Joulupuuhaa.

Pitkään jatkunut voimapaperin metsästys on päättynyt. Vuosien saatossa olen haaveillut ruskeasta paketointipaperista ja käyttänyt väliaikaisratkaisuna ukin jemmaamaa kaakeliuunin kappaleiden pakkauspaperia (kyllä, ukkini jemmaa kaiken), joka on ollut melko ohutta ja lisäksi vetelee viimeisiään. Viime viikolla sain kuuman vihjeen, jonka perusteella tänään hurautin Bauhausiin. Ja voitto kotiin! 30 metrin rulla (erittäin paksua) ruskeaa paperia irtosi alle kymmenellä eurolla. Ensimmäiset paketit, veljen pienempi ja äidin suuri ja pehmoinen poncho on nyt pakattu ja tämä samainen paperi sopii paremmin kuin hyvin myös noille usein niin hankalille pehmeille paketeille. Halleluja!

Pienoinen joulustressi alkaa pukata päälle, sillä veljiä ja velipuolia on siunaantunut viime vuosina yllin kyllin. Yritän olla lahjoissani käytännöllinen ja eettinen, ekokin mahdollisuuksien mukaan. Tänä vuonna olen suunnitellut standardipaketin useampaan osoitteseen, mutta jokaiseen pakettiin on vielä itse neulottava melkoinen määrä sisältöä. Joitain lahjoja vielä uupuukin: isän ja vaimonsa yhteisen paketin teemana on tänä vuonna "energia". Sisältöehdotuksia otetaan vastaan. Pikkuveljen (11v, 5. luokkalainen) paketti on niinikään vielä kovin avoin. Etenkin sitä varten vinkkejä kaivataan.

Koti on kuin hävityksen kauhistus, ensi viikon tentit kauhistuttavat nekin ja joululomareissua Keski-Eurooppaan pitäisi kiireen vilkkaa suunnitella. Perjantain silmälääkärireissulla viisastuttuani uskaltanen jo suunnitella reitinkin loppuun asti ja viimeistellä aikataulut sun muut.

Pahoittelen hiljaiseloa! Mitä teille kuuluu?

Postia Nokialle!

Kirjoitin taannoin Changemakerin Kännykkäsi todellinen hinta? -kampanjasta.

Nyt kampanja on edennyt loppusuoralle, nimiä vetoomuksessa on yli viisi tuhatta ja se luovutetaan Nokialle marraskuussa. Sitä ennen on kuitenkin sovittu yhdessä Finnwatchin, Reilun Kaupan Puolesta ry:n ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen sekä Kirkon Ulkomaanavun kanssa oli sovittu treffit Nokian luo 20.10. Tänään Nokialta oli kuitenkin soitettu Antti Pentikäiselle (Kirkon Ulkmaanapu), että Changemaker ja Kirkon Ulkomaanapu eivät ole tervetulleita tapaamiseen, sillä "Nokia ei keskustele uskonnollissidonnaisten yhteisöjen kanssa". Aikaisemmin yhteistyötä on kuitenkin tehty!

Ei kai asialla ole mitään tekemistä sen kanssa, että Norjan Kirkon ulkomaan avun pääsihteeri, Norjan Changemakerin puheenjohtaja sekä YKn entinen varapääsihteeri olivat eilen Norjan Yleisradion tv-öähetyksessä, jossa näytettiin ensin Kongon oloista kertova dokumentti ja senjälkeen keskusteltiin elektroniikkateollisuuden yritysten sosiaalisesta vastuusta?

Ei kai vaan ole niin, että Nokiaa hirvittää, kun on oivaltanut asian olevankin ihan totta?

No, tänään Changemakerit ja samanhenkiset ovat ottaneet yhteyttä Olli-Pekka Kallasvuohon (at nokia.com) sähköpostitse alla olevalla viestillä. Tavoitteena on saada sadat ellei tuhannet painostamaan Nokiaa asian tiimoilta. Myös medioita on lähestytty ja toivottavasti ne asiaan tarttuvat, onhan Nokia tällä viikolla tapetilla jo valmiiksi osavuosikatsauksineen ja talouden syöksyineen. Maanantaina asiaan jyrähdettäneen myös Norjasta.

Vaikuta siis sinäkin. lähetä sähköposti ja levitä tietoa edelleen.

**************

16.10.2009
Kiireellinen

Toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo,

Kongon demokraattisen tasavallassa olevien levottomuuksien yhteyttä elektroniikkateollisuuden tarvitsemiin raaka-aineisiin ovat tutkineet sekä YK, riippumattomat tutkimuslaitokset että elektroniikkateollisuuden oma yhteistyöjärjestö GeSI. Kaikki ovat todenneet, että yhteys on olemassa ja että elektroniikkateollisuuden on tehtävä enemmän käyttämiensä raaka-aineiden alkuperän varmistamiseksi.

Changemaker –nuorisoverkosto on koonnut kesän aikana tuhansia allekirjoituksia vetoomukseen, jossa Nokiaan pyydetään tekemään oma osuutensa. Olemme kampanjoineet lukuisilla kesäjuhlilla ja mm. rippikoululeireillä on keskusteltu Kongon sodan ja matkapuhelinten raaka-aineiden välisestä yhteydestä.

Yhtiösi edustajat ovat nyt kuitenkin kieltäytyneet vastaanottamasta Changemaker –verkoston edustajia – hyvin toisarvoisin perustein. Siksi lähestyn teitä kysymyksellä, johon toivomme selkeän vastauksen: Onko Nokialle tärkeämpää vältellä Kongon raaka-aineongelmien käsittelyä kuin pyrkiä tekemään oma osuutensa ihmiskunnan ehkä synkimmän konfliktin lopettamiseksi, jolla on selvä yhteys yhtiön liiketoiminta-alueeseen? Mitä te henkilökohtaisesti aiotte tehdä, jotta Kongossa lasten ja naisten raiskaaminen ja silpominen raaka-aine kaivosten hallinnasta taistelevien joukkojen käsissä loppuisi?

Useat sadat verkoston jäsenet odottavat teiltä vastausta ja me emme aio antaa periksi.

Changemaker –aktiivi se ja se
Paikkakunta

Tanskalainen luomu vai kotimainen tavis?

Ystäväni N. esitti minulle kiperän kysymyksen tehtyään tutkimusta kaupan sokerihyllyllä. Jos haluaa olla sekä eko että eettinen ostopäätöstä tehdessään, niin kumpi on parempi, Tanskassa valmistettu ja pakattu (oletettavasti Tanskassa kasvanut) luomusokeri vai Suomessa pakattu ja valmistettu suomalainen tavissokeri? Olen pähkäillyt tätä yhtenä jos toisenakin päivänä, mutta en osaa vieläkään vastata.

Luomusokeri on luultavasti elimistölle parempi ja terveellisempi vaihtoehto, sillä sen viljelyyn ei ole käytetty kovia torjunta-aineita ja niinikään valmiista tuotteesta puuttuu säilöntöaineet. Tanskalainen luomu joutuu kuitenkin matkustamaan hyvän tovin päätyäkseen Suomeen, eikä Itämeren tila laivaliikenteestä muutu kuin pahemmaksi. Lisäksi tuotannosta ja pakkaamisesta syntyvät rahavirrat menevät tanskalaisille.


Suomalainen sokeri sisältää varmasti enemmän lisä- ja säilöntäaineita kuin tanskalainen kumppaninsa. Toisaalta se on kuitenkin tuotettu ja pakattu lähellä ja matkustaa todennäköisesti vain muutamia satoja kilometrejä. Lisäksi suosimalla suomalaista tuemme kotimaamme työlisyyttä. Toisaalta EU:n myötä pitäisi varmaan ajatella, että koko unioni on kotimarkkinoitamme ja sen sisällä tuotetut hyödykkeet hyödyttävät meitä kaikkia.

Itse käytän lähinnä Reilun Kaupan ruokosokeria, koska se on valkoista sokeria vähemmän käsiteltyä ja siten myös terveellisempää. Noin muuten olen ostanut sitä tanskalaista luomua, mutta en ole lukenut tuoteselostetta ja tiennyt sen olevan tanskalaista. Kumpaa sinä ostaisit? Millä perusteilla?

Kuvat täältä.

Auttakaa miestä mäessä!

Tilanne on sen kaltainen, että puheviestinnän ja neuvottelutaidon kurssi lähenee loppuaan ja niin lähenee myös tämän neidin puheenvuoro. Ohjeena on siis pitää viidestä seitsemään minuutin pituinen puhe vapaavalintaisesta aiheesta. Kurssi on ollut varsin neuvottelutaitopainotteinen. Kurssi on myös hyvin insinööripainotteinen, suorastaan stereotyyppinen. Opettajan lisäksi meitä naisia on kaksi, loput kymmenen ovat harmaapaitaisia miehiä. Jos saan arvata, tulemme kuulemaan ainakin jonkin esityksen liittyen teknisiin innovaatioihin, taloustilanteeseen, tekniseen tai urheiluharrastukseen ja kiltatoimintaan. Haluan erottua joukosta, en halua luennoida ja tiedottaa. Haluan ajatteluttaa, pohdituttaa, mietityttää, suhteuttaa ja askarruttaa. Aika haasteellista, sanoisin.

Koska en halua valistaa, luovuin Reilusta Kaupasta aiheenani. Koska en halua saarnata tai ruikuttaa, luovuin luopumisesta aiheena. Päädyin siihen, että haluan puhua kohtuullisuudesta.

Maanantaina tulee englantilainen ystävä kylään ja kaupunkiin, ja ensi viikolla on myös iso tentti, johon en ole valmistautunut kuin vasta vähän ja kandintyön aiheanalyysi pitää palauttaa. Siksi aionkin tehdä tämän esityksen valmiiksi viikonlopun aikana, ainakin kalvojen osalta. Kurssi ei ole opettanut minulle mitään uutta, joten päätin tehdä elämäni ensimmäiset powerpointkalvot (!) ja opetella edes sen.

Tahtoisin kuulla kahdenlaisia ajatuksia:

1. Mitä sinulle tulee mieleen sanoista kohtuus, kohtuullisuus, kohtuuttomuus?
2. Jos kohtuuta, kohtuullisuutta ja/tai kohtuuttomuutta kuvaa jokin kuva, mikä se olisi?

Olen löytänyt netistä joitakin kuvia, jotka minun mielessäni kuvaavat kohtuutta, joitakin kuvia olen valinnut omien ja ystävieni kuvien joukosta. Mikäli löydät oikein hyvän kuvan, olisin kiitollinen linkistä! Jos haluat antaa itse ottamasi tai tekemäsi kuvan esitykseeni, sekin onnistuu.

Tuotantotalouden opiskelija helposti sanoisi, että olen ulkoistanut esitelmän teon. En koe tätä niin. Tahdon vain peilata omia ajatuksiani muiden ajatuksiin, jotta voin puhua aiheesta niin, että muut saavat kiinni ajatuksieni helmoista. Pelkään, että oma käsitykseni kohtuudesta on jotain aivan muuta kuin toisten käsitys, eivätkä muut ymmärräkään mistä puhun.

Reilu Kauppa, UTZ, Rainforest Alliance...

Eilisen perheahdistuksen kourista selvisin tänään mummolaan taas päivähoitoon ja ehdin neuletta purkaessani miettiä monta ajatusta maailmanmenosta. Mummolassa meinasi iskeä viime viikolla kriisi, kun "se todella hyvä tee" loppui. Se Tee on PGTips, tuo Iso-Britannian lahja maailmalle eikä sitä Suomesta ihan joka marketin hyllyltä löydykään. Onneksi Herwoodissa sitä on saatavilla kahdenkin kaupan hyllystä, joten lupasin pelastaa mummin pulasta. Väliaikaisteetä piti kuitenkin hankkia ja koska verovirkailijaukkini on vuodesta -49 saakka kirjannut ylös joka ikisen markan ja sittemmin euron kulut (kyllä, niitä mappeja riittää!), en yllättynyt, kun tarjoamani Reilu vaihtoehto ei kaupassa oikein ottanut tulta alleen. Hankittua tuli sitten tuttua ja turvallista Liptonin keltaista, Yellow Labelia. Perjantaina Tampesterista ostettua teetä mummolaan rahdatessani äkkäsin teepurkin kyljestä Rainforest Alliancen (RA) logon, joka pisti silmään uudemman kerran iltapäiväteellä Liptonin pakkauksesta. Miksi suuret merkit ovat valinneet RA:n eivätkä Reilua Kauppaa (RK)? Entä mitä eroa on UTZ-sertifikaatilla ja RK:lla, Pauligin UTZ-sertifioituja Mondo-kahveja kun tunnutaan tarjoavan useassa paikassa eettisenä vaihtoehtona valveutuneilla kuluttajille?

RA on vuonna 1987 perustettu ohjelma, jonka tarkoituksena on suojella ympäristöä; luontoa, eläimiä ja ihmisiä. Ohjelmassa on pitkä lista kriteereitä, jotka mm. rajoittavat lapsilla teetettävän työn laatua ja kestoa, kieltävät orjatyön ja asettavat tiettyjä standardeja ympäristöriskien pienentämiseksi. Sertifiointi koskee tiettyjä tiloja ja toimijoita, jotka voivat sertifioinnin avulla yrittää saada tuotteistaan kovempaa hintaa. Kuinka se pääosin kouluttamattomilta ja lukutaidottomilta ihmisiltä käy, onkin sitten arvoitus. Ohjelmassa on myös se pieni detalji, että saadakseen RA:n sammakkomerkin, tilan ei tarvitse täyttää kaikkia ohjelman kriteereitä, vaan jokin tietty prosenttiosuus. Lopputuotteeseen, esimerkiksi Liptonin teepakettiin, merkin saa lätkäistä, kun 50% tuotteen raaka-aineista on tuotettu sertifioiduilla tiloilla. Mielestäni tämän sertifikaatin suurimmat kompastuskivet ovat siinä, ettei se ensinnäkään edellytä kaikkien laatuvaatimusten täyttämistä, toisekseen kiellä lapsityövoiman käyttöä ja kolmanneksi takaa tuottajille oikeudenmukaista korvausta tehdystä työstä. Merkin saaman suosion näen siinä, että suuret brändit kuten Chiquita tai Iso-Britanniassa PGTips kokevat painetta ekologisten ja eettisten tuotteiden tarjoamiseen, mutta tahtovat mennä siitä, missä aita on matalin.
UTZ-sertifikaatti puolestaan on Suomessa lähinnä Pauligin käyttämä kahvin sertifiointimerkki, joka on käytössä ympäri maailmaa. UTZ nojaa vahvasti siihen, että jokaisen kahvipaketin alkuperä on jäljitettävissä ja tuotantoketju siten tunnetaan. UTZin omien sivujen mukaan ohjelmaan liittymällä viljelijät saavat kahvilleen lisäarvoa, jota voi käyttää valttina korkeampaa hintaa neuvoteltaessa. Sertifikaatti korostaa voimakkaasti sitä, että se haluaa panostaa ammattimaiseen kahvinviljelyyn ja hyvään laatuun. Mielestäni tämän ohjelman heikkoudet ovat hyvin pitkälti samat kuin RAn, millaisessa asemassa lukutaidoton väliamerikkalainen on myydessään kahvia suuryritykselle? Väittäisin, että sertifikaatista riippumatta hän on alakynnessä, mikäli neuvottelutulos jää ainoastaan hänen varaansa.


Reilu Kauppa sen sijaan on ohjelma, jossa tuotteelle myönnetään RK-tunnus, mikäli se täyttää asetetut kriteerit. Kriteerit ovat ympäristöystävälliset, mutta korostavat yhteiskunnallista vastuuta. Esimerkiksi lapsityövoiman käyttö on ehdottomasti kielletty ja työntekijöillä tulee olla oikeus kuulua ammattiliittoon. RK maksaa tuotteista sovitun RK-hinnan, joka koostuu oikeudenmukaisesta palkasta, sekä RK-lisästä, jolla tuetaan yhteisön kehittymiseen tähtääviä projekteja. Näin taataan, että RK:n tiloilla vanhemmat ovat töissä, lapset päiväkodissa tai koulussa. RK ei myöskään sido tiloja vaan ne saavat myydä tuotteensa muualle niin halutessaan. Uskon, että RK tulee tulevaisuudessa kasvamaan voimakkaasti. Jo nyt esimerkiksi banaanien ja Nanson trikoovaatteiden hinnat lähentelevät "tavallisien" tuotteiden hintoja ja luulenpa, että tulevaisuudessa hintaero ei tule olemaan ratkaiseva tekijä. Tälläkin hetkellä banaanikilon hinnasta varmasti sudenosa valuu ylikansallisen yhtiön taskuun - RK siis tasapainottaa tätä tilannetta taaten tuottajalle hänelle oikeutetusti kuuluvan osan.

Omissa kaapeissani kuluu RKn juokseva hunaja (kiinteämmän ostan kotimaisena), RKn ruokosokeri, tee sekä espresso. Vaatekaapista löytyy muutama RKn toppi ulkomaanostoksina, muutamat sukat sekä yksi Amnestyn huppari. Banaanini ovat olleet Reiluja jo vuosia, viinirypäleitä ostan mikäli niitä on tarjolla ja samaten appelsiinini ovat Reiluja.

Mitä löytyy sinun kaapeistasi? Oletko valmis ostamaan eettistä ja ekologista? Paljonko olet valmis maksamaan ekstraa?