todennäköisesti vain muutamia satoja kilometrejä. Lisäksi suosimalla suomalaista tuemme kotimaamme työlisyyttä. Toisaalta EU:n myötä pitäisi varmaan ajatella, että koko unioni on kotimarkkinoitamme ja sen sisällä tuotetut hyödykkeet hyödyttävät meitä kaikkia.

Itse käytän lähinnä Reilun Kaupan ruokosokeria, koska se on valkoista sokeria vähemmän käsiteltyä ja siten myös terveellisempää. Noin muuten olen ostanut sitä tanskalaista luomua, mutta en ole lukenut tuoteselostetta ja tiennyt sen olevan tanskalaista. Kumpaa sinä ostaisit? Millä perusteilla?

Kuvat täältä.

Ostosöverit.

Silmäni on yrittänyt porautua vaihtelevasti otsa- ja nenäluun kautta ulos pääkopasta eikä Keski-Suomen Keskussairaala tahtonut palvella, koska "sä oot kirjoilla Tampereella". Oh well, sijoitin siis lähes sata euroa silmälääkäriin, joka kertoi silmänpaineen olevan esimerkillinen (yleensä korkea paine oireilee juuri tällaisena sietämättömänä kipuna ja kuvotuksen tunteena) ja kaikkien osien olevan paikoillaan. Sain sentään kaksi reseptia kovemmille kipulääkkeille - joskin apteekissa paljastui, ettei toinen lääke ollut edes olemassa. No, sain kuitenkin parasetamolia - gramman annoksilla kipu on enimmäkseen pysytellyt taka-alalla. Toivottavasti tästä ei tule ikuinen riesa.

Paita: HempAge, Ekolo
Oranssit kalastajahousut: Camdentown, Lontoo

Lääkärin jälkeen oli pari tuntia aikaa juosta asioilla. Minähän juoksin, koko sillä neljän seinän sisällä sairaslomaa viettäneen tarmolla. Mukaani tarttui Finlaysonin Nuuskamuikkus-kylpypyyhe pikkuveljineen, HempAgen sininen pitkähihainen, luomusuklaata, Laitilan limonadipullo, GinaTricon sukat ja painijanselkätoppi, kylpyankat melkeinkummilapsille, Nuuskamuikkustaulu uuteen kotiin sekä ruokaa ja hiuspompuloita.


Kaappeja läpikäydessä olen (onneksi) raaskinut antaa eteenpäin kaapissa pitkään säilömiäni jospa-joskus-vielä-hoikistun-vaatteita, mm. Nanson pitkähihaisia. Myös abipaita sai kyytiä, samoin kuin muutama päälläni auttamattoman pieneltä näyttävä kutale. Ilahduinkin kovasti, kun Ekolon synttärialepöydältä löytyi tämä sininen pitkähihainen, kauniin värinen hamppuvaate, joka on niin perus kuin olla ja voi. GinaTricot'ssa olen tykästynyt noihin pitkiin painijanselkäisiin toppeihin, kun 175-senttisestä varrestani suuri osa on selkää ja ekokauppojen topeista puuttuu auttamatta lähes aina 10-15cm. Hyviä merkkivinkkejä otetaan vastaan, mieluummin ostaisin ekoa! Myös ekosukat, jotka olisivat ohuita puuvillasukkia eikä tönkköjä urheilusukkamaisia, tulisivat tarpeeseen. Pyyhkeet olivat vain ihan aito himotus, haaveilen vanhojen pyyhkeiden antamisesta veljeni matkaan, kun hän kotoa joskus muuttaa. Muumisarjaa löytyy jo ennestään ja kylpypyyhkeitä on minulla vain puolenkymmentä, mikä on melko vähän, kun luonani on usein vieraita ja taloyhtiön mammuttikoneilla pyykinpesuväli saattaa pyyhkeiden ja lakanoiden osalta olla melkein entisaikojen luokkaa - talven yli.

Nyt on toivottavasti ostokset tältä erää kasassa eikä ennen kesää tarvitse hankintoja tehdä, ellei sitten uusi koti ja muuttosiivoukset vaadi erityisiä pesuaineita.

Inhimillinen tekijä.

Eilisessä Inhomillisessä tekijässä tuli esiin tärkeä asia. Ohjelmassa esittäytyi Laura Mäntylä, joka haluaa nostaa esiin keskustelun kirkon suhteesta homoseksuaaleihin. Muutamat asiat nousivat erityisen hyvin esiin - kirkko on sitä, mitä sen jäsenet ovat, on siis turha sanoa että kirkko on sitä ja tätä, koska me itse muodostamme kirkon. Toinen esille noussut tärkeä asia on, että seksuaalisuudella ei ole pappeuden kanssa mitään tekemistä, pappi on ensisijaisesti pappi ja työ kaikkea muuta kuin seksuaalista. Toivottavasti tästä aukeaa hyvää keskustelua.

"Kaikki saavat tulla, armoa omistamaan." Olen opiskellut teologiaa vasta hetken, mutta varttunut sellaisessa järjestön nuorisotyössä, jossa olen vahvasti kokenut, että kaikki ovat tervetulleita ja tärkeitä sellaisenaan. Tiedän, etteivät kaikki ole samaa mieltä, mutta ennen kaikkea toivon hedelmällistä, hyvää keskustelua, jonka ytimenä ei ole toisen loukkaaminen, itsetunnon murentaminen ja tuomitseminen, koska se ei ole meidän tehtävämme.

Ohjelman voi katsoa täältä.

**

15.4. saakka täältä voi katsoa Katastrofin aineksia.