VGA! DVI! ALT+F4! ESC!

Viimeisestä lomapäivästäni tuli varsinainen teekkariuden ylistys. Innokas setä Shenkeriltä soitti ensimmäistä kertaa jo yhdeksän jälkeen tuodakseen minulle paketteja. Huomautettakoon, että olin ilmoittanut etukäteen olevani tavoitettavissa klo 12.30 lähtien. Koska setä oli erittäin innokas, sain nokkakärryllisen laatikoita keittiööni (kärry ei mahtunut huoneen oviaukosta) ja ryhdyin purkamaan. Onnekseni suurin osa oli koottu jo valmiiksi niin, että minulle jäi vain osien yhteen kiinnittelyä ja lukuisten piuhojen selvittelyä. Saanko kysyä, miksi tietokoneen telakan mukana tulee kuusi virtajohtoa, joista yksi on se Suomessa käytettävä ja loput edustavat kaikkia maailman muita töpseleitä? Mihin minä ne kaikki säilön, etenkin kun tulostimen kanssa oli sama homma - faksipiuhoja oli vähän joka mantereelle...

Ainoan takapakin kohtasin näytön ja tietokoneen yhdistävän VHA-piuhan suhteen. Sitä ei nimittäin ollut. Sen sijaan oli toisenlainen piuha, joka kävi kyllä näyttöön, muttei tietokoneeseen. Soitin asiasta ja saan postitse oikean piuhan.

Iltapäivällä tuli toisen apuvälinetoimittajan edustaja tuomaan elektronisen suurennuslasin ja taulukameran. Ensimmäinen on loistopeli, postikortin kokoinen laite, jossa oma pieni kamera, jolla voi tutkailla asioita läheltä, muuttaa niiden kokoa ja kontrasteja. Testasin jo ruokakaupassa, laitteen still-toiminnolla sain kiinni sellaisetkin hintalaput hyllyjen reunoista, joihin en tavallisen suurennuslasin kanssa yllä. Kameran kanssa oli ohjelmisto-ongelmia, joista osa ratkesi. Nyt täytyy katsella viikko, pari ja jos homma ei ala skulata, firma ryhtyy järeämpiin toimiin.

Huomenna alkaa opiskelut. Tai no, viime viikolla alkoi jo kansainvälinen Safe and Sustainable Sanitation -verkkokurssi, josta olen suunnattoman innostunut! Kunhan arkeen löytyy rutiini ja rytmi, saan kaiken suoritettua ajallaan. Huomenna suuntaan aamulla kreikan luennolle, sieltä Uuden Testamentin luennolle, sitten huilaan hetken, minkä jälkeen lähden taistelemaan paikasta kehitysmaatutkimuksen luennolle. Aikamoinen maratonpäivä siis luvassa, vähän hirvittää kahden apuvälinelaukun kanssa kulkeminen, ehtiminen ja se, että vien härveleineni kaksi paikkaa luentosalista. Jo ennalta tiedän, että kreikan tunnit tulevat oelmaan tupaten täynnä, kehitysmaatutkimuksessa kaikki eivät mahdu edes istumaan ja eksegetiikassakin istunee lähes pari sataa opiskelijaa. Elämä tuntuu kiireiseltä, vaikka kiirettä olen päättänyt vältellä viimeiseen saakka.

Kirjeiden kirjoittaminen kutkuttaa, sekä kotimaassa ettäe tenkin ulkomaille menneille ystäville. T ja L, laittakaahan osoitteenne jonnekin levitykseen, niin voin ehkä lähettää joulukortin :)