keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Terveisiä joogatunnilta.

Jooga on kiehtonut minua ajatuksena jo pitkään ja nyt, kun silmän kanssa liikkuminen on hyvin rajoitettua, päätin kokeilla. Varasin paikan Joogakoulu Shantin alkeiskurssille, joka alkoi tänään. Opettajana on virolaissyntyinen Kylli Kukk, hieman alle nelikymppinen nainen. Kristillisissä piireissä olen kohdannut lähtökohtaisesti aika monenlaista suhtautumista joogaan. Osa pitää sitä aivan toisena uskontona, osa urheilumuotona toisten joukossa. Kukaan ei ole kovin syvällisesti osannut selittää ja perustella mielipiteitään puoleen tai toiseen.
Minä pidin joogasta. Se oli rauhallista, kehoa kuuntelevaa ja kuitenkin eri lihasryhmiä tasaisesti hyödyntävää. Tunnin aluksi kävimme pitkälti läpi joogan vaikutuksia ihmisen fyysiseen ja jonkin verran myös henkiseen hyvinvointiin, kuten verenkiertoon ja suolen toimintaan, rauhoittumiseen ja unen laatuun. Tunnilla vasta oivalsin, miten paljon joogaa ja joogasta otettuja liikesarjoja aikuisbaletin opettajani aikanaan käyttikään! Monet liikesarjat olivat todella tuttuja ja ajatus kehonhuollosta onkin keskeinen.
Kukk kuvaili itseään joogakoulun "hörhöimmäksi" opettajaksi, mutta korosti myös sitä, että mikäli puheet energioista sun muista menevät yli hilseen, ne voi toki päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja keskittyä vain fyysiseen suoritukseen. Monet tunnilla esille nousseista ajatuksista löytyvät myös kristinuskosta tai ovat minulle tuttuja nimenomaan rippikoulutyöstä. Joogaan keskeisesti lliittyvä ajatus onnesta ja hyvinvoinnista sai opettajan suussa muodon, jossa maailmaa voidaan ajatella peileinä, joka heijastaa kuvia takaisin. Itse olen törmännyt tarinaan lastenleireillä ja ripareilla: pieni koira menee ihmeelliseen taloon, jossa hännänheilutukseen vastaa tuhansia häntäänsä heiluttavia koiria ja murinaan taas tuhansia murisevia. Tunnilla esitettiin myös ajatus siitä, että hyväntuulinen ihminen vetää puoleensa hyväntuulisia ja äreä äreitä ihmisiä. Asian voi varmasti ajatella myös niin, että ollessaan tietyssä mielentilassa ihminwn kiinnirrää huomiora erilaisiin asioihin ympäristössään.
Toinen ajatusrakennelma tunnilla liittyi seuraavaan ajatuskehitelmään:
Kylvä ajatus, niitä teko.
Kylvä teko, niitä tapa.
Kylvä tapa, niitä luonne.
Kylvä luonne, niitä kohtalo.
Tätä täytyy pureksia ja pohtia sen suhdetta kristinuskoon. Etenkin luterilaisuudessa on aina korostettu tekojen merkityksettömyyttä ihmisen pelastumisen kannalta ja aja tus kohtalosta on kristitylle melko vieras, ajatus johdatuksesta sen sijaan tutumpi. Mutta jotain meille tuttua ajatuksessa toisaalta on - tiettyyn pisteeseen asti meillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäämme, oman elämämme tilaan ja suuntaan. Voimme valita lähestymistavan asioihin, kuten sairauksiin itse, katkeroidummeko vai kitkutammeko, viis veisaammeko vai selviydymmekö. Omalla asenteella on suuri merkitys sen kannalta, mihin ppäädymme, kuntoudummeko vaiko emme, saammeko opiskelupaikan vaiko emme. Sinälläänhän ajatusrakennelma ei ota kantaa sen puolesta, kuka asioiden taustalla perimmillään on.
No, mikä sitten on ensimmäisen tunnin jälkeinen fiilis? Aineenvaihdunta vilkastui, tuli hiki ja etenkin jälkihiki, olo on levollinen ja raukea ja luulen, että aamulla lihakset muistuttavat olemassaolostaan... Huomenna on seuraava tunti, joko Pilatesta tai tätä samaa Hatha-joogaa, joista itse todennäköisesti ehdin tuonne jälkimmäiseen.
Mikä on teidän fiiliksenne joogasta?

8 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Suhtaudun melko kriittisesti joogaan ja olen esim. opettajastasi lukenut jutun, joka edusti mielestäni selvästi new age -uskonnollisuutta. Varmasti jooga-ryhmissä ja tunneissa on eroa, mutta pappina en silti haluaisi edes kokeilla niitä. Jumpatessani säännöllisesti Vaasassa menin kerran BodyCombat tunnille, jossa järkytyin loppuvenytyksestä. Kivan nyrkkeilytunnin lopuksi palvottiin maata, merta, tulta ja aurinkoa. Ohjaaja oli pyytänyt minulta etukäteen palautetta ja kun kerroin mielipiteeni siitä, etten halua palvoa muita henkiä kuin Jeesusta oli vanha seurakuntanuori vähän ihmeissään. Kukaan ei ollut ennen minua reagoinut asiaan. Myöhemmin kuulin kyllä useammalta kristityltä ystävältäni, että hekään eivät halunneet osallistua samasta syystä tuohon tuntiin. Olen myös huomannut, että helposti jooga tai vastaavat body ja mid -lajit ohjaavat muuhunkin itämaiseen uskonollisuuteen. Siksi kannattaa olla tarkkana ja kysellä Jumalan tahtoa asiassa.

Miellläni harrastaisin jotain kristillistä syvämeditaatiota tai vastaavaa, mutta niitä ei ole kovinkaan paljon tarjolla. Ruotsissa asuessani törmäsin sellaiseen ryhmään, mutta Suomesta en kyllä tiedä. Vanha Jeesus-rukous (Herra Jeesus kristus Jumalan Poika armahda minua syntistä) sopii minusta hyvin mietiskelyksi ja rauhalliseen hengitykseen ja venyttelyyn kristilliseksi "mantraksi".

tyttism kirjoitti...

Hei Elina, kiva kun kommentoit! Samoja asioita olen miettinyt ja tuon New Age -meiningin tunnistin kyllä eilen. Onneksi opettaja kuitenkin tiedosti ja kertoikin ymmärtävänsä, että osalle jooga on puhdasta liikuntaa ja hengellinen ulottuvuus ei syystä tai toisesta kiinnosta. Lueskelin illalla vielä viime syksyn Kotimaa Suola-lehteä, jossa oli juttua joogasta ja Pitäjänmäen seurakunnan papista, joka joogaa. Eiliseen tuntiin verrattuna tämän päivän tunti oli pelkkää liikuntaa, opettajan selostukset liittyivät yksinomaan liikkeisiin, niiden vaikutuksiin eri lihasryhmiin jne. Mantroja ei kummallakaan tunnilla käytetty. Olen rajannut osan joogasuuntauksista jo lähtökohtaisesti sivuun, jäljelle jäivät vain astanga ja hatha, jotka eivät ole hengellisiä joogalajeja ja joista ensimmäinen ei minun silmälleni ainakaan tässä kunnossa sovi. Samalla salilla järjestetään myös Pilatesta ja Flexibar-tunteja, jotka eivät sinällään liity joogaan mitenkään, ovat vain liikuntana samantapaista. Tuo Ruotsissa tarjottava kristillinen meditaatioliikunta kuulostaa kyllä tosi hyvältä, uskoisin sille olevan täälläkin tilausta.

Nana Q. kirjoitti...

Omat kokemukseni joogasta ovat Yliopistoliikunnan parista. Olen käynyt hathajoogassa sekä jooga-pilates-yhdistelmätunneilla. Kummassakaan en ole minkäänlaisia uskonnollisia viboja havainnut. No, sellaiseksi voi kenties laskea hathaopettajan puheet lantiosta "elämänenergian" keskuksena, mutta itse olen tulkinnut tuon vain mielikuvaksi, jolla on tarkoitus konkretisoida lantionseudun lihastyön merkitystä kaikissa joogaliikkeissä.

tyttism kirjoitti...

Nana Q., minäkin harkitsin yliopistoliikunnan joogaa, tarjonta on ilmeisesti ihan hyvä, useampaa eri joogalajiketta tarjolla? Ehkä nuo energiajutut juuri on tulkittavissa monella tavalla, mutta minunkin mielestäni ne voi kyllä tulkita juurikin noin, liikunnallisella tai fysiologisella tavalla.

Hannele kirjoitti...

Hei Tytti, kommentoin ehkä joogaa myöhemmin. Nyt kuitenkin lyhyesti tuohon ajtuskehitelmään, jonka opit. Kirjoitit luterilaisuudessa korostettavan tekojen merkityksettömyyttä pelastuksen kannalta. Bingo, näin äkin oon sen tajunnut! Mutta turhanusein ehkä vedetään tuosa se, ainakin mun mielestä luterilaisuudelle, tai ainakin sille perinteiselle Lutherilaisuudelle, vieras ajatus, että tekojen merkityksettömyys pelastuksen kannalta jotenkin vapauttais meidät vastuusta. Olen ymmärtänyt perinteisen lutherilaisuuden korostavan ja myös kirkon virallisesti liittyvän sellaiseen ajatukseeen, että kristityn tehtävä on juuri tehdä hyvää ja rakastaa, se on jo luomisen perusteella meihin istutettu se tahto tehdä hyvää ja pitää huolta toista. Se, ettei sillä voi ikuista elämää Jumalan yhteydessä ittelleen unastaa, on tosiaan sitten sitä luterilaisuutta, kun taas ehkä roomalais-katolisessa kirkossa ajatellaan, että myös omilla teoillasi suoraan voit vaikuttaa siihen, hyväksyykö Jumala sinut omakseen vai ei. (tähän vois taas jollain roomalaiskatolisella tai sitä suuntaa paremmin ja sisempää tuntevalla olla jotain snaottavaa, kuulisinkin mieluusti.) Eli siis kyllä luterilaisuuteen kuuluu ajatus siitä, että kristityn ihmisen tehtävä tässä maailmassa on leivttää Jumalan hyvyyttä ja rakkautta, siis antaa sen kokemansa J:N rakkaudensillain vaikuttaa. Mutta taivaaseen sillä ei mennä! Ja mitä siihen kohtaloon tullee, niin eiks oo aika hassua, että noinkin päämäärätietoisen toiminnan lopputuloksesta sanotaan ,että se on sitten sun kohtalo. Mä ainakin ymmärrän kohtalon joksikin juuri sellaiseksi,johon juuri itse ei voi vaikuttaa vaan, että se on jotain sulle ylhäältä annettua, omasta tahdostasi ainakin osin riippumatonta. Minusta tässä ajatushommelissa just lähdettii nsiitä, että omalla toiminnalla voi tosiaa nvaikuttaa siihen, miten sun elämäsi muotoutuu, ja tietty siinä sivussa myös lähimmäistesi elämä!

tyttism kirjoitti...

Hei Hannele, olen sun kanssa ihan täysin samoilla linjoilla!

Mun mielestäni tämä ajatusrakennelma vaikuttaa juurikin siltä, että omalla toiminnalla voi muokata oman kohtalonsa - mutta onko se sitten enää kohtalo?

Kristittynä ajattelen kahtalaisesti. Toisaalta uskon, että Jumalalla on minulle suunnitelma ja kohtalo olemassa ja se näkyy sitten meidän elämässä johdatuksena. Toisaalta kuitenkin uskon myös siihen, että omilla ajatuksilla on vaikutusta omiin tekoihin, tapoihin ja luonteeseen, mikä sitten vaikuttaa juurikin siihen, mitä meidän elämästä ja meidän läheisten elämästä tulee. Ehkä se sitten taas on kyseenalaista, miten pitkälle me pystytään tekojamme ilman Jumalan johdatusta ja tukea ja voimaa toteuttamaan itsenäisesti? Näin Changemakerina ajattelen tarkalleen niin, että meillä on vastuu ja velvollisuus toimia oikein ja hyvin. Että Jumala on meidät asettanut vilejelemään ja varjelemaan tätä maata (ei siis riistämään ja ryöväämään), rakastamaan lähimmäistämme (ei riistämään ja sortamaan). Ehkä näiden asioiden suhde on jotain vastaavaa kuin oppivelvollisuuden ja tulevaisuuden ammatin? Että oppivelvollisuus on kaikilla, mutta silti peruskoulun suorittamisesta ei palkita Nokian toimitusjohtajuudella. Joitain asioita täytyy tehdä ja jotkut asiat ovat meidän velvollisuuksiamme ilman, että niistä täytyy seurata jokin palkkio. Pitäähän kotityötkin tehdä, roskat viedä ja tiskit tiskata ilman että kukaan siitä mitään erityisiä palkintoja jakaa?

Nana Q. kirjoitti...

Jeps, paletista löytyy astangaa ja hathaa drop-in-tunteina, pilatesta kursseina ja lisäksi tuota jooga-pilates-yhdistelmätuntia. Voin suositella, ohjaajat ovat päteviä! Toki itse fiilis voi olla vähän erilainen kuin pienessä joogakoulussa...

tyttism kirjoitti...

Nana Q., kiitos vinkistä, täytynee käydä kokeilemassa, mikäli silmä tästä alkeiskurssista selviää ja harrastukselle jatkopaikkaa mietin.