Menin maanantaina kuoroon. Tänään lauloin muutaman muun meidän kuorolaisen ja lukuisten muiden kuorolaisten kanssa televisionauhoituksissa, joten pitäkäähän silmä kovana marraskuussa, kun Yleltä pukkaa Virrestä viisi (vai Virsistä viisi?) ohjelma sunnuntai-iltapäivisin. Siellä voi kuulla, miten lauletaan virsi, jonka on ensi kertaa kohdannut muutamia minuutteja ennen nauhoitusta! Oli aikamoista. :) Jutustelin ja viihdyin körttinuorten kanssa taas. Yksi heistä sanoi, että kuoroon muutamana syksynä yrittänyt ystäväpariskunta oli pitänyt toimintaa sisäänpäinlämpiävänä, mutta ehkä minulla on jotenkin erilaiset odotukset tai yksin kuoroon lähteneenä erilaiset lähtökohdat, kun olen kokenut olleeni kovin tervetullut. Aika näyttää, toivottavasti sama fiilis on jatkossakin!
Tänään ohjelmassa ei ollut joogaa vaan pilatesta ja yllätyin siitä, että senkin kehittäjällä on ollut hyvin itämainen filosofia taustallaan. Tunnilla meni myöhään ja nyt on vähän hankalaa rauhoittua nukkumaan.
Sain tänään paljon mieluista postia! Belgialainen T. lähetti sähköpostia! J. lähetti kuvia Saksan reissusta! E. lähetti kirjeen Ranskasta! Laakson sairaalan apuvälinetäti lähetti luvan hakea uusi, kevyempi merkkikeppi sekä muutamia päitä vanhaan keppiin, varsinkin pyörimättömät pikkupäät hiutuvat asfalttiin pikavauhdilla! Näkkärikirjasto lähetti mailia, minulle on löytynyt tenttikirjoja Ruotsin näkkärikirjastosta! Sain kotimaisia äänikirjoja postissa pinon! Jotta en aivan kiihdytä itseäni uuteen intoiluun nukkumisen kustannuksella, saatte nauttia Saksan matkani kuva-annista.
Näkkärifestareilla Hannoverissa oli mahdollisuus ottaa tuntumaa lehmän lypsämiseen - paikalla oli lasikuitumansikki, jossa asianmukainen luukku täyttämistä varten. Itsehän puristelin minuutissa kai n. 140g vettä ämpäriin, kyllä oli Valiolta tämä tyttö jäänyt palkkaamatta. (Tai vaihtoehtoisesti maito ollut tosi kallista.)
Turhaan naureskelin Oiva Toikan lasilinnuille maailmannäyttelymuseossa, kun itse sitten vääntelin savesta tirppoja heti perään. Tästä savityökehitelmästä postasinkin jo varmaan suoraan leiriltä.
Vasemmalla saksalais-espanjalainen, karismaattinen leirinvetäjä, itävaltalainen tyttö, belgialainen A. jonka luona majailen marraskuussa sekä T., boheemi kuvanveistäjähippi, jonka kanssa paransimme maailman.
Jostain syystä kuvat on tosi pieniä ja kone söi kuvan, jossa lypsän lehmää, mutten jaksa enää taistella. Pohdin myös, että miksen näe 95 kiloani peilistä, kun valokuvista se hyökyy silmille niin, että hirvittää?
2 kommenttia:
Mukava kuulla taas kuulumisiasi. Minkälaista tietoa sait pilateksen taustaideologiasta? Olisi kiva tietää enemmän.
Hei Elina, lähinnä käytiin sen kehittäjän, Pilateksen, historiaa lävitse. Miekkonen oli ollut lapsena sairas, astmainen ja reumaattinen ja tosi nuoresta asti kuntouttanut itseään erilaisella liikunnalla, kiinnostunut sittemmin itämaisista kamppailulajeista ja zeniläisyydestä (buddhalaisuus?) ja ilmeisesti niistä sitten ammentanut ajatuksiaan myös omaan tekniikkaansa, siinähän keskittymisellä, hengityksellä, rauhoittumisella jne on keskeinen rooli. Juurikaan enempää ei jäänyt kyllä mieleen, ei niin kauheasti kiinnostanutkaan kyllä. Pilates oli yllättävänkin pieniliikkeistä, en tiedä teinkö jotenkin liian löysästi, kun tänään ei tuntunut missään eilinen harjoitus. Täytynee kokeilla uudestaan ennen kuin tuomitsee...
Lähetä kommentti