torstai 10. kesäkuuta 2010

Ripari 1. Päivä 4. Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää!

Meidän leirillä...

... on tänään törsätty rahaa. 500 euroa ja kioskirahat siihen päälle.

... isoset ovat ajautuneet hysteeriseen tilaan.

... on opiskeltu sormivärien ja spektaakkelin keinoin.

****

Pelastushistoria käsiteltiin spektaakkelin keinoin. Kukin pienryhmä sai yhden L:n hoidettavakseen Luomisesta, Lankeemuksesta, Lupauksesta, Laista, Lunastuksesta, Lähetyksestä ja Lopusta.

Nuorisotyöntekijä profetoi eilen iltapalapöydässä, että jokaisella leirillä tulee se vaihe, kun pojat puetaan tytöiksi No, Luomisryhmä korkkasi Pelastushistoria-spektaakkelin pukemalla ryhmästään yhden pojan prinsessaksi (violetin minimekon kanssa valkoiset tennissukat, kuuminta muotia!) oikein tisseineen päivineen. Juontaja luki luomiskertomusta omin sanoin ja prinsessan tehtävä oli helistää tamburiinia ja jokaisen luodun lajin kohdalla todeta, että "Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää!".

****

Kaksi leiriläistä kipitti eteisessä kohti ulko-ovea ja toinen puhisi harmista:
"Mä en ikin tuu oppiin kaikkii noit kirouksii! Eiku rukouksii!" (rukous=ulkoläksy)

Pieni freudilainen lipsahdus :D

****

Tässä seurakunnassa jokaiselle rippikouluryhmälle on varattu 500 euroa, jonka he saavat käyttää Kirkon Ulkomaanavun toisenlaisiin lahjoihin. Meillä se oli koko illan iltaohjelma.

Aluksi listattiin nuorten rippilahjatoiveita:
- mopo/vespa/skootteri 2000-3000e
- mopoauto n. 10000e
- koruja 100+e
- rahaa
- ulkomaanmatka 500-1000e
- iPod n. 150e
- kamera 150-800e
- iPhone 650e
(pukkaako hiki? mulla ainakin!)

Sitten vähän laulettiin ja sen jälkeen kuultiin Kirkon Ulkomaanavun Toivon vaellus -rastiradan Haiti-rastin tarina. Sen jälkeen pienryhmät saivat tietolapun, joka käsitteli velkaa, kauppaa tai ilmastoa/ympäristöä ja Haitin ongelmia ja saivat keksiä ratkaisuehdotuksia. Mitäs sanotte, kun ratkaisuiksi ehdotettiin:
* rakennetaan kestävämpiä taloja, jotta ne eivät kärsi tulvista
* ehkäistään eroosiota, istutetaan mm. puita (nopeakasvuinen eukalyptus tai hedelmäpuut, joista saa myös ruokaa)
* annetaan kaikille maille oikeus tukea omaa ruokatuotantoa ja verottaa ulkomaista tuontia
* rajoitetaan vapaakauppaa
* peritään diktaattoreilta rahat ja omaisuus, esim. lentokoneet ja palatsit, takaisin
* annetaan kehitysmaiden velat anteeksi
* tuetaan hyvää hallintoa ja tasavaltoja sekä demokratiaa
* lainataan vain luotettavllle tahoille
Mitäpä osaisitte lisätä? Minä en äkkiseltään paljoakaan.
Kerroin myös Changemakerista ja jaoin esitteitä.

Sitten jaettiin pienryhmille 83e rahaa ja Toisenlaisen lahjan kuvasto. Saivat sitten valita, liittoutua toisten ryhmien kanssa ja ostaa mitä ikinä halusivat. Nuoret ostivat:
- vesipumpun
- ammatin kehitysmaan naiselle
- henkilöllisyystodistuksen
- ainakin 18 kanaa
- 5 sikaa
- kolme koulupukua
- kolme kuokkaa ja siemenpakettia
- kasvimaan
- varmasti vielä jotain, jonka unohdin

Sitten verrattiin, että miten paljon meidän ostoksilla saa muualla aikaan. Ei syyllistystarkoituksessa vaan siinä tarkoituksessa, että joskus on hyvä ajatella, että voisinko kuluttaa täällä toisin ja auttaa ihmisiä toisaalla.

****

Illan isospalaverissa oli hysteerinen hihitysmeininki. Kun siitä ei kertakaikkiaan meinannut tulla loppua, tuumasi yksi isonen, että:
"No mun on ihan pakko tunnustaa mikä on niin hauskaa!"
"No?!?"
"No kun me oltiin isosten kaa tuol kalliolla (vain isosille tarkoitettu paikka, leiriläiset ei saa mennä) ja sit tuli iso aalto ja me huuhtouduttiin sinne kainaloita myöten ja sit ei uskallettua kertoo kun aateltiin et opet luulis et oltiin käyty uimassa vaikka ilman valvojaa ei saa ja mentiin sit meidän huoneeseen ja jätettiin märät vaatteet sinne ja meidän lattialle tuli lätäkkö ja yksi pikkunen meni siitä ohi ja kysy et "no hyi onks teidän lattialle k***ut joku?!" ja hihihihihiii!"

No, sitten mekin naurettiin hysteerisesti vielä viisi minuuttia, jonka jälkeen nuorisotyöntekijä kertoi, että joskus oli isoset laskeneet samaa kalliota pesuvadeilla mereen ja se oli ollut tosi hienoa siihen asti, kun siivooja aamulla löysi entiset pesuvadit...

Ja sitten hihiteltiin hysteerisesti vielä toinen viisi minuutta.

****

Täällä ei ole ryhmätunteja. Meni kolme päivää, ennen kuin tajusin, miksi päivät mielestäni tuntuu niin löysiltä. Täällä on koettu, ettei ne päiviin mahdu, mun mielestä ne useimpiin päiviin sopisi hyvin, mutta eivät kaikkiin.

Missä se sitten näkyy? Isoset voi ja jaksaa paljon paremmin.

Tänään pidettiin elämän arvot -ryhmätunti kehitysvammaleirin kanssa yhdessä ja iltapalaverissa osa isoista oli aika suruissaan, "kun mun ryhmässä ei kaikkia saanu puhumaan" ja "oon ihan huono iso". Tuntui paljon tutummalta - näihin isosten fiiliksiin olen tottunut.

Puolensa ja puolensa ryhmätunneissa, mutta täällä olen saanut pitää isosia paljon oppitunneilla mukana, mikä on vilkkaan ryhmän kanssa aivan ehdoton bonus.

****

Äsken iltahartauteen mennessä törmäsin oikeaan köyhän miehen tositeeveeseen. Täällä on käytävä, jossa väki pitää torikokousta yleensä pitkillä penkeilä istuen. Nyt oli 25 takapuolta kuitenkin pystyssä ja kaikilla nenät ikkunan alalaidassa - kuistilla kun on pyyhkeitä kuivamassa niin, että ne peittävät näkymän. Puheenaiheita oli kaksi:
"No heeeei, kohta ne varmaan pussaa!" (meillä on yksi leiripari, olivat kolmen minuutin iltakävelyllään ennen hartautta)
"Hei, mitä luulet, kenenkähän bikinit noi oikeen on?!" (ei kaivanne selitystä?)

****

Huomenna on viimeinen ilta, lauantaina viimeinen päivä ja sunnuntaina ensimmäinen konfirmaatio ja kesän ensimmäinen saarna.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No hui, miten joku voi edes saada noin kalliita rippilahjoja! Minen kyllä saanut. Enkä olisi edes halunnut. Meni sitäpaitsi nytkin aika kauan, ennen kuin edes muistin, mitä sain rippilahjaksi... Eikä siitä ole kuitenkaan kuin reilut kolme vuotta. Sain muutamia koruja (en niistäkään ole pitänyt kuin kahta ristiä), mummon minulle jo aikaisemmin tehneen kaitaliinan ("tein sen pari vuotta sitten ajatellen, että jos en enää elä silloin, kun pääset ripille.") ja äidiltä sotakirveen. Tietysti sain vielä jotain muutakin, mutten kyllä yhtään muista. En saanut yhtään rahallisesti kovin arvokasta yksittäistä lahjaa, eikä harmita. Vähän sitä oli pikkuveljelle silti kateellinen, kun hän sai rippilahjaksi iskältä läppärin. :D Toisaalta minä sain sen Kelalta.

Tuo joka ryhmän käytössä oleva 500 euroa kuulostaa tosi hyvältä jutulta. Niin kuin myös teidän nuorten ehdotukset maailman pelastamiseen. Yhteiskuntaopin opettajani mukaan kehitysmaiden velkoja ei vaan voida antaa anteeksi, vaikka niistä tiedetäänkin, ettei niitä tulla koskaan maksamaan takaisin. Mutta kuulemma velkojen unohtaminen ajaisi pankkeja konkurssiin. Hassu juttu tämä rahamaailma.

tyttism kirjoitti...

Ronja, munkin mielestä on aika järkkyä, millaisia summia mukulat saa! Niillä ei tunnu olevan mitään tajua siitä, kuinka iso osa vanhempien tuloista lahjoihin menee.

Mitä tulee kehitysmaiden velkoihin, niin kyllä niitä voidaan antaa anteeksi. Esim. viimeisen talven aikana on annettu anteeksi Haitin velkoja, enkä tiedä siitä yhdenkään pankin kaatuneen. Ja kaatuuhan niitä muutenkin. Toisekseen kehitysmaille myönnetään velkoja myös niin, että veloilla on takaaja. Eikö takaajan rooli ole maksaa velat, joita velallinen ei pysty maksamaan? Esim. Costa Rica on ottanut Sampo-pankilta (muistaakseni, suomalaiselta pankilta kuitenkin) lainaa, jonka takasi Suomen valtio. Lainarahoilla ostettiin Instrumentariumilta sellaista sairaalaelektroniikkaa (ylihintaan), jota ei CR:n pienissä sairaaloissa, joissa puutetta on esim. leikkaustarvikkeista ja sängyistä, osata edes käyttää. Tätä velkaa peritään edelleen Costa Rican kansalaisilta eikä esim. Suomen valtiolta. Eikö sen takaajana kuuluisi maksaa velka, jota ei alunperinkään olisi pitänyt antaa?

Elina Koivisto kirjoitti...

Ihan huippujuttuja! Kuulostaa melkoisen hysteeriseltä tuo meno siellä, IHANAA!!!

tyttism kirjoitti...

Elina, täällä on aika hysteeristä kyllä. Omalta osalta ihmettelen sitä, että nukkuisin ihan loputtomiin. Olen joka yö saanut nukkua 8,5-9 tunnin unet, joka on mun 11 aiemmalla riparilla ollut ihan ennenkuulumatonta. Täällä on aivan huippu teekkari meidän unta valvomassa, mutta tuntuu, että unentarve olisi ihan loputon.

Anonyymi kirjoitti...

Hmm, okei. En sitten tiedä, miksi se opettaja sanoi, ettei velkoja voida antaa anteeksi, kun joku sitä ehdotti. Hän vain oli sitä mieltä, ettei niitä voida pyyhkiä, vaikka ne pelkkinä numeroina jossain kelluisivatkin, eikä niillä numeroilla käytännössä ole mitään merkitystä. :D Ei näemmä pidä uskoa fiksultakaan vaikuttavaa opettajaa aina sokeasti.