perjantai 25. syyskuuta 2009

Kotinurkilla: Jakomäki, Tattarisuo ja Alppikylä.

Heräsin aamulla klo 8.28, kun kämppikseni lähti töihin. Toisin sanoen nukuin 1,5h pommiin ja tein henkilökohtaisen maailmanennätyksen, sillä klo 8.52 istuin ratikassa ja olin siihen mennessä paitsi pukenut ja kipittänyt ratikkaan, myös käynyt vessassa, etsinyt kahdesta kansiosta tarpeelliset paperit opintoneuvojalla vierailemista varten ja ostanut ruokakaupasta aamupalaksi Frezzaa, banaanin ja paistopisteen tuotoksia. Aikamoista. Valitettavasti myöhästyin isoskoulutuspalaverista vartin enkä ehtinyt nähdä talossamme puuhanneita huoltomiehiä - olisin kovasti tahtonut tietää, mitä talossa viemäriongelmien vuoksi suoritettavalla pystyhuuhtelulla tarkoitettiin. Palaverin jälkeen kipitin teologiseen tiedekuntaan, jonka eteinen on yksi kauneimpia paikkoja Helsingissä. Jouduin odottelemaan hetken ja siinä ajassa ehdin bongata ilmoitustaululta todella mielenkiintoiselta vaikuttavan Religious Roots of Europe -maisteriohjelman esitteen. Toisinaan toivon, että olisin sokea jo nyt ja välttyisin kaikilta tällaisilta houkutuksilta... No, myös opintoneuvojan officessa toivoin olevani sokea, sillä heikkonäköisenä joudun toimittamaan heille lääkärintodistuksen, josta käy ilmi vammani aste sekä se, millaisia järjestelyjä tentteihin tarvitsen (fonttikoko! suurennusohjelma, lisäajantarve). Sokkojen tällaista ei ole tarvinnut toimittaa. En ymmärrä, miksei todistus vammasta riitä, kyllähän minä sitten itse osaan kuvailla omat apuvälinetarpeeni - etenkin kun todistuksesta huolimatta joudun jokaista tenttiä varten erikseen ilmoittamaan apuväline- ja lisäajantarpeistani. Lisäksi selvisi, että opettaja, joka elokuussa vastasi tiedusteluuni "palaan asiaan ensi viikon alussa" eikä ole sittemmin yhteydenottoihini vastannut, onkin sairaslomalla. Muistaakseni hän oli sairaslomalla myös koko viime syksyn. Eniten ihmettelen kuitenkin sitä, ettei sähköposteihin tule vastauksena automaattista poissaoloviestiä. Tiedekunnalta riensin Lasipalatsin Maatilatorille, jossa sain erinomaista palvelua ostaessani pötkön kirnuvoita, palan juustoa, purkin jugurttia, leipää ja kaksi nekkua. Kauppa on ihana, mutta tyyris, ostokset kustansivat yli 30 euroa.

*****
Juhlistimme N:n kanssa hänen tulevaa muuttoaan ja kuukauden Kelassa muhinutta vammaistukihakemustani menemällä iltakävelylle. Tällä kertaa kävelyretken kohteena oli Nousukaudestakin tuttu Jakomäki sekä sen naapurustosta löytyvä pikkuruinen Alppikylä sekä teollisuusalue Tattarisuo.

Kuvien järjestys on hieman takaperoinen, mutta selviytynette.

Tännekö jakomäkeläisiä murheita voi piilottaa?

Lopulta löysimme sen pienehkö kerrostalolähiön, johon Nousukausi sijoittunee. Ei se lopulta ollutkaan sen kummempi kuin mikään muukaan suomalainen, 70-luvulla rakennettu rumahko lähiö.

Syksyinen siltarumpudyykkaaja.

Vihervaaran Anna asunee täällä?


Voiko olla mitään mainiompaa?!

Juudas. Lienen istunut liikaa eksegetiikan luennolla, kun tästä kuvasta tulee mieleeni vain kallioihin iskeytynyt Juudas, jonka sisuskalut ovat levinneet ylt'ympäriinsä?

Iloinen bloggaaja autojen hautausmaalla! Olen edelleen kauhuissani 96:sta kilostani, mutta silti onnellinen, kun joskus joku onnistuu ottamaan kuvan, joka kaikesta huolimatta on ihan kivan, jopa söpön näköinen. Voimauttavaa valokuvausta parhaimmillaan, tällainen minä itse koen olevani!

Hattu: Ecolution

Huivi: Seppälä
Takki: Globe Hope
Villapaita: en muista merkkiä, olisiko C&A:sta ostettu, rva Herttainen saattaa muistaa.
Sininen trikoopaita: Polarn och Pyret
Keltainen pitkä toppi: Gina Tricot
Keltainen syyshame: Taukovaatteet <3>
Sukkikset ikivanhat, sukat ehkä Lindexiltä, eivät sovi väreihin yhtään.
Kengät: El Naturalista.

Mr. Bean!

Illaksi kotiin?



Ostari.

Jakomäen kirkko, jossa keskiviikkoisin jaossa leipää. Arkkitehtuuri muistuttaa erehdyttävästi Kortepohjan kirkkoa Jyväskylässä. sillä erotuksella, että Kortepohja on rumempi.

Miksiköhän suomalaisten lasten kouluviihtyvyys on minimaalista?

"Kulta, jos et nyt ole nätisti, laitan sinut jäähylle tuonne häkkiin!"

Kenties kesäduunikaverini H. osaisi kertoa, mitä palloa tällaisella kentällä pelataan?

6 kommenttia:

bärre kirjoitti...

mun kodin vieressä on alakoulu, jonka pihalla on kans tollainen häkki! mietittiin veeran kans että mitä ne siellä tekee, kun mun havaintojen mukaan lapset vaan menee häkkiin, kolistelee sitä ja huutaa. kävi ilmi, että siellä pelataan jotakin jalkapallon sukuista peliä :)veera on nähnyt häkissä myös teinejä pussaamassa. monikäyttöhäkki!

tyttism kirjoitti...

No todellakin! Mulle tuli mieleen lähinnä moukarinheittohäkki, mut en ymmärrä miksi kukaan heittäisi moukaria leikkikentällä.

Anonyymi kirjoitti...

Kivoja Kuvia! Mistähän Tattarisuo on saanut nimensä? Ja Vihervaaran Annan talo on aivan ihana! Mä oon nähny tuollaisissa häkeissä pelattavan jonkun sortin palloa jossakin torilla, mutten yhtään muista minkälaista, missä ja miten sitä pelattiin. =)
-R

tyttism kirjoitti...

Wikipedia sanoo näin: "Nimi tattar viittaa tattareihin, joka oli aikanaan Ruotsissa ja Suomessa käytetty nimitys romaneista." Luulen kyllä, että tässä on virhe, sillä Suomessahan asuu tataarivähemmistö, joka ei kyllä ole romanien kanssa missään tekemisissä. Wikipedia kertoi myös, että alueella asuu 70 henkeä (aika ankeaa!), stadin slangilla paikan nimi on Tattis ja se on helsinkiläisten lintubongarien mekka.

Vihervaaran Annan talo oli tosiaan aivan ihastuttava, joku poimi omenoita pihassa, joten ei kehdattu ihan talon kohdalla ryhtyä kuvaamaan... Ympärillä leijui sellainen ihana syksyinen omenoiden tuoksu, ainoa miinus asuinpaikassa on se, että ihan joka puolelle rakennettiin lisää.

Noniin, nyt siis tiedetään, että jotain pallopeliä häkissä pelataan, ehkä joku muu lukija tietää vielä lisää :)

Anonyymi kirjoitti...

En yleensä ikinä kommentoi, mutta nyt on pakko, kun kerrankin osaan vastata kysymykseen! Kyseisessä häkissä pelataan panna-futista. Se on jalkapalloa pienessä tilassa, muutamalla pelaajalla. Sen enempää en siitä tiedäkään...

Kiva blogi sulla, käyn mielenkiinnolla lueskelemassa! :)

tyttism kirjoitti...

Anonyymi, kiva kun kommentoit! En ole koskaan moisesta pelistä kuullutkaan, mutta aina voi näköjään oppia jotain uutta!