300. bloggaukseni kertoo siitä...

... miten tein tätä lounaaksi. Ulkoasu muistutti oksennusta, mutta maku oli mainio ja lisukkeena ihania höyrytettyjä kasviksia, joita vihdoin jaksoin valmistaa kämppikseni höyrytyskattilalla. Jos nyt valmistamisesta voi puhua, pesin ja kuorin kaksi porkkanaa ja kaksi perunaa, lykkäsin veden alempaan kattilaan ja kannen päälle ja odotin.

... ihastuin entistä enemmän Uuden Testamentin eksegetiikkaan. Ismo Dunderberg yksi parhaista ellei jopa paras luennoitsija koko opiskeluaikanani. Luennoilla on keskimäärin viisi powerpointkalvoa, muistiinpanoja on helppo kirjoittaa selkeästä ja loogisesta puheesta ja keskustelemme todella paljon. Aihe on mielenkiintoinen ja ihmiset niinikään, osalle tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä, että ihan kaikki Raamatussa ei olekaan kirjoitettu kerralla tai joku katkelma ei välttämättä ole alkuperäiseen kaanoniin kuulunut lainkaan.

... samaisella luennolla viereeni istui "me oltiin viime vuosi raamattukoulussa"-pariskunta, ehkä jostain karismaattisesta kirkkokunnasta. Poika luuli mun olevan töissä yliopistolla, koska hiipparoin luennolta toiselle apuvälineideni kanssa ja kuultuani näkövammastani kyseli sen perinnöllisyydestä ja häiritseekö se mun elämääni noin yleensä. Aika kummallinen keskustelunaihe, kun tapaa ensimmäistä kertaa uuden ihmisen, mutta tyyppi vaikutti ihan harmittomalta ja oli erityisen otettu, kun onnistuin esittämään perustellun veikkauksen siitä, miksi Ilmestyskirja hävisi idän kirkon kaanonista 300-luvulla ja ilmestui takaisin vasta rutkasti myöhemmin.

... kehitysmaatutkimuksen luennot ovat unettavaa kamaa. Onkohan siitä sittenkään sivuaineeksi?

... vatsalihaksia, etenkin sellaisia pieniä ja piileviä melkein kyljissä olevia, jomottaa kovasti. Hartiat, niska, kaula, käsivarret, nivuset, etureidet ja selkä tietävät myös viettäneensä aikaa joogasalilla. Tänään joofassa oli eri ohjaaja, hänkin ihan mukava, tunnilla ei puhuttu filosofiasta mitään ja tehtiin aika paljon venyttely- ja voimaharjoituksia.

... törmäsin luennolla tuttuun, se tuntui kivalta. Toinen ystävä soitti illalla, sekin tuntui kivalta. Soitin H:lle ja tuntui kivalta, kun kerrankin oli asiaa. :)

... Helsinki ei tee minulle oikein hyvää, stressaan kaikesta, silmävainoharhat ovat palanneet, kuten aina stressaavissa tilanteissa. Onneksi päivystys on aivan lähellä, jos nyt jotain sitten tulisikin. Odotan rutiinien muodostumista kovasti, ne auttavat stressin laukaisemisessa.

... sain viimeisenkin apuvälineen, pienen taskukokoisen äänikrijalaitteen, joskaan sen muistikortti ei toiminut kunnolla. Lisäksi apuvälinekouluttaja toi tullessaan VGA-johdon ja nyt kone toimii ulkoisen näytön kanssa. Näyttö on valtava, halutessaan O. voisi lukea statuspäivitykseni sun muut chattailyni kyllä omasta huoneestaan käsin...