Mielessäni myllertää.

Mielessäni myllertää tuttuun tapaan, olenhan juuri palannut Helsinkiin. Ensin Saksasta ja sitten pikkupaikkakunnalta, kävin nimittäin yhden yön retkellä rannikolla.

Hurautin eilen H:n seurassa bussilla rannikolle, tuntui hyvältä pulista ja jaaritella koko bussimatka, katsoa tätä päivää varten vaihtolaituri valmiiksi ja olla vaan. Miten arvokkaita ovatkaan sellaiset ystävät, joille mun avuntarpeeni ei tunnu olevan ylimääräinen rasite eikä asioista muodostu numeroa, vaan ne voidaan hoitaa luontevasti! Teimme V:n kanssa treffit seurakuntakeskukselle, moikkasin yhtä yllätysvisiitistäni ilahtunutta työkaveria ja suuntasimme kaupan kautta leirikeskukseen grillaamaan. Minä ja mun miehet, jos näin saa sanoa - kaksi tosi tärkeää, joita ihailen ja ihastelen jatkuvasti. Toinen niin tasainen kaikista elämän mutkista huolimatta, luottavainen ja tyytyväinen ja toinen pidättyväisyydessään niin lämmin ja huomaavainen, sydämellinen ja kiehtova. Ensimmäistä kertaa koen saaneeni ystävän, jonka kanssa pitää olla taitava, varoa ettei toinen mene rikki. Ehkä pelkään turhaan? Miten onnellinenkaan olen niistä yhteisistä hetkistä, naurusta ja juttelusta, H:n lakonisuudesta ja V:n silmäkulmien naurunrypyistä. Mun miehet, totta tosiaan, tärkeämpiä kuin ehkä uskovatkaan - en oikein osaa sitä länsisuomalaiselle sanoa, kun pelkään säikäyttäväni. :) (H&V, en tiedä luetteko tätä blogia, mutta joskus vielä sanon teille asiat myös ääneen)

Illalla käytiin vielä kahvilla, diilattiin viime kesän kuvia koneelta toiselle ja käveltiin vähän. Aamulla mentiin mummin kanssa aamukirkkoon, josta jatkoin työporukan mukana kahville. Mikä yhteisöön kuulumisen tunne!

Helsinki löi taas vasten kasvoja. Päätös jäädä järjestökuvioista syrjään kypsyy hiljalleen, kaipaan nyt aikaa itselleni, opinnoilleni, haaveilleni ja arkisille askareille. Kesän aikana havahduin vapaaaikaan, kiirettömyyteen, suunnittelemattomuuteen ja kaikkeen ihanaan, jota se mahdollistaa. Elämää ei tarvitsekaan välttämättä suorittaa!

Käykääpä muuten tsekkaamassa uusi Ruohonjuuri, on nimittäin aika hieno!