Vuokranantajani tytär otti tänään yhteyttä FB:n chatissä. Tämän keski-ikäisen rouvan avausrepliikki kuului: "sun luentomuistiinpanoja muuten luntataan leunnoilla kovasti!", mikä aiheutti minussa asiaankuuluvaa hämmennystä. Kyllähän E. toki koko kevään muistutteli, että luennoilla päivittämäni FB-statukset taatusti näkyvät ainakin 7 riviä selkäni takana istuville, mutta mistä vuokranantajani tytär sen tiesi? Selitys oli simppeli - tämän rouvan ystävättären tyttären kihlattu opiskelee ensimmäistä vuotta teologiaa. Niinpä niin.
Toista kuukautta sitten istuimme E:n kanssa yliopiston kahvilassa kertaamassa tulevaan tenttiin. Naapuripöydässäkin kertailtiin ja hetken perästä oivalsimme tähtäävämme samaan tenttiin. Pöytäkuntamme yhdistyivät, minä tein muistiinpanoja koneelleni ja yhtäkkiä toinen tuntemattomista tenttiinlukututtavuuksista toteaa, että "niin siis sinä olet se, jolla on ne tosi hyvät luentomuistiinpanot!!". Siis anteeksi, mitä oli?
Kävi ilmi, että vuokranantajani oli keskustellut tämän ystävättären tyttären kihlatun kanssa aiheesta. Kuulemma kirjoitan ällistyttävän nopeasti, yhtä nopeasti kuin luennoitsija puhuu ja muistiinpanoistani on oikein hyvä kirjoittaa omat muistiinpanot käsin.
Tämä lienee päivän viihdepläjäys :D
(Kirjoittaakohan ne muistiinpanoihinsa mun selkäni takana myös kaikki mun FB-statusletkautukset?)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste teologia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste teologia. Näytä kaikki tekstit
maanantai 31. toukokuuta 2010
tiistai 4. toukokuuta 2010
Karmea kiire.
Tänään olin kaksi tuntia luennolla, sitten tentissä, lounaan jälkeen matkasin Tampereelle, tein koko matkan ryhmätyötä, jonka tiimoilta palaveerasin neljä tuntia ja matkasin kaksi tuntia takaisin tehden samaista ryhmätyötä, jota teen edelleen. Eilen napsahti 5op diplomi-insinöörin tutkintooni, teologian kandiin on tällä hetkellä tarkastuksessa yhteensä 15op. On onneksi hauskojakin asioita, kuten...
... kaverin kertomus ystävästään, joka teininä yksin kotona ollessaan tiputti puuroa lattialle, ei jaksanut kuivata, joten puuro kovettui ja tyyppi päivää, paria myöhemmin astui kikkareen päälle ja voila, se viilsi jalkapohjaan tikattavan reiän. (Tarinan opetus: siivoa jälkesi. Itse pesin viikon verran lattiassa olleen kaakaotahran eilen.)
... Matkaan-lehdessä oli Peter Franzenin haastattelu, jossa toimittaja kirjoitti, että Franzenilla on kolmevuotias poika, joka on syntynyt vuonna 1999. (Korkeampaa matematiikkaa, uskallan väittää.)
... tulin IC-junalla Tampereelta Helsinkiin. Vähän Hämeenlinnan jälkeen tulee kuulutus: "Tämä on Pendolino Helsinkiin. Seuraavana Turku." (Vai niin, no, mikäs siinä!)
... kaverin kertomus ystävästään, joka teininä yksin kotona ollessaan tiputti puuroa lattialle, ei jaksanut kuivata, joten puuro kovettui ja tyyppi päivää, paria myöhemmin astui kikkareen päälle ja voila, se viilsi jalkapohjaan tikattavan reiän. (Tarinan opetus: siivoa jälkesi. Itse pesin viikon verran lattiassa olleen kaakaotahran eilen.)
... Matkaan-lehdessä oli Peter Franzenin haastattelu, jossa toimittaja kirjoitti, että Franzenilla on kolmevuotias poika, joka on syntynyt vuonna 1999. (Korkeampaa matematiikkaa, uskallan väittää.)
... tulin IC-junalla Tampereelta Helsinkiin. Vähän Hämeenlinnan jälkeen tulee kuulutus: "Tämä on Pendolino Helsinkiin. Seuraavana Turku." (Vai niin, no, mikäs siinä!)
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Lakkoilua ja muita aktivitiiveja.
Asiaan melko vähän perehtyneestä tuntuu hassulta, että työehtosopimukset tuntuvat olevan katkolla monilla aloilla yhtä aikaa. Nyt murehdin viikonlopun synttärijuhlien tarjoiluja ja sitä, saanko kaupasta tuoretavaraa enää perjantaina. Harmittaa etukäteen myös se, että ihana V. on tulossa maanantaina loman viettoon tänne ja itse olen lähdössä illalla pohjoiseen ja mikäli bussit eivät kuljekaan, emme ehdi nähdä. Tyypillä on niin vilpitön hymy ja leppoisat jutut, että oikeasti tämän tenttiputken päälle tekisi hyvää nähdä ja naureskella yhdessä.
Eilisellä kreikan tunnilla opettaja varoitti meitä tulevasta lakkovaroituksesta. Yliopistoväki antaa lakkovaroituksen tällä viikolla, ymmärtääkseni huomenna ja mikäli sopimusta ei synny ajoissa, alkaa lakko sitten kahden viikon kuluttua. Kovasti on sympatiat yliopistolaisten puolella, tekeväthän se suuria työmääriä pienellä palkalla ja nyt työehtoja lupauksista huolimatta ollaan heikentämässä. Rehellisyyden nimessä on kuitenkin sanottava, että lakon uhka huolestuttaa, kreikan opiskelun loppusuora kreikan kielisine Uuden Testamentin käännöksineen on edessä eikä se systemaattinen teologiaan ehkä ihan aukene ilman opastusta, jos ei aina nyt ihan opastuksellakaan.
Kaiken muun hyvän lisäksi aivonikin aikovat mennä lakkoon! Huomiseen kreikan välikokeeseen ja torstaiseen systiksen tenttiin on urakoitu E:n kanssa melkoisesti eikä niistä toissa viikon tenttihulinoistakaan vielä ole kovin kauaa. Onneksi niistä on kuulunut ihan hyviä uutisia, kaksi tulosta on tullut ja kahta vielä odotan. Tänään kävimme E:n kanssa kutakuinkin seuraavanlaisia keskusteluja:
T: Sitten olis vielä tämä mediumin futuurin käyttö aktivitiivina.
E: Aktivitiivina?! Siis aktiivina?
T: Niin niin, niinhän mä sanoin!
E: Onkos tämä nyt se partasiippi?
T: No ei oo, kun partisiippi.
T: No kato E., onneksi näitä futuureja tarvitsee vain tunnistaa, ei tuottaa. Luulen, että J. kysyy näitä epäsäännöllisiä verbejä aika harvosti.
Että näin me. Puhutaan myös tosi usein yhteen ääneen samoja lauseita, vietetään vissiin vähän liikaa aikaa kahden. Kerrottakoon nyt vielä, että siinä vaiheessa pakattiin kamat kasaan, kun kumpikin teki teinit, ts. repesi omalla tahollaan tismalleen samaan aikaan, kun silmiin osui virke "Jeesuksen täytyy... paskhoo", siis kärsiä. Totaalinen pohjanoteeraus. (Ja kehtasin vielä kertoa sen teille ääneen.)
Eilisellä kreikan tunnilla opettaja varoitti meitä tulevasta lakkovaroituksesta. Yliopistoväki antaa lakkovaroituksen tällä viikolla, ymmärtääkseni huomenna ja mikäli sopimusta ei synny ajoissa, alkaa lakko sitten kahden viikon kuluttua. Kovasti on sympatiat yliopistolaisten puolella, tekeväthän se suuria työmääriä pienellä palkalla ja nyt työehtoja lupauksista huolimatta ollaan heikentämässä. Rehellisyyden nimessä on kuitenkin sanottava, että lakon uhka huolestuttaa, kreikan opiskelun loppusuora kreikan kielisine Uuden Testamentin käännöksineen on edessä eikä se systemaattinen teologiaan ehkä ihan aukene ilman opastusta, jos ei aina nyt ihan opastuksellakaan.
Kaiken muun hyvän lisäksi aivonikin aikovat mennä lakkoon! Huomiseen kreikan välikokeeseen ja torstaiseen systiksen tenttiin on urakoitu E:n kanssa melkoisesti eikä niistä toissa viikon tenttihulinoistakaan vielä ole kovin kauaa. Onneksi niistä on kuulunut ihan hyviä uutisia, kaksi tulosta on tullut ja kahta vielä odotan. Tänään kävimme E:n kanssa kutakuinkin seuraavanlaisia keskusteluja:
T: Sitten olis vielä tämä mediumin futuurin käyttö aktivitiivina.
E: Aktivitiivina?! Siis aktiivina?
T: Niin niin, niinhän mä sanoin!
E: Onkos tämä nyt se partasiippi?
T: No ei oo, kun partisiippi.
T: No kato E., onneksi näitä futuureja tarvitsee vain tunnistaa, ei tuottaa. Luulen, että J. kysyy näitä epäsäännöllisiä verbejä aika harvosti.
Että näin me. Puhutaan myös tosi usein yhteen ääneen samoja lauseita, vietetään vissiin vähän liikaa aikaa kahden. Kerrottakoon nyt vielä, että siinä vaiheessa pakattiin kamat kasaan, kun kumpikin teki teinit, ts. repesi omalla tahollaan tismalleen samaan aikaan, kun silmiin osui virke "Jeesuksen täytyy... paskhoo", siis kärsiä. Totaalinen pohjanoteeraus. (Ja kehtasin vielä kertoa sen teille ääneen.)
tiistai 20. lokakuuta 2009
EK102 Uusi testamentti
Tentti 20.10.2009
Vastaa kolmeen.
1. Valitse kaksi luennolla esiteltyä varhaisten kristittyjen eskatologian näkökulmaa ja kerro niiden merkityksestä.
2. Esittele kolme historiallisen Jeesuksen julistuksen aihealuetta. (Kristinuskon synty)
3. Synagogat Palestiinassa. (Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret)
4. Valitse toinen vierailuluennoitsijoista ja esittele ja arvioi (lyhyesti) luento. Luennon pääpiirteet ja mitä opit luennolla.
****
Luin ohjeet, vastasin neljällä esseellä, luin ohjeet uudestaan ja jouduin pakkopoistamaan yhden esseen... Lopulta palautin esseet 2.-4., joskin en ole varma teinkö järkevästi.Toivon kovasti pääseväni läpi.
Helsingin Yliopiston erityistenttitila on päärakennuksen naistenvessan vieressä. Ihan kiva tila, mutta *klonks, klonks, kolin, kolin, pam* oli äänimaailma koko tentin ajan.
Vastaa kolmeen.
1. Valitse kaksi luennolla esiteltyä varhaisten kristittyjen eskatologian näkökulmaa ja kerro niiden merkityksestä.
2. Esittele kolme historiallisen Jeesuksen julistuksen aihealuetta. (Kristinuskon synty)
3. Synagogat Palestiinassa. (Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret)
4. Valitse toinen vierailuluennoitsijoista ja esittele ja arvioi (lyhyesti) luento. Luennon pääpiirteet ja mitä opit luennolla.
****
Luin ohjeet, vastasin neljällä esseellä, luin ohjeet uudestaan ja jouduin pakkopoistamaan yhden esseen... Lopulta palautin esseet 2.-4., joskin en ole varma teinkö järkevästi.Toivon kovasti pääseväni läpi.
Helsingin Yliopiston erityistenttitila on päärakennuksen naistenvessan vieressä. Ihan kiva tila, mutta *klonks, klonks, kolin, kolin, pam* oli äänimaailma koko tentin ajan.
tiistai 15. syyskuuta 2009
Tänään on hyvä päivä!
Voisin ruikuttaa siitä, miten työt ei tekemällä lopu eivätkä edes merkittävästi vähene. Sen sijaan kerron teille, että tänään oli huippupäivä!
Eksegetiikan tunnilla oli tiukkoja mielipiteitä, vänkyttäviä änkyröitä, kuinten E. asian ilmaisi, mutta onneksi vänkytys on mielenkiintoista!
Hain tänään Taukovaatteen uuden hameen, jota varten vein kankaat jo kesällä enkä taaskaan odottanut turhaan. Kaunis keltainen syyshame saa ehkä esittäytyä teille huomenna. Ihanaa uniikkia mittatilaustyötä taas, 50e.
Kehitysmaatutkimuksen luento oli ensi kertaa niin mielenkiintoinen, etten huomannut olevani sudennälkäinen ja minussa heräsi jopa ajatuksia sitä 10-sivuista pakollista luentopäiväkirjaa varten.
Aurinko paistoi, istuin puistoissa kuuntelemassa tenttikirjaa.
Kolme tenttikirjaa on löytynyt Ruotsin näkövammaisten kirjastosta, saan ne pian lainaksi!
Illalla join kotitekoista lattea ja söin sunnuntaisia korvapuusteja pakkasesta, nam nam!
Kesätyökaveri, suntio V. oli saanut kirjeeni ja ilahtunut! Minäkin ilahduin!
Sain aamulla kirjoitettua yhden kurssin rästissä olleen viikkotehtävän, A4:n vessamuistojani englanniksi ja illalla palautin englannin kurssin tehtävän etuajassa.
Olen iloinen, onnellinen, ihmetteleväinen. Siinä sivussa vähän jumissa lihaksistostani ja kummastunut vapaa-ajan vähyydestä. Tänään oli hyvä päivä, toivottavasti huomennakin!
Eksegetiikan tunnilla oli tiukkoja mielipiteitä, vänkyttäviä änkyröitä, kuinten E. asian ilmaisi, mutta onneksi vänkytys on mielenkiintoista!
Hain tänään Taukovaatteen uuden hameen, jota varten vein kankaat jo kesällä enkä taaskaan odottanut turhaan. Kaunis keltainen syyshame saa ehkä esittäytyä teille huomenna. Ihanaa uniikkia mittatilaustyötä taas, 50e.
Kehitysmaatutkimuksen luento oli ensi kertaa niin mielenkiintoinen, etten huomannut olevani sudennälkäinen ja minussa heräsi jopa ajatuksia sitä 10-sivuista pakollista luentopäiväkirjaa varten.
Aurinko paistoi, istuin puistoissa kuuntelemassa tenttikirjaa.
Kolme tenttikirjaa on löytynyt Ruotsin näkövammaisten kirjastosta, saan ne pian lainaksi!
Illalla join kotitekoista lattea ja söin sunnuntaisia korvapuusteja pakkasesta, nam nam!
Kesätyökaveri, suntio V. oli saanut kirjeeni ja ilahtunut! Minäkin ilahduin!
Sain aamulla kirjoitettua yhden kurssin rästissä olleen viikkotehtävän, A4:n vessamuistojani englanniksi ja illalla palautin englannin kurssin tehtävän etuajassa.
Olen iloinen, onnellinen, ihmetteleväinen. Siinä sivussa vähän jumissa lihaksistostani ja kummastunut vapaa-ajan vähyydestä. Tänään oli hyvä päivä, toivottavasti huomennakin!
tiistai 8. syyskuuta 2009
Back in square one.
Olen aloittanut opintoni teologisessa tiedekunnassa. Tai jatkanut niitä. Miten sen nyt tahtookaan mieltää.
Kreikan infotilaisuus tuntui mukavalta, useat opettajat esittäytyivät ja puhumassa oli myös kaksi viime vuonna ryhmässäni ollutta opiskelijaa. Odotan huomisia tunteja jo kovasdti! Hassua, miten yliopistolla velloo sikainfluenssapaniikki, kreikan infotilaisuudessa käsiteltiin mahdollisen pandemian vaikutusta kurssin etenemiseen ja myöhemmin eksegetiikan luennolla naapurini kieltäytyi kättelemästä minua tartunnan pelossa. Eksegetiikka vaikutti todella mielenkiintoiselta niinikään, Ismo Dunderberg asiantuntevalta ja hyvältä opettajalta ja ryhmässäkin heräsi keskustelua jo näin alkumetreillä. Kenties kiintiöfundamentalisti on joka vuosikurssilla, säännöstelläänkö niitä jossain, että varmasti joka vuosikurssille riittää? ;) Odotan luentoja ja väittelyitä mielenkiinnolla, luentoympäristö on turvallinen paikka käydä keskustelua, muualla helposti ahdistun jäädessäni alakynteen. Kehitysmaatutkimus ei päässyt ensimmäisillä luennoilla oikein puusta pitkään ja iltaluennot tekivät aika tiukkaa keskittymisenkin kannalta.
Kotimatkalla kohtasin sen puhuvan raitiovaunun! Linje neljä, linje fyra sanoi kuulutustäti hieman ruotsinkielisesti ääntäen. Kuulutukset eivät häirinneet, ääni oli pehmeä ja voimakkuus juuri sopiva. Vaunu oli tupaten täynnä ja seurasin mm. sylikkäin kököttävien teinityttöjen keskustelua, joka meni suunnilleen näin:
A: Ainiin, mä oon muuten yhdessä yhen pojan kaa.
B: Ai, kenen sit?
A: Yhen T:n.
B: Ompa outo nimi, minkä maalainen se on.
A: Marokkolainen.
B: Ai kokonaan?
A: Ei kun puoliks.
B: No kumpi sil on Marokosta, isä vai äiti?
A: Emmää muista, kun ollaan oltu vasta eilisestä.
Tytöt istuivat kyydissä koko matkan kanssani, muitakin huvittavuuksia ilmeni maktan varrella.
Kreikan infotilaisuus tuntui mukavalta, useat opettajat esittäytyivät ja puhumassa oli myös kaksi viime vuonna ryhmässäni ollutta opiskelijaa. Odotan huomisia tunteja jo kovasdti! Hassua, miten yliopistolla velloo sikainfluenssapaniikki, kreikan infotilaisuudessa käsiteltiin mahdollisen pandemian vaikutusta kurssin etenemiseen ja myöhemmin eksegetiikan luennolla naapurini kieltäytyi kättelemästä minua tartunnan pelossa. Eksegetiikka vaikutti todella mielenkiintoiselta niinikään, Ismo Dunderberg asiantuntevalta ja hyvältä opettajalta ja ryhmässäkin heräsi keskustelua jo näin alkumetreillä. Kenties kiintiöfundamentalisti on joka vuosikurssilla, säännöstelläänkö niitä jossain, että varmasti joka vuosikurssille riittää? ;) Odotan luentoja ja väittelyitä mielenkiinnolla, luentoympäristö on turvallinen paikka käydä keskustelua, muualla helposti ahdistun jäädessäni alakynteen. Kehitysmaatutkimus ei päässyt ensimmäisillä luennoilla oikein puusta pitkään ja iltaluennot tekivät aika tiukkaa keskittymisenkin kannalta.
Kotimatkalla kohtasin sen puhuvan raitiovaunun! Linje neljä, linje fyra sanoi kuulutustäti hieman ruotsinkielisesti ääntäen. Kuulutukset eivät häirinneet, ääni oli pehmeä ja voimakkuus juuri sopiva. Vaunu oli tupaten täynnä ja seurasin mm. sylikkäin kököttävien teinityttöjen keskustelua, joka meni suunnilleen näin:
A: Ainiin, mä oon muuten yhdessä yhen pojan kaa.
B: Ai, kenen sit?
A: Yhen T:n.
B: Ompa outo nimi, minkä maalainen se on.
A: Marokkolainen.
B: Ai kokonaan?
A: Ei kun puoliks.
B: No kumpi sil on Marokosta, isä vai äiti?
A: Emmää muista, kun ollaan oltu vasta eilisestä.
Tytöt istuivat kyydissä koko matkan kanssani, muitakin huvittavuuksia ilmeni maktan varrella.
maanantai 7. syyskuuta 2009
VGA! DVI! ALT+F4! ESC!
Viimeisestä lomapäivästäni tuli varsinainen teekkariuden ylistys. Innokas setä Shenkeriltä soitti ensimmäistä kertaa jo yhdeksän jälkeen tuodakseen minulle paketteja. Huomautettakoon, että olin ilmoittanut etukäteen olevani tavoitettavissa klo 12.30 lähtien. Koska setä oli erittäin innokas, sain nokkakärryllisen laatikoita keittiööni (kärry ei mahtunut huoneen oviaukosta) ja ryhdyin purkamaan. Onnekseni suurin osa oli koottu jo valmiiksi niin, että minulle jäi vain osien yhteen kiinnittelyä ja lukuisten piuhojen selvittelyä. Saanko kysyä, miksi tietokoneen telakan mukana tulee kuusi virtajohtoa, joista yksi on se Suomessa käytettävä ja loput edustavat kaikkia maailman muita töpseleitä? Mihin minä ne kaikki säilön, etenkin kun tulostimen kanssa oli sama homma - faksipiuhoja oli vähän joka mantereelle...
Ainoan takapakin kohtasin näytön ja tietokoneen yhdistävän VHA-piuhan suhteen. Sitä ei nimittäin ollut. Sen sijaan oli toisenlainen piuha, joka kävi kyllä näyttöön, muttei tietokoneeseen. Soitin asiasta ja saan postitse oikean piuhan.
Iltapäivällä tuli toisen apuvälinetoimittajan edustaja tuomaan elektronisen suurennuslasin ja taulukameran. Ensimmäinen on loistopeli, postikortin kokoinen laite, jossa oma pieni kamera, jolla voi tutkailla asioita läheltä, muuttaa niiden kokoa ja kontrasteja. Testasin jo ruokakaupassa, laitteen still-toiminnolla sain kiinni sellaisetkin hintalaput hyllyjen reunoista, joihin en tavallisen suurennuslasin kanssa yllä. Kameran kanssa oli ohjelmisto-ongelmia, joista osa ratkesi. Nyt täytyy katsella viikko, pari ja jos homma ei ala skulata, firma ryhtyy järeämpiin toimiin.
Huomenna alkaa opiskelut. Tai no, viime viikolla alkoi jo kansainvälinen Safe and Sustainable Sanitation -verkkokurssi, josta olen suunnattoman innostunut! Kunhan arkeen löytyy rutiini ja rytmi, saan kaiken suoritettua ajallaan. Huomenna suuntaan aamulla kreikan luennolle, sieltä Uuden Testamentin luennolle, sitten huilaan hetken, minkä jälkeen lähden taistelemaan paikasta kehitysmaatutkimuksen luennolle. Aikamoinen maratonpäivä siis luvassa, vähän hirvittää kahden apuvälinelaukun kanssa kulkeminen, ehtiminen ja se, että vien härveleineni kaksi paikkaa luentosalista. Jo ennalta tiedän, että kreikan tunnit tulevat oelmaan tupaten täynnä, kehitysmaatutkimuksessa kaikki eivät mahdu edes istumaan ja eksegetiikassakin istunee lähes pari sataa opiskelijaa. Elämä tuntuu kiireiseltä, vaikka kiirettä olen päättänyt vältellä viimeiseen saakka.
Kirjeiden kirjoittaminen kutkuttaa, sekä kotimaassa ettäe tenkin ulkomaille menneille ystäville. T ja L, laittakaahan osoitteenne jonnekin levitykseen, niin voin ehkä lähettää joulukortin :)
Ainoan takapakin kohtasin näytön ja tietokoneen yhdistävän VHA-piuhan suhteen. Sitä ei nimittäin ollut. Sen sijaan oli toisenlainen piuha, joka kävi kyllä näyttöön, muttei tietokoneeseen. Soitin asiasta ja saan postitse oikean piuhan.
Iltapäivällä tuli toisen apuvälinetoimittajan edustaja tuomaan elektronisen suurennuslasin ja taulukameran. Ensimmäinen on loistopeli, postikortin kokoinen laite, jossa oma pieni kamera, jolla voi tutkailla asioita läheltä, muuttaa niiden kokoa ja kontrasteja. Testasin jo ruokakaupassa, laitteen still-toiminnolla sain kiinni sellaisetkin hintalaput hyllyjen reunoista, joihin en tavallisen suurennuslasin kanssa yllä. Kameran kanssa oli ohjelmisto-ongelmia, joista osa ratkesi. Nyt täytyy katsella viikko, pari ja jos homma ei ala skulata, firma ryhtyy järeämpiin toimiin.
Huomenna alkaa opiskelut. Tai no, viime viikolla alkoi jo kansainvälinen Safe and Sustainable Sanitation -verkkokurssi, josta olen suunnattoman innostunut! Kunhan arkeen löytyy rutiini ja rytmi, saan kaiken suoritettua ajallaan. Huomenna suuntaan aamulla kreikan luennolle, sieltä Uuden Testamentin luennolle, sitten huilaan hetken, minkä jälkeen lähden taistelemaan paikasta kehitysmaatutkimuksen luennolle. Aikamoinen maratonpäivä siis luvassa, vähän hirvittää kahden apuvälinelaukun kanssa kulkeminen, ehtiminen ja se, että vien härveleineni kaksi paikkaa luentosalista. Jo ennalta tiedän, että kreikan tunnit tulevat oelmaan tupaten täynnä, kehitysmaatutkimuksessa kaikki eivät mahdu edes istumaan ja eksegetiikassakin istunee lähes pari sataa opiskelijaa. Elämä tuntuu kiireiseltä, vaikka kiirettä olen päättänyt vältellä viimeiseen saakka.
Kirjeiden kirjoittaminen kutkuttaa, sekä kotimaassa ettäe tenkin ulkomaille menneille ystäville. T ja L, laittakaahan osoitteenne jonnekin levitykseen, niin voin ehkä lähettää joulukortin :)
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Katoavat ja katoamattomat aarteet, 14.6.2009
1. lukukappale
Sananl. 30: 7-9
Kahta minä sinulta pyydän -
niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,
älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.
Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan
ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?"
Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa
ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.
2. lukukappale (tätä ei tosin luettu, mutta käytin saarnassa)
1. Tim. 6: 6-12
Usko on suuri rikkauden lähde, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.
Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen.
Evankeliumi
Matt. 16: 24-27
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
"Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan."
***
Tietyissä elämän murrosvaiheissa asioita tulee asetettua tärkeysjärjestykseen ja niiden merkitystä punnittua. Vaikeina aikoina perheen ja ystävien arvostus kasvaa ja vastaavasti Juhannussiivouksen ja muuttolaatikoiden kantamisen yhteydessä huonekalujen ja maallisen omaisuuden arvostus laskee. Kuluneen viikon rippileiri on ollut nuorille tällaisen pohdiskelun aikaa. Mitä kaikkea rahalla saa? Mikä minulle on elämässä tärkeintä? Miksi olen rippileirillä? Leiriarki on kuitenkin hektistä ja meluisaa, ryhmässä toimimista ja vuorovaikuttamista. Omille ajatuksille ja pohdinnalle on tilaa lähinnä päivittäisissä, jotka antoivat paljon eväitä oman elämän puntarointiin. Erään iltahartauden tekstinä oli saksalaisen teologin, Jörg Zinkin Nurja Luomiskertomus, kertomus siitä, miten ihminen on tullut tarpeeksi älykkääksi kieltääkseen Jumalan ja uskoakseen sen sijaan vapauteen ja onneen, rahaan ja tavaranpaljouteen, suunnitteluun ja sen turvallisuuteen. Tarinan ihminen on kuitenkin erehtyväinen ja lopulta usko omaan kaikkivoipaisuuteen saa aikaan ympäristötuhoja, luonnonkatastrofeja ja lopulta koko luomakunnan tuhoon. Tuo teksti puhuttelee meitä, jotka elämme itse aiheutetun ilmastonmuutoksen kuristusotteessa, poimimme vuosikymmenten takaisten, ihmisten huolimattomuudesta, tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä syntyneiden ympäristökatastrofien hedelmiä ja näemme keskuudessamme yhä kasvavaa eriarvoisuutta, taloudellisia vaikeuksia ja inhimillistä hätää. Nurjan Luomiskertomuksen ihmiselle on käynyt kuten päivän lukukappaleen ihmiselle, hän on saanut liikaa, yli oman tarpeensa ja kysyy: "Mikä on Herra?" Onko meille käymässä samoin? Olemmeko valmiita tavoittelemaan omaa onneamme ja hyvinvointiamme ympäristön ja muiden ihmisten kustannuksella? Kulutammeko tietämättömyyttämme hyödykkeitä, joiden tuottamiseksi lasten on uhrattava koulutuksensa, maatyöläisten terveytensä ja tulevien sukupolvien luovuttava oikeudestaan puhtaaseen ympäristöön? Kulutammeko välinpitämättömyyttämme, vaikka tiedostaisimme elektroniikkahankintojemme ylläpitävän Kongon sisällissotaa ja aamukahvimme riistävän plantaasilla raatavien ihmisoikeudet?
Oppitunnilla nuorten keskuudessa eli vahvana ajatus siitä, että rahalla voi saada kaikkea, tärkeäksi koettiin mm. hienot autot, joilla "heittää lenkkiä" kylillä. Asennetta kyseenalaistaessani sain osakseni jyrkkää kritiikkiä, sillä onhan minullakin kallis kannettava tietokone ja arvokas musiikkisoitin. Minkä arvoista tuo elektroniikka oikeastaan on - leirillä suosituksi tullutta, sähköiskuja antavaa peliä ei voi pelata yksin, eikä langattomasta internetyhteydestä ole iloa, jos ei sillä saa yhteyttä ympäröivään maailmaan. Eräs leiriläinen oli kuullut rippileireillä yörauhan säilyttämiseksi käytettävistä menetelmistä ja tuonut mukanaan viisi matkapuhelinta. Niistä saatava hyöty lienee kuitenkin ollut marginaalinen sinä yönä, kun jokainen joutui majoittamaan yhden puhelimen kännykkähotelliin yön ajaksi. Mitä iloa on jäljellä olevista neljästä, jos muilla leiriläisillä ei ole ainoatakaan?
En usko "Jumalan luoneen ihmistä omaksi esikuvakseen", kuten eräs rippikoululainen kokeessa vastasi. Sen sijaan uskon, että Jumala asettui itse esikuvaksi meille, osoittamaan meille mikä elämässä on tärkeintä. Päivän evankeliumissa Jeesus kehottaakin meitä kieltämään itsemme, hylkäämään elämämme voidaksemme seurata häntä. Ensimmäinen kirje Timoteukselle lähtee liikkeelle siitä, mistä Sananlaskutkin kertoivat, materiaan kiinnittymisen haitallisuudesta ja jatkaa edelleen: "Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen." Nuoret, tänään te teette tämän tunnustuksen yhdessä muun seurakunnan kanssa. Pyrkikää siis kestävyyteen, vaikka ympäröivä maailma korostaa kuluttamista ja tavaranpaljoutta. Usko ja seurakuntayhteys antaa teille paljon enemmän kuin mikään hilavitkutin tässä maailmassa. Yhteys ylöspäin on aina avoin ja ilmainen, rukous ei tunne katvealueita tai minuuttitaksaa. Uskon latauspisteitä, kirkkoja ja seurakuntia löytyy maasta kuin maasta ja kaupungista kuin kaupungista ja samanhenkisten tapaamisia järjestetään joka sunnuntai. Yksikään auto tai matkapuhelin ei ole hyvälläkään huollolla ikuinen, mutta usko Jeesukseen kantaa hyvin hoidettuna läpi koko elämän. Usko Jeesukseen ei vie tilaa eikä aiheuta huolia vaan päinvastoin, niin Herra huolehtii meistä kuin hän huolehtii linnuistaankin. Tähän saamme luottaa.
****
Tein messun alla vielä joitain korjauksia tekstiin, niitä ei nyt tässä ole. Mittaa olisi saanut olla vähän enemmän, mutta ainakin yksi riparilainen kuunteli saarnan ja seurakunta naurahti yhtä aikaa, joten tuskin kovin montaa nukutin.
lauantai 13. kesäkuuta 2009
Saarnaan aamulla klo 10.
Siinä se nyt on se Iso Asia. Keskiviikkona leirillä tiedustelin kautta rantain ehtoollisavustuksesta, toivoin vähän että en olisi ehtoollista jakamassa, sillä paikkakunnan Vanha Kirkko on minulle melko tuntematon, lattia epätasainen ja kirkossa todella hämärää. Leirimme pappi J. sitten tuumasi, että jospa hän ja nuorisotyönohjaaja jakavat ehtoollisen, mutta kuinkas on, saarnaisinko minä. Iltapala meinasi mennä väärään kurkkuun, samoin yöunet. Sanoin miettiväni seuraavaan päivään ja pohdin yömyöhään, voiko oikeasti olla niin, että J. tarjoaa yhtä kirkkovuoden lempipyhistään minun saarnattavakseni, etenkin kun olen teologian opinnoissani niin alkumetreillä ja toisekseen ollut seurakunnassa töissä vasta kaksi viikkoa. Otin haasteen vastaan, printtasin äsken 25-sivuisen saarnani (no okei, 12:n fontilla vain noin 1,5 sivua) ja aamulla kajautan ilmoille elämäni ensimmäisen saarnan. Täysi kirkko, yli neljä sataa kuulijaa - kuinka moni huomenna saarnaaja voi sanoa samaa? :)
Vähän jännittää. Jännittää, riittääkö jättifontti sittenkään. Riittääkö valo, joka on vuosikymmenten takainen pöytälamppu (ei juuri valaise, mutta häikäisee niin, etten näe kirkonpenkkiin). Puhunko riittävän hitaasti? Ymmärretäänkö viesti? Olenko liian rippileirikeskeinen? Putoanko portaissa? (Saarnatuoli 1600-luvulta, portaat epäsymmetriset ja todella natisevat) Romahtaako saarnastuoli? Toistaako mikrofoni myös saarnastuolin lattialautojen vaikerruksen? Enhän ole tulkinnut Timoteusta väärin?
Saarnankin saatte, mutta vasta sitten huomenna.
Vähän jännittää. Jännittää, riittääkö jättifontti sittenkään. Riittääkö valo, joka on vuosikymmenten takainen pöytälamppu (ei juuri valaise, mutta häikäisee niin, etten näe kirkonpenkkiin). Puhunko riittävän hitaasti? Ymmärretäänkö viesti? Olenko liian rippileirikeskeinen? Putoanko portaissa? (Saarnatuoli 1600-luvulta, portaat epäsymmetriset ja todella natisevat) Romahtaako saarnastuoli? Toistaako mikrofoni myös saarnastuolin lattialautojen vaikerruksen? Enhän ole tulkinnut Timoteusta väärin?
Saarnankin saatte, mutta vasta sitten huomenna.
perjantai 10. huhtikuuta 2009
Pääsiäisen piirakka.
Pääsiäistä ei meillä - niin kuin ei monessa muussakaan luterilaisessa perheessä - vietetä samassa mitassa kuin esimerkiksi joulua. Lapsena pääsiäinen tarkoitti virpomista, keltaisia koristeita, pääsiäismunia ja lammasruokaa, sekä ukin telkkarintillotusta. Ukkini, 83v., on ortodoksi, ja pääsiäinen on ainoa kirkkovuoden tapahtuma, johon muistan hänen reagoineen. Nuorempana hän kävi kiertämässä kirkkoa pääsiäissaatossa (onkohan tämä se oikea termi?), sittemmin katsoi sitä televisiosta, kun ei enää jaksanut öiseen rientoon liittyä. Pitkään tämä perinne tuntui oudolta, sillä isäni evlut-ortodoksiperheessä ekumeeninen tilanne ratkaistiin pitkälti maallistumalla ja ortodokseiksi kastetut pojatkin liitettiin luterilaiseen kirkkoon, kun se oli kouluopetuksen järjestämisen kannalta vaivattomampaa. Sinällään sääli. Eilen ukkini pyynnöstäni lähetti minulle tämän Venäläisen hapankaalipiiraan ohjeen ja teimme niitä äitini kanssa pääsiäispöytään kaksin kappalein - joskin ensimmäisestä piirakasta kahden leipurin palkkana katosi puolet jo ennen toisen piirakanvalmistumista...
Kuva parvekkeella odottavasta, kelmuun kääritystä herkusta.Ruokaisa hapankaalipiirakka sopii syksyn synkkien iltojen tarjottavaksi. (toim. huom. myös pääsiäiseen!) Suolakurkkukoristelu sopii piirakan makuun ja antaa hauskaa näköä.
Pohja:
1½ dl ruis- tai kaurahiutaleita
1½ dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
½ dl öljyä
½ dl maitoa tai kermaa
Täyte:
2 rkl öljyä
1 - 2 sipulia
400 gr hapankaalia
2 rkl siirappia
1/4 tl maustepippuria
1 tl suolaa
2 tlk smetanaa
2 munaa
Mittaa pohjan kuivat aineet kulhoon, lisää öljy sekä maito ja sekoita
taikina tasaiseksi. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Anna vuoan odottaa
täytettä kylmässä. Hauduta sipulisilppua ja hapankaalia öljyssä noin 10 minuuttia. Mausta täyte
siirapilla, maustepippurilla ja suolalla. Anna seoksen hieman jäähtyä. Lisää mukaan
smetana ja munat. Kaada täyte piiraspohjalle ja kypsennä 200 asteessa noin 25
minuuttia.
Leikkaa suola- tai herkkukurkku kuutioiksi ja hienonna muutama
persiljanoksa. Koristele piiras ja tarjoa teen kera.
Kenties resepti olisi muutettavissa vegaaniseksikin, lähinnä täytteen kanssa saa varmaan hieman kikkailla. Jos joku intoutuu kokeilemaan, saa tuloksista mielellään kommentoida tähän postaukseen,niin me muutkin voimme yrittää.
''''
Kaksikielisessä rippikoulussa keskustellaan joka vuosi pääsiäisestä paljon, sillä kansainvälisissä (usein anglo-amerikkalaisissa) kouluissa ja kulttuureissa varttuneille nuorille pitkäperjantai on uusi nimitys. Englanniksi tämä päivä on Good Friday ja näiden kahden nimen ja ajattelutavan eroja on mielenkiintoista pohtia. Viime kesänä Kanalan Kari tuumasi riparillamme, että hänen mielestään ei pidä mennä asioiden edelle. Niin, Hyvä Perjantai, ortodokseilla Suuri Perjantai, ottaa huomioon perjantain seuraukset, kun taas Pitkäperjantai elää tätä hetkeä, kärsimystä ja ristiinnaulitsemista.
torstai 9. huhtikuuta 2009
Inhimillinen tekijä.
Eilisessä Inhomillisessä tekijässä tuli esiin tärkeä asia. Ohjelmassa esittäytyi Laura Mäntylä, joka haluaa nostaa esiin keskustelun kirkon suhteesta homoseksuaaleihin. Muutamat asiat nousivat erityisen hyvin esiin - kirkko on sitä, mitä sen jäsenet ovat, on siis turha sanoa että kirkko on sitä ja tätä, koska me itse muodostamme kirkon. Toinen esille noussut tärkeä asia on, että seksuaalisuudella ei ole pappeuden kanssa mitään tekemistä, pappi on ensisijaisesti pappi ja työ kaikkea muuta kuin seksuaalista. Toivottavasti tästä aukeaa hyvää keskustelua.
"Kaikki saavat tulla, armoa omistamaan." Olen opiskellut teologiaa vasta hetken, mutta varttunut sellaisessa järjestön nuorisotyössä, jossa olen vahvasti kokenut, että kaikki ovat tervetulleita ja tärkeitä sellaisenaan. Tiedän, etteivät kaikki ole samaa mieltä, mutta ennen kaikkea toivon hedelmällistä, hyvää keskustelua, jonka ytimenä ei ole toisen loukkaaminen, itsetunnon murentaminen ja tuomitseminen, koska se ei ole meidän tehtävämme.
Ohjelman voi katsoa täältä.
**
15.4. saakka täältä voi katsoa Katastrofin aineksia.
"Kaikki saavat tulla, armoa omistamaan." Olen opiskellut teologiaa vasta hetken, mutta varttunut sellaisessa järjestön nuorisotyössä, jossa olen vahvasti kokenut, että kaikki ovat tervetulleita ja tärkeitä sellaisenaan. Tiedän, etteivät kaikki ole samaa mieltä, mutta ennen kaikkea toivon hedelmällistä, hyvää keskustelua, jonka ytimenä ei ole toisen loukkaaminen, itsetunnon murentaminen ja tuomitseminen, koska se ei ole meidän tehtävämme.
Ohjelman voi katsoa täältä.
**
15.4. saakka täältä voi katsoa Katastrofin aineksia.
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Johdatus systemaattiseen teologiaan 10.3.2009
Koska teologeilla ei ilmeisesti ole sähköistä tenttiarkistoa, perustan nyt sitten tällaisen oman version, löydänpähän ainakin itse matskua uusintoja varten.
Luento&kirjallisuus-tentti
1. Millä eri tavoilla Jumalan Raamatussa itsestään käyttämä nimitys ehje asher ehje voidaan ymmärtää?
TAI
2. Augustinolais-luterilaisen armo-opin kolme pääkohtaa.
JA
3. Sovitusopin kolme mallia Gustav Aulënin mukaan.
TAI
4. Ekklesiologian kehitystrendit 20. vuosisadalla.
Kirjatentti
1A. Miten Kantin ja Hegelin metafysiikka on vaikuttanut teologiaan? (Dalferth)
TAI
1B. Rëne Girardin näkemys uhrin merkityksestä. (Saarinen)
JA
2. Predestinaatio-opin eri muodot. (McGrath)
JA
3. Trenton konsiilin opetus vanhurskauttamisesta. (McGrath)
Luento&kirjallisuus-tentti
1. Millä eri tavoilla Jumalan Raamatussa itsestään käyttämä nimitys ehje asher ehje voidaan ymmärtää?
TAI
2. Augustinolais-luterilaisen armo-opin kolme pääkohtaa.
JA
3. Sovitusopin kolme mallia Gustav Aulënin mukaan.
TAI
4. Ekklesiologian kehitystrendit 20. vuosisadalla.
Kirjatentti
1A. Miten Kantin ja Hegelin metafysiikka on vaikuttanut teologiaan? (Dalferth)
TAI
1B. Rëne Girardin näkemys uhrin merkityksestä. (Saarinen)
JA
2. Predestinaatio-opin eri muodot. (McGrath)
JA
3. Trenton konsiilin opetus vanhurskauttamisesta. (McGrath)
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Sairaudesta.
Ihmeellinen ollut tämä viikonloppu, kaikenkaikkiaan hyvä kuitenkin.
Luin Elinan blogista Taivaallista menoa -ohjelmasta, joka on FSTn uutta hengellistä tuotantoa. Aikaisempia on ollut mm. Suola ja yhdyn Elinan ihmettelyyn - miksei suomenkielisillä ole vastaavaa? Tämä oli sarjan ensimmäinen osa, jossa Brittan Nylund kertoo siitä, miten hänen elämänsä on sairastumisen jälkeen mennyt. Hämmästyin, miten samankaltaisia ajatuksia nousi esille, tämä äitini ikäinen diabeteksen vuoksi näkönsä toisesta silmästä kokonaan ja toisesta silmästä lähes kokonaan menettänyt nainen toisti ajatuksia, joita olen pyörittänyt, kertoi koko kansalle, miten Jumala on kohdannut meidät ja miten Jumala on Hyvä Jumala, kaikesta huolimatta. Ihmeellinen ohjelma, ihmeellinen nainen, jolle tahtoisin kirjoittaa oitis. Hän viittasi myös Jesajaan, lukekaa ihmeessä luku 53. Samoja kärsimyksen teemoja kuin ohjelma ja Jesaja, on pyörinyt myös tiistain tenttikirjassa.
Viikonloppuun kuului muuttolaatikoiden kahlausta, sillä isäni ei tahdo kuun lopussa muuttaa kuin omat ja perheensä tavarat. Kävin siis läpi laatikoittain vanhoja tavaroita, leluja (saldona mm. actionmies, ken ja kuusi barbia alasti muovikassissa, yksi barbeista raskaana...) ja mappeja. Yhdestä löytyi sairaskertomuksia, hoitotukipäätöksiä, koulun käynnin vapautuspäätöksiä ja lääkärintodistuksia, perinnöllisyystutkimuksia ja tautikuvauksia. Toisaalta niin valaisevaa, toisaalta niin lohdutonta. Elin uudelleen lähes 14 vuoden takaisia tunnelmia, väsyneet vanhemmat, sen lääkärireissun kun laseroinnin sijaan leikattiin eikä äiti suostunut ottamaan tarjottua rauhoittavaa. Lapsen ihmetyksen, miten pian kaikki muuttuu, kun juuri vasta luettiin Peppi Pitkätossua. Perinnöllisyystutkimuspaperit, jossa kerrottiin geenivirheen löytymisestä ja siihen nidotun tautikuvauksen Duodecimista, jossa kerrottiin, että taudinkuvaan kuuluu varkkokalvo-ongelmat, joita raskaista leikkaushoidoista huolimatta ei yleensä voida estää. Tunne siitä, että on epäreilua että tätä sairautta sairastaa niin harva, etteivät hoitomuodot ole kehittyneet aikoihin (tiedän, että ainakin vuodestä 1987 on käytetty samaa tekniikkaa). Ja sitten taas kirkas auringonpaisteinen päivä, ilo siitä kaikesta mitä minulla on.
Lähetin tällä viikolla sähköpostia kaikkiin tentteihini liittyen tarpeestani saada tenttikysymykset suurennoksena, jotta näen. Olen saanut useita vastauksia, joissa kerrotaan, että asia on ilman muuta järjestyksessä. Tänään sain vielä yhden, jossa todettiin, että suurennoksen saa, mikäli toimittaa lääkärintodistuksen. Kyllähän minulla todistus on ja ilman muuta kiikutan sen jo heti huomenna, mutta en ole ennen kuullu näin vaativasta kopiokoneesta! Ymmärtäisin ehkä paremmin, mikäli kyse olisi lisäajan pyytämisestä tai suullisen tentin järjestämisestä, mutta kun tämä ei taatusti tuo mitään lisäkustannuksia. Nyt lähinnä huvittaa.
Niin, se Taivaallista menoa on katsottavissa Areenasta. Olen nyt laiska, en jaksa linkittää.
Luin Elinan blogista Taivaallista menoa -ohjelmasta, joka on FSTn uutta hengellistä tuotantoa. Aikaisempia on ollut mm. Suola ja yhdyn Elinan ihmettelyyn - miksei suomenkielisillä ole vastaavaa? Tämä oli sarjan ensimmäinen osa, jossa Brittan Nylund kertoo siitä, miten hänen elämänsä on sairastumisen jälkeen mennyt. Hämmästyin, miten samankaltaisia ajatuksia nousi esille, tämä äitini ikäinen diabeteksen vuoksi näkönsä toisesta silmästä kokonaan ja toisesta silmästä lähes kokonaan menettänyt nainen toisti ajatuksia, joita olen pyörittänyt, kertoi koko kansalle, miten Jumala on kohdannut meidät ja miten Jumala on Hyvä Jumala, kaikesta huolimatta. Ihmeellinen ohjelma, ihmeellinen nainen, jolle tahtoisin kirjoittaa oitis. Hän viittasi myös Jesajaan, lukekaa ihmeessä luku 53. Samoja kärsimyksen teemoja kuin ohjelma ja Jesaja, on pyörinyt myös tiistain tenttikirjassa.
Viikonloppuun kuului muuttolaatikoiden kahlausta, sillä isäni ei tahdo kuun lopussa muuttaa kuin omat ja perheensä tavarat. Kävin siis läpi laatikoittain vanhoja tavaroita, leluja (saldona mm. actionmies, ken ja kuusi barbia alasti muovikassissa, yksi barbeista raskaana...) ja mappeja. Yhdestä löytyi sairaskertomuksia, hoitotukipäätöksiä, koulun käynnin vapautuspäätöksiä ja lääkärintodistuksia, perinnöllisyystutkimuksia ja tautikuvauksia. Toisaalta niin valaisevaa, toisaalta niin lohdutonta. Elin uudelleen lähes 14 vuoden takaisia tunnelmia, väsyneet vanhemmat, sen lääkärireissun kun laseroinnin sijaan leikattiin eikä äiti suostunut ottamaan tarjottua rauhoittavaa. Lapsen ihmetyksen, miten pian kaikki muuttuu, kun juuri vasta luettiin Peppi Pitkätossua. Perinnöllisyystutkimuspaperit, jossa kerrottiin geenivirheen löytymisestä ja siihen nidotun tautikuvauksen Duodecimista, jossa kerrottiin, että taudinkuvaan kuuluu varkkokalvo-ongelmat, joita raskaista leikkaushoidoista huolimatta ei yleensä voida estää. Tunne siitä, että on epäreilua että tätä sairautta sairastaa niin harva, etteivät hoitomuodot ole kehittyneet aikoihin (tiedän, että ainakin vuodestä 1987 on käytetty samaa tekniikkaa). Ja sitten taas kirkas auringonpaisteinen päivä, ilo siitä kaikesta mitä minulla on.
Lähetin tällä viikolla sähköpostia kaikkiin tentteihini liittyen tarpeestani saada tenttikysymykset suurennoksena, jotta näen. Olen saanut useita vastauksia, joissa kerrotaan, että asia on ilman muuta järjestyksessä. Tänään sain vielä yhden, jossa todettiin, että suurennoksen saa, mikäli toimittaa lääkärintodistuksen. Kyllähän minulla todistus on ja ilman muuta kiikutan sen jo heti huomenna, mutta en ole ennen kuullu näin vaativasta kopiokoneesta! Ymmärtäisin ehkä paremmin, mikäli kyse olisi lisäajan pyytämisestä tai suullisen tentin järjestämisestä, mutta kun tämä ei taatusti tuo mitään lisäkustannuksia. Nyt lähinnä huvittaa.
Niin, se Taivaallista menoa on katsottavissa Areenasta. Olen nyt laiska, en jaksa linkittää.
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Life is what happens while you're busy doing other things.
Tämän viikon jälkeen annan itselleni kyllä luvan vain olla ja möllöttää, vietin taas vaihteeksi 12 tuntia yliopistolla.
Kotikin on villiintyneessä tilassa.
Olen ehtinyt myös ajatella silmää ja sitä, mitä haluan sille tehtävän - sillä uskoisin savani kuitenkin itse päättää, vaikka tohtorit kovin päättäväisiä ovatkin. Alan kallistua siihen, että koska vaihtoehdot, ainakin mikäli ne ovat ne mitä olen ymmärtänyt, ovat A. leikkauta silikoni pois, pysäytä näön heikkeneminen mutta ota riski siitä, että verkokalvo tippuu eikä korjausleikkauksella voiteta muuta kuin silikonilla heikkenevä näkö, jonka taso on heikompi kuin ennen ensimmäistä leikkausta ja B. anna asioiden olla niin kuin ne ovat ja katso näön heikentyvän.
Olen ehkä päätymässä tuohon jälkimmäiseen. Täytyy vielä kysyä lääkäriltä, millaisista ajoista me nyt puhumme - heikkeneekö näköni silikonin kanssa olemattomiin hetkessä, tippuuko verkkokalvoni ilman silikonia tänä keväänä vai eläkeiässä. Isoja päätöksiä, joilla on paljon vaikutuksia. Toisaalta tuntuu helpottavalta, että juuri minun on ne tehtävä, olenhan aikuinen. Isäni ja äitini on jo kerran täytynyt päättää, pelastetaanko yksi silmä ja annetaan toisen mennä vai yritetäänkö pelastaa heikompi ja riskeerataan toinenkin. Viime kädessä kai jokaisen on vastattava elämästään ja päätöksistään itse. Toisaalta juuri se tekee asioista vaikeita. Vaikka verkosto ympärillä ottaa kiinni, tukee ja auttaa, minä ja vain minä voin päättää. Iskä on ahdistunut, ehkä vielä ahdistuneempi kuin minä: "voi kulta, kun osaisinko sanoa mikä on oikein ja järkevää".
Viime viikolla kuuntelin Alistair E. McGraithin Kristillisen uskon perusteita, kurssikirjaa. Siinä puhuttiin teodikeoista, pahan ongelmasta ja eilen unta odotellessani vatvoin asiaa ja tunsin palanneeni rippikouluun. Niinkuin Stingkin laulaa, "if you love somebody, set them free". Osa pahasta on ihmisen aiheuttamaa, sillä ihmisellä on vapaus valita hyvien ja pahojen tekojen välillä. Entäpä se paha, mikä ei ole kenenkään ihmisen vika? Sairaudet ja kipu? Vai onko se ollenkaan pahaa? Onko se Jumalan tapa vääntää asioita rautalangasta?
Ukki odotti tänään kolmatta päivää ravinnotta sappikivileikkaukseen pääsyä, mutta Keski-Suomen keskussairaalalla on niin kiire, ettei ehditty leikata. Voihan ne verorahat noinkin käyttää, makuuttaa ihmistä osastohoidossa ruuatta ja odottaa että ehditäänlö leikata ennen nääntymistä...
Lopuksi "päivä elämääni"-demonstraatio: Peitä aamulla silmälasiesi vasen linssi, oikean linssin vasen alaneljännes ja oikeasta alanurkasta keskelle epämääräinen pitkulainen alue. Hampaiden pesun yhteydessä sylkäise tahnaa keskelle linssiä, anna kuivua hetki, laita lasit päähän ja vietä normaalia elämää. Huom! Älä anna ärsyttää, jos lehden lukeminen on hankalaa juuri rivin kohdalle osuvan töhnän takia, aina voit yrittää keskittyä ja hahmottaa ylemmän ja alemman rivin tekstiä katsomatta niihin suoraan. Mikäli hammastahnassasi on pinkkejä tai vihreitä raitoja, aina parempi - niitä minun silmässänikin näkyy...
Kotikin on villiintyneessä tilassa.
Olen ehtinyt myös ajatella silmää ja sitä, mitä haluan sille tehtävän - sillä uskoisin savani kuitenkin itse päättää, vaikka tohtorit kovin päättäväisiä ovatkin. Alan kallistua siihen, että koska vaihtoehdot, ainakin mikäli ne ovat ne mitä olen ymmärtänyt, ovat A. leikkauta silikoni pois, pysäytä näön heikkeneminen mutta ota riski siitä, että verkokalvo tippuu eikä korjausleikkauksella voiteta muuta kuin silikonilla heikkenevä näkö, jonka taso on heikompi kuin ennen ensimmäistä leikkausta ja B. anna asioiden olla niin kuin ne ovat ja katso näön heikentyvän.
Olen ehkä päätymässä tuohon jälkimmäiseen. Täytyy vielä kysyä lääkäriltä, millaisista ajoista me nyt puhumme - heikkeneekö näköni silikonin kanssa olemattomiin hetkessä, tippuuko verkkokalvoni ilman silikonia tänä keväänä vai eläkeiässä. Isoja päätöksiä, joilla on paljon vaikutuksia. Toisaalta tuntuu helpottavalta, että juuri minun on ne tehtävä, olenhan aikuinen. Isäni ja äitini on jo kerran täytynyt päättää, pelastetaanko yksi silmä ja annetaan toisen mennä vai yritetäänkö pelastaa heikompi ja riskeerataan toinenkin. Viime kädessä kai jokaisen on vastattava elämästään ja päätöksistään itse. Toisaalta juuri se tekee asioista vaikeita. Vaikka verkosto ympärillä ottaa kiinni, tukee ja auttaa, minä ja vain minä voin päättää. Iskä on ahdistunut, ehkä vielä ahdistuneempi kuin minä: "voi kulta, kun osaisinko sanoa mikä on oikein ja järkevää".
Viime viikolla kuuntelin Alistair E. McGraithin Kristillisen uskon perusteita, kurssikirjaa. Siinä puhuttiin teodikeoista, pahan ongelmasta ja eilen unta odotellessani vatvoin asiaa ja tunsin palanneeni rippikouluun. Niinkuin Stingkin laulaa, "if you love somebody, set them free". Osa pahasta on ihmisen aiheuttamaa, sillä ihmisellä on vapaus valita hyvien ja pahojen tekojen välillä. Entäpä se paha, mikä ei ole kenenkään ihmisen vika? Sairaudet ja kipu? Vai onko se ollenkaan pahaa? Onko se Jumalan tapa vääntää asioita rautalangasta?
Ukki odotti tänään kolmatta päivää ravinnotta sappikivileikkaukseen pääsyä, mutta Keski-Suomen keskussairaalalla on niin kiire, ettei ehditty leikata. Voihan ne verorahat noinkin käyttää, makuuttaa ihmistä osastohoidossa ruuatta ja odottaa että ehditäänlö leikata ennen nääntymistä...
Lopuksi "päivä elämääni"-demonstraatio: Peitä aamulla silmälasiesi vasen linssi, oikean linssin vasen alaneljännes ja oikeasta alanurkasta keskelle epämääräinen pitkulainen alue. Hampaiden pesun yhteydessä sylkäise tahnaa keskelle linssiä, anna kuivua hetki, laita lasit päähän ja vietä normaalia elämää. Huom! Älä anna ärsyttää, jos lehden lukeminen on hankalaa juuri rivin kohdalle osuvan töhnän takia, aina voit yrittää keskittyä ja hahmottaa ylemmän ja alemman rivin tekstiä katsomatta niihin suoraan. Mikäli hammastahnassasi on pinkkejä tai vihreitä raitoja, aina parempi - niitä minun silmässänikin näkyy...
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
80% TkK, 11% TK, 5% DI
Viimeisen viikon ajan olen opintoneuvonut itseäni ahkerasti. Tänään puuhastelin teologisen tiedekunnan opintosuunnitelman parissa, sain sen palautettuakin. Opintosuunnitelmaan liittyvä essee pitää vielä raapustaa tulevan viikon aikana.
Opintorekisterissä odotti iloinen yllätys: filosofia ja etiikka on läpäisty! 7op, arvosana 2. Olin yllättynyt, iloinen ja vähän järkyttynytkin. Kesällä toivottavasti saan mahdollisuuden korottaa, mutta joka tapauksessa elämäni suurin pistemäärä yhdestä tentistä on nyt kilahtanut plakkariin!
Minussa asuu pieni insinööri, joka tykkää laskea hassuja asioita. Niinpä laskin mielenkiinnokseni nuo prosentit, että kuinka paljon eri tutkinnoistani on jo tehtynä. Ilahduttavaa. Muutenkin opiskelu tuntuu pitkästä aikaa palkitsevalta, hyvältä ja mielenkiintoiselta. Viikon päästä alkaa kyllä sitten taas niin hurja periodi, etten tiedä voiko sellaisesta selvitä hengissä ollenkaan. Nyt on kuitenkin hyvä mieli.
Eilisissä sirkusteemoissa olen edelleen, paljon on tullut kuuneltua Detektivbyrånia.
Toissapäivänä julkaistuun arvontaan osallistuneita kolme, voittopotissa ainakin herkkuja ja hyvää, joten kannattaa osallistua!
Opintorekisterissä odotti iloinen yllätys: filosofia ja etiikka on läpäisty! 7op, arvosana 2. Olin yllättynyt, iloinen ja vähän järkyttynytkin. Kesällä toivottavasti saan mahdollisuuden korottaa, mutta joka tapauksessa elämäni suurin pistemäärä yhdestä tentistä on nyt kilahtanut plakkariin!
Minussa asuu pieni insinööri, joka tykkää laskea hassuja asioita. Niinpä laskin mielenkiinnokseni nuo prosentit, että kuinka paljon eri tutkinnoistani on jo tehtynä. Ilahduttavaa. Muutenkin opiskelu tuntuu pitkästä aikaa palkitsevalta, hyvältä ja mielenkiintoiselta. Viikon päästä alkaa kyllä sitten taas niin hurja periodi, etten tiedä voiko sellaisesta selvitä hengissä ollenkaan. Nyt on kuitenkin hyvä mieli.
Eilisissä sirkusteemoissa olen edelleen, paljon on tullut kuuneltua Detektivbyrånia.
Toissapäivänä julkaistuun arvontaan osallistuneita kolme, voittopotissa ainakin herkkuja ja hyvää, joten kannattaa osallistua!
perjantai 16. tammikuuta 2009
Työhaastatteluun!
Sain tänään kutsun työhaastatteluun. Ensimmäistä kertaa on epävarma olo, epävarmuus haastattelijoiden suhtautumisesta ajokortiyyomaan näkövammaiseen epäilyttää. Koen, etten ehkä ole kuumaa kamaa kesäteologimarkkinoilla, vaikka CV on kaksisivuinen ja kokemusta nuorten parissa ja riparreilta ikäisekseni kiitettävä määrä. Voi kuinka toivoisinkaan, että nyt tärppäisi!
Jäähyväisiä ja jännitystä.
Brittivahvistukseni A. lähti eilen. Kirkon nuorisoneukkareiden jälkeen hänelle jäi 32e edestä lounasseteleitä ja kun Saappaan pikkubussissa Helsinkiin päästyämme olimme kvoin nälkäisiä, noudimme ystäväni N.n ja suuntasimme Chico'siin. Nautin kovasti kuulemastani brittienkusta, läheisistä tunnelmista, välittömyydestä ja siitä, ettei ollut kiire mihinkään! Mun yhdet lemppareimmista tyypeistä oli mun kanssa ravintolassa ja kerrankin sai tilata vaan herkkualkuruokia ja jälkiruokia, joita suvereenisti jaoimme toisillemme "don't take all the cream!), kunnes tarjoilija toi välikaskun. Siitä sitten revimme riemua samoin kuin A.n meille tulkitsemasta suomenkielisestä ruokalistasta. Voi mikä ihana mies! Minulle on ollut suunnattoman vapauttava kokemus tutustua johonkuhun erikieliseen noin hyvin, löytää ihminen joka on samalla aaltopituudella ja jonka kanssa voi hullutella ilman, että tarvitsee hetkeäkään miettiä voisiko tästä joskus tulla enemmän kuin ystävyyttä. Minulla on veli Englannissa, tai huomisesta alkaen Tanskassa!
Illalla leipaisimme vielä N.n kanssa pitsaa, joskin paprikan sisällä asusti Aadolf, josta ei sen enempää. Pitsasta tuli paprikaton, mutta se oli silti/siitä huolimatta mitä mainioin! Nukuin huonosti, en tiedä miksi, mutta olin iloinen kun N. ei kiljuen juossut Muikkustani karkuun.
Aamulla koitti totuuden hetki, nimittäin teologisen tiedekuntatentti ja samalla tentti nro 1 teologisessa. No, totuus on, ettei se läpi tule menemään missään nimessä. Tai ainakin toivon niin, koska silloin menettäisin uskoni teologisen opetukseen... Kirjoja oli siis neljä ja kysymyksiä kuusi, joista kolmeen vastattiin. Päällimmäiseksi jäi tunne, että asioita kysyttiin luku- ja kappaletasolla, eli kestentissä kyllä selätän filosofit ja eetikot. Ensimmäisenä piti valita vastaako Kantin tietoteorian pääpiirteisiin vai Platonin vaikutukseen kristilliseen etiikkaan - vastasin jälimmäiseen. Sitten piti valita mitä on analyytisen etiikan ja jonkun toisen väliltä, valitsin ensimmäisen. Kolmantena piti määritellä viisi termiä: nominalismi, virtualismi, rationalismi, fenomeologia ja joku, jota en muista.
Eniten tentissä minua jännitti se, että olin kuullut huhuttavan kirjekuorista ja omituisista järjestelyistä, mutta rohjaisin mieleni alussa ja kävin tentinvalvojalta kysymässä, mitä ohjekalvossa lukee kun en näe. Olivat tosi tosi ystävällisiä ja neuvoivat hyvin. Ja se kirjekuorikin oli helppo, sisällä kysymyspaperi ja yleinen tietopaperi, jotka otettiin ulos, luettiin ja sullotiin kuoreen vastausten kanssa. Sitten vastaukset kiikutettiin eteen siihen pinoon, jossa oli tentin tarkastajan nimi, joka luki taas siinä yleisessä tietolapussa. Osasin, osasin!
Noin yleisesti olen toisinaan hieman arka vastaavissa tilanteissa, sillä inhoan sitä, kun joka katsoo minua kain halpaa makkaraa - siis hei, et-kö sä to-si-aaaaan tajuu? Riparillani oli isonen, jonka tyyli tuntui juuri tältä. Muistan tilanteen edelleen, mur. Ja eikös sama häiskä kävele joka kerta vastaan kun HYn käytävillä haahuan, mur!
Poden kriisiä, kun eräällä kurssilla on mukavanoloinen kaksilahkeinen, ensi viikolla kurssin viimeinen kerta ja ääää. Näin tiivistettynä tämän hetken fiilikset. Olen tosin kehitellyt teorian, jonka perusteella voin jättää kaikki kahvillekutsut yms väliin, sillä tyyppihän on ilmiselvästi naimisissa oleva kahden lapsen isä, joka ei pidä sormusta voidakseen naurattaa naisia, minkä jälkeen ne kaikki naiset moottorisahamurhataan. Ja sellaisen kanssa ei sovi mennä kahville!
Illalla leipaisimme vielä N.n kanssa pitsaa, joskin paprikan sisällä asusti Aadolf, josta ei sen enempää. Pitsasta tuli paprikaton, mutta se oli silti/siitä huolimatta mitä mainioin! Nukuin huonosti, en tiedä miksi, mutta olin iloinen kun N. ei kiljuen juossut Muikkustani karkuun.
Aamulla koitti totuuden hetki, nimittäin teologisen tiedekuntatentti ja samalla tentti nro 1 teologisessa. No, totuus on, ettei se läpi tule menemään missään nimessä. Tai ainakin toivon niin, koska silloin menettäisin uskoni teologisen opetukseen... Kirjoja oli siis neljä ja kysymyksiä kuusi, joista kolmeen vastattiin. Päällimmäiseksi jäi tunne, että asioita kysyttiin luku- ja kappaletasolla, eli kestentissä kyllä selätän filosofit ja eetikot. Ensimmäisenä piti valita vastaako Kantin tietoteorian pääpiirteisiin vai Platonin vaikutukseen kristilliseen etiikkaan - vastasin jälimmäiseen. Sitten piti valita mitä on analyytisen etiikan ja jonkun toisen väliltä, valitsin ensimmäisen. Kolmantena piti määritellä viisi termiä: nominalismi, virtualismi, rationalismi, fenomeologia ja joku, jota en muista.
Eniten tentissä minua jännitti se, että olin kuullut huhuttavan kirjekuorista ja omituisista järjestelyistä, mutta rohjaisin mieleni alussa ja kävin tentinvalvojalta kysymässä, mitä ohjekalvossa lukee kun en näe. Olivat tosi tosi ystävällisiä ja neuvoivat hyvin. Ja se kirjekuorikin oli helppo, sisällä kysymyspaperi ja yleinen tietopaperi, jotka otettiin ulos, luettiin ja sullotiin kuoreen vastausten kanssa. Sitten vastaukset kiikutettiin eteen siihen pinoon, jossa oli tentin tarkastajan nimi, joka luki taas siinä yleisessä tietolapussa. Osasin, osasin!
Noin yleisesti olen toisinaan hieman arka vastaavissa tilanteissa, sillä inhoan sitä, kun joka katsoo minua kain halpaa makkaraa - siis hei, et-kö sä to-si-aaaaan tajuu? Riparillani oli isonen, jonka tyyli tuntui juuri tältä. Muistan tilanteen edelleen, mur. Ja eikös sama häiskä kävele joka kerta vastaan kun HYn käytävillä haahuan, mur!
Poden kriisiä, kun eräällä kurssilla on mukavanoloinen kaksilahkeinen, ensi viikolla kurssin viimeinen kerta ja ääää. Näin tiivistettynä tämän hetken fiilikset. Olen tosin kehitellyt teorian, jonka perusteella voin jättää kaikki kahvillekutsut yms väliin, sillä tyyppihän on ilmiselvästi naimisissa oleva kahden lapsen isä, joka ei pidä sormusta voidakseen naurattaa naisia, minkä jälkeen ne kaikki naiset moottorisahamurhataan. Ja sellaisen kanssa ei sovi mennä kahville!
maanantai 5. tammikuuta 2009
Maailman suurin
... luterilainen seurakunta, Jyväskylässä nimittäin. Käytiin eilen juhlamessussa ja täytyy sanoa, että piispa saarnasi kyllä hyvin. Ja hyvin tarkoittaa siis sitä, että piispa saarnasi sekä kovaa asiaa että sellaisella tyylillä, mikä sai minut keskittymään herpaantumatta. Simo Peura ei suinkaan lukenut saarnaansa paperista rivi riviltä ennalta toitottaen, tai ainakaan se ei siltä kuulostanut sinne sivupenkille, jolla piispaa näkemättä saarnan kuuntelin. Sen sijaan kuulosti siltä, että piispa olisi keskustellut, jylisi kun oli aihetta jylistä, tuumasi kun oli tuumattavaa. Ihailen värikästä ääntä, jota osataan käyttää hyvin.
Erityisesti mieleen jäi piispan pohdinnat siitä, löytävätkö ihmiset seurakuntaan, kun kirkon jäsenyyttä pidetään jopa tarpeettomana nykyään. Simo Peura sanoi, että hänen nähdäkseen ihmisistä on äkkiä tullut kovin vahvoja.
Vahvuus ja heikkous on ollut ajatusten asialistalla nyt, kun oman rajallisuuden ymmärtäminen ja epävarmuus tulevasta ovat murentaneet, vaikka luulinkin olevani kovin vahva. Miten helposti ihminen ylpistyykään, kuvittelee olevansa itsestään riittävä. Kuitenkaan "yksikään ihminen ei ole saari" ja joskus vain tulee se aika, kun tukiverkkoa kaipaa. On hyvä tietää, että on paikka jonne mennä, paikka jossa on toisten kanssa samalla viivalla omista kyvyistä ja pystymisestä huolimatta.
Kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä olla tärkeässä kirkossa ja nähdä jokainen istumapaikka käytössä. Tämä seurakunta on kotiseurakunta, vaikka virallisesti se ei sitä enää olekaan.
---
Noin muuten olen kiskonut tänään(kin) filosofiaa, joka ei etenkään vieraalla kielellä oikein aukene. Teekkarina olen selvinnyt kolmanteen opiskeluvuoteen käymättä ensimmäisessäkään kirjatentissä, teologisessa heti ensimmäinen tentti on sellainen. Kääk, paniikki!
Eilen löytämäni blogi on ihan mahtava, ihanaa löytää toinen, jonka kokemukset ovat samankaltaisia - etenkin kun se toinen elää nähdäkseni hyvinkin täysipainoista ja itsenäistä elämää!
Erityisesti mieleen jäi piispan pohdinnat siitä, löytävätkö ihmiset seurakuntaan, kun kirkon jäsenyyttä pidetään jopa tarpeettomana nykyään. Simo Peura sanoi, että hänen nähdäkseen ihmisistä on äkkiä tullut kovin vahvoja.
Vahvuus ja heikkous on ollut ajatusten asialistalla nyt, kun oman rajallisuuden ymmärtäminen ja epävarmuus tulevasta ovat murentaneet, vaikka luulinkin olevani kovin vahva. Miten helposti ihminen ylpistyykään, kuvittelee olevansa itsestään riittävä. Kuitenkaan "yksikään ihminen ei ole saari" ja joskus vain tulee se aika, kun tukiverkkoa kaipaa. On hyvä tietää, että on paikka jonne mennä, paikka jossa on toisten kanssa samalla viivalla omista kyvyistä ja pystymisestä huolimatta.
Kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä olla tärkeässä kirkossa ja nähdä jokainen istumapaikka käytössä. Tämä seurakunta on kotiseurakunta, vaikka virallisesti se ei sitä enää olekaan.
---
Noin muuten olen kiskonut tänään(kin) filosofiaa, joka ei etenkään vieraalla kielellä oikein aukene. Teekkarina olen selvinnyt kolmanteen opiskeluvuoteen käymättä ensimmäisessäkään kirjatentissä, teologisessa heti ensimmäinen tentti on sellainen. Kääk, paniikki!
Eilen löytämäni blogi on ihan mahtava, ihanaa löytää toinen, jonka kokemukset ovat samankaltaisia - etenkin kun se toinen elää nähdäkseni hyvinkin täysipainoista ja itsenäistä elämää!
perjantai 2. tammikuuta 2009
Silmäpolin syövereistä.
Kotiuduin kuin kotiuduinkin, kuulemma silmässä on sisäinen verenvuoto, joka ei ole hälyttävä. Ei kai se järin hyväkään ole, mutta nyt siis odotellaan. Lisäksi on matalapainetta, kohta ollaan jo liiankin matalalla.
Polilla oli myös teinipoika vanhempiensa kanssa, oli käynyt uutena vuotena haaveri. Poku kommentoi uuden vuoden tekstiäni ja tuumasi, että laman aikana kaupungin skippaamat ilotulitukset jättivät ankean meiningin. Tuntuu myös siltä että aika monen silmät saattaisivat säästyä, jos omien pommien sijaan katseltaisiin vain kaupungin kustantamia. Ja sitä paitsi, onhan ne ainakin mun kokemukseni mukaan myös tosi paljon hienompia. Iskä ja M. soittelivat häämatkaltaan Münchenistä ja olivat järkyttyneitä siitä, että siellä ilotulitteita oli moninkertainen määrä Suomeen verrattuna, ihmiset ampuivat niitä surutta kädestä ja toisiaan päin ja mm. keskiaikaisen raatihuoneen ikkunoista sisään...
Nyt on suunnattava Philosophy for understanding theologyn pariin, kun tenttiinkin sain ilmoittauduttua. Elämäni ensimmäinen kirjatentti, aika uskomatonta.
Polilla oli myös teinipoika vanhempiensa kanssa, oli käynyt uutena vuotena haaveri. Poku kommentoi uuden vuoden tekstiäni ja tuumasi, että laman aikana kaupungin skippaamat ilotulitukset jättivät ankean meiningin. Tuntuu myös siltä että aika monen silmät saattaisivat säästyä, jos omien pommien sijaan katseltaisiin vain kaupungin kustantamia. Ja sitä paitsi, onhan ne ainakin mun kokemukseni mukaan myös tosi paljon hienompia. Iskä ja M. soittelivat häämatkaltaan Münchenistä ja olivat järkyttyneitä siitä, että siellä ilotulitteita oli moninkertainen määrä Suomeen verrattuna, ihmiset ampuivat niitä surutta kädestä ja toisiaan päin ja mm. keskiaikaisen raatihuoneen ikkunoista sisään...
Nyt on suunnattava Philosophy for understanding theologyn pariin, kun tenttiinkin sain ilmoittauduttua. Elämäni ensimmäinen kirjatentti, aika uskomatonta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
