Postia Nokialle!

Kirjoitin taannoin Changemakerin Kännykkäsi todellinen hinta? -kampanjasta.

Nyt kampanja on edennyt loppusuoralle, nimiä vetoomuksessa on yli viisi tuhatta ja se luovutetaan Nokialle marraskuussa. Sitä ennen on kuitenkin sovittu yhdessä Finnwatchin, Reilun Kaupan Puolesta ry:n ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen sekä Kirkon Ulkomaanavun kanssa oli sovittu treffit Nokian luo 20.10. Tänään Nokialta oli kuitenkin soitettu Antti Pentikäiselle (Kirkon Ulkmaanapu), että Changemaker ja Kirkon Ulkomaanapu eivät ole tervetulleita tapaamiseen, sillä "Nokia ei keskustele uskonnollissidonnaisten yhteisöjen kanssa". Aikaisemmin yhteistyötä on kuitenkin tehty!

Ei kai asialla ole mitään tekemistä sen kanssa, että Norjan Kirkon ulkomaan avun pääsihteeri, Norjan Changemakerin puheenjohtaja sekä YKn entinen varapääsihteeri olivat eilen Norjan Yleisradion tv-öähetyksessä, jossa näytettiin ensin Kongon oloista kertova dokumentti ja senjälkeen keskusteltiin elektroniikkateollisuuden yritysten sosiaalisesta vastuusta?

Ei kai vaan ole niin, että Nokiaa hirvittää, kun on oivaltanut asian olevankin ihan totta?

No, tänään Changemakerit ja samanhenkiset ovat ottaneet yhteyttä Olli-Pekka Kallasvuohon (at nokia.com) sähköpostitse alla olevalla viestillä. Tavoitteena on saada sadat ellei tuhannet painostamaan Nokiaa asian tiimoilta. Myös medioita on lähestytty ja toivottavasti ne asiaan tarttuvat, onhan Nokia tällä viikolla tapetilla jo valmiiksi osavuosikatsauksineen ja talouden syöksyineen. Maanantaina asiaan jyrähdettäneen myös Norjasta.

Vaikuta siis sinäkin. lähetä sähköposti ja levitä tietoa edelleen.

**************

16.10.2009
Kiireellinen

Toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo,

Kongon demokraattisen tasavallassa olevien levottomuuksien yhteyttä elektroniikkateollisuuden tarvitsemiin raaka-aineisiin ovat tutkineet sekä YK, riippumattomat tutkimuslaitokset että elektroniikkateollisuuden oma yhteistyöjärjestö GeSI. Kaikki ovat todenneet, että yhteys on olemassa ja että elektroniikkateollisuuden on tehtävä enemmän käyttämiensä raaka-aineiden alkuperän varmistamiseksi.

Changemaker –nuorisoverkosto on koonnut kesän aikana tuhansia allekirjoituksia vetoomukseen, jossa Nokiaan pyydetään tekemään oma osuutensa. Olemme kampanjoineet lukuisilla kesäjuhlilla ja mm. rippikoululeireillä on keskusteltu Kongon sodan ja matkapuhelinten raaka-aineiden välisestä yhteydestä.

Yhtiösi edustajat ovat nyt kuitenkin kieltäytyneet vastaanottamasta Changemaker –verkoston edustajia – hyvin toisarvoisin perustein. Siksi lähestyn teitä kysymyksellä, johon toivomme selkeän vastauksen: Onko Nokialle tärkeämpää vältellä Kongon raaka-aineongelmien käsittelyä kuin pyrkiä tekemään oma osuutensa ihmiskunnan ehkä synkimmän konfliktin lopettamiseksi, jolla on selvä yhteys yhtiön liiketoiminta-alueeseen? Mitä te henkilökohtaisesti aiotte tehdä, jotta Kongossa lasten ja naisten raiskaaminen ja silpominen raaka-aine kaivosten hallinnasta taistelevien joukkojen käsissä loppuisi?

Useat sadat verkoston jäsenet odottavat teiltä vastausta ja me emme aio antaa periksi.

Changemaker –aktiivi se ja se
Paikkakunta

Kännykkäsi todellinen hinta?

(Kuva: Aamulehti)

Viikonloppuna Kirkon Ulkomaanavun nuorisoverkosto Changemaker vietti syksyistä koulutusviikonloppua Tampereen Teiskossa Terälahden vanhalla kyläkoululla, joka on nykyään partiolaisten hallussa. Voin suositella koulua lämpimästi, noin 40 hengen leiriporukalle paikka oli aivan ideaali, keittiö hyvä ja tarpeeksi suuri suurtalouskeittiö, paikan päällä astiat ja majoitukseen armeijan kerrossängyt patjoineen kahdessa luokkahuoneessa. Viikonlopun vuokra oli vain 250 euroa, eli ei lainkaan kallista!

Koulutusviikonlopulla oli hauskanpidon ja tutustumisen lisäksi muita tavoitteita: opiskella asioita ensi vuoden Ruoka-kampanjateemaan liittyen ja tempaista tämän vuoden teemasta, rauhasta.

Tänään siis otimme suunnaksi Tampereen Keskustorin ja tempaisimme! Reilun tunnin ajan oli käynnissä performanssi, jossa kongolaiset kaivostyöläiset kaivoivat kobolttia, tinaa ja koltaania sotilaiden komentaessa ja uhkaillessa heitä. Kampanjalaulut ja iskulauseet raikasivat aina Jugend-torin kviitalojen seiniin saakka ja heräsipä muuan laitapuolen kulkijakin puistonpenkiltä tapausta ihmettelemään. Ahkerien feissaajien ansiosta reilun tunnin feissauksen saldona oli 222 uutta nimeä vetoomuksessa! HYVÄ ME!

Kampanja sai myös mediajulkisuutta, perjantaina kahta aktiiviamme haastateltiin YLEn Tampereen alueradiossa ja tänään paikan päällä oli sekä Aamulehti että Kirkkosanomat.


Itse kampanja, Kännykkäsi todellinen hinta?, on Reilun kaupan puolesta ry:n ja Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus ry:n kanssa yhteistyössä toteutettu kampanja, joka pyrkii nostamaan esille elektroniikkateollisuuden epäeettisyyttä. Kannettavien laitteiden akuissa käytettävistä mineraaleistä 75-90% tulee Itä-Kongosta konfliktialueelta, mikäli akku on valmistettu Aasiassa. Itä-Kongon konfliktin osapuolet rahoittavat toimintaansa hallinnoimalla kaivoksia ja kauppareittejä viidakossa, jolloin työläiset eivät saa työstään palkkaa - eivät aina edes ruoan muodossa. Isoista elektroniikkayrityksistä ainoastaan HP on todella ottanut asian omakseen ja Changemaker yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa toivookin, että Nokia ryhtyisi asiassa edelläkävijäksi ja (1.) selvittäisi tuotteidensa raaka-aineiden alkuperän, (2.) valjastaisi alihankkijansa riippumattomaan auditointiin ja yhteisiin pelisääntöihin ja (3.) julkistaisi tuotantoketjun kuluttajan nähtäville. Tämä kaikki on mahdollista eikä edes kovin vaikeaa.

Vetoomuksen on tähän mennessä allekirjoittanut yli 5000 ihmistä, toivottavasti myös sinä!

www.changemaker.fi/todellinenhinta

Bergen by! E nydelig!

(Kuva täältä.)

Terveisiä Norjasta, josta palasin eilen. Mennessäni en oikein tiennyt, minne olen menossa, kaupungin nimi on Bergen, mutta sijainnista ei kyllä itse asiassa vieläkään ole aivan tarkkaa kuvaa. Länsirannikolla, vuorten ja vuonojen lomassa tuo Norjan toiseksi suurin kaupunki kuitenkin lepäsi idyllisine puutaloineen, loistoristeilijöineen ja turistilaumoineen.

Olimme M:n kanssa Norjan Changemakerin SNU:ssa, viikon leirillä, jossa puitiin globaaleja kysymyksiä niin luovissa työpajoissa kuin asiapitoisilla luennoillakin. Changemaker on Norjassa ehtinyt jo lähes 20 vuoden ikään ja ollut osaltaan vaikuttamassa myös siihen, että tuo naapurimaamme antoi vuonna 2006 anteeksi kehitysmaiden laittomia velkoja - niitä velkoja, joita diktaattoreille ja hallituksille on myönnetty, mutta joita ei koskaan käytetty yhteiseksi hyväksi.

Bergen on maan sateisin kaupunki, mutta meitä säät suosivat. Luonto oli upea, ihmiset avoimia ja kauniita ja alle sadan hengen leiriväkeen mahtui myös vähemmistöjen edustajia, niin vammaisia kuin maahanmuuttajiakin. Kaikki saivat olla mukana ja auttaa ja ammentaa kykyjensä mukaan. Ihanaa.

(Kuvassa myös minä, kuva norjalaisen nettilehden sivuilta täältä.)

Torstaina tempaisimme keskustassa. Norja on väkilukuunsa suhteutettuna maailman suurin aseiden viejä, mutta Norjan laki kieltää aseiden myymisen sotaa käyviin maihin. Kuitenkin NATO-maille aseita myydään ilman, että kukaan tietää, myydäänkö niitä edelleen kolmansille osapuolille. Changemaker vaatiikin nyt, että aseet ja ammukset merkitään seurannan helpottamiseksi. Kampanja on ottanut ulkoasukseen perinteisyyden sillä ajatuksella, että "on tyypillistä norjalaista ansaita rahaa sodalla". Kampanja avattiin sadan aktivistin voimin Bergenin keskustassa, kuoro lauloi perinteisiä norjalaisia kansansävelmiä ja itsenäisyyspäivään (17. Mai) liittyviä lauluja asekauppa-sanoituksin, kansallispukuinen paraati kiersi aukiota rumpalipoikineen, kyltteineen ja iskulauseineen. Kaiken kruunasi verkoston puheenjohtajan "kansallispäivän puhe" aiheeseen liittyen sekä ständin eteen levitetyt luodit (joille perheet päästivät lapsensa tallustelemaan!) ja muoviset leikkiaseet. Provosoiva yhdistelmä, joka herätti huomiota siten, että kahdessa tunnissa kerättiin 1109 allekirjoitusta ja päästiin ainakin radioon ja kahteen lehteen, ellei jopa televisioon.

Changemaker on Norjassa poliittinen nuorisojärjestö. Niinpä siitä huolimatta, että järjestö keskitttyy 20% panoksella ilmastonmuutokseen, kaikki ei näy leiriarjessa - ainakaan vielä- Ikeasta oli haettu aikamoinen lasti mitä kummallisinta krääsää lyhdyistä (pohjoisen valoisa kesäyö ei paljon lyhtyjä kaivannut!) kaksimetriseen muoviseen appelsiinipuuhun. Kaiken kruunasi ruoka, joka oli lihapainotteista, jopa siten, että pihviä ja kokolihaa syötiin kahteen otteeseen. Itse näen asian ristiriitaisena, eikö moinen syö järjestön uskottavuutta?

Jälleen kerran ihastuin Norjaan ja harkitsin, josko teologisesta lähtisinkin vaihtoon sinne.