Sillä lailla meidän isos-S totesi sunnuntai-iltana ja siitähän se sitten lähti, koko leirin jatkunut opejen ja isojen hokema. Toisena lienee ollut "tättädää", jolla saattoi todeta suunnilleen mitä tahansa.
Yhdessä iltaohjelmassa isos-A vihki isosystävänsä valkoisessa albassa ja stolan virkaa teki musta liinankaistale. Toimituksen lopuksi A totesi sulhaselle, että "voit nyt kärsiä morsianta", jota seurasi norsunkärsämeiningit.
Ainakin opeilla oli hauskaa.
Loppukokeen kirjo oli suuri, lapsia ahdisti ja meitä ahdisti, kun mm. yksi hälläväliäteini tuli purkamaan angstiaan sanoen, että "kai sä pappi nyt tiiät, että tässä on monta sataa euroa kyseessä!!!". Dollarinkuvat silmissä kiiluen tuntuu osa lapsista olevan leirillä. Onneksi on niitäkin, jotka haluavat kerhoa ohjaamaan ja jotka spontaanisti osaavat omin sanoin vastata loppukokeen "kuinka voi pelastua?"-kysymykseen, ettei ihminen voi omilla teoillaan pelastaa itseään, vaan Jumala pelastaa uskovan ihmisen armosta ja että ihminen pääsee kasteessa osaksi seurakuntaa ja Jeesuksen ylösnousemusta.
Tänään on ohjelmassa lehtien lukemista ja suklaata, huomenna konfirmaatio, ihmeellinen siirtyminen kahden rinkan, kirjalaukun ja muutaman muun kassin kanssa kotiin ja tiski- ja pyykkivuorten juurelle.
Leirillä tuli otettua kauniita kuvia merestä ja auringonlaskuista, etenkin sinä iltana, kun kökin melkein tunnin puskassa vahtaamassa salatupakoijia. Meitä "helli" 35 asteen helteet, yksi nuori lähti eilen kotiin sairastamaan lämpöhalvausta.
Notre Damen kellonsoittaja iski kahtena yönä - ensin 00.10 ja seuraavana yönä 01.30. Koko leiri heräsi siihen, että vellikello raikasi, mutta yövalvoja sai onneksi mopon rekisterinumeron ylös. Ilta-aikaankin mopoletkoja riitti, mutta koska teinit eivät aina hohda älynlahjoillaan, selvisi tämä mysteeri sitten siten, että - tättädää - olivat julistaneet tekosiaan Facebookissa ymmärtämättä, että ovat myös kesäteologin lisänneet kaverikseen. Pikainen nimien listaus siis ja pastori soitteli sujuvasti lapsukaisten iltaisista ja yöllisistä seikkailuista. Tättädää! Mopot lienee riesana etenkin niissä leirikeskuksissa, jotka sijaitsevat verrattain lähellä asuinalueita.
Merikuvia tullee huomenissa tai maanantaina. Tiistaina lähden S:n kanssa retkelle Hankoon ja Tammisaareen, keskiviikkona koittaa kaksivuotisen unelman täyttymys, Utö.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ripari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ripari. Näytä kaikki tekstit
lauantai 17. heinäkuuta 2010
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Ripari 2. Päivä 2.
Touhukas päivä.
Vaikka söin sinällään samoin kuin eilen, oli saldona 1000 kcal enemmän kuin eilen. Olen järkyttynyt :D Syytän lounaslasagnea ja päivällispitsaa. (ja jälkkärijäätelöä, mokkapalaa sekä suklaaanukasta) Kiloklubista lisää myöhemmin.
Testattiin tänään iltaohjelmana uudessa Ihan sama -riparikirjasarjan opekirjassa ollutta The Peliä. Se toimi loistavasti, laitan kuvasaldoa niinikään loppuleiristä.
Huomenna opetan vielä Jeesus Kristus & ylösnousemus -tunnin ja sitten viimeiset kolme päivää toimin vain valokuvaajana ja vedän lonkkaa laiturilla. Sellaista se on, tämä kesäteologin elämä ;)
Vaikka söin sinällään samoin kuin eilen, oli saldona 1000 kcal enemmän kuin eilen. Olen järkyttynyt :D Syytän lounaslasagnea ja päivällispitsaa. (ja jälkkärijäätelöä, mokkapalaa sekä suklaaanukasta) Kiloklubista lisää myöhemmin.
Testattiin tänään iltaohjelmana uudessa Ihan sama -riparikirjasarjan opekirjassa ollutta The Peliä. Se toimi loistavasti, laitan kuvasaldoa niinikään loppuleiristä.
Huomenna opetan vielä Jeesus Kristus & ylösnousemus -tunnin ja sitten viimeiset kolme päivää toimin vain valokuvaajana ja vedän lonkkaa laiturilla. Sellaista se on, tämä kesäteologin elämä ;)
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Ripari 2. Päivä 1.
Tänään tuli mukulat, 25 kullannuppua. 33% oppitunneistani on takana ja puuhasta jäi ihn hyvä mieli, hommat saatiin tehtyä ilman isosten apua ja oikein älykäitä ajatksia saatiinkin! Keskusteltiin luomiskertomuksesta ja tieteellisestä maailmankäsityksestä. Nuorten suusta kuulin mm. että "uskonto on auktoriteettiasemassa, kun taas tieteellinen maailmankuva perustuu havaintoihin ja tutkimukseen". Ja nää on siis 15v! Sitten keskusteltiin siitä, että Jumalalle meidän tuhannet ja miljoonat vuodet voi olla vain silmänräpäys ja että Raamattu ei ole bioogian oppikirja vaan pyrkii selittämään ihmiselle perimmäisiä asioita Jumalasta, ihmisestä ja Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Ainakin 4% leiriläisistäni osasi oppimispäiväkirjaan muotoilla suoraan sen pointtini, etteivät tiede ja uskonto ole vaihtoehtoja, vaan täydentävät toisiaan. Bueno!
Vaikka oppimispäiväkirja on yliopistolla ehdoton inhokkini, allekirjoitan sen ehdottoman hyödyllisyyden näin ripariolosuhteissa. Sen kautta näkee paitsi sen, millä tasolla teinit asioita päässään pyörittävät, myös sen, kuinka paljon on oikeasti ymmärretty. Oppimispäiväkirjassa on helppo kysyä asioita, jotka on jääneet epäselviksi ja kertoa huolia ja murheita, esim. vilkkaat ja huomion keskipisteenä olevat voivat tunnustaa koti-ikäväänsä tai kuten tänään, kertoa että "en tykännyt pinkistä puurosta". Mikä välttämätön tieto ripariopelle, vispipuuro on out!
Tässä seurakunnassa isoset on ihan erilaisia kuin missään muualla, missä asiaa tunnen. Täällä on muutenkin aktiivisesti seurakunnan toiminnassa lukuisia parikymppisiä, ihmiset tulevat jopa opiskelupaikkakunniltaan käymään osallistuakseen nuorteniltoihin ja ripareille. Niin ja työntekijöissä on ehdottoman paljon paluumuuttajia.
Olen liittynyt Kiloklubiin, josta enemmän jou toinen päivä, kun virtaa riittää enemmän, mutta näin aluksi kerrottakoon, että syömällä aamiaisen, lounaan jälkiruokineen, kahvit pullineen, päivällisen jälkiruokineen ja vielä iltapalan, voi syödä hyvin alle 1700 kcal ja saavuttaa keskinkertaisesti runsaskuituisia tuotteita, tarpeeksi kuituja ja tarpeeksi (yli 600g) vihanneksia. Uskomatonta.
Vaikka oppimispäiväkirja on yliopistolla ehdoton inhokkini, allekirjoitan sen ehdottoman hyödyllisyyden näin ripariolosuhteissa. Sen kautta näkee paitsi sen, millä tasolla teinit asioita päässään pyörittävät, myös sen, kuinka paljon on oikeasti ymmärretty. Oppimispäiväkirjassa on helppo kysyä asioita, jotka on jääneet epäselviksi ja kertoa huolia ja murheita, esim. vilkkaat ja huomion keskipisteenä olevat voivat tunnustaa koti-ikäväänsä tai kuten tänään, kertoa että "en tykännyt pinkistä puurosta". Mikä välttämätön tieto ripariopelle, vispipuuro on out!
Tässä seurakunnassa isoset on ihan erilaisia kuin missään muualla, missä asiaa tunnen. Täällä on muutenkin aktiivisesti seurakunnan toiminnassa lukuisia parikymppisiä, ihmiset tulevat jopa opiskelupaikkakunniltaan käymään osallistuakseen nuorteniltoihin ja ripareille. Niin ja työntekijöissä on ehdottoman paljon paluumuuttajia.
Olen liittynyt Kiloklubiin, josta enemmän jou toinen päivä, kun virtaa riittää enemmän, mutta näin aluksi kerrottakoon, että syömällä aamiaisen, lounaan jälkiruokineen, kahvit pullineen, päivällisen jälkiruokineen ja vielä iltapalan, voi syödä hyvin alle 1700 kcal ja saavuttaa keskinkertaisesti runsaskuituisia tuotteita, tarpeeksi kuituja ja tarpeeksi (yli 600g) vihanneksia. Uskomatonta.
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Leiri 1. Viimeinen ilta.
Leiriläiset uuvuksissa -> kierroksia biljoona -> melutaso tsiljoona -> paikallaan istuminen mahdotonta
Isot uuvuksissa -> vinkunaa ja väninää
Opet uuvuksissa -> millimetripinna -> ärjyntää, karjuntaa ja kurinpalautusta
Oli meillä loppukokeetkin. Suullinen koe, johon osallistuivat pienryhmittäin. Kysymyksiä 13, jokainen valitsi vuorollaan, mihin vastata ja muut sitten täydensivät vastauksia edelleen. Toimi mielestäni hyvin.
Isot uuvuksissa -> vinkunaa ja väninää
Opet uuvuksissa -> millimetripinna -> ärjyntää, karjuntaa ja kurinpalautusta
Oli meillä loppukokeetkin. Suullinen koe, johon osallistuivat pienryhmittäin. Kysymyksiä 13, jokainen valitsi vuorollaan, mihin vastata ja muut sitten täydensivät vastauksia edelleen. Toimi mielestäni hyvin.
torstai 10. kesäkuuta 2010
Ripari 1. Päivä 4. Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää!
Meidän leirillä...
... on tänään törsätty rahaa. 500 euroa ja kioskirahat siihen päälle.
... isoset ovat ajautuneet hysteeriseen tilaan.
... on opiskeltu sormivärien ja spektaakkelin keinoin.
****
Pelastushistoria käsiteltiin spektaakkelin keinoin. Kukin pienryhmä sai yhden L:n hoidettavakseen Luomisesta, Lankeemuksesta, Lupauksesta, Laista, Lunastuksesta, Lähetyksestä ja Lopusta.
Nuorisotyöntekijä profetoi eilen iltapalapöydässä, että jokaisella leirillä tulee se vaihe, kun pojat puetaan tytöiksi No, Luomisryhmä korkkasi Pelastushistoria-spektaakkelin pukemalla ryhmästään yhden pojan prinsessaksi (violetin minimekon kanssa valkoiset tennissukat, kuuminta muotia!) oikein tisseineen päivineen. Juontaja luki luomiskertomusta omin sanoin ja prinsessan tehtävä oli helistää tamburiinia ja jokaisen luodun lajin kohdalla todeta, että "Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää!".
****
Kaksi leiriläistä kipitti eteisessä kohti ulko-ovea ja toinen puhisi harmista:
"Mä en ikin tuu oppiin kaikkii noit kirouksii! Eiku rukouksii!" (rukous=ulkoläksy)
Pieni freudilainen lipsahdus :D
****
Tässä seurakunnassa jokaiselle rippikouluryhmälle on varattu 500 euroa, jonka he saavat käyttää Kirkon Ulkomaanavun toisenlaisiin lahjoihin. Meillä se oli koko illan iltaohjelma.
Aluksi listattiin nuorten rippilahjatoiveita:
- mopo/vespa/skootteri 2000-3000e
- mopoauto n. 10000e
- koruja 100+e
- rahaa
- ulkomaanmatka 500-1000e
- iPod n. 150e
- kamera 150-800e
- iPhone 650e
(pukkaako hiki? mulla ainakin!)
Sitten vähän laulettiin ja sen jälkeen kuultiin Kirkon Ulkomaanavun Toivon vaellus -rastiradan Haiti-rastin tarina. Sen jälkeen pienryhmät saivat tietolapun, joka käsitteli velkaa, kauppaa tai ilmastoa/ympäristöä ja Haitin ongelmia ja saivat keksiä ratkaisuehdotuksia. Mitäs sanotte, kun ratkaisuiksi ehdotettiin:
* rakennetaan kestävämpiä taloja, jotta ne eivät kärsi tulvista
* ehkäistään eroosiota, istutetaan mm. puita (nopeakasvuinen eukalyptus tai hedelmäpuut, joista saa myös ruokaa)
* annetaan kaikille maille oikeus tukea omaa ruokatuotantoa ja verottaa ulkomaista tuontia
* rajoitetaan vapaakauppaa
* peritään diktaattoreilta rahat ja omaisuus, esim. lentokoneet ja palatsit, takaisin
* annetaan kehitysmaiden velat anteeksi
* tuetaan hyvää hallintoa ja tasavaltoja sekä demokratiaa
* lainataan vain luotettavllle tahoille
Mitäpä osaisitte lisätä? Minä en äkkiseltään paljoakaan.
Kerroin myös Changemakerista ja jaoin esitteitä.
Sitten jaettiin pienryhmille 83e rahaa ja Toisenlaisen lahjan kuvasto. Saivat sitten valita, liittoutua toisten ryhmien kanssa ja ostaa mitä ikinä halusivat. Nuoret ostivat:
- vesipumpun
- ammatin kehitysmaan naiselle
- henkilöllisyystodistuksen
- ainakin 18 kanaa
- 5 sikaa
- kolme koulupukua
- kolme kuokkaa ja siemenpakettia
- kasvimaan
- varmasti vielä jotain, jonka unohdin
Sitten verrattiin, että miten paljon meidän ostoksilla saa muualla aikaan. Ei syyllistystarkoituksessa vaan siinä tarkoituksessa, että joskus on hyvä ajatella, että voisinko kuluttaa täällä toisin ja auttaa ihmisiä toisaalla.
****
Illan isospalaverissa oli hysteerinen hihitysmeininki. Kun siitä ei kertakaikkiaan meinannut tulla loppua, tuumasi yksi isonen, että:
"No mun on ihan pakko tunnustaa mikä on niin hauskaa!"
"No?!?"
"No kun me oltiin isosten kaa tuol kalliolla (vain isosille tarkoitettu paikka, leiriläiset ei saa mennä) ja sit tuli iso aalto ja me huuhtouduttiin sinne kainaloita myöten ja sit ei uskallettua kertoo kun aateltiin et opet luulis et oltiin käyty uimassa vaikka ilman valvojaa ei saa ja mentiin sit meidän huoneeseen ja jätettiin märät vaatteet sinne ja meidän lattialle tuli lätäkkö ja yksi pikkunen meni siitä ohi ja kysy et "no hyi onks teidän lattialle k***ut joku?!" ja hihihihihiii!"
No, sitten mekin naurettiin hysteerisesti vielä viisi minuuttia, jonka jälkeen nuorisotyöntekijä kertoi, että joskus oli isoset laskeneet samaa kalliota pesuvadeilla mereen ja se oli ollut tosi hienoa siihen asti, kun siivooja aamulla löysi entiset pesuvadit...
Ja sitten hihiteltiin hysteerisesti vielä toinen viisi minuutta.
****
Täällä ei ole ryhmätunteja. Meni kolme päivää, ennen kuin tajusin, miksi päivät mielestäni tuntuu niin löysiltä. Täällä on koettu, ettei ne päiviin mahdu, mun mielestä ne useimpiin päiviin sopisi hyvin, mutta eivät kaikkiin.
Missä se sitten näkyy? Isoset voi ja jaksaa paljon paremmin.
Tänään pidettiin elämän arvot -ryhmätunti kehitysvammaleirin kanssa yhdessä ja iltapalaverissa osa isoista oli aika suruissaan, "kun mun ryhmässä ei kaikkia saanu puhumaan" ja "oon ihan huono iso". Tuntui paljon tutummalta - näihin isosten fiiliksiin olen tottunut.
Puolensa ja puolensa ryhmätunneissa, mutta täällä olen saanut pitää isosia paljon oppitunneilla mukana, mikä on vilkkaan ryhmän kanssa aivan ehdoton bonus.
****
Äsken iltahartauteen mennessä törmäsin oikeaan köyhän miehen tositeeveeseen. Täällä on käytävä, jossa väki pitää torikokousta yleensä pitkillä penkeilä istuen. Nyt oli 25 takapuolta kuitenkin pystyssä ja kaikilla nenät ikkunan alalaidassa - kuistilla kun on pyyhkeitä kuivamassa niin, että ne peittävät näkymän. Puheenaiheita oli kaksi:
"No heeeei, kohta ne varmaan pussaa!" (meillä on yksi leiripari, olivat kolmen minuutin iltakävelyllään ennen hartautta)
"Hei, mitä luulet, kenenkähän bikinit noi oikeen on?!" (ei kaivanne selitystä?)
****
Huomenna on viimeinen ilta, lauantaina viimeinen päivä ja sunnuntaina ensimmäinen konfirmaatio ja kesän ensimmäinen saarna.
... on tänään törsätty rahaa. 500 euroa ja kioskirahat siihen päälle.
... isoset ovat ajautuneet hysteeriseen tilaan.
... on opiskeltu sormivärien ja spektaakkelin keinoin.
****
Pelastushistoria käsiteltiin spektaakkelin keinoin. Kukin pienryhmä sai yhden L:n hoidettavakseen Luomisesta, Lankeemuksesta, Lupauksesta, Laista, Lunastuksesta, Lähetyksestä ja Lopusta.
Nuorisotyöntekijä profetoi eilen iltapalapöydässä, että jokaisella leirillä tulee se vaihe, kun pojat puetaan tytöiksi No, Luomisryhmä korkkasi Pelastushistoria-spektaakkelin pukemalla ryhmästään yhden pojan prinsessaksi (violetin minimekon kanssa valkoiset tennissukat, kuuminta muotia!) oikein tisseineen päivineen. Juontaja luki luomiskertomusta omin sanoin ja prinsessan tehtävä oli helistää tamburiinia ja jokaisen luodun lajin kohdalla todeta, että "Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää!".
****
Kaksi leiriläistä kipitti eteisessä kohti ulko-ovea ja toinen puhisi harmista:
"Mä en ikin tuu oppiin kaikkii noit kirouksii! Eiku rukouksii!" (rukous=ulkoläksy)
Pieni freudilainen lipsahdus :D
****
Tässä seurakunnassa jokaiselle rippikouluryhmälle on varattu 500 euroa, jonka he saavat käyttää Kirkon Ulkomaanavun toisenlaisiin lahjoihin. Meillä se oli koko illan iltaohjelma.
Aluksi listattiin nuorten rippilahjatoiveita:
- mopo/vespa/skootteri 2000-3000e
- mopoauto n. 10000e
- koruja 100+e
- rahaa
- ulkomaanmatka 500-1000e
- iPod n. 150e
- kamera 150-800e
- iPhone 650e
(pukkaako hiki? mulla ainakin!)
Sitten vähän laulettiin ja sen jälkeen kuultiin Kirkon Ulkomaanavun Toivon vaellus -rastiradan Haiti-rastin tarina. Sen jälkeen pienryhmät saivat tietolapun, joka käsitteli velkaa, kauppaa tai ilmastoa/ympäristöä ja Haitin ongelmia ja saivat keksiä ratkaisuehdotuksia. Mitäs sanotte, kun ratkaisuiksi ehdotettiin:
* rakennetaan kestävämpiä taloja, jotta ne eivät kärsi tulvista
* ehkäistään eroosiota, istutetaan mm. puita (nopeakasvuinen eukalyptus tai hedelmäpuut, joista saa myös ruokaa)
* annetaan kaikille maille oikeus tukea omaa ruokatuotantoa ja verottaa ulkomaista tuontia
* rajoitetaan vapaakauppaa
* peritään diktaattoreilta rahat ja omaisuus, esim. lentokoneet ja palatsit, takaisin
* annetaan kehitysmaiden velat anteeksi
* tuetaan hyvää hallintoa ja tasavaltoja sekä demokratiaa
* lainataan vain luotettavllle tahoille
Mitäpä osaisitte lisätä? Minä en äkkiseltään paljoakaan.
Kerroin myös Changemakerista ja jaoin esitteitä.
Sitten jaettiin pienryhmille 83e rahaa ja Toisenlaisen lahjan kuvasto. Saivat sitten valita, liittoutua toisten ryhmien kanssa ja ostaa mitä ikinä halusivat. Nuoret ostivat:
- vesipumpun
- ammatin kehitysmaan naiselle
- henkilöllisyystodistuksen
- ainakin 18 kanaa
- 5 sikaa
- kolme koulupukua
- kolme kuokkaa ja siemenpakettia
- kasvimaan
- varmasti vielä jotain, jonka unohdin
Sitten verrattiin, että miten paljon meidän ostoksilla saa muualla aikaan. Ei syyllistystarkoituksessa vaan siinä tarkoituksessa, että joskus on hyvä ajatella, että voisinko kuluttaa täällä toisin ja auttaa ihmisiä toisaalla.
****
Illan isospalaverissa oli hysteerinen hihitysmeininki. Kun siitä ei kertakaikkiaan meinannut tulla loppua, tuumasi yksi isonen, että:
"No mun on ihan pakko tunnustaa mikä on niin hauskaa!"
"No?!?"
"No kun me oltiin isosten kaa tuol kalliolla (vain isosille tarkoitettu paikka, leiriläiset ei saa mennä) ja sit tuli iso aalto ja me huuhtouduttiin sinne kainaloita myöten ja sit ei uskallettua kertoo kun aateltiin et opet luulis et oltiin käyty uimassa vaikka ilman valvojaa ei saa ja mentiin sit meidän huoneeseen ja jätettiin märät vaatteet sinne ja meidän lattialle tuli lätäkkö ja yksi pikkunen meni siitä ohi ja kysy et "no hyi onks teidän lattialle k***ut joku?!" ja hihihihihiii!"
No, sitten mekin naurettiin hysteerisesti vielä viisi minuuttia, jonka jälkeen nuorisotyöntekijä kertoi, että joskus oli isoset laskeneet samaa kalliota pesuvadeilla mereen ja se oli ollut tosi hienoa siihen asti, kun siivooja aamulla löysi entiset pesuvadit...
Ja sitten hihiteltiin hysteerisesti vielä toinen viisi minuutta.
****
Täällä ei ole ryhmätunteja. Meni kolme päivää, ennen kuin tajusin, miksi päivät mielestäni tuntuu niin löysiltä. Täällä on koettu, ettei ne päiviin mahdu, mun mielestä ne useimpiin päiviin sopisi hyvin, mutta eivät kaikkiin.
Missä se sitten näkyy? Isoset voi ja jaksaa paljon paremmin.
Tänään pidettiin elämän arvot -ryhmätunti kehitysvammaleirin kanssa yhdessä ja iltapalaverissa osa isoista oli aika suruissaan, "kun mun ryhmässä ei kaikkia saanu puhumaan" ja "oon ihan huono iso". Tuntui paljon tutummalta - näihin isosten fiiliksiin olen tottunut.
Puolensa ja puolensa ryhmätunneissa, mutta täällä olen saanut pitää isosia paljon oppitunneilla mukana, mikä on vilkkaan ryhmän kanssa aivan ehdoton bonus.
****
Äsken iltahartauteen mennessä törmäsin oikeaan köyhän miehen tositeeveeseen. Täällä on käytävä, jossa väki pitää torikokousta yleensä pitkillä penkeilä istuen. Nyt oli 25 takapuolta kuitenkin pystyssä ja kaikilla nenät ikkunan alalaidassa - kuistilla kun on pyyhkeitä kuivamassa niin, että ne peittävät näkymän. Puheenaiheita oli kaksi:
"No heeeei, kohta ne varmaan pussaa!" (meillä on yksi leiripari, olivat kolmen minuutin iltakävelyllään ennen hartautta)
"Hei, mitä luulet, kenenkähän bikinit noi oikeen on?!" (ei kaivanne selitystä?)
****
Huomenna on viimeinen ilta, lauantaina viimeinen päivä ja sunnuntaina ensimmäinen konfirmaatio ja kesän ensimmäinen saarna.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Leiri 1. Päivä 2.
Meidän leirillä...
... on hoidettu koti-ikävää.
... nähty poikaset kirmaamassa 6-asteiseen meriveteen sukkasellaan.
... lojuttu muutamia tunteja riippumatossa.
... laulettu elämäni ensimmäinen liturgia jumalanpalveluksessa. Note to self: kyllä se laulu sujuu, mutta voisit valmistella etukäteen ne puheosuudetkin...
... vietetty opetusvapaata päivää.
... todettu, että haastavia nuoria ovatkin aivan muut kuin ne, joiden ensin arvelimme olevan haastavia.
... laulettu lisää virsiä ja suoritettu ulkoläksyjä, eli "rukouksia", kuten meidän teinit niitä kutsuu.
***
Iltaohjelmassa oli tietovisa:
"Mikä on Raamatun punainen lanka?"
"JEESUS!"
"Missä Raamatun kirjassa puhutaan lemmenmarjoista?"
"No Raamatussa!"
***
Työntekijöiden kesken tänään on kuunneltu ja laulettu reggaeta, joka on erityisesti pastorin suosikki. Herra on mun moottori ja silleen.
Raamatullisuus valtaa alaa. Vai mitä sanotte, jos konfirmoisimme ne, jotka selviävät loppukokeenaan lahden pohjukan ylittämisestä vetten päällä kävellen? Eilen iltapalaksi oli tarkoitus tarjota viisi leipää ja kaksi kalaa, mutta emännät leipoivat sämpylöitä vähän enemmän, kun tytöt eivät saaneetkaan ongella saalista.
Ruokaa on riittävästi. Lounaalla oli kalaa (jo toisen kerran tällä leirillä) ja päivälliseksi pastaa ja porkkanasuikaleita. Emäntä epäili iltapalalla ääneen, että meillä tulee nälkä ennen aamua. Ei tule, voin vakuuttaa.
Tänään oli lähestulkoon vapaapäivä, minkä vuoksi on vähän vähemmän kerrottavaakin. Ai niin, ensimmäinen leiripari on muodostunut!
... on hoidettu koti-ikävää.
... nähty poikaset kirmaamassa 6-asteiseen meriveteen sukkasellaan.
... lojuttu muutamia tunteja riippumatossa.
... laulettu elämäni ensimmäinen liturgia jumalanpalveluksessa. Note to self: kyllä se laulu sujuu, mutta voisit valmistella etukäteen ne puheosuudetkin...
... vietetty opetusvapaata päivää.
... todettu, että haastavia nuoria ovatkin aivan muut kuin ne, joiden ensin arvelimme olevan haastavia.
... laulettu lisää virsiä ja suoritettu ulkoläksyjä, eli "rukouksia", kuten meidän teinit niitä kutsuu.
***
Iltaohjelmassa oli tietovisa:
"Mikä on Raamatun punainen lanka?"
"JEESUS!"
"Missä Raamatun kirjassa puhutaan lemmenmarjoista?"
"No Raamatussa!"
***
Työntekijöiden kesken tänään on kuunneltu ja laulettu reggaeta, joka on erityisesti pastorin suosikki. Herra on mun moottori ja silleen.
Raamatullisuus valtaa alaa. Vai mitä sanotte, jos konfirmoisimme ne, jotka selviävät loppukokeenaan lahden pohjukan ylittämisestä vetten päällä kävellen? Eilen iltapalaksi oli tarkoitus tarjota viisi leipää ja kaksi kalaa, mutta emännät leipoivat sämpylöitä vähän enemmän, kun tytöt eivät saaneetkaan ongella saalista.
Ruokaa on riittävästi. Lounaalla oli kalaa (jo toisen kerran tällä leirillä) ja päivälliseksi pastaa ja porkkanasuikaleita. Emäntä epäili iltapalalla ääneen, että meillä tulee nälkä ennen aamua. Ei tule, voin vakuuttaa.
Tänään oli lähestulkoon vapaapäivä, minkä vuoksi on vähän vähemmän kerrottavaakin. Ai niin, ensimmäinen leiripari on muodostunut!
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Leiri 1. Päivä 1. Virsileiri!
Meidän leirillä...
... on energiaa niin, että tupa pullistelee.
... Nuoren Seurakunnan Veisukirja on ihan lällärikamaa, jos meidän teinejä on uskominen.
... elämä pitenee vuositolkulla aina, kun nuorten kansa hengaa.
***
Tänään kuultua:
#1
"No miten teidän perheessä toimitaan, jotta tämä ensimmäisen Mooseksen kirjan ohje viljelystä ja varjelusta toteutuisi?"
"No ainaskii meil syödään muroja joka aamu!"
(aina teinin ajatusta ei ole ihan helppo seurata... viljellä -> vilja -> murot?)
#2
"Guten Tag, hyvää päivää!" sanoi yövalvoja esittäytyessään iltaohjelman jälkeen.
"HYI saksaa!" sanoi teinityttö inhoa äänessään.
"No hei toi oli kyllä ruotsii!", valisti naapuri ystävätärtään.
(ruotsi, saksa, mitä näitä nyt onkaan...)
#3
"Mun nimi on X, oon täällä siis yövalvojana", jatkoi yövalvoja.
"Niin siis sääks viet sit mein kännykät?", kysyi teini kunnioitusta äänessään.
#4
25 minuuttia musiikkitunnista on kulunut punaista Nuoren Seurakunnan Veisukirjaa lauleskellen:
"Hei eiks voitas vaihtaa kirjaa?!", vinkuivat teinit.
"No meillä ei kyllä ole muuta kuin nämä NSV:t", pahoitteli musaope.
"Nii mut virsikirjat, laulettas siitä kun on niin paljon kivoja virsiä!"
(pyyntö tuli täysin vakavalla naamalla, joten as you wish, ensi tunnilla sitten virsiä)
#5
Bändikämpälle oli roudattu ne surullisen kuuluisat punaiset NSV:t, mutta teinit tuumasivat soittamaan tullessan, että:
"Ei me hei mistään tällasist lauleta, eiks oo virsikirjoi?!"
(virsikirjat noudettiin ja reilu puoli tuntia oli sitten veisattu säestyksellä ja ilman)
***
Leirikeskuksen hirsiseinät eivät pidä ääntä lainkaan ja majoitushuoneet ovat yksin nukkuessa aika viileitä. Valaistus on vähän epä-esteetön, mutta bonusta saa siitä, että leirikeskus on niemennokassa, ikkunastani näkyy meri ja auringonlasku.
Täällä on ruokalassa seka- ja biojäte ja majoitustiloissa seka- ja biojäte, pienmetallin ja lasin keräyspisteet. Mieletöntä! Edistyksellistä!
Miinusta uskallan ehkä antaa ruotsalaisesta maidosta, ei-reilusta teestä (ja varmaan myös kahvista) sekä siitä, että levitteet on irtonappeina.
Soijaton, pähkinätön kasvisruoka on toistaiseksi ollut lihamakaronilaatikkoa, jossa liha oli korvattu pavuilla ja hernemaissipaprikalla sekä nakkikeittoa ilman nakkeja. Eilen sain kalapuikkoja, kun toiset söivät leikkeitä. Parempaa kuin viime vuonna, mutta seuraavalle leirille saatan ottaa mukaani jotain proteiinisantsia.
Jälkiruokaa on sekä lounaan että päivällisen jälkeen ja kahvin kanssa tietysti omat herkkunsa. Ylpeänä voin kuitenkin todeta, että olen syönyt pienehköjä annoksia enkä ole santsannut! Paitsi no, iltapalalla otin yhden sämpylän lisää, kun ne oli niin hyviä.
... on energiaa niin, että tupa pullistelee.
... Nuoren Seurakunnan Veisukirja on ihan lällärikamaa, jos meidän teinejä on uskominen.
... elämä pitenee vuositolkulla aina, kun nuorten kansa hengaa.
***
Tänään kuultua:
#1
"No miten teidän perheessä toimitaan, jotta tämä ensimmäisen Mooseksen kirjan ohje viljelystä ja varjelusta toteutuisi?"
"No ainaskii meil syödään muroja joka aamu!"
(aina teinin ajatusta ei ole ihan helppo seurata... viljellä -> vilja -> murot?)
#2
"Guten Tag, hyvää päivää!" sanoi yövalvoja esittäytyessään iltaohjelman jälkeen.
"HYI saksaa!" sanoi teinityttö inhoa äänessään.
"No hei toi oli kyllä ruotsii!", valisti naapuri ystävätärtään.
(ruotsi, saksa, mitä näitä nyt onkaan...)
#3
"Mun nimi on X, oon täällä siis yövalvojana", jatkoi yövalvoja.
"Niin siis sääks viet sit mein kännykät?", kysyi teini kunnioitusta äänessään.
#4
25 minuuttia musiikkitunnista on kulunut punaista Nuoren Seurakunnan Veisukirjaa lauleskellen:
"Hei eiks voitas vaihtaa kirjaa?!", vinkuivat teinit.
"No meillä ei kyllä ole muuta kuin nämä NSV:t", pahoitteli musaope.
"Nii mut virsikirjat, laulettas siitä kun on niin paljon kivoja virsiä!"
(pyyntö tuli täysin vakavalla naamalla, joten as you wish, ensi tunnilla sitten virsiä)
#5
Bändikämpälle oli roudattu ne surullisen kuuluisat punaiset NSV:t, mutta teinit tuumasivat soittamaan tullessan, että:
"Ei me hei mistään tällasist lauleta, eiks oo virsikirjoi?!"
(virsikirjat noudettiin ja reilu puoli tuntia oli sitten veisattu säestyksellä ja ilman)
***
Leirikeskuksen hirsiseinät eivät pidä ääntä lainkaan ja majoitushuoneet ovat yksin nukkuessa aika viileitä. Valaistus on vähän epä-esteetön, mutta bonusta saa siitä, että leirikeskus on niemennokassa, ikkunastani näkyy meri ja auringonlasku.
Täällä on ruokalassa seka- ja biojäte ja majoitustiloissa seka- ja biojäte, pienmetallin ja lasin keräyspisteet. Mieletöntä! Edistyksellistä!
Miinusta uskallan ehkä antaa ruotsalaisesta maidosta, ei-reilusta teestä (ja varmaan myös kahvista) sekä siitä, että levitteet on irtonappeina.
Soijaton, pähkinätön kasvisruoka on toistaiseksi ollut lihamakaronilaatikkoa, jossa liha oli korvattu pavuilla ja hernemaissipaprikalla sekä nakkikeittoa ilman nakkeja. Eilen sain kalapuikkoja, kun toiset söivät leikkeitä. Parempaa kuin viime vuonna, mutta seuraavalle leirille saatan ottaa mukaani jotain proteiinisantsia.
Jälkiruokaa on sekä lounaan että päivällisen jälkeen ja kahvin kanssa tietysti omat herkkunsa. Ylpeänä voin kuitenkin todeta, että olen syönyt pienehköjä annoksia enkä ole santsannut! Paitsi no, iltapalalla otin yhden sämpylän lisää, kun ne oli niin hyviä.
Ripari 1. Valmistelupäivä.
Isojen ja opettajien kanssa tultiin leirille tänään, käytiin paikat ja säännöt läpi ja valmisteltiin asioita. Paikka on kaunis, ikkunastani näkyy meri ja komeita rantakallioita on joka puolella. Veden lämpötila on +6.
Leirin pastori on vasta vihitty virkaansa, etenkin kun vertaa edelliskesän konkaripappeihin. Monenlaiset tuoreen papin tunnot ovat vielä niin pinnassa, että jo yhden päivän aikana olen saanut paljon ajateltavaa. On hyvä kuulla joltakulta, kenellä on vielä tuoreessa muistissa, että millaisia oppeja teologisesta etenkin kannattaa seurakuntatyötä varten haalia.
Leirikeskus on kahden leirin mentävä - täällä on samaan aikaan kehitysvammaisten aikuisten leiri, jonka kanssa tehdään jonkinlaista yhteistyötä.
Joka suhteessa pelisäännöt on selkeitä ja napakoita ja asiat on ajateltu loppuun saakka. Kansainvälisestä leiritoiminasta tutut käytännöt ovat rantautuneet tännekin esim. sen suhteen, ettei nuorten kanssa asioita selvitetä kahden kesken vaan paikalla on aina toinenkin aikuinen. Nolausleikkien ja vapaaehtoisleikkien suhteen on nollatoleranssi, mikä kevensi mieltäni suuresti.
Riippumatolle en löytänyt vielä täydellistä sijoituspaikkaa, mutta jatkan etsintöjä huomenissa. Vaatimuksena on merinäköala ja hieman syrjäisempi sijainti ;)
Tämän yön ohjelmassa on vielä ainakin huomisen Luoja/luomakunta-oppitunnin viimeistely. On luvattu hyvää säätä, joten haluan viedä nuoret ulos ihastelemaan luontoa ja Luojan luomistyötä, mutta toisaalta tiedän, että ulkona tilannetta on vaikeampi hallita eikä ääni esim. merenrantakallioilla kanna juuri minnekään. Ylihuomenna vastaan leiripalveluksesta, aiheena on joulu, joten täytyy vähän perehtyä myös kirkkokäsikirjaan.
Odotan kovasti leiriläisiä!
Leirin pastori on vasta vihitty virkaansa, etenkin kun vertaa edelliskesän konkaripappeihin. Monenlaiset tuoreen papin tunnot ovat vielä niin pinnassa, että jo yhden päivän aikana olen saanut paljon ajateltavaa. On hyvä kuulla joltakulta, kenellä on vielä tuoreessa muistissa, että millaisia oppeja teologisesta etenkin kannattaa seurakuntatyötä varten haalia.
Leirikeskus on kahden leirin mentävä - täällä on samaan aikaan kehitysvammaisten aikuisten leiri, jonka kanssa tehdään jonkinlaista yhteistyötä.
Joka suhteessa pelisäännöt on selkeitä ja napakoita ja asiat on ajateltu loppuun saakka. Kansainvälisestä leiritoiminasta tutut käytännöt ovat rantautuneet tännekin esim. sen suhteen, ettei nuorten kanssa asioita selvitetä kahden kesken vaan paikalla on aina toinenkin aikuinen. Nolausleikkien ja vapaaehtoisleikkien suhteen on nollatoleranssi, mikä kevensi mieltäni suuresti.
Riippumatolle en löytänyt vielä täydellistä sijoituspaikkaa, mutta jatkan etsintöjä huomenissa. Vaatimuksena on merinäköala ja hieman syrjäisempi sijainti ;)
Tämän yön ohjelmassa on vielä ainakin huomisen Luoja/luomakunta-oppitunnin viimeistely. On luvattu hyvää säätä, joten haluan viedä nuoret ulos ihastelemaan luontoa ja Luojan luomistyötä, mutta toisaalta tiedän, että ulkona tilannetta on vaikeampi hallita eikä ääni esim. merenrantakallioilla kanna juuri minnekään. Ylihuomenna vastaan leiripalveluksesta, aiheena on joulu, joten täytyy vähän perehtyä myös kirkkokäsikirjaan.
Odotan kovasti leiriläisiä!
maanantai 10. elokuuta 2009
Ripari 4. Konfis.
Eilen konfirmoitiin 48:sta riparilaisesta 46.
Messu oli tukalan hikinen, kirkossa veitsellä leikattava ilma. Ulkona 30 asteen helle, meillä villaiset albat. Tunsin hikinorojen valuvan pitkin kroppaa, yök. Onnea vain alban seuraavalle käyttäjälle...
Kanttorikin oli lähestulkoon kartalla. Ainoastaan yhden aamenen unohti soittaa, jolloin pappi hetken odoteltuaan sanoi sen ääneen, jolloin kanttori muistikin että se pitää soittaa ja tajusi jo aloitettuaan että pappi sen aamenen jo sanoi ja lopetti soittonsa lyhyeen, jolloin pappi tuumasi, että no soita vaan se aamen, mutta kanttoripa ei soittanutkaan ja 700-800 kirkossa olijaa nauratti. :)
Olen kyllä tiennyt, ettei ihmisillä ole kovin selvää tajua siitä, miten kirkossa ollaan ja eletään. Bilemekon tyylisiä lyhyitä ja olkapäistä avoimia luomuksia olen nähnyt lukuisia kertoja, mutta eilen näin ensimmäistä kertaa sen, kun keski-ikäinen setä järjestelmäkameroineen tahtoo kkuvata perheensä ehtoollisella ja painelee alttarikaiteen sisäpuolelle ottamaan valokuvaa. Voi pälleistä pällein, kuinka tyhmä voi ihminen olla!
Nukuin hyvät 9,5h yöunet, vaikka jouduinkin heräämään jo 6.30 ehtiäkseni äidin kyytiin ja mummolaan.
Mummin kanssa etsittiin liinavaatekaapista sopiva liina perjantaiseen kodinsiunaukseen. Päädyin lopulta pellavaiseen damastipyyheliinaan, joka on ollut käyttämätömänä kaapissa kymmeniä vuosia. Isäni ja setieni kastejuhlassa käytettyä liinaakin mummi tarjosi, mutten uskaltanut ottaa. Jälleen kerran rakastuin niihin pedantisti järjestettyihin, kauniisiin pyyhkeisiin, pöytäliinoihin, lakanoihin ja käsitöihin, joita tuo mummin "sekamelska, joutais heittää pois kaikki tyynni" sisältää. Esitin vienoja joululahjatoivieta, kun roskiksen ja kierrätyksen uhka näytti taas häälyvän useamman liinavaatteen yllä. Miten kauniita asioita ennen onkaan valmistettu!
Tänään ohjelmassa vielä ristiretki Vilaan ja vanhan tavaran kauppaan sekä iskän luo, huomenna paluu Helsinkiin. Jälleen on henkilöauton perä ja kaadetut takapenkit täynnä laukkuja, kasseja, tavaraa ja nyssäköitä. Mistä kummasta sitä tavaraa tuleekaan tuollaisia määriä?!
Messu oli tukalan hikinen, kirkossa veitsellä leikattava ilma. Ulkona 30 asteen helle, meillä villaiset albat. Tunsin hikinorojen valuvan pitkin kroppaa, yök. Onnea vain alban seuraavalle käyttäjälle...
Kanttorikin oli lähestulkoon kartalla. Ainoastaan yhden aamenen unohti soittaa, jolloin pappi hetken odoteltuaan sanoi sen ääneen, jolloin kanttori muistikin että se pitää soittaa ja tajusi jo aloitettuaan että pappi sen aamenen jo sanoi ja lopetti soittonsa lyhyeen, jolloin pappi tuumasi, että no soita vaan se aamen, mutta kanttoripa ei soittanutkaan ja 700-800 kirkossa olijaa nauratti. :)
Olen kyllä tiennyt, ettei ihmisillä ole kovin selvää tajua siitä, miten kirkossa ollaan ja eletään. Bilemekon tyylisiä lyhyitä ja olkapäistä avoimia luomuksia olen nähnyt lukuisia kertoja, mutta eilen näin ensimmäistä kertaa sen, kun keski-ikäinen setä järjestelmäkameroineen tahtoo kkuvata perheensä ehtoollisella ja painelee alttarikaiteen sisäpuolelle ottamaan valokuvaa. Voi pälleistä pällein, kuinka tyhmä voi ihminen olla!
Nukuin hyvät 9,5h yöunet, vaikka jouduinkin heräämään jo 6.30 ehtiäkseni äidin kyytiin ja mummolaan.
Mummin kanssa etsittiin liinavaatekaapista sopiva liina perjantaiseen kodinsiunaukseen. Päädyin lopulta pellavaiseen damastipyyheliinaan, joka on ollut käyttämätömänä kaapissa kymmeniä vuosia. Isäni ja setieni kastejuhlassa käytettyä liinaakin mummi tarjosi, mutten uskaltanut ottaa. Jälleen kerran rakastuin niihin pedantisti järjestettyihin, kauniisiin pyyhkeisiin, pöytäliinoihin, lakanoihin ja käsitöihin, joita tuo mummin "sekamelska, joutais heittää pois kaikki tyynni" sisältää. Esitin vienoja joululahjatoivieta, kun roskiksen ja kierrätyksen uhka näytti taas häälyvän useamman liinavaatteen yllä. Miten kauniita asioita ennen onkaan valmistettu!
Tänään ohjelmassa vielä ristiretki Vilaan ja vanhan tavaran kauppaan sekä iskän luo, huomenna paluu Helsinkiin. Jälleen on henkilöauton perä ja kaadetut takapenkit täynnä laukkuja, kasseja, tavaraa ja nyssäköitä. Mistä kummasta sitä tavaraa tuleekaan tuollaisia määriä?!
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 10.
Viimeinen ilta.
58 itkevää teiniä.
6 yliväsynyttä työntekijää.
Liukenin mahdollisimman usein ja pitkiksi ajoiksi kopperooni, jottei pinna liikaa kiristynyt. Olin tehokas - maksoin opiskelijamaksut kahteen yliopistoon, ilmoittauduin, printtasin kelaa ja ylioppilaskuntaa varten kuitit, tein opintosuunnitelman teologiseen ja printtasin sen sekä itselleni että kelalle, tein teollisuustalouden pääaineesta suunnitelman jonka tallensin myös henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan, kirjoitin esirukouksen ja keräsin opintosuunnitelman kurssien kirjavaatimukset ja tarkastin jo noin puolien saatavuuden näkkärikirjastosta. Tehopäivä siis! Hyvä niin, sillä huomisillan aion vakaasti vain koomata...
58 itkevää teiniä.
6 yliväsynyttä työntekijää.
Liukenin mahdollisimman usein ja pitkiksi ajoiksi kopperooni, jottei pinna liikaa kiristynyt. Olin tehokas - maksoin opiskelijamaksut kahteen yliopistoon, ilmoittauduin, printtasin kelaa ja ylioppilaskuntaa varten kuitit, tein opintosuunnitelman teologiseen ja printtasin sen sekä itselleni että kelalle, tein teollisuustalouden pääaineesta suunnitelman jonka tallensin myös henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan, kirjoitin esirukouksen ja keräsin opintosuunnitelman kurssien kirjavaatimukset ja tarkastin jo noin puolien saatavuuden näkkärikirjastosta. Tehopäivä siis! Hyvä niin, sillä huomisillan aion vakaasti vain koomata...
lauantai 8. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 9.
Konfisharkat ihan jees, mitä nyt paikallinen kirkkoherra oli päättänyt tulla pitämään vihkiharkkoja meidän harkkojen päälle ja jäi sitten kirkon perälle kailottamaan omiaan niin, että meidän harkat oli vähän yhtä tyhjän kanssa.
Yksi nilkkavamma ja tappelunkärhämää tänään.
Ylihuomenna pääsen l o m a l l e.
Löysin paikkakunnan vaatekaupan alesta farkut.
Sain kitaratunnin, jonka aiheena oli kitaran viritys.
Kävin keskustelua ammatista ja sain oivalluksia. Meillä on täällä erittäin pätevä ulkosuomalaistyötä tekevä diakoni, jolla loistavia ajatuksia asioista.
Edellisen työpaikan asiat pyörii mielessä - heinäkuisesta iltaohjelmasta tekemäni kirjallinen ilmoitus on nyt noteerattu ja ainakin työalasta vastaava työntekijä on ilmaissut suoran tukensa, pastöörikin on mun kannallani, vaikka näkee asiassa myös harmaan sävyjä. Henkireikä oli tänään taas suureksi avuksi, kävi kanssani puhelimessa läpi kodinsiunauksen kaavan.
Päässä pyörii paljon pitäisi-ajatuksia: pitäisi tehdä opintosuunnitelma, pitäisi ilmoittautua yliopistoihin ja pitäisi tulostaa ja lähettää Kelalle papereita kuntoutusrahaa varten, pitäisi selvittää teologisen harjoittelu- yms. asioita apuvälinepäätöstä varten.
Kaipaan kynsisaksia, kitaran opettelu on vaikeaa liian pitkillä kynsillä.
Yksi nilkkavamma ja tappelunkärhämää tänään.
Ylihuomenna pääsen l o m a l l e.
Löysin paikkakunnan vaatekaupan alesta farkut.
Sain kitaratunnin, jonka aiheena oli kitaran viritys.
Kävin keskustelua ammatista ja sain oivalluksia. Meillä on täällä erittäin pätevä ulkosuomalaistyötä tekevä diakoni, jolla loistavia ajatuksia asioista.
Edellisen työpaikan asiat pyörii mielessä - heinäkuisesta iltaohjelmasta tekemäni kirjallinen ilmoitus on nyt noteerattu ja ainakin työalasta vastaava työntekijä on ilmaissut suoran tukensa, pastöörikin on mun kannallani, vaikka näkee asiassa myös harmaan sävyjä. Henkireikä oli tänään taas suureksi avuksi, kävi kanssani puhelimessa läpi kodinsiunauksen kaavan.
Päässä pyörii paljon pitäisi-ajatuksia: pitäisi tehdä opintosuunnitelma, pitäisi ilmoittautua yliopistoihin ja pitäisi tulostaa ja lähettää Kelalle papereita kuntoutusrahaa varten, pitäisi selvittää teologisen harjoittelu- yms. asioita apuvälinepäätöstä varten.
Kaipaan kynsisaksia, kitaran opettelu on vaikeaa liian pitkillä kynsillä.
perjantai 7. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 7 vai 8?
Pälliyden multihuipennus!
Ensin paljastui, että uljaat sankarimme ovat kiellloista huolimatta ikuistaneet leirin tunnuksen vanhoihin puisiin pirtinpöytiin. Onneksi syylliset tunnustivat, joten hiontahomma lankesi neljän sankarin ja sankarittaren puuhaksi.
Illalla korviimme kiiri huhu, että leirillä on sekasaunottu. Vähän myöhemmin selvisi, että vieläpä isosen johdolla.
Täytyy sanoa, että oma anteeksiantamisen kynnykseni olisi matalampi. Jos saisin päättää, leirillä kerättäisiin kännykät tarpeen vaatiessa yöksi hotelliin ja kuriton, toistuvasti keskusteluista huolimatta sääntöjä rikkova isonen lähetettäisiin kotiosoitteeseen.
Täällä isoset arvotaan puhtaalla arvonnalla, mitä pidän erittäin hyvänä. Pitkällä kokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että uudelleen isoseksi hakevien keskuudessa tulisi kuitenkin suorittaa painotettu arvonta: turhaa ottaa isoseksi jo viime vuonna harmaita hiuksia aiheuttanutta nuorta, jos pätevämpiä ja luotettavampia on tulossa yllin kyllin.
Hamstrasin kirjoja, koska saan niistä työntekijäalen. Mukaan lähti Nuoren sielunhoidon käsikirja (loistava!), Kerron sinulle tarinan III, Kitaravirsiä (tahtoisin oppia kitaroimaan, mutta miten kitara viritetään, lienee ensimmäinen ongelma...) ja Helmijuttu-tyttötyön kirjan.
Kolme yötä enää, jee!
Ensin paljastui, että uljaat sankarimme ovat kiellloista huolimatta ikuistaneet leirin tunnuksen vanhoihin puisiin pirtinpöytiin. Onneksi syylliset tunnustivat, joten hiontahomma lankesi neljän sankarin ja sankarittaren puuhaksi.
Illalla korviimme kiiri huhu, että leirillä on sekasaunottu. Vähän myöhemmin selvisi, että vieläpä isosen johdolla.
Täytyy sanoa, että oma anteeksiantamisen kynnykseni olisi matalampi. Jos saisin päättää, leirillä kerättäisiin kännykät tarpeen vaatiessa yöksi hotelliin ja kuriton, toistuvasti keskusteluista huolimatta sääntöjä rikkova isonen lähetettäisiin kotiosoitteeseen.
Täällä isoset arvotaan puhtaalla arvonnalla, mitä pidän erittäin hyvänä. Pitkällä kokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että uudelleen isoseksi hakevien keskuudessa tulisi kuitenkin suorittaa painotettu arvonta: turhaa ottaa isoseksi jo viime vuonna harmaita hiuksia aiheuttanutta nuorta, jos pätevämpiä ja luotettavampia on tulossa yllin kyllin.
Hamstrasin kirjoja, koska saan niistä työntekijäalen. Mukaan lähti Nuoren sielunhoidon käsikirja (loistava!), Kerron sinulle tarinan III, Kitaravirsiä (tahtoisin oppia kitaroimaan, mutta miten kitara viritetään, lienee ensimmäinen ongelma...) ja Helmijuttu-tyttötyön kirjan.
Kolme yötä enää, jee!
torstai 6. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 7.
Vierailupäivä.
Vierailupäivän funktio on minulle hieman hämärä. Hyvin harvalle nuorelle tuodaan esim. lisää puhtaita vaatteita ja meillä tänään oli vain nelisenkymmentä vierasta, normaalisti kun on yli sata. Miksi vanhemmat haluavat maksaa yhden leiripäivän hinnan tyhjästä, sillä oppituntejahan tähän päivään ei mahdu?
Vieraiden jälkeen ajoimme noin tunnin bussilla korpeen luonnonpuistoon. Paikka on hieno ja perillä on mukavaa mutta on vaikeaa uskoa, ettei lähempää löytyisi nähtävää - aika epäekoahan tämä kyllä on. Neljä henkeä ei mahtunut bussiin, joten seurasimme pastorin avoautolla perässä. Minua askarruttaa muuan asia: miksi (ainakin tässä) avoautossa tukka hulmuaa eteenpäin, siis ajosuuntaan?!
Ihmettelen lapsisotilastamme edelleen. 15-vuotiaan kasvattaminen tiukkaan armeijakuriin jättää pysyvät jäljet identiteettiin vaikkei armeijaura urkenisikaan ja tuntuu hurjalta, että tuon ikäiset käyttävät harjoituksissa automaattiaseita, sarjatuliaseita. Kahden vuoden päästä mukana olevia odottaa todennäköisesti komennus Afganistaniin tai Irakiin tai muuhun vastaavaan, nuorimmat komennuksilla kuolleet ovat juurikin 17-vuotiaita. Sotilaat tulevat ysein köyhistä perheistä ja esim. A:ssa päiväraha on kuulemma 200e luokkaa. Isoista rahoista siis puhutaan.
Tällä leirillä olen myös kohdannut bisnesmaailman lieveilmiöt ja raadollisuuden ja sen perheisiin heijastamat seuraukset taas niin kuvottavalla ja konkreettisella tavalla, että yhä vahvemmin uskon, ettei minun paikkani ole yritysuralla.
Aamulla saadaan nukkua tunti tavallista pidempään - voiko olla mitään parempaa!
Ai niin! Yhden työntekijän perhe, mm. 10kk vanha vauva tulivat tänään vierailemaan. Minulla sattui olemaan saippuakuplia ja en olisi ikimaailmassa kuvitellut, että noin pienen lapsen keskittymiskyky säilyy herpaantumatta varttitunnin saman asian ympärillä! Neiti tuhisi ja tohotti ja ojenteli käsiään kuplien perään ja voi sitä äimistynyttä ilmettä, kun juuri hipaistut pallot katosivatkin savuna ilmaan. :)
Vierailupäivän funktio on minulle hieman hämärä. Hyvin harvalle nuorelle tuodaan esim. lisää puhtaita vaatteita ja meillä tänään oli vain nelisenkymmentä vierasta, normaalisti kun on yli sata. Miksi vanhemmat haluavat maksaa yhden leiripäivän hinnan tyhjästä, sillä oppituntejahan tähän päivään ei mahdu?
Vieraiden jälkeen ajoimme noin tunnin bussilla korpeen luonnonpuistoon. Paikka on hieno ja perillä on mukavaa mutta on vaikeaa uskoa, ettei lähempää löytyisi nähtävää - aika epäekoahan tämä kyllä on. Neljä henkeä ei mahtunut bussiin, joten seurasimme pastorin avoautolla perässä. Minua askarruttaa muuan asia: miksi (ainakin tässä) avoautossa tukka hulmuaa eteenpäin, siis ajosuuntaan?!
Ihmettelen lapsisotilastamme edelleen. 15-vuotiaan kasvattaminen tiukkaan armeijakuriin jättää pysyvät jäljet identiteettiin vaikkei armeijaura urkenisikaan ja tuntuu hurjalta, että tuon ikäiset käyttävät harjoituksissa automaattiaseita, sarjatuliaseita. Kahden vuoden päästä mukana olevia odottaa todennäköisesti komennus Afganistaniin tai Irakiin tai muuhun vastaavaan, nuorimmat komennuksilla kuolleet ovat juurikin 17-vuotiaita. Sotilaat tulevat ysein köyhistä perheistä ja esim. A:ssa päiväraha on kuulemma 200e luokkaa. Isoista rahoista siis puhutaan.
Tällä leirillä olen myös kohdannut bisnesmaailman lieveilmiöt ja raadollisuuden ja sen perheisiin heijastamat seuraukset taas niin kuvottavalla ja konkreettisella tavalla, että yhä vahvemmin uskon, ettei minun paikkani ole yritysuralla.
Aamulla saadaan nukkua tunti tavallista pidempään - voiko olla mitään parempaa!
Ai niin! Yhden työntekijän perhe, mm. 10kk vanha vauva tulivat tänään vierailemaan. Minulla sattui olemaan saippuakuplia ja en olisi ikimaailmassa kuvitellut, että noin pienen lapsen keskittymiskyky säilyy herpaantumatta varttitunnin saman asian ympärillä! Neiti tuhisi ja tohotti ja ojenteli käsiään kuplien perään ja voi sitä äimistynyttä ilmettä, kun juuri hipaistut pallot katosivatkin savuna ilmaan. :)
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 6.
Äijäily sen kun jatkuu. Tänään musaope tempaisi minut ja apuopen yhtä aikaa ilmaan, 165kg ja sekös vasta oli ÄIJÄ teko! Nämä ei millään meinaa uskoa, että olen oikeasti melkein satakiloinen.
Työntekijäporukan keskinäinen meno on aika kurjaa, asioita ei puhuta kaikilta osin suoraan vaan kyräillään.
Leirikeskuksen pehtoori palasi lomalta ja veti kohtuuttomat herneet, joka aiheutti närää sekä työntekijöiden että nuorten keskuudessa.
Lapset heräävät puoli seitsemältä meikkaamaan, suihkuun ja möykkäämään. Uskomatonta, mutta totta. Uskomatonta on myös se, että täällä työntekijöistä puolet on sitä mieltä, että kännyköiden kerääminen yöksi on mahdoton ajatus, vapaudenriistoa ja mitä vielä. Olen sitä mieltä, ettei ihminen mene rikki kännykättömästä yöstä, mutta yliväsynyt isonen, jonka unet jäävät jatkuvasti liian lyhyiksi, voi mennäkin.
Huomenna vierailypäivä.
Tämän päivän rakkausteema näkyi myös iltaohjelmassa. En vetänyt herneitä, mutta annoin iltapalaverissa palautetta. Vapaaehtoisuuteen perustui onneksi vain yksi leikki. Huomenna keskusteltaneen isosten kanssa siitä, miten toimitaan tilanteessa, jossa vapaaehtoisia ei tunnu ryhmästä löytyvän.
Sain kalenteripaketista varamiehiä, pikkuruisia muumifiguureja. Kiitos V&B, aivan mainio paketti, vaikka Hemulin pää onkin aika irtoavaista sorttia :)
Puhuttiin illalla myös leirin hinnasta. 550e on suuri raha, mutta toisaalta näiden nuorten perheillä on useimmiten rahaa melkolailla yli oman tarpeen. Toisaalta kaksikielinen lapsi voi tarvittaessa mennä myös seurakunnan leirille, vain joskus harvoin ummikkolapselle tämä on ainoa vaihtoehto.
Työntekijäporukan keskinäinen meno on aika kurjaa, asioita ei puhuta kaikilta osin suoraan vaan kyräillään.
Leirikeskuksen pehtoori palasi lomalta ja veti kohtuuttomat herneet, joka aiheutti närää sekä työntekijöiden että nuorten keskuudessa.
Lapset heräävät puoli seitsemältä meikkaamaan, suihkuun ja möykkäämään. Uskomatonta, mutta totta. Uskomatonta on myös se, että täällä työntekijöistä puolet on sitä mieltä, että kännyköiden kerääminen yöksi on mahdoton ajatus, vapaudenriistoa ja mitä vielä. Olen sitä mieltä, ettei ihminen mene rikki kännykättömästä yöstä, mutta yliväsynyt isonen, jonka unet jäävät jatkuvasti liian lyhyiksi, voi mennäkin.
Huomenna vierailypäivä.
Tämän päivän rakkausteema näkyi myös iltaohjelmassa. En vetänyt herneitä, mutta annoin iltapalaverissa palautetta. Vapaaehtoisuuteen perustui onneksi vain yksi leikki. Huomenna keskusteltaneen isosten kanssa siitä, miten toimitaan tilanteessa, jossa vapaaehtoisia ei tunnu ryhmästä löytyvän.
Sain kalenteripaketista varamiehiä, pikkuruisia muumifiguureja. Kiitos V&B, aivan mainio paketti, vaikka Hemulin pää onkin aika irtoavaista sorttia :)
Puhuttiin illalla myös leirin hinnasta. 550e on suuri raha, mutta toisaalta näiden nuorten perheillä on useimmiten rahaa melkolailla yli oman tarpeen. Toisaalta kaksikielinen lapsi voi tarvittaessa mennä myös seurakunnan leirille, vain joskus harvoin ummikkolapselle tämä on ainoa vaihtoehto.
tiistai 4. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 5.
Meidän pastorin elämässä on kolme luovuttamatonta J:tä: Juusto, Jalkapallo ja Jeesus.
Työntekijöiden keskinäinen rintama rakoilee, onneksi vain osittain ja osa-aikaisesti.
Nuorten maailma on kovin rankka ja raju nykyään, se kävi taas kärsimyspäivänä selväksi.
Näin tänään, kun yksi tosi flekusti leiriin suhtautunut poika oli innoissaan ja onnellinen, hymyili ekaa kertaa iltaohjelmassa. Ihanaa!
Pidän huomenna tunnin ylösnousemuksesta. Jännittää. Iltapäiväoppitunti, 50 väsynyttä nuorta, jotka ovat aamupäivän velloneet rakkausteemassa. Osalla kova kielitaito, mutta ryhmässä ummikkoja sekä enkun että suomen suhteen. Ja mun viime kosketus aiheen opetukseen on omalta riparilta.
Tarinankerronta on muodissa. Iltalaulun ohessa heitimme legendaa, 18v. apuopepoikuli paljasti romanttisen puolensa kertoessaan "rakkaus"-aiheista iltasatua tyttöjen huoneessa. Viimeisen poikien huoneen satu lyhennettiin aikataulusyistä: pastori lisäsi tarinaan käänteen, jossa toinen päähenkilöistä vedettiin vessasta ja sen pituinen se. "Minkki pääsi toisten kaltaistensa joukkoon."
Yksi isonen soittaa haitaria. Päivällä saimme supisuomalaista humppaa.
Työntekijöiden keskinäinen rintama rakoilee, onneksi vain osittain ja osa-aikaisesti.
Nuorten maailma on kovin rankka ja raju nykyään, se kävi taas kärsimyspäivänä selväksi.
Näin tänään, kun yksi tosi flekusti leiriin suhtautunut poika oli innoissaan ja onnellinen, hymyili ekaa kertaa iltaohjelmassa. Ihanaa!
Pidän huomenna tunnin ylösnousemuksesta. Jännittää. Iltapäiväoppitunti, 50 väsynyttä nuorta, jotka ovat aamupäivän velloneet rakkausteemassa. Osalla kova kielitaito, mutta ryhmässä ummikkoja sekä enkun että suomen suhteen. Ja mun viime kosketus aiheen opetukseen on omalta riparilta.
Tarinankerronta on muodissa. Iltalaulun ohessa heitimme legendaa, 18v. apuopepoikuli paljasti romanttisen puolensa kertoessaan "rakkaus"-aiheista iltasatua tyttöjen huoneessa. Viimeisen poikien huoneen satu lyhennettiin aikataulusyistä: pastori lisäsi tarinaan käänteen, jossa toinen päähenkilöistä vedettiin vessasta ja sen pituinen se. "Minkki pääsi toisten kaltaistensa joukkoon."
Yksi isonen soittaa haitaria. Päivällä saimme supisuomalaista humppaa.
maanantai 3. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 4.
Toimintaa, toimintaa.
Aamulla Jeesuksen elämä sarjakuvan keinoin, iltapäivällä vertauksia näytelmin.
Saunassa rauhaisaa oloa tyttöjen kesken, iltaohjelmassa railakasta meininkiä.
Leiri alkaa vihdoin päästä tekemisen tuntuun, nuoret oivaltaa riparifiiliksen.
Illalla hyvä tunnelma lässähti, kun työntekijäporukasta yksi päästeli sammakoita suustaan oikein urakalla. Ensin mollattiin järjestön tuottama ekomateriaali jollain kummallisella kommentilla, sen jälkeen pastorille tarjoamani aamuhartausajatus jyrättin, kun samainen (mua nuorempi, ei-teologi) oli sitä mieltä, että "hänen hartautensa on niin paljon parempi, kun hän voisi puhua siinä Jeesuksen kuolemasta". On se kumma, että jonkun pätevyys ja osaaminen on sillä tasolla, että voi surutta jyrätä muiden yli. Ei edes ollut ensimmäinen tilanne tällä leirillä.
Aamulla nukun pitkään, jätän Jumalaan turvaamista ja luottamista käsitelleen aamuhartauteni sikseen ja herään sitten kun ei enää väsytä. Turhauttaa.
Kaaduin leirikeskuksen yläsalissa. Kompastuin hämärässä parruun, joka on tasan tarkkaan koko seitsenvuotisen historiani ajan ollut siinä samaisessa paikassa. Miten typeräksi voikaan itsensä tuntea.
Kunpa kello olisi vähän vähemmän, olisin oitis soittanut kesätyökaverille ja kuunnellut jotain viisasta ja lohduttavaa.
Aamulla Jeesuksen elämä sarjakuvan keinoin, iltapäivällä vertauksia näytelmin.
Saunassa rauhaisaa oloa tyttöjen kesken, iltaohjelmassa railakasta meininkiä.
Leiri alkaa vihdoin päästä tekemisen tuntuun, nuoret oivaltaa riparifiiliksen.
Illalla hyvä tunnelma lässähti, kun työntekijäporukasta yksi päästeli sammakoita suustaan oikein urakalla. Ensin mollattiin järjestön tuottama ekomateriaali jollain kummallisella kommentilla, sen jälkeen pastorille tarjoamani aamuhartausajatus jyrättin, kun samainen (mua nuorempi, ei-teologi) oli sitä mieltä, että "hänen hartautensa on niin paljon parempi, kun hän voisi puhua siinä Jeesuksen kuolemasta". On se kumma, että jonkun pätevyys ja osaaminen on sillä tasolla, että voi surutta jyrätä muiden yli. Ei edes ollut ensimmäinen tilanne tällä leirillä.
Aamulla nukun pitkään, jätän Jumalaan turvaamista ja luottamista käsitelleen aamuhartauteni sikseen ja herään sitten kun ei enää väsytä. Turhauttaa.
Kaaduin leirikeskuksen yläsalissa. Kompastuin hämärässä parruun, joka on tasan tarkkaan koko seitsenvuotisen historiani ajan ollut siinä samaisessa paikassa. Miten typeräksi voikaan itsensä tuntea.
Kunpa kello olisi vähän vähemmän, olisin oitis soittanut kesätyökaverille ja kuunnellut jotain viisasta ja lohduttavaa.
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 3.
Phuuuh.
Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty. Eli kun väki vaihtuu vielä paria päivää ennen leiriä, suunnitelmat menevät mullin mallin, koko leiri uhkaa heittää häränpyllyä.
Leiriläiset lämpiävät hitaasti. Fiksuja ja keskustelevia, mukana muutama hyvin tiedostava ateisti, mutta vapaa-ajalla meno vähän sellaista ilmeetöntä hälläväliä.
Äsken puoli leiriä löytyi yöjuoksulta poikien rakennuksesta, mukana kaksi isosta. Loput isot nukkuivat kuin pienet possut. Ensimmäistä kertaa koko seitsenvuotisen historiani tässä talossa joudumme huomenna pelaamaan yhden isosen kanssa "täältä menee junia pois myös ennen konfispäivää"-kortin ja seuraavasta toilailusta lähetetään kotiin. Toisen, ensi kertaa isosena olevan kanssa korttia säästellään vielä.
Työporukka natisee liitoksissaan hieman. Varapastori on viikonloppuna keikoilla muualla ja vajaamiehitys näkyy jaksamisessa välittömästi. Matalakristillisen (miten kamala sana!) järjestön leirillä yksi konservatiivinen (inhoan myös tätä sanaa!) opettaja saa aikaan tervettä keskustelua. Monista asioista ollaan kuitenkin hyvin eri mieltä ja tulkintaerot yhdistettynä väsymykseen ja suunnittelun puutteeseen altistaa ristiriitatilanteille.
Olen saanut nukuttua hyvin ja lähes riittävästi, onneksi. Muilla on kiristänyt kovasti, olen pysynyt mielestäni kiitettävän rauhallisena.
Leirikalenterista sain aamulla Breathe Deep -teetä, ja nyt illan lopuksi sitä voisi ehkä jopa tarvita.
Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty. Eli kun väki vaihtuu vielä paria päivää ennen leiriä, suunnitelmat menevät mullin mallin, koko leiri uhkaa heittää häränpyllyä.
Leiriläiset lämpiävät hitaasti. Fiksuja ja keskustelevia, mukana muutama hyvin tiedostava ateisti, mutta vapaa-ajalla meno vähän sellaista ilmeetöntä hälläväliä.
Äsken puoli leiriä löytyi yöjuoksulta poikien rakennuksesta, mukana kaksi isosta. Loput isot nukkuivat kuin pienet possut. Ensimmäistä kertaa koko seitsenvuotisen historiani tässä talossa joudumme huomenna pelaamaan yhden isosen kanssa "täältä menee junia pois myös ennen konfispäivää"-kortin ja seuraavasta toilailusta lähetetään kotiin. Toisen, ensi kertaa isosena olevan kanssa korttia säästellään vielä.
Työporukka natisee liitoksissaan hieman. Varapastori on viikonloppuna keikoilla muualla ja vajaamiehitys näkyy jaksamisessa välittömästi. Matalakristillisen (miten kamala sana!) järjestön leirillä yksi konservatiivinen (inhoan myös tätä sanaa!) opettaja saa aikaan tervettä keskustelua. Monista asioista ollaan kuitenkin hyvin eri mieltä ja tulkintaerot yhdistettynä väsymykseen ja suunnittelun puutteeseen altistaa ristiriitatilanteille.
Olen saanut nukuttua hyvin ja lähes riittävästi, onneksi. Muilla on kiristänyt kovasti, olen pysynyt mielestäni kiitettävän rauhallisena.
Leirikalenterista sain aamulla Breathe Deep -teetä, ja nyt illan lopuksi sitä voisi ehkä jopa tarvita.
lauantai 1. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 2.
Hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa!
Yhtä lukuunottamatta kaikki opettajat heräsivät klo 7.20 siihen, että pojat pelasivat jalkapalloa.
Englanninkielinen opetusryhmä, jossa valtaosa ei ole osallistunut uskonnonopetukseen, tietää aivan valtavasti. Pidin oppitunnin Raamatusta, mutta en oikeastaan saanut opettaa mitään, koska jo ensimmäinen tiesi Vanhan Testamentin olevan Israelin kansan historiaa ja Uuden Testamentin kertovan Jeesuksesta (poika tosin kertoi tämän paljon laajemmin, aikaa kului useita minuutteja). Kun puhuimme Raamatun alkuperästä ja synnystä, en ehtinyt muuta kuin esittää kysymyksen, kun jo sain tarkan, vuosiluvuin höystetyn kertomuksen siitä, miten Raamatun kaanon on rakentunut, mitä sen ulkopuolelle on jätetty ja kenen Rooman keisarin aikana kaikki tapahtui. Puhuimme myös uskontunnustuksen kohdista "holy catholic church" ja "astui alas tuonelaan". Kaiken tämän hämmästyttävän osaamisen kruunasi se, että ryhmässä aktiivismpia olivat juurikin pojat.
Meillä on ensimmäinen leiripari. Myöhemmin selvisi, että oli jo kuulemma eilen. Ihmeellisen nopeaa toimintaa!
Olympialaisissa ruotsalaista esittänyt, ruotsia yhtenä äidinkielenään puhuva poika otti roolinsa aivan todesta: "Röööör, Forest, rööör!" ja valokuvaajan "Voisitsä näyttää mulle sun naisellisen puolen?"-kysymykseen saatiin "Ai kumman?".
Meillä oli kahvikriisi. Se on verrattavissa Neuvostoliiton ja Suomen väliseen noottikriisiin. Nopea ja tulinen siis, aiheena iltapalakahvi ja sen tarjoilu riparilla. Hulluinta oli, että opettajat olivat sitä mieltä että ei voi tarjota, mutta joku luuli, että leirikeskuksen määräys on että tarjotaan. Loppujen lopuksi sitä kahvia ei juonut kukaan. Nyt tälle jo nauretaan.
Meillä on täällä kivaa ja hysteeristä. Moi!
Ai niin, sataa kuin Esterin *** ja sain leirikalenterista yhteiskäyttöön uimarenkaan, jota puhallutin lapsityövoimalla.
Niin ja ainiin, olen käynyt kovasti teologisia keskusteluja musaopen kanssa. Ollaan melkein kaikesta eri mieltä, mutta vuodet on hioneet meitä hieman ja kumpikaan ei ahdistu, vaan keskusteleminen on ihanaa.
Niin ja sitten vielä, meidän isoset on tosi taitavia ja yksi ujohko poika puhui iltahartaudessa juurista, siitä miten ne on tärkeitä mutteivät kuitenkaan määrää sitä, mitä me olemme. Hän pyysi ja sai apua Raamatun katkelman valitsemisessa, oli tyytyväinen Gal. 3:28-29 (ehkä, muistelen että näin) ja esitti siitä vielä oikein hyvän tulkinnan. Lois-ta-vaa!
Yhtä lukuunottamatta kaikki opettajat heräsivät klo 7.20 siihen, että pojat pelasivat jalkapalloa.
Englanninkielinen opetusryhmä, jossa valtaosa ei ole osallistunut uskonnonopetukseen, tietää aivan valtavasti. Pidin oppitunnin Raamatusta, mutta en oikeastaan saanut opettaa mitään, koska jo ensimmäinen tiesi Vanhan Testamentin olevan Israelin kansan historiaa ja Uuden Testamentin kertovan Jeesuksesta (poika tosin kertoi tämän paljon laajemmin, aikaa kului useita minuutteja). Kun puhuimme Raamatun alkuperästä ja synnystä, en ehtinyt muuta kuin esittää kysymyksen, kun jo sain tarkan, vuosiluvuin höystetyn kertomuksen siitä, miten Raamatun kaanon on rakentunut, mitä sen ulkopuolelle on jätetty ja kenen Rooman keisarin aikana kaikki tapahtui. Puhuimme myös uskontunnustuksen kohdista "holy catholic church" ja "astui alas tuonelaan". Kaiken tämän hämmästyttävän osaamisen kruunasi se, että ryhmässä aktiivismpia olivat juurikin pojat.
Meillä on ensimmäinen leiripari. Myöhemmin selvisi, että oli jo kuulemma eilen. Ihmeellisen nopeaa toimintaa!
Olympialaisissa ruotsalaista esittänyt, ruotsia yhtenä äidinkielenään puhuva poika otti roolinsa aivan todesta: "Röööör, Forest, rööör!" ja valokuvaajan "Voisitsä näyttää mulle sun naisellisen puolen?"-kysymykseen saatiin "Ai kumman?".
Meillä oli kahvikriisi. Se on verrattavissa Neuvostoliiton ja Suomen väliseen noottikriisiin. Nopea ja tulinen siis, aiheena iltapalakahvi ja sen tarjoilu riparilla. Hulluinta oli, että opettajat olivat sitä mieltä että ei voi tarjota, mutta joku luuli, että leirikeskuksen määräys on että tarjotaan. Loppujen lopuksi sitä kahvia ei juonut kukaan. Nyt tälle jo nauretaan.
Meillä on täällä kivaa ja hysteeristä. Moi!
Ai niin, sataa kuin Esterin *** ja sain leirikalenterista yhteiskäyttöön uimarenkaan, jota puhallutin lapsityövoimalla.
Niin ja ainiin, olen käynyt kovasti teologisia keskusteluja musaopen kanssa. Ollaan melkein kaikesta eri mieltä, mutta vuodet on hioneet meitä hieman ja kumpikaan ei ahdistu, vaan keskusteleminen on ihanaa.
Niin ja sitten vielä, meidän isoset on tosi taitavia ja yksi ujohko poika puhui iltahartaudessa juurista, siitä miten ne on tärkeitä mutteivät kuitenkaan määrää sitä, mitä me olemme. Hän pyysi ja sai apua Raamatun katkelman valitsemisessa, oli tyytyväinen Gal. 3:28-29 (ehkä, muistelen että näin) ja esitti siitä vielä oikein hyvän tulkinnan. Lois-ta-vaa!
torstai 30. heinäkuuta 2009
Ripari 4. Päivä 1.
Rakas Päiväkirja,
elämä kansainvälisellä riparilla on jännittävää. Olemme törmänneet monenlaisiin asioihin, joita harvemmin seurakunnissa (tietääkseni) tavataan.
Miten suorittaa seurakuntaan tutustumiset, kun Kiinassa ei (etenkään protsku) kirkkojen kokoontumiset ole kovin tiheässä, edes kansainväliset seurakunnat eivät järjestä juurikaan englanninkielistä ohjelmaa ja länsimaalaisten asuinalueilta ei saa poistua?
Miten motivoida 15-vuotias, joka on kadettikersantti ja ollut viimeisen vuoden armeijassa? Täällä kuri on löyhää ja nuoret lapsellisia.
Kuka hoitaa isosen tehtäviä, kun viimeinen isonen lentää Australiasta paikalle vasta ensimmäisen päivän iltana?
Terveisin,
Tyttism
PS. Sain V:ltä ja B:ltä leirikalenterin tänään - paperikassillisen lahjapaketteja! Mukana oli kirje, jossa sanottiin että rankka riparikesä ansaitsee hyvän päätöksen ja leirikalenterin avulla voin paitsi iloita ja jakaa iloa, myös laskea päiviä pestin päättymiseen. Kiitos <33
elämä kansainvälisellä riparilla on jännittävää. Olemme törmänneet monenlaisiin asioihin, joita harvemmin seurakunnissa (tietääkseni) tavataan.
Miten suorittaa seurakuntaan tutustumiset, kun Kiinassa ei (etenkään protsku) kirkkojen kokoontumiset ole kovin tiheässä, edes kansainväliset seurakunnat eivät järjestä juurikaan englanninkielistä ohjelmaa ja länsimaalaisten asuinalueilta ei saa poistua?
Miten motivoida 15-vuotias, joka on kadettikersantti ja ollut viimeisen vuoden armeijassa? Täällä kuri on löyhää ja nuoret lapsellisia.
Kuka hoitaa isosen tehtäviä, kun viimeinen isonen lentää Australiasta paikalle vasta ensimmäisen päivän iltana?
Terveisin,
Tyttism
PS. Sain V:ltä ja B:ltä leirikalenterin tänään - paperikassillisen lahjapaketteja! Mukana oli kirje, jossa sanottiin että rankka riparikesä ansaitsee hyvän päätöksen ja leirikalenterin avulla voin paitsi iloita ja jakaa iloa, myös laskea päiviä pestin päättymiseen. Kiitos <33
Leiri 4. Päivä 0.
Leirin valmistelupäivä. Pastori tosiaan vaihtui eilen, onneksi saimme tutun ja turvallisen, loistotyypin. Hän menee perjantaina Turkuun toimittamaan messun, lauantaina Kauhajoelle ELYn juhliin ja sunnuntainakin jonnekin, mutta on kuitenkin paras mahdollinen pappi tälle leirille.
Vanha tuttu, operakennuksen aiheuttama päänsärky, vaivaa taas. Toivottavasti kroppa tottuu pian ja unohdan altistuvani ties mille. Seinissä vika ei ainakaan ole, ne on nimittäin uusittu talven aikana.
Isosporukka on hyvä, apuope on osoittautunut aivan loistavaksi jo nyt. Miten onkaan voinut ajatella nuoresta niin eri tavalla ja kuitenkin samalla tavalla? Jos. 1:9 (vai miten lie Joosua lyhennetään?).
Tämä paikka on kuin koti, johon on hyvä palata. Niin pienenä käsiisi jään, sun ihmeitäs ylistämään. Ja sitten toisaalta juuri se paikka, jossa uskaltaa ääneen sanoa, että silmä ja sokeus pelottaa nyt enemmän kuin koskaan.
Opeporukasta yhdelle unohdettiin kertoa valmistelupäivästä, tulee sitten vasta huomenna. Oli absurdia asemalla, kun kukaan ei tullutkaan.
Opet ovat erilaisia. On Pastori Eksegeetti, jonka sivistys on niin mieletön ja kannanotot niin samoilla linkoilla kanssani, että imen itseeni argumentteja ja inspiraatiota. On Rouva Apuamunperässäajaapoliisi alias Rouva Turvallisuusvastaava, joka kipuilee ja tasapainoilee samojen seurakuntatyö-järjestötyö -ajatusten kanssa kuin itse tasapainoilen. On Mr Muusikko, joka on tämän paikan leirin käynyt, mutta kasvanut eri suuntaan ja edustaa meistä sitä konservatiivisinta, tiukimman linjan Rtuntulkitsijaa. On Britti, joka tulee huomenna, mutta joka vaikuttaa lupaavalta. Sekä Abuobe, jonka omalla leirillä jo olin, mutta joka on kuitenkin kasvanut niin erilaiseksi kuin luulin, niin loistavaksi tapaukseksi.
Veljeni jakoi ehtoollista konfirmaatiomessussa, jossa kukaan ei laulanut paitsi kanttori joka lauloi väärällä kielellä ja jossa kaikki vain valokuvasivat missä sattuu. Ja sitten veljeni sanoi, että voisi harkita vaikka teologista.
What. A. Day.
Vanha tuttu, operakennuksen aiheuttama päänsärky, vaivaa taas. Toivottavasti kroppa tottuu pian ja unohdan altistuvani ties mille. Seinissä vika ei ainakaan ole, ne on nimittäin uusittu talven aikana.
Isosporukka on hyvä, apuope on osoittautunut aivan loistavaksi jo nyt. Miten onkaan voinut ajatella nuoresta niin eri tavalla ja kuitenkin samalla tavalla? Jos. 1:9 (vai miten lie Joosua lyhennetään?).
Tämä paikka on kuin koti, johon on hyvä palata. Niin pienenä käsiisi jään, sun ihmeitäs ylistämään. Ja sitten toisaalta juuri se paikka, jossa uskaltaa ääneen sanoa, että silmä ja sokeus pelottaa nyt enemmän kuin koskaan.
Opeporukasta yhdelle unohdettiin kertoa valmistelupäivästä, tulee sitten vasta huomenna. Oli absurdia asemalla, kun kukaan ei tullutkaan.
Opet ovat erilaisia. On Pastori Eksegeetti, jonka sivistys on niin mieletön ja kannanotot niin samoilla linkoilla kanssani, että imen itseeni argumentteja ja inspiraatiota. On Rouva Apuamunperässäajaapoliisi alias Rouva Turvallisuusvastaava, joka kipuilee ja tasapainoilee samojen seurakuntatyö-järjestötyö -ajatusten kanssa kuin itse tasapainoilen. On Mr Muusikko, joka on tämän paikan leirin käynyt, mutta kasvanut eri suuntaan ja edustaa meistä sitä konservatiivisinta, tiukimman linjan Rtuntulkitsijaa. On Britti, joka tulee huomenna, mutta joka vaikuttaa lupaavalta. Sekä Abuobe, jonka omalla leirillä jo olin, mutta joka on kuitenkin kasvanut niin erilaiseksi kuin luulin, niin loistavaksi tapaukseksi.
Veljeni jakoi ehtoollista konfirmaatiomessussa, jossa kukaan ei laulanut paitsi kanttori joka lauloi väärällä kielellä ja jossa kaikki vain valokuvasivat missä sattuu. Ja sitten veljeni sanoi, että voisi harkita vaikka teologista.
What. A. Day.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
