Tänään tuli mukulat, 25 kullannuppua. 33% oppitunneistani on takana ja puuhasta jäi ihn hyvä mieli, hommat saatiin tehtyä ilman isosten apua ja oikein älykäitä ajatksia saatiinkin! Keskusteltiin luomiskertomuksesta ja tieteellisestä maailmankäsityksestä. Nuorten suusta kuulin mm. että "uskonto on auktoriteettiasemassa, kun taas tieteellinen maailmankuva perustuu havaintoihin ja tutkimukseen". Ja nää on siis 15v! Sitten keskusteltiin siitä, että Jumalalle meidän tuhannet ja miljoonat vuodet voi olla vain silmänräpäys ja että Raamattu ei ole bioogian oppikirja vaan pyrkii selittämään ihmiselle perimmäisiä asioita Jumalasta, ihmisestä ja Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Ainakin 4% leiriläisistäni osasi oppimispäiväkirjaan muotoilla suoraan sen pointtini, etteivät tiede ja uskonto ole vaihtoehtoja, vaan täydentävät toisiaan. Bueno!
Vaikka oppimispäiväkirja on yliopistolla ehdoton inhokkini, allekirjoitan sen ehdottoman hyödyllisyyden näin ripariolosuhteissa. Sen kautta näkee paitsi sen, millä tasolla teinit asioita päässään pyörittävät, myös sen, kuinka paljon on oikeasti ymmärretty. Oppimispäiväkirjassa on helppo kysyä asioita, jotka on jääneet epäselviksi ja kertoa huolia ja murheita, esim. vilkkaat ja huomion keskipisteenä olevat voivat tunnustaa koti-ikäväänsä tai kuten tänään, kertoa että "en tykännyt pinkistä puurosta". Mikä välttämätön tieto ripariopelle, vispipuuro on out!
Tässä seurakunnassa isoset on ihan erilaisia kuin missään muualla, missä asiaa tunnen. Täällä on muutenkin aktiivisesti seurakunnan toiminnassa lukuisia parikymppisiä, ihmiset tulevat jopa opiskelupaikkakunniltaan käymään osallistuakseen nuorteniltoihin ja ripareille. Niin ja työntekijöissä on ehdottoman paljon paluumuuttajia.
Olen liittynyt Kiloklubiin, josta enemmän jou toinen päivä, kun virtaa riittää enemmän, mutta näin aluksi kerrottakoon, että syömällä aamiaisen, lounaan jälkiruokineen, kahvit pullineen, päivällisen jälkiruokineen ja vielä iltapalan, voi syödä hyvin alle 1700 kcal ja saavuttaa keskinkertaisesti runsaskuituisia tuotteita, tarpeeksi kuituja ja tarpeeksi (yli 600g) vihanneksia. Uskomatonta.
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Varmaan aika mielenkiintoista! Siskoni poika on itse asiassa menossa juurikin näinä päivinä riparille, olisi mukava tietää, mitä hän miettii samoista asioista. Jos muistelen itseäni tuon ikäisenä, niin loppupeleissä aika vähän oma suhteeni Jumalaan on muuttunut sen jälkeen. Toki omat kasvuvaiheet on ollut mustavalkoisen ajattelun kanssa jne, mutta jos jonkun hyvän jutun joskus löytää, niin eipä siitä luopua kannata! :)
Oi..tulipa vielä mieleen...jos haluaisit sellaisen pienen Iona Abbey-kirjasen, niin voin lähettää, jos pistät osoitteesi s-postiini lmarjut@yahoo.com. Pääset fiilistelemään :) Se on enimmäkseen sen arkkitehtuurista ja historista, mutta kuitenkin.
Hei kiitos, laitan sulle spostia!
Ripari on jännä juttu, monen elämässä iso käännekohta, osalla jo aikaisempaa vakaumista vahvistava kokemus. Tänään lueskeltiin taas oppimiespäiväkirjoja ja on hienoa nähdä Pyhän Hengen tekevän työtä niissäkin nuorissa, jotka suhtautuivat alussa nuivasti, jopa vastentahtoisesti koko leiriin ja siellä käsiteltäviin asioihin.
Lähetä kommentti