Back in square one.

Olen aloittanut opintoni teologisessa tiedekunnassa. Tai jatkanut niitä. Miten sen nyt tahtookaan mieltää.

Kreikan infotilaisuus tuntui mukavalta, useat opettajat esittäytyivät ja puhumassa oli myös kaksi viime vuonna ryhmässäni ollutta opiskelijaa. Odotan huomisia tunteja jo kovasdti! Hassua, miten yliopistolla velloo sikainfluenssapaniikki, kreikan infotilaisuudessa käsiteltiin mahdollisen pandemian vaikutusta kurssin etenemiseen ja myöhemmin eksegetiikan luennolla naapurini kieltäytyi kättelemästä minua tartunnan pelossa. Eksegetiikka vaikutti todella mielenkiintoiselta niinikään, Ismo Dunderberg asiantuntevalta ja hyvältä opettajalta ja ryhmässäkin heräsi keskustelua jo näin alkumetreillä. Kenties kiintiöfundamentalisti on joka vuosikurssilla, säännöstelläänkö niitä jossain, että varmasti joka vuosikurssille riittää? ;) Odotan luentoja ja väittelyitä mielenkiinnolla, luentoympäristö on turvallinen paikka käydä keskustelua, muualla helposti ahdistun jäädessäni alakynteen. Kehitysmaatutkimus ei päässyt ensimmäisillä luennoilla oikein puusta pitkään ja iltaluennot tekivät aika tiukkaa keskittymisenkin kannalta.

Kotimatkalla kohtasin sen puhuvan raitiovaunun! Linje neljä, linje fyra sanoi kuulutustäti hieman ruotsinkielisesti ääntäen. Kuulutukset eivät häirinneet, ääni oli pehmeä ja voimakkuus juuri sopiva. Vaunu oli tupaten täynnä ja seurasin mm. sylikkäin kököttävien teinityttöjen keskustelua, joka meni suunnilleen näin:

A: Ainiin, mä oon muuten yhdessä yhen pojan kaa.
B: Ai, kenen sit?
A: Yhen T:n.
B: Ompa outo nimi, minkä maalainen se on.
A: Marokkolainen.
B: Ai kokonaan?
A: Ei kun puoliks.
B: No kumpi sil on Marokosta, isä vai äiti?
A: Emmää muista, kun ollaan oltu vasta eilisestä.

Tytöt istuivat kyydissä koko matkan kanssani, muitakin huvittavuuksia ilmeni maktan varrella.