Kuva täältä.Varasin tänään viiden päivän ja neljän yön lomamatkan lapsuuteeni. Ala-asteaikoinani vietimme kahtena kesänä aikaa Berghamnissa Turun saaristossa. Muistan noista kesistä emalivadissa pestyt uudet perunat, puusta pudonneen linnunpoikasen, kynttilän valossa vietetyt hämyiset illat ja loppumattomat rantakalliot saunan edustalla.
Nyt minä menen taas! En tosin Berghamniin, vaikka senkin ohi kuljemme, vaan Utöhön! Olen haaveillut Utöstä jo liki kahden vuoden ajan, lukenut lukuisia lehtiartikkeleita ja kolumneja ja seurannut useita saarella asuvien ja saarelta pois muuttaneiden blogeja. Reilu vuosi sitten minun ja V:n oli tarkoitus tehdä saarelle viikon opinnäytetöiden kirjoitusretki, mutta minä meninkin silmäsairaalaan. Nyt minä menen! Varasin viiden yön matkan, aion istua kalliolla ja tuijottaa merelle, syödä hyvin ja kävellä. Haistella merituulta ja kuunnella ääniä, hymyillä ja olla tekemättä mitään.
Miettiä, olisiko minusta asumaan siellä joskus.
1 kommentti:
Mäki haluuuuun.
Lähetä kommentti