lauantai 12. syyskuuta 2009

Ja minä kun luulin, että syksystäni tulisi kevyt.

Tänään olen opiskellut.

Heräsin yhdeksän pintaan ja päätin lukaista verkkokurssin materiaalit, jotta pääsisin kirjoitustehtävän pariin. No, niitä materiaaleja luen ja kuuntelen edelleen, päivän aikana tein tunnin ulkoilulenkin ja laitoin pikaisesti lounasta, mutta koneen ääressä olen kököttänyt varmasti lähemmäs 9-10 tuntia. Jokin tolkku ja järjestelmällisyys tähän opisleuun pitää nyt kyllä saada.

Sinällään koulua ei ole paljon: kolme kurssia Helsingin Yliopistolla ja kaksi verkkokurssia Tampereen Teknillisellä Yliopistolla. Verkkokurssit, Safe and Sustainable Sanitation ja Society and State, vain tuntuvat vievän mahdottoman paljon aikaa siihen nähden, että kummastakin saa palkinnoksi 3op. Kehitysmaatutkimuksen johdantokurssin luennoista pitäisi kirjoittaa oppimispäiväkirjaa, mutta mitä voin kirjoittaa, kun tähän mennessä luennot ovat saaneet minut vain torkkumaan? Eksegetiikka on ihanaa, mutta kirjan kuuntelu ja muistiinpanojen tekeminen tulee olemaan todella aikaa vievää ja kreikasta on vielä paha mennä sanomaan mitään, kun kirjastakaan ei ole mitään tietoa. Lukiaja, joka osaisi ääntää sekä suomea että uuden testamentin ajan kreikkaa, on metsästetty tällä viikolla jo Kreikan suurlähetystöä myöten, toivottavasti ensi viikolla saan jonkin tilannearvion asiaan liittyen. Sillä välin lienee liityttävä tiedekuntayhdistykseen ja ostettava sen kautta paperinen kurssikirja, jotta saan edes jollain tapaa opiskeltua.

Yritän vältellä stressin ja kiireen tuntua, mutta vähän vaikealta se tällä hetkellä vaikuttaa.

2 kommenttia:

Punatulkku kirjoitti...

Tsemppiä sinulle syksyiseen opiskeluun! Itse painiskelen myös opintojen ja työpaineiden kanssa. Eikä millään jaksaisi työviikon jälkeen ruveta keräämään opinnäytetyöhön materiaalia ja keskittyä koneella opiskeluasioihin. Paljon kivempaa kahlailla blogeja ja muuta mukavaa täältä bittiavaruudesta. Mutta kyllä se tästä ;))

tyttism kirjoitti...

Kiitos tsemppauksesta, tsemppiä sullekin! Opinnäytetyö on aina kieltämättä sellainen rutistus, että se vaatii keskittymään vähän isommaksi pätkäksi kerrallaan. Mutta lopussa kiitos seisoo! Uskon rutiinien voimaan - kunhan saan opintoihin rutiinin ja järkevän aikataulun, arki alkaa luistaa ja voin välillä tehdä jotain ihan muuta tuntematta huonoa omaatuntoa.