Meidän leirillä...
... on tänään törsätty rahaa. 500 euroa ja kioskirahat siihen päälle.
... isoset ovat ajautuneet hysteeriseen tilaan.
... on opiskeltu sormivärien ja spektaakkelin keinoin.
****
Pelastushistoria käsiteltiin spektaakkelin keinoin. Kukin pienryhmä sai yhden L:n hoidettavakseen Luomisesta, Lankeemuksesta, Lupauksesta, Laista, Lunastuksesta, Lähetyksestä ja Lopusta.
Nuorisotyöntekijä profetoi eilen iltapalapöydässä, että jokaisella leirillä tulee se vaihe, kun pojat puetaan tytöiksi No, Luomisryhmä korkkasi Pelastushistoria-spektaakkelin pukemalla ryhmästään yhden pojan prinsessaksi (violetin minimekon kanssa valkoiset tennissukat, kuuminta muotia!) oikein tisseineen päivineen. Juontaja luki luomiskertomusta omin sanoin ja prinsessan tehtävä oli helistää tamburiinia ja jokaisen luodun lajin kohdalla todeta, että "Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää!".
****
Kaksi leiriläistä kipitti eteisessä kohti ulko-ovea ja toinen puhisi harmista:
"Mä en ikin tuu oppiin kaikkii noit kirouksii! Eiku rukouksii!" (rukous=ulkoläksy)
Pieni freudilainen lipsahdus :D
****
Tässä seurakunnassa jokaiselle rippikouluryhmälle on varattu 500 euroa, jonka he saavat käyttää Kirkon Ulkomaanavun toisenlaisiin lahjoihin. Meillä se oli koko illan iltaohjelma.
Aluksi listattiin nuorten rippilahjatoiveita:
- mopo/vespa/skootteri 2000-3000e
- mopoauto n. 10000e
- koruja 100+e
- rahaa
- ulkomaanmatka 500-1000e
- iPod n. 150e
- kamera 150-800e
- iPhone 650e
(pukkaako hiki? mulla ainakin!)
Sitten vähän laulettiin ja sen jälkeen kuultiin Kirkon Ulkomaanavun Toivon vaellus -rastiradan Haiti-rastin tarina. Sen jälkeen pienryhmät saivat tietolapun, joka käsitteli velkaa, kauppaa tai ilmastoa/ympäristöä ja Haitin ongelmia ja saivat keksiä ratkaisuehdotuksia. Mitäs sanotte, kun ratkaisuiksi ehdotettiin:
* rakennetaan kestävämpiä taloja, jotta ne eivät kärsi tulvista
* ehkäistään eroosiota, istutetaan mm. puita (nopeakasvuinen eukalyptus tai hedelmäpuut, joista saa myös ruokaa)
* annetaan kaikille maille oikeus tukea omaa ruokatuotantoa ja verottaa ulkomaista tuontia
* rajoitetaan vapaakauppaa
* peritään diktaattoreilta rahat ja omaisuus, esim. lentokoneet ja palatsit, takaisin
* annetaan kehitysmaiden velat anteeksi
* tuetaan hyvää hallintoa ja tasavaltoja sekä demokratiaa
* lainataan vain luotettavllle tahoille
Mitäpä osaisitte lisätä? Minä en äkkiseltään paljoakaan.
Kerroin myös Changemakerista ja jaoin esitteitä.
Sitten jaettiin pienryhmille 83e rahaa ja Toisenlaisen lahjan kuvasto. Saivat sitten valita, liittoutua toisten ryhmien kanssa ja ostaa mitä ikinä halusivat. Nuoret ostivat:
- vesipumpun
- ammatin kehitysmaan naiselle
- henkilöllisyystodistuksen
- ainakin 18 kanaa
- 5 sikaa
- kolme koulupukua
- kolme kuokkaa ja siemenpakettia
- kasvimaan
- varmasti vielä jotain, jonka unohdin
Sitten verrattiin, että miten paljon meidän ostoksilla saa muualla aikaan. Ei syyllistystarkoituksessa vaan siinä tarkoituksessa, että joskus on hyvä ajatella, että voisinko kuluttaa täällä toisin ja auttaa ihmisiä toisaalla.
****
Illan isospalaverissa oli hysteerinen hihitysmeininki. Kun siitä ei kertakaikkiaan meinannut tulla loppua, tuumasi yksi isonen, että:
"No mun on ihan pakko tunnustaa mikä on niin hauskaa!"
"No?!?"
"No kun me oltiin isosten kaa tuol kalliolla (vain isosille tarkoitettu paikka, leiriläiset ei saa mennä) ja sit tuli iso aalto ja me huuhtouduttiin sinne kainaloita myöten ja sit ei uskallettua kertoo kun aateltiin et opet luulis et oltiin käyty uimassa vaikka ilman valvojaa ei saa ja mentiin sit meidän huoneeseen ja jätettiin märät vaatteet sinne ja meidän lattialle tuli lätäkkö ja yksi pikkunen meni siitä ohi ja kysy et "no hyi onks teidän lattialle k***ut joku?!" ja hihihihihiii!"
No, sitten mekin naurettiin hysteerisesti vielä viisi minuuttia, jonka jälkeen nuorisotyöntekijä kertoi, että joskus oli isoset laskeneet samaa kalliota pesuvadeilla mereen ja se oli ollut tosi hienoa siihen asti, kun siivooja aamulla löysi entiset pesuvadit...
Ja sitten hihiteltiin hysteerisesti vielä toinen viisi minuutta.
****
Täällä ei ole ryhmätunteja. Meni kolme päivää, ennen kuin tajusin, miksi päivät mielestäni tuntuu niin löysiltä. Täällä on koettu, ettei ne päiviin mahdu, mun mielestä ne useimpiin päiviin sopisi hyvin, mutta eivät kaikkiin.
Missä se sitten näkyy? Isoset voi ja jaksaa paljon paremmin.
Tänään pidettiin elämän arvot -ryhmätunti kehitysvammaleirin kanssa yhdessä ja iltapalaverissa osa isoista oli aika suruissaan, "kun mun ryhmässä ei kaikkia saanu puhumaan" ja "oon ihan huono iso". Tuntui paljon tutummalta - näihin isosten fiiliksiin olen tottunut.
Puolensa ja puolensa ryhmätunneissa, mutta täällä olen saanut pitää isosia paljon oppitunneilla mukana, mikä on vilkkaan ryhmän kanssa aivan ehdoton bonus.
****
Äsken iltahartauteen mennessä törmäsin oikeaan köyhän miehen tositeeveeseen. Täällä on käytävä, jossa väki pitää torikokousta yleensä pitkillä penkeilä istuen. Nyt oli 25 takapuolta kuitenkin pystyssä ja kaikilla nenät ikkunan alalaidassa - kuistilla kun on pyyhkeitä kuivamassa niin, että ne peittävät näkymän. Puheenaiheita oli kaksi:
"No heeeei, kohta ne varmaan pussaa!" (meillä on yksi leiripari, olivat kolmen minuutin iltakävelyllään ennen hartautta)
"Hei, mitä luulet, kenenkähän bikinit noi oikeen on?!" (ei kaivanne selitystä?)
****
Huomenna on viimeinen ilta, lauantaina viimeinen päivä ja sunnuntaina ensimmäinen konfirmaatio ja kesän ensimmäinen saarna.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leiri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leiri. Näytä kaikki tekstit
torstai 10. kesäkuuta 2010
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Leiri 1. Päivä 2.
Meidän leirillä...
... on hoidettu koti-ikävää.
... nähty poikaset kirmaamassa 6-asteiseen meriveteen sukkasellaan.
... lojuttu muutamia tunteja riippumatossa.
... laulettu elämäni ensimmäinen liturgia jumalanpalveluksessa. Note to self: kyllä se laulu sujuu, mutta voisit valmistella etukäteen ne puheosuudetkin...
... vietetty opetusvapaata päivää.
... todettu, että haastavia nuoria ovatkin aivan muut kuin ne, joiden ensin arvelimme olevan haastavia.
... laulettu lisää virsiä ja suoritettu ulkoläksyjä, eli "rukouksia", kuten meidän teinit niitä kutsuu.
***
Iltaohjelmassa oli tietovisa:
"Mikä on Raamatun punainen lanka?"
"JEESUS!"
"Missä Raamatun kirjassa puhutaan lemmenmarjoista?"
"No Raamatussa!"
***
Työntekijöiden kesken tänään on kuunneltu ja laulettu reggaeta, joka on erityisesti pastorin suosikki. Herra on mun moottori ja silleen.
Raamatullisuus valtaa alaa. Vai mitä sanotte, jos konfirmoisimme ne, jotka selviävät loppukokeenaan lahden pohjukan ylittämisestä vetten päällä kävellen? Eilen iltapalaksi oli tarkoitus tarjota viisi leipää ja kaksi kalaa, mutta emännät leipoivat sämpylöitä vähän enemmän, kun tytöt eivät saaneetkaan ongella saalista.
Ruokaa on riittävästi. Lounaalla oli kalaa (jo toisen kerran tällä leirillä) ja päivälliseksi pastaa ja porkkanasuikaleita. Emäntä epäili iltapalalla ääneen, että meillä tulee nälkä ennen aamua. Ei tule, voin vakuuttaa.
Tänään oli lähestulkoon vapaapäivä, minkä vuoksi on vähän vähemmän kerrottavaakin. Ai niin, ensimmäinen leiripari on muodostunut!
... on hoidettu koti-ikävää.
... nähty poikaset kirmaamassa 6-asteiseen meriveteen sukkasellaan.
... lojuttu muutamia tunteja riippumatossa.
... laulettu elämäni ensimmäinen liturgia jumalanpalveluksessa. Note to self: kyllä se laulu sujuu, mutta voisit valmistella etukäteen ne puheosuudetkin...
... vietetty opetusvapaata päivää.
... todettu, että haastavia nuoria ovatkin aivan muut kuin ne, joiden ensin arvelimme olevan haastavia.
... laulettu lisää virsiä ja suoritettu ulkoläksyjä, eli "rukouksia", kuten meidän teinit niitä kutsuu.
***
Iltaohjelmassa oli tietovisa:
"Mikä on Raamatun punainen lanka?"
"JEESUS!"
"Missä Raamatun kirjassa puhutaan lemmenmarjoista?"
"No Raamatussa!"
***
Työntekijöiden kesken tänään on kuunneltu ja laulettu reggaeta, joka on erityisesti pastorin suosikki. Herra on mun moottori ja silleen.
Raamatullisuus valtaa alaa. Vai mitä sanotte, jos konfirmoisimme ne, jotka selviävät loppukokeenaan lahden pohjukan ylittämisestä vetten päällä kävellen? Eilen iltapalaksi oli tarkoitus tarjota viisi leipää ja kaksi kalaa, mutta emännät leipoivat sämpylöitä vähän enemmän, kun tytöt eivät saaneetkaan ongella saalista.
Ruokaa on riittävästi. Lounaalla oli kalaa (jo toisen kerran tällä leirillä) ja päivälliseksi pastaa ja porkkanasuikaleita. Emäntä epäili iltapalalla ääneen, että meillä tulee nälkä ennen aamua. Ei tule, voin vakuuttaa.
Tänään oli lähestulkoon vapaapäivä, minkä vuoksi on vähän vähemmän kerrottavaakin. Ai niin, ensimmäinen leiripari on muodostunut!
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Leiri 1. Päivä 1. Virsileiri!
Meidän leirillä...
... on energiaa niin, että tupa pullistelee.
... Nuoren Seurakunnan Veisukirja on ihan lällärikamaa, jos meidän teinejä on uskominen.
... elämä pitenee vuositolkulla aina, kun nuorten kansa hengaa.
***
Tänään kuultua:
#1
"No miten teidän perheessä toimitaan, jotta tämä ensimmäisen Mooseksen kirjan ohje viljelystä ja varjelusta toteutuisi?"
"No ainaskii meil syödään muroja joka aamu!"
(aina teinin ajatusta ei ole ihan helppo seurata... viljellä -> vilja -> murot?)
#2
"Guten Tag, hyvää päivää!" sanoi yövalvoja esittäytyessään iltaohjelman jälkeen.
"HYI saksaa!" sanoi teinityttö inhoa äänessään.
"No hei toi oli kyllä ruotsii!", valisti naapuri ystävätärtään.
(ruotsi, saksa, mitä näitä nyt onkaan...)
#3
"Mun nimi on X, oon täällä siis yövalvojana", jatkoi yövalvoja.
"Niin siis sääks viet sit mein kännykät?", kysyi teini kunnioitusta äänessään.
#4
25 minuuttia musiikkitunnista on kulunut punaista Nuoren Seurakunnan Veisukirjaa lauleskellen:
"Hei eiks voitas vaihtaa kirjaa?!", vinkuivat teinit.
"No meillä ei kyllä ole muuta kuin nämä NSV:t", pahoitteli musaope.
"Nii mut virsikirjat, laulettas siitä kun on niin paljon kivoja virsiä!"
(pyyntö tuli täysin vakavalla naamalla, joten as you wish, ensi tunnilla sitten virsiä)
#5
Bändikämpälle oli roudattu ne surullisen kuuluisat punaiset NSV:t, mutta teinit tuumasivat soittamaan tullessan, että:
"Ei me hei mistään tällasist lauleta, eiks oo virsikirjoi?!"
(virsikirjat noudettiin ja reilu puoli tuntia oli sitten veisattu säestyksellä ja ilman)
***
Leirikeskuksen hirsiseinät eivät pidä ääntä lainkaan ja majoitushuoneet ovat yksin nukkuessa aika viileitä. Valaistus on vähän epä-esteetön, mutta bonusta saa siitä, että leirikeskus on niemennokassa, ikkunastani näkyy meri ja auringonlasku.
Täällä on ruokalassa seka- ja biojäte ja majoitustiloissa seka- ja biojäte, pienmetallin ja lasin keräyspisteet. Mieletöntä! Edistyksellistä!
Miinusta uskallan ehkä antaa ruotsalaisesta maidosta, ei-reilusta teestä (ja varmaan myös kahvista) sekä siitä, että levitteet on irtonappeina.
Soijaton, pähkinätön kasvisruoka on toistaiseksi ollut lihamakaronilaatikkoa, jossa liha oli korvattu pavuilla ja hernemaissipaprikalla sekä nakkikeittoa ilman nakkeja. Eilen sain kalapuikkoja, kun toiset söivät leikkeitä. Parempaa kuin viime vuonna, mutta seuraavalle leirille saatan ottaa mukaani jotain proteiinisantsia.
Jälkiruokaa on sekä lounaan että päivällisen jälkeen ja kahvin kanssa tietysti omat herkkunsa. Ylpeänä voin kuitenkin todeta, että olen syönyt pienehköjä annoksia enkä ole santsannut! Paitsi no, iltapalalla otin yhden sämpylän lisää, kun ne oli niin hyviä.
... on energiaa niin, että tupa pullistelee.
... Nuoren Seurakunnan Veisukirja on ihan lällärikamaa, jos meidän teinejä on uskominen.
... elämä pitenee vuositolkulla aina, kun nuorten kansa hengaa.
***
Tänään kuultua:
#1
"No miten teidän perheessä toimitaan, jotta tämä ensimmäisen Mooseksen kirjan ohje viljelystä ja varjelusta toteutuisi?"
"No ainaskii meil syödään muroja joka aamu!"
(aina teinin ajatusta ei ole ihan helppo seurata... viljellä -> vilja -> murot?)
#2
"Guten Tag, hyvää päivää!" sanoi yövalvoja esittäytyessään iltaohjelman jälkeen.
"HYI saksaa!" sanoi teinityttö inhoa äänessään.
"No hei toi oli kyllä ruotsii!", valisti naapuri ystävätärtään.
(ruotsi, saksa, mitä näitä nyt onkaan...)
#3
"Mun nimi on X, oon täällä siis yövalvojana", jatkoi yövalvoja.
"Niin siis sääks viet sit mein kännykät?", kysyi teini kunnioitusta äänessään.
#4
25 minuuttia musiikkitunnista on kulunut punaista Nuoren Seurakunnan Veisukirjaa lauleskellen:
"Hei eiks voitas vaihtaa kirjaa?!", vinkuivat teinit.
"No meillä ei kyllä ole muuta kuin nämä NSV:t", pahoitteli musaope.
"Nii mut virsikirjat, laulettas siitä kun on niin paljon kivoja virsiä!"
(pyyntö tuli täysin vakavalla naamalla, joten as you wish, ensi tunnilla sitten virsiä)
#5
Bändikämpälle oli roudattu ne surullisen kuuluisat punaiset NSV:t, mutta teinit tuumasivat soittamaan tullessan, että:
"Ei me hei mistään tällasist lauleta, eiks oo virsikirjoi?!"
(virsikirjat noudettiin ja reilu puoli tuntia oli sitten veisattu säestyksellä ja ilman)
***
Leirikeskuksen hirsiseinät eivät pidä ääntä lainkaan ja majoitushuoneet ovat yksin nukkuessa aika viileitä. Valaistus on vähän epä-esteetön, mutta bonusta saa siitä, että leirikeskus on niemennokassa, ikkunastani näkyy meri ja auringonlasku.
Täällä on ruokalassa seka- ja biojäte ja majoitustiloissa seka- ja biojäte, pienmetallin ja lasin keräyspisteet. Mieletöntä! Edistyksellistä!
Miinusta uskallan ehkä antaa ruotsalaisesta maidosta, ei-reilusta teestä (ja varmaan myös kahvista) sekä siitä, että levitteet on irtonappeina.
Soijaton, pähkinätön kasvisruoka on toistaiseksi ollut lihamakaronilaatikkoa, jossa liha oli korvattu pavuilla ja hernemaissipaprikalla sekä nakkikeittoa ilman nakkeja. Eilen sain kalapuikkoja, kun toiset söivät leikkeitä. Parempaa kuin viime vuonna, mutta seuraavalle leirille saatan ottaa mukaani jotain proteiinisantsia.
Jälkiruokaa on sekä lounaan että päivällisen jälkeen ja kahvin kanssa tietysti omat herkkunsa. Ylpeänä voin kuitenkin todeta, että olen syönyt pienehköjä annoksia enkä ole santsannut! Paitsi no, iltapalalla otin yhden sämpylän lisää, kun ne oli niin hyviä.
Ripari 1. Valmistelupäivä.
Isojen ja opettajien kanssa tultiin leirille tänään, käytiin paikat ja säännöt läpi ja valmisteltiin asioita. Paikka on kaunis, ikkunastani näkyy meri ja komeita rantakallioita on joka puolella. Veden lämpötila on +6.
Leirin pastori on vasta vihitty virkaansa, etenkin kun vertaa edelliskesän konkaripappeihin. Monenlaiset tuoreen papin tunnot ovat vielä niin pinnassa, että jo yhden päivän aikana olen saanut paljon ajateltavaa. On hyvä kuulla joltakulta, kenellä on vielä tuoreessa muistissa, että millaisia oppeja teologisesta etenkin kannattaa seurakuntatyötä varten haalia.
Leirikeskus on kahden leirin mentävä - täällä on samaan aikaan kehitysvammaisten aikuisten leiri, jonka kanssa tehdään jonkinlaista yhteistyötä.
Joka suhteessa pelisäännöt on selkeitä ja napakoita ja asiat on ajateltu loppuun saakka. Kansainvälisestä leiritoiminasta tutut käytännöt ovat rantautuneet tännekin esim. sen suhteen, ettei nuorten kanssa asioita selvitetä kahden kesken vaan paikalla on aina toinenkin aikuinen. Nolausleikkien ja vapaaehtoisleikkien suhteen on nollatoleranssi, mikä kevensi mieltäni suuresti.
Riippumatolle en löytänyt vielä täydellistä sijoituspaikkaa, mutta jatkan etsintöjä huomenissa. Vaatimuksena on merinäköala ja hieman syrjäisempi sijainti ;)
Tämän yön ohjelmassa on vielä ainakin huomisen Luoja/luomakunta-oppitunnin viimeistely. On luvattu hyvää säätä, joten haluan viedä nuoret ulos ihastelemaan luontoa ja Luojan luomistyötä, mutta toisaalta tiedän, että ulkona tilannetta on vaikeampi hallita eikä ääni esim. merenrantakallioilla kanna juuri minnekään. Ylihuomenna vastaan leiripalveluksesta, aiheena on joulu, joten täytyy vähän perehtyä myös kirkkokäsikirjaan.
Odotan kovasti leiriläisiä!
Leirin pastori on vasta vihitty virkaansa, etenkin kun vertaa edelliskesän konkaripappeihin. Monenlaiset tuoreen papin tunnot ovat vielä niin pinnassa, että jo yhden päivän aikana olen saanut paljon ajateltavaa. On hyvä kuulla joltakulta, kenellä on vielä tuoreessa muistissa, että millaisia oppeja teologisesta etenkin kannattaa seurakuntatyötä varten haalia.
Leirikeskus on kahden leirin mentävä - täällä on samaan aikaan kehitysvammaisten aikuisten leiri, jonka kanssa tehdään jonkinlaista yhteistyötä.
Joka suhteessa pelisäännöt on selkeitä ja napakoita ja asiat on ajateltu loppuun saakka. Kansainvälisestä leiritoiminasta tutut käytännöt ovat rantautuneet tännekin esim. sen suhteen, ettei nuorten kanssa asioita selvitetä kahden kesken vaan paikalla on aina toinenkin aikuinen. Nolausleikkien ja vapaaehtoisleikkien suhteen on nollatoleranssi, mikä kevensi mieltäni suuresti.
Riippumatolle en löytänyt vielä täydellistä sijoituspaikkaa, mutta jatkan etsintöjä huomenissa. Vaatimuksena on merinäköala ja hieman syrjäisempi sijainti ;)
Tämän yön ohjelmassa on vielä ainakin huomisen Luoja/luomakunta-oppitunnin viimeistely. On luvattu hyvää säätä, joten haluan viedä nuoret ulos ihastelemaan luontoa ja Luojan luomistyötä, mutta toisaalta tiedän, että ulkona tilannetta on vaikeampi hallita eikä ääni esim. merenrantakallioilla kanna juuri minnekään. Ylihuomenna vastaan leiripalveluksesta, aiheena on joulu, joten täytyy vähän perehtyä myös kirkkokäsikirjaan.
Odotan kovasti leiriläisiä!
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Pakkauskatastrofi, jota ei koskaan voi välttää.
En pidä pakkaamisesta, mikä johtaa väistämättä siihen, että leirille pakkaaminen jää enemmän tai vähemmän viime tinkaan. Nyt elän toivossa, että pesukoneessa paraikaa pyörivät pyykit ehtivät kuivua sen verran, että voin ottaa ne leirille mukaan... Tai että O. poimii ne parvekkeelta turvaan ennen kuin palaan viikon kuluttua.
Minulla on leirin aikana yksi iltahartaus, kaksi leiripalvelusten ohjausta ja kolme oppituntia. Vapaa-aikaakin siis on, joskaan ei ehkä niin paljon, kun olen mielessäni kuvitellut. "Vapaa-aikaa varten"-pino on nimittäin kasvanut jo kovasti: heprean kirjat ja opiskelumateriaalit, 10cm nippu vanhoja lehtiä luettavaksi, Gilmoren tyttöjen 7. kausi, riippumatto... :)
Oppitunnit ovat vielä työn alla. Luoja/luomakunta-tunnilla olisi kiva lähteä luontoon, ihastella ja ihmetellä, puhua Luojan suuruudesta ja taitavuudesta. Kristus/ylösnousemus-tunnilla olisi kiva pohtia sitä, millaisiin asioihin meidän on helppo uskoa ja tutkia sitten evakeliumeista, miten ihmiset Jeesuksen ympärillä ylösnousemukseen suhtautuivat, miten Tuomas epäili ja naiset haudalla kuulivat sanoman enkeliltä. Pelastushistoria-oppituntiin sain "seitsemän L:n"-vinkin E:ltä ja ajattelin, että pienryhmissä voitaisiin valmistella näytelmät, tarinat, pantomiimit tai sarjakuvat kustakin L:stä (Luominen, Lankeemus, Lupaus, Laki, Lunastus, Lähetys, Loppu), mutta tällä hetkellä kyseiseen tuntiin on varattu sen verran hintsummin aikaa, että vähän epäilyttää, onko moista mahdollista toteuttaa.
Muuten pakkaamisen suhteen täytyy vain pysyä realistina. Leiri ja konfirmaatio yhteenlaskettuna kestävät kohdallani seitsemän yötä. Tarvitsen siis mukaani
- seitsemät alusvaatteet
- konfismekon, neuletakin, sukat ja kengät
- lenkkarit
- kumpparit
- sisäkengät
- villasukat, mieluusti kahdet
- pyjaman
- pyyhkeen ja uikkarin alaosan (rannalla käyskentelyyn, mereen minua ei saa ja uimavalvojana en toimi)
- kesämekon
- haaremihousut
- hameen
- pitkät, paksummat housut
- trikoita
- kaksi pitkähihaista tpaitaa
- kaksi lyhythihaista tpaitaa
- hupparin, koska kutistin villapaitani ja kiikutin sen Tauko-tyttöjen luo pipomateriaaliksi
- takin tai windstopperfleecen
Puuttuuko jotain olennaista?
Minulla on leirin aikana yksi iltahartaus, kaksi leiripalvelusten ohjausta ja kolme oppituntia. Vapaa-aikaakin siis on, joskaan ei ehkä niin paljon, kun olen mielessäni kuvitellut. "Vapaa-aikaa varten"-pino on nimittäin kasvanut jo kovasti: heprean kirjat ja opiskelumateriaalit, 10cm nippu vanhoja lehtiä luettavaksi, Gilmoren tyttöjen 7. kausi, riippumatto... :)
Oppitunnit ovat vielä työn alla. Luoja/luomakunta-tunnilla olisi kiva lähteä luontoon, ihastella ja ihmetellä, puhua Luojan suuruudesta ja taitavuudesta. Kristus/ylösnousemus-tunnilla olisi kiva pohtia sitä, millaisiin asioihin meidän on helppo uskoa ja tutkia sitten evakeliumeista, miten ihmiset Jeesuksen ympärillä ylösnousemukseen suhtautuivat, miten Tuomas epäili ja naiset haudalla kuulivat sanoman enkeliltä. Pelastushistoria-oppituntiin sain "seitsemän L:n"-vinkin E:ltä ja ajattelin, että pienryhmissä voitaisiin valmistella näytelmät, tarinat, pantomiimit tai sarjakuvat kustakin L:stä (Luominen, Lankeemus, Lupaus, Laki, Lunastus, Lähetys, Loppu), mutta tällä hetkellä kyseiseen tuntiin on varattu sen verran hintsummin aikaa, että vähän epäilyttää, onko moista mahdollista toteuttaa.
Muuten pakkaamisen suhteen täytyy vain pysyä realistina. Leiri ja konfirmaatio yhteenlaskettuna kestävät kohdallani seitsemän yötä. Tarvitsen siis mukaani
- seitsemät alusvaatteet
- konfismekon, neuletakin, sukat ja kengät
- lenkkarit
- kumpparit
- sisäkengät
- villasukat, mieluusti kahdet
- pyjaman
- pyyhkeen ja uikkarin alaosan (rannalla käyskentelyyn, mereen minua ei saa ja uimavalvojana en toimi)
- kesämekon
- haaremihousut
- hameen
- pitkät, paksummat housut
- trikoita
- kaksi pitkähihaista tpaitaa
- kaksi lyhythihaista tpaitaa
- hupparin, koska kutistin villapaitani ja kiikutin sen Tauko-tyttöjen luo pipomateriaaliksi
- takin tai windstopperfleecen
Puuttuuko jotain olennaista?
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Tänään...
... ärsyynnyin suunnattomasti Vapaa-ajattelijoiden tempauksesta, mutta purin pahimmat höyryt jo Facebookissa, niin täällä ei tarvitse.
... tapasin yhden savolaisen suvun jäsenistöä, joiden seurassa tulee aina vilpittömän hyvälle tuulelle.
... sovitin uutta mekkoani SopivaShopissa, mutta saumoja joudutaan hieman availemaan ennen kuin se pääsee kotiin. Sen sijaan ostin GreenPapayan tyttömaisen kukkarolaukun. Tyttömäinen pieni käsilaukku on ollut hakusassa vuosia, nyt se on vihdoin löytynyt!
... vesijuoksin toista tuntia uimastadikalla hyvässä seurassa ja päätin, että jatkossa on uitava vähintään kahdesti viikossa, jotta ylimääräinen uimarengas lanteiltani sulaa.
... olen yrittänyt aloittaa riparin oppituntisuunnittelua aiheista Kristus/Ylösnousemus (120min), Luomakunta/Luoja (120min) ja Pelastushistoria (60min). Ainoa tunti, jonka pohjalle on kiva ajatus on tuo viimeinen ja ajatuksen toteuttaminen puolestaan on melko haastavaa 60 minuutissa. No, aina voi yrittää.
... olen yrittänyt luoda strategia, jolla kolmen viikon leirikeskusravinnosta voisi selvitä lihomatta. Tähän mennessä olen päättänyt, että ruokalautasesta on vähintään puolet oltava salaattia. Aterian yhteydessä ei syödä leipää. Ruokajuomana juodaan vettä. Santsata ei saa. Todennäköisesti päätän myös, että yksi herkku päivässä saa riittää - leirillä kun on ainakin yksi jälkkäri ja kahvin kanssa sitten pullaa tai muuta vastaavaa. Kaikki vinkit otetaan vastaan...
... tapasin yhden savolaisen suvun jäsenistöä, joiden seurassa tulee aina vilpittömän hyvälle tuulelle.
... sovitin uutta mekkoani SopivaShopissa, mutta saumoja joudutaan hieman availemaan ennen kuin se pääsee kotiin. Sen sijaan ostin GreenPapayan tyttömaisen kukkarolaukun. Tyttömäinen pieni käsilaukku on ollut hakusassa vuosia, nyt se on vihdoin löytynyt!
... vesijuoksin toista tuntia uimastadikalla hyvässä seurassa ja päätin, että jatkossa on uitava vähintään kahdesti viikossa, jotta ylimääräinen uimarengas lanteiltani sulaa.
... olen yrittänyt aloittaa riparin oppituntisuunnittelua aiheista Kristus/Ylösnousemus (120min), Luomakunta/Luoja (120min) ja Pelastushistoria (60min). Ainoa tunti, jonka pohjalle on kiva ajatus on tuo viimeinen ja ajatuksen toteuttaminen puolestaan on melko haastavaa 60 minuutissa. No, aina voi yrittää.
... olen yrittänyt luoda strategia, jolla kolmen viikon leirikeskusravinnosta voisi selvitä lihomatta. Tähän mennessä olen päättänyt, että ruokalautasesta on vähintään puolet oltava salaattia. Aterian yhteydessä ei syödä leipää. Ruokajuomana juodaan vettä. Santsata ei saa. Todennäköisesti päätän myös, että yksi herkku päivässä saa riittää - leirillä kun on ainakin yksi jälkkäri ja kahvin kanssa sitten pullaa tai muuta vastaavaa. Kaikki vinkit otetaan vastaan...
perjantai 28. elokuuta 2009
1968.
Tämän päivän kielikukkasen tarjoili leirin johtaja, charmantti vanhempi keski-ikäinen saksalaissetä, joka sokeana tarjoutui opastamaan toista sokeaa. Koska opastamisessa tarvitsee kehokontaktin, tuttavallisemmin kyhnytyksen tai nylkytyksen, kysyi setä kohteliaasti opastettavaltaan: "Do you want to touch me?"
Saksalainen täsmällisyys on myytti. Elämme pellossa.
EUn kustantamaksi alkoholittomaksi tapahtumaksi täällä juodaan todella paljon. Belgit kiskoivat tänääkin päivällisellä punaviiniä (kuten joka päivä tähänkin asti), iltaohjelmassa juotiin itävaltalaista viini-yrttilimsasekoitusta ja puolalaisten vodkadrinksuja, jotka toivat mieleen lähinnä teinivuodet.
Kävimme uskomattoman parituntisen keskustelun ulkona belgialaisen(i) kanssa. Miekkonen tahtoi tehdä veistoksen lihasta ja työtään varten kävi tutustumassa teurastamoon. Oli ollut niin raskas ja järkyttävä reissu, ettei kykene kuulemma lihaan enää koskaan. Puhuimme myös kohtuudesta (mitä se lienee englanniksi?), valinnoista ja niiden merkityksestä, ihmisestä sosiaalisena olentona, avoimuudesta, elämästä, perheistä, väkivallasta. Uskomaton tyyppi, uskomattomia keskusteluja. Ja mahtavin pitkään aikaan kuulemani kommentti erään 50+ -vuotiaan radiotoimittajan avustajalta: "Teidän puheenne on kuin suoraan vuodelta 68! Mahtavaa kuunnella, kiitos kun sain kuunnella teitä! Älkää vain puhuko, toimikaa ja tehkää! If you can't have who you love, love who you have."
Leiristämme on nettiradiouutisia, www.ohrfunk.de.
Tänään työpajailin savitöissä, tein hauskan tehtävänannon mukaisesti kolmiosaisen veistoksen, saatte siitä ehkä kuvan myöhemmin. Sattuuko joku tietämään, mistä askartelusavea saisi edullisesti?
Saksalainen täsmällisyys on myytti. Elämme pellossa.
EUn kustantamaksi alkoholittomaksi tapahtumaksi täällä juodaan todella paljon. Belgit kiskoivat tänääkin päivällisellä punaviiniä (kuten joka päivä tähänkin asti), iltaohjelmassa juotiin itävaltalaista viini-yrttilimsasekoitusta ja puolalaisten vodkadrinksuja, jotka toivat mieleen lähinnä teinivuodet.
Kävimme uskomattoman parituntisen keskustelun ulkona belgialaisen(i) kanssa. Miekkonen tahtoi tehdä veistoksen lihasta ja työtään varten kävi tutustumassa teurastamoon. Oli ollut niin raskas ja järkyttävä reissu, ettei kykene kuulemma lihaan enää koskaan. Puhuimme myös kohtuudesta (mitä se lienee englanniksi?), valinnoista ja niiden merkityksestä, ihmisestä sosiaalisena olentona, avoimuudesta, elämästä, perheistä, väkivallasta. Uskomaton tyyppi, uskomattomia keskusteluja. Ja mahtavin pitkään aikaan kuulemani kommentti erään 50+ -vuotiaan radiotoimittajan avustajalta: "Teidän puheenne on kuin suoraan vuodelta 68! Mahtavaa kuunnella, kiitos kun sain kuunnella teitä! Älkää vain puhuko, toimikaa ja tehkää! If you can't have who you love, love who you have."
Leiristämme on nettiradiouutisia, www.ohrfunk.de.
Tänään työpajailin savitöissä, tein hauskan tehtävänannon mukaisesti kolmiosaisen veistoksen, saatte siitä ehkä kuvan myöhemmin. Sattuuko joku tietämään, mistä askartelusavea saisi edullisesti?
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 10.
Viimeinen ilta.
58 itkevää teiniä.
6 yliväsynyttä työntekijää.
Liukenin mahdollisimman usein ja pitkiksi ajoiksi kopperooni, jottei pinna liikaa kiristynyt. Olin tehokas - maksoin opiskelijamaksut kahteen yliopistoon, ilmoittauduin, printtasin kelaa ja ylioppilaskuntaa varten kuitit, tein opintosuunnitelman teologiseen ja printtasin sen sekä itselleni että kelalle, tein teollisuustalouden pääaineesta suunnitelman jonka tallensin myös henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan, kirjoitin esirukouksen ja keräsin opintosuunnitelman kurssien kirjavaatimukset ja tarkastin jo noin puolien saatavuuden näkkärikirjastosta. Tehopäivä siis! Hyvä niin, sillä huomisillan aion vakaasti vain koomata...
58 itkevää teiniä.
6 yliväsynyttä työntekijää.
Liukenin mahdollisimman usein ja pitkiksi ajoiksi kopperooni, jottei pinna liikaa kiristynyt. Olin tehokas - maksoin opiskelijamaksut kahteen yliopistoon, ilmoittauduin, printtasin kelaa ja ylioppilaskuntaa varten kuitit, tein opintosuunnitelman teologiseen ja printtasin sen sekä itselleni että kelalle, tein teollisuustalouden pääaineesta suunnitelman jonka tallensin myös henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan, kirjoitin esirukouksen ja keräsin opintosuunnitelman kurssien kirjavaatimukset ja tarkastin jo noin puolien saatavuuden näkkärikirjastosta. Tehopäivä siis! Hyvä niin, sillä huomisillan aion vakaasti vain koomata...
lauantai 8. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 9.
Konfisharkat ihan jees, mitä nyt paikallinen kirkkoherra oli päättänyt tulla pitämään vihkiharkkoja meidän harkkojen päälle ja jäi sitten kirkon perälle kailottamaan omiaan niin, että meidän harkat oli vähän yhtä tyhjän kanssa.
Yksi nilkkavamma ja tappelunkärhämää tänään.
Ylihuomenna pääsen l o m a l l e.
Löysin paikkakunnan vaatekaupan alesta farkut.
Sain kitaratunnin, jonka aiheena oli kitaran viritys.
Kävin keskustelua ammatista ja sain oivalluksia. Meillä on täällä erittäin pätevä ulkosuomalaistyötä tekevä diakoni, jolla loistavia ajatuksia asioista.
Edellisen työpaikan asiat pyörii mielessä - heinäkuisesta iltaohjelmasta tekemäni kirjallinen ilmoitus on nyt noteerattu ja ainakin työalasta vastaava työntekijä on ilmaissut suoran tukensa, pastöörikin on mun kannallani, vaikka näkee asiassa myös harmaan sävyjä. Henkireikä oli tänään taas suureksi avuksi, kävi kanssani puhelimessa läpi kodinsiunauksen kaavan.
Päässä pyörii paljon pitäisi-ajatuksia: pitäisi tehdä opintosuunnitelma, pitäisi ilmoittautua yliopistoihin ja pitäisi tulostaa ja lähettää Kelalle papereita kuntoutusrahaa varten, pitäisi selvittää teologisen harjoittelu- yms. asioita apuvälinepäätöstä varten.
Kaipaan kynsisaksia, kitaran opettelu on vaikeaa liian pitkillä kynsillä.
Yksi nilkkavamma ja tappelunkärhämää tänään.
Ylihuomenna pääsen l o m a l l e.
Löysin paikkakunnan vaatekaupan alesta farkut.
Sain kitaratunnin, jonka aiheena oli kitaran viritys.
Kävin keskustelua ammatista ja sain oivalluksia. Meillä on täällä erittäin pätevä ulkosuomalaistyötä tekevä diakoni, jolla loistavia ajatuksia asioista.
Edellisen työpaikan asiat pyörii mielessä - heinäkuisesta iltaohjelmasta tekemäni kirjallinen ilmoitus on nyt noteerattu ja ainakin työalasta vastaava työntekijä on ilmaissut suoran tukensa, pastöörikin on mun kannallani, vaikka näkee asiassa myös harmaan sävyjä. Henkireikä oli tänään taas suureksi avuksi, kävi kanssani puhelimessa läpi kodinsiunauksen kaavan.
Päässä pyörii paljon pitäisi-ajatuksia: pitäisi tehdä opintosuunnitelma, pitäisi ilmoittautua yliopistoihin ja pitäisi tulostaa ja lähettää Kelalle papereita kuntoutusrahaa varten, pitäisi selvittää teologisen harjoittelu- yms. asioita apuvälinepäätöstä varten.
Kaipaan kynsisaksia, kitaran opettelu on vaikeaa liian pitkillä kynsillä.
perjantai 7. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 7 vai 8?
Pälliyden multihuipennus!
Ensin paljastui, että uljaat sankarimme ovat kiellloista huolimatta ikuistaneet leirin tunnuksen vanhoihin puisiin pirtinpöytiin. Onneksi syylliset tunnustivat, joten hiontahomma lankesi neljän sankarin ja sankarittaren puuhaksi.
Illalla korviimme kiiri huhu, että leirillä on sekasaunottu. Vähän myöhemmin selvisi, että vieläpä isosen johdolla.
Täytyy sanoa, että oma anteeksiantamisen kynnykseni olisi matalampi. Jos saisin päättää, leirillä kerättäisiin kännykät tarpeen vaatiessa yöksi hotelliin ja kuriton, toistuvasti keskusteluista huolimatta sääntöjä rikkova isonen lähetettäisiin kotiosoitteeseen.
Täällä isoset arvotaan puhtaalla arvonnalla, mitä pidän erittäin hyvänä. Pitkällä kokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että uudelleen isoseksi hakevien keskuudessa tulisi kuitenkin suorittaa painotettu arvonta: turhaa ottaa isoseksi jo viime vuonna harmaita hiuksia aiheuttanutta nuorta, jos pätevämpiä ja luotettavampia on tulossa yllin kyllin.
Hamstrasin kirjoja, koska saan niistä työntekijäalen. Mukaan lähti Nuoren sielunhoidon käsikirja (loistava!), Kerron sinulle tarinan III, Kitaravirsiä (tahtoisin oppia kitaroimaan, mutta miten kitara viritetään, lienee ensimmäinen ongelma...) ja Helmijuttu-tyttötyön kirjan.
Kolme yötä enää, jee!
Ensin paljastui, että uljaat sankarimme ovat kiellloista huolimatta ikuistaneet leirin tunnuksen vanhoihin puisiin pirtinpöytiin. Onneksi syylliset tunnustivat, joten hiontahomma lankesi neljän sankarin ja sankarittaren puuhaksi.
Illalla korviimme kiiri huhu, että leirillä on sekasaunottu. Vähän myöhemmin selvisi, että vieläpä isosen johdolla.
Täytyy sanoa, että oma anteeksiantamisen kynnykseni olisi matalampi. Jos saisin päättää, leirillä kerättäisiin kännykät tarpeen vaatiessa yöksi hotelliin ja kuriton, toistuvasti keskusteluista huolimatta sääntöjä rikkova isonen lähetettäisiin kotiosoitteeseen.
Täällä isoset arvotaan puhtaalla arvonnalla, mitä pidän erittäin hyvänä. Pitkällä kokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että uudelleen isoseksi hakevien keskuudessa tulisi kuitenkin suorittaa painotettu arvonta: turhaa ottaa isoseksi jo viime vuonna harmaita hiuksia aiheuttanutta nuorta, jos pätevämpiä ja luotettavampia on tulossa yllin kyllin.
Hamstrasin kirjoja, koska saan niistä työntekijäalen. Mukaan lähti Nuoren sielunhoidon käsikirja (loistava!), Kerron sinulle tarinan III, Kitaravirsiä (tahtoisin oppia kitaroimaan, mutta miten kitara viritetään, lienee ensimmäinen ongelma...) ja Helmijuttu-tyttötyön kirjan.
Kolme yötä enää, jee!
torstai 6. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 7.
Vierailupäivä.
Vierailupäivän funktio on minulle hieman hämärä. Hyvin harvalle nuorelle tuodaan esim. lisää puhtaita vaatteita ja meillä tänään oli vain nelisenkymmentä vierasta, normaalisti kun on yli sata. Miksi vanhemmat haluavat maksaa yhden leiripäivän hinnan tyhjästä, sillä oppituntejahan tähän päivään ei mahdu?
Vieraiden jälkeen ajoimme noin tunnin bussilla korpeen luonnonpuistoon. Paikka on hieno ja perillä on mukavaa mutta on vaikeaa uskoa, ettei lähempää löytyisi nähtävää - aika epäekoahan tämä kyllä on. Neljä henkeä ei mahtunut bussiin, joten seurasimme pastorin avoautolla perässä. Minua askarruttaa muuan asia: miksi (ainakin tässä) avoautossa tukka hulmuaa eteenpäin, siis ajosuuntaan?!
Ihmettelen lapsisotilastamme edelleen. 15-vuotiaan kasvattaminen tiukkaan armeijakuriin jättää pysyvät jäljet identiteettiin vaikkei armeijaura urkenisikaan ja tuntuu hurjalta, että tuon ikäiset käyttävät harjoituksissa automaattiaseita, sarjatuliaseita. Kahden vuoden päästä mukana olevia odottaa todennäköisesti komennus Afganistaniin tai Irakiin tai muuhun vastaavaan, nuorimmat komennuksilla kuolleet ovat juurikin 17-vuotiaita. Sotilaat tulevat ysein köyhistä perheistä ja esim. A:ssa päiväraha on kuulemma 200e luokkaa. Isoista rahoista siis puhutaan.
Tällä leirillä olen myös kohdannut bisnesmaailman lieveilmiöt ja raadollisuuden ja sen perheisiin heijastamat seuraukset taas niin kuvottavalla ja konkreettisella tavalla, että yhä vahvemmin uskon, ettei minun paikkani ole yritysuralla.
Aamulla saadaan nukkua tunti tavallista pidempään - voiko olla mitään parempaa!
Ai niin! Yhden työntekijän perhe, mm. 10kk vanha vauva tulivat tänään vierailemaan. Minulla sattui olemaan saippuakuplia ja en olisi ikimaailmassa kuvitellut, että noin pienen lapsen keskittymiskyky säilyy herpaantumatta varttitunnin saman asian ympärillä! Neiti tuhisi ja tohotti ja ojenteli käsiään kuplien perään ja voi sitä äimistynyttä ilmettä, kun juuri hipaistut pallot katosivatkin savuna ilmaan. :)
Vierailupäivän funktio on minulle hieman hämärä. Hyvin harvalle nuorelle tuodaan esim. lisää puhtaita vaatteita ja meillä tänään oli vain nelisenkymmentä vierasta, normaalisti kun on yli sata. Miksi vanhemmat haluavat maksaa yhden leiripäivän hinnan tyhjästä, sillä oppituntejahan tähän päivään ei mahdu?
Vieraiden jälkeen ajoimme noin tunnin bussilla korpeen luonnonpuistoon. Paikka on hieno ja perillä on mukavaa mutta on vaikeaa uskoa, ettei lähempää löytyisi nähtävää - aika epäekoahan tämä kyllä on. Neljä henkeä ei mahtunut bussiin, joten seurasimme pastorin avoautolla perässä. Minua askarruttaa muuan asia: miksi (ainakin tässä) avoautossa tukka hulmuaa eteenpäin, siis ajosuuntaan?!
Ihmettelen lapsisotilastamme edelleen. 15-vuotiaan kasvattaminen tiukkaan armeijakuriin jättää pysyvät jäljet identiteettiin vaikkei armeijaura urkenisikaan ja tuntuu hurjalta, että tuon ikäiset käyttävät harjoituksissa automaattiaseita, sarjatuliaseita. Kahden vuoden päästä mukana olevia odottaa todennäköisesti komennus Afganistaniin tai Irakiin tai muuhun vastaavaan, nuorimmat komennuksilla kuolleet ovat juurikin 17-vuotiaita. Sotilaat tulevat ysein köyhistä perheistä ja esim. A:ssa päiväraha on kuulemma 200e luokkaa. Isoista rahoista siis puhutaan.
Tällä leirillä olen myös kohdannut bisnesmaailman lieveilmiöt ja raadollisuuden ja sen perheisiin heijastamat seuraukset taas niin kuvottavalla ja konkreettisella tavalla, että yhä vahvemmin uskon, ettei minun paikkani ole yritysuralla.
Aamulla saadaan nukkua tunti tavallista pidempään - voiko olla mitään parempaa!
Ai niin! Yhden työntekijän perhe, mm. 10kk vanha vauva tulivat tänään vierailemaan. Minulla sattui olemaan saippuakuplia ja en olisi ikimaailmassa kuvitellut, että noin pienen lapsen keskittymiskyky säilyy herpaantumatta varttitunnin saman asian ympärillä! Neiti tuhisi ja tohotti ja ojenteli käsiään kuplien perään ja voi sitä äimistynyttä ilmettä, kun juuri hipaistut pallot katosivatkin savuna ilmaan. :)
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 6.
Äijäily sen kun jatkuu. Tänään musaope tempaisi minut ja apuopen yhtä aikaa ilmaan, 165kg ja sekös vasta oli ÄIJÄ teko! Nämä ei millään meinaa uskoa, että olen oikeasti melkein satakiloinen.
Työntekijäporukan keskinäinen meno on aika kurjaa, asioita ei puhuta kaikilta osin suoraan vaan kyräillään.
Leirikeskuksen pehtoori palasi lomalta ja veti kohtuuttomat herneet, joka aiheutti närää sekä työntekijöiden että nuorten keskuudessa.
Lapset heräävät puoli seitsemältä meikkaamaan, suihkuun ja möykkäämään. Uskomatonta, mutta totta. Uskomatonta on myös se, että täällä työntekijöistä puolet on sitä mieltä, että kännyköiden kerääminen yöksi on mahdoton ajatus, vapaudenriistoa ja mitä vielä. Olen sitä mieltä, ettei ihminen mene rikki kännykättömästä yöstä, mutta yliväsynyt isonen, jonka unet jäävät jatkuvasti liian lyhyiksi, voi mennäkin.
Huomenna vierailypäivä.
Tämän päivän rakkausteema näkyi myös iltaohjelmassa. En vetänyt herneitä, mutta annoin iltapalaverissa palautetta. Vapaaehtoisuuteen perustui onneksi vain yksi leikki. Huomenna keskusteltaneen isosten kanssa siitä, miten toimitaan tilanteessa, jossa vapaaehtoisia ei tunnu ryhmästä löytyvän.
Sain kalenteripaketista varamiehiä, pikkuruisia muumifiguureja. Kiitos V&B, aivan mainio paketti, vaikka Hemulin pää onkin aika irtoavaista sorttia :)
Puhuttiin illalla myös leirin hinnasta. 550e on suuri raha, mutta toisaalta näiden nuorten perheillä on useimmiten rahaa melkolailla yli oman tarpeen. Toisaalta kaksikielinen lapsi voi tarvittaessa mennä myös seurakunnan leirille, vain joskus harvoin ummikkolapselle tämä on ainoa vaihtoehto.
Työntekijäporukan keskinäinen meno on aika kurjaa, asioita ei puhuta kaikilta osin suoraan vaan kyräillään.
Leirikeskuksen pehtoori palasi lomalta ja veti kohtuuttomat herneet, joka aiheutti närää sekä työntekijöiden että nuorten keskuudessa.
Lapset heräävät puoli seitsemältä meikkaamaan, suihkuun ja möykkäämään. Uskomatonta, mutta totta. Uskomatonta on myös se, että täällä työntekijöistä puolet on sitä mieltä, että kännyköiden kerääminen yöksi on mahdoton ajatus, vapaudenriistoa ja mitä vielä. Olen sitä mieltä, ettei ihminen mene rikki kännykättömästä yöstä, mutta yliväsynyt isonen, jonka unet jäävät jatkuvasti liian lyhyiksi, voi mennäkin.
Huomenna vierailypäivä.
Tämän päivän rakkausteema näkyi myös iltaohjelmassa. En vetänyt herneitä, mutta annoin iltapalaverissa palautetta. Vapaaehtoisuuteen perustui onneksi vain yksi leikki. Huomenna keskusteltaneen isosten kanssa siitä, miten toimitaan tilanteessa, jossa vapaaehtoisia ei tunnu ryhmästä löytyvän.
Sain kalenteripaketista varamiehiä, pikkuruisia muumifiguureja. Kiitos V&B, aivan mainio paketti, vaikka Hemulin pää onkin aika irtoavaista sorttia :)
Puhuttiin illalla myös leirin hinnasta. 550e on suuri raha, mutta toisaalta näiden nuorten perheillä on useimmiten rahaa melkolailla yli oman tarpeen. Toisaalta kaksikielinen lapsi voi tarvittaessa mennä myös seurakunnan leirille, vain joskus harvoin ummikkolapselle tämä on ainoa vaihtoehto.
tiistai 4. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 5.
Meidän pastorin elämässä on kolme luovuttamatonta J:tä: Juusto, Jalkapallo ja Jeesus.
Työntekijöiden keskinäinen rintama rakoilee, onneksi vain osittain ja osa-aikaisesti.
Nuorten maailma on kovin rankka ja raju nykyään, se kävi taas kärsimyspäivänä selväksi.
Näin tänään, kun yksi tosi flekusti leiriin suhtautunut poika oli innoissaan ja onnellinen, hymyili ekaa kertaa iltaohjelmassa. Ihanaa!
Pidän huomenna tunnin ylösnousemuksesta. Jännittää. Iltapäiväoppitunti, 50 väsynyttä nuorta, jotka ovat aamupäivän velloneet rakkausteemassa. Osalla kova kielitaito, mutta ryhmässä ummikkoja sekä enkun että suomen suhteen. Ja mun viime kosketus aiheen opetukseen on omalta riparilta.
Tarinankerronta on muodissa. Iltalaulun ohessa heitimme legendaa, 18v. apuopepoikuli paljasti romanttisen puolensa kertoessaan "rakkaus"-aiheista iltasatua tyttöjen huoneessa. Viimeisen poikien huoneen satu lyhennettiin aikataulusyistä: pastori lisäsi tarinaan käänteen, jossa toinen päähenkilöistä vedettiin vessasta ja sen pituinen se. "Minkki pääsi toisten kaltaistensa joukkoon."
Yksi isonen soittaa haitaria. Päivällä saimme supisuomalaista humppaa.
Työntekijöiden keskinäinen rintama rakoilee, onneksi vain osittain ja osa-aikaisesti.
Nuorten maailma on kovin rankka ja raju nykyään, se kävi taas kärsimyspäivänä selväksi.
Näin tänään, kun yksi tosi flekusti leiriin suhtautunut poika oli innoissaan ja onnellinen, hymyili ekaa kertaa iltaohjelmassa. Ihanaa!
Pidän huomenna tunnin ylösnousemuksesta. Jännittää. Iltapäiväoppitunti, 50 väsynyttä nuorta, jotka ovat aamupäivän velloneet rakkausteemassa. Osalla kova kielitaito, mutta ryhmässä ummikkoja sekä enkun että suomen suhteen. Ja mun viime kosketus aiheen opetukseen on omalta riparilta.
Tarinankerronta on muodissa. Iltalaulun ohessa heitimme legendaa, 18v. apuopepoikuli paljasti romanttisen puolensa kertoessaan "rakkaus"-aiheista iltasatua tyttöjen huoneessa. Viimeisen poikien huoneen satu lyhennettiin aikataulusyistä: pastori lisäsi tarinaan käänteen, jossa toinen päähenkilöistä vedettiin vessasta ja sen pituinen se. "Minkki pääsi toisten kaltaistensa joukkoon."
Yksi isonen soittaa haitaria. Päivällä saimme supisuomalaista humppaa.
maanantai 3. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 4.
Toimintaa, toimintaa.
Aamulla Jeesuksen elämä sarjakuvan keinoin, iltapäivällä vertauksia näytelmin.
Saunassa rauhaisaa oloa tyttöjen kesken, iltaohjelmassa railakasta meininkiä.
Leiri alkaa vihdoin päästä tekemisen tuntuun, nuoret oivaltaa riparifiiliksen.
Illalla hyvä tunnelma lässähti, kun työntekijäporukasta yksi päästeli sammakoita suustaan oikein urakalla. Ensin mollattiin järjestön tuottama ekomateriaali jollain kummallisella kommentilla, sen jälkeen pastorille tarjoamani aamuhartausajatus jyrättin, kun samainen (mua nuorempi, ei-teologi) oli sitä mieltä, että "hänen hartautensa on niin paljon parempi, kun hän voisi puhua siinä Jeesuksen kuolemasta". On se kumma, että jonkun pätevyys ja osaaminen on sillä tasolla, että voi surutta jyrätä muiden yli. Ei edes ollut ensimmäinen tilanne tällä leirillä.
Aamulla nukun pitkään, jätän Jumalaan turvaamista ja luottamista käsitelleen aamuhartauteni sikseen ja herään sitten kun ei enää väsytä. Turhauttaa.
Kaaduin leirikeskuksen yläsalissa. Kompastuin hämärässä parruun, joka on tasan tarkkaan koko seitsenvuotisen historiani ajan ollut siinä samaisessa paikassa. Miten typeräksi voikaan itsensä tuntea.
Kunpa kello olisi vähän vähemmän, olisin oitis soittanut kesätyökaverille ja kuunnellut jotain viisasta ja lohduttavaa.
Aamulla Jeesuksen elämä sarjakuvan keinoin, iltapäivällä vertauksia näytelmin.
Saunassa rauhaisaa oloa tyttöjen kesken, iltaohjelmassa railakasta meininkiä.
Leiri alkaa vihdoin päästä tekemisen tuntuun, nuoret oivaltaa riparifiiliksen.
Illalla hyvä tunnelma lässähti, kun työntekijäporukasta yksi päästeli sammakoita suustaan oikein urakalla. Ensin mollattiin järjestön tuottama ekomateriaali jollain kummallisella kommentilla, sen jälkeen pastorille tarjoamani aamuhartausajatus jyrättin, kun samainen (mua nuorempi, ei-teologi) oli sitä mieltä, että "hänen hartautensa on niin paljon parempi, kun hän voisi puhua siinä Jeesuksen kuolemasta". On se kumma, että jonkun pätevyys ja osaaminen on sillä tasolla, että voi surutta jyrätä muiden yli. Ei edes ollut ensimmäinen tilanne tällä leirillä.
Aamulla nukun pitkään, jätän Jumalaan turvaamista ja luottamista käsitelleen aamuhartauteni sikseen ja herään sitten kun ei enää väsytä. Turhauttaa.
Kaaduin leirikeskuksen yläsalissa. Kompastuin hämärässä parruun, joka on tasan tarkkaan koko seitsenvuotisen historiani ajan ollut siinä samaisessa paikassa. Miten typeräksi voikaan itsensä tuntea.
Kunpa kello olisi vähän vähemmän, olisin oitis soittanut kesätyökaverille ja kuunnellut jotain viisasta ja lohduttavaa.
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 3.
Phuuuh.
Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty. Eli kun väki vaihtuu vielä paria päivää ennen leiriä, suunnitelmat menevät mullin mallin, koko leiri uhkaa heittää häränpyllyä.
Leiriläiset lämpiävät hitaasti. Fiksuja ja keskustelevia, mukana muutama hyvin tiedostava ateisti, mutta vapaa-ajalla meno vähän sellaista ilmeetöntä hälläväliä.
Äsken puoli leiriä löytyi yöjuoksulta poikien rakennuksesta, mukana kaksi isosta. Loput isot nukkuivat kuin pienet possut. Ensimmäistä kertaa koko seitsenvuotisen historiani tässä talossa joudumme huomenna pelaamaan yhden isosen kanssa "täältä menee junia pois myös ennen konfispäivää"-kortin ja seuraavasta toilailusta lähetetään kotiin. Toisen, ensi kertaa isosena olevan kanssa korttia säästellään vielä.
Työporukka natisee liitoksissaan hieman. Varapastori on viikonloppuna keikoilla muualla ja vajaamiehitys näkyy jaksamisessa välittömästi. Matalakristillisen (miten kamala sana!) järjestön leirillä yksi konservatiivinen (inhoan myös tätä sanaa!) opettaja saa aikaan tervettä keskustelua. Monista asioista ollaan kuitenkin hyvin eri mieltä ja tulkintaerot yhdistettynä väsymykseen ja suunnittelun puutteeseen altistaa ristiriitatilanteille.
Olen saanut nukuttua hyvin ja lähes riittävästi, onneksi. Muilla on kiristänyt kovasti, olen pysynyt mielestäni kiitettävän rauhallisena.
Leirikalenterista sain aamulla Breathe Deep -teetä, ja nyt illan lopuksi sitä voisi ehkä jopa tarvita.
Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty. Eli kun väki vaihtuu vielä paria päivää ennen leiriä, suunnitelmat menevät mullin mallin, koko leiri uhkaa heittää häränpyllyä.
Leiriläiset lämpiävät hitaasti. Fiksuja ja keskustelevia, mukana muutama hyvin tiedostava ateisti, mutta vapaa-ajalla meno vähän sellaista ilmeetöntä hälläväliä.
Äsken puoli leiriä löytyi yöjuoksulta poikien rakennuksesta, mukana kaksi isosta. Loput isot nukkuivat kuin pienet possut. Ensimmäistä kertaa koko seitsenvuotisen historiani tässä talossa joudumme huomenna pelaamaan yhden isosen kanssa "täältä menee junia pois myös ennen konfispäivää"-kortin ja seuraavasta toilailusta lähetetään kotiin. Toisen, ensi kertaa isosena olevan kanssa korttia säästellään vielä.
Työporukka natisee liitoksissaan hieman. Varapastori on viikonloppuna keikoilla muualla ja vajaamiehitys näkyy jaksamisessa välittömästi. Matalakristillisen (miten kamala sana!) järjestön leirillä yksi konservatiivinen (inhoan myös tätä sanaa!) opettaja saa aikaan tervettä keskustelua. Monista asioista ollaan kuitenkin hyvin eri mieltä ja tulkintaerot yhdistettynä väsymykseen ja suunnittelun puutteeseen altistaa ristiriitatilanteille.
Olen saanut nukuttua hyvin ja lähes riittävästi, onneksi. Muilla on kiristänyt kovasti, olen pysynyt mielestäni kiitettävän rauhallisena.
Leirikalenterista sain aamulla Breathe Deep -teetä, ja nyt illan lopuksi sitä voisi ehkä jopa tarvita.
lauantai 1. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 2.
Hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa!
Yhtä lukuunottamatta kaikki opettajat heräsivät klo 7.20 siihen, että pojat pelasivat jalkapalloa.
Englanninkielinen opetusryhmä, jossa valtaosa ei ole osallistunut uskonnonopetukseen, tietää aivan valtavasti. Pidin oppitunnin Raamatusta, mutta en oikeastaan saanut opettaa mitään, koska jo ensimmäinen tiesi Vanhan Testamentin olevan Israelin kansan historiaa ja Uuden Testamentin kertovan Jeesuksesta (poika tosin kertoi tämän paljon laajemmin, aikaa kului useita minuutteja). Kun puhuimme Raamatun alkuperästä ja synnystä, en ehtinyt muuta kuin esittää kysymyksen, kun jo sain tarkan, vuosiluvuin höystetyn kertomuksen siitä, miten Raamatun kaanon on rakentunut, mitä sen ulkopuolelle on jätetty ja kenen Rooman keisarin aikana kaikki tapahtui. Puhuimme myös uskontunnustuksen kohdista "holy catholic church" ja "astui alas tuonelaan". Kaiken tämän hämmästyttävän osaamisen kruunasi se, että ryhmässä aktiivismpia olivat juurikin pojat.
Meillä on ensimmäinen leiripari. Myöhemmin selvisi, että oli jo kuulemma eilen. Ihmeellisen nopeaa toimintaa!
Olympialaisissa ruotsalaista esittänyt, ruotsia yhtenä äidinkielenään puhuva poika otti roolinsa aivan todesta: "Röööör, Forest, rööör!" ja valokuvaajan "Voisitsä näyttää mulle sun naisellisen puolen?"-kysymykseen saatiin "Ai kumman?".
Meillä oli kahvikriisi. Se on verrattavissa Neuvostoliiton ja Suomen väliseen noottikriisiin. Nopea ja tulinen siis, aiheena iltapalakahvi ja sen tarjoilu riparilla. Hulluinta oli, että opettajat olivat sitä mieltä että ei voi tarjota, mutta joku luuli, että leirikeskuksen määräys on että tarjotaan. Loppujen lopuksi sitä kahvia ei juonut kukaan. Nyt tälle jo nauretaan.
Meillä on täällä kivaa ja hysteeristä. Moi!
Ai niin, sataa kuin Esterin *** ja sain leirikalenterista yhteiskäyttöön uimarenkaan, jota puhallutin lapsityövoimalla.
Niin ja ainiin, olen käynyt kovasti teologisia keskusteluja musaopen kanssa. Ollaan melkein kaikesta eri mieltä, mutta vuodet on hioneet meitä hieman ja kumpikaan ei ahdistu, vaan keskusteleminen on ihanaa.
Niin ja sitten vielä, meidän isoset on tosi taitavia ja yksi ujohko poika puhui iltahartaudessa juurista, siitä miten ne on tärkeitä mutteivät kuitenkaan määrää sitä, mitä me olemme. Hän pyysi ja sai apua Raamatun katkelman valitsemisessa, oli tyytyväinen Gal. 3:28-29 (ehkä, muistelen että näin) ja esitti siitä vielä oikein hyvän tulkinnan. Lois-ta-vaa!
Yhtä lukuunottamatta kaikki opettajat heräsivät klo 7.20 siihen, että pojat pelasivat jalkapalloa.
Englanninkielinen opetusryhmä, jossa valtaosa ei ole osallistunut uskonnonopetukseen, tietää aivan valtavasti. Pidin oppitunnin Raamatusta, mutta en oikeastaan saanut opettaa mitään, koska jo ensimmäinen tiesi Vanhan Testamentin olevan Israelin kansan historiaa ja Uuden Testamentin kertovan Jeesuksesta (poika tosin kertoi tämän paljon laajemmin, aikaa kului useita minuutteja). Kun puhuimme Raamatun alkuperästä ja synnystä, en ehtinyt muuta kuin esittää kysymyksen, kun jo sain tarkan, vuosiluvuin höystetyn kertomuksen siitä, miten Raamatun kaanon on rakentunut, mitä sen ulkopuolelle on jätetty ja kenen Rooman keisarin aikana kaikki tapahtui. Puhuimme myös uskontunnustuksen kohdista "holy catholic church" ja "astui alas tuonelaan". Kaiken tämän hämmästyttävän osaamisen kruunasi se, että ryhmässä aktiivismpia olivat juurikin pojat.
Meillä on ensimmäinen leiripari. Myöhemmin selvisi, että oli jo kuulemma eilen. Ihmeellisen nopeaa toimintaa!
Olympialaisissa ruotsalaista esittänyt, ruotsia yhtenä äidinkielenään puhuva poika otti roolinsa aivan todesta: "Röööör, Forest, rööör!" ja valokuvaajan "Voisitsä näyttää mulle sun naisellisen puolen?"-kysymykseen saatiin "Ai kumman?".
Meillä oli kahvikriisi. Se on verrattavissa Neuvostoliiton ja Suomen väliseen noottikriisiin. Nopea ja tulinen siis, aiheena iltapalakahvi ja sen tarjoilu riparilla. Hulluinta oli, että opettajat olivat sitä mieltä että ei voi tarjota, mutta joku luuli, että leirikeskuksen määräys on että tarjotaan. Loppujen lopuksi sitä kahvia ei juonut kukaan. Nyt tälle jo nauretaan.
Meillä on täällä kivaa ja hysteeristä. Moi!
Ai niin, sataa kuin Esterin *** ja sain leirikalenterista yhteiskäyttöön uimarenkaan, jota puhallutin lapsityövoimalla.
Niin ja ainiin, olen käynyt kovasti teologisia keskusteluja musaopen kanssa. Ollaan melkein kaikesta eri mieltä, mutta vuodet on hioneet meitä hieman ja kumpikaan ei ahdistu, vaan keskusteleminen on ihanaa.
Niin ja sitten vielä, meidän isoset on tosi taitavia ja yksi ujohko poika puhui iltahartaudessa juurista, siitä miten ne on tärkeitä mutteivät kuitenkaan määrää sitä, mitä me olemme. Hän pyysi ja sai apua Raamatun katkelman valitsemisessa, oli tyytyväinen Gal. 3:28-29 (ehkä, muistelen että näin) ja esitti siitä vielä oikein hyvän tulkinnan. Lois-ta-vaa!
torstai 30. heinäkuuta 2009
Leiri 4. Päivä 0.
Leirin valmistelupäivä. Pastori tosiaan vaihtui eilen, onneksi saimme tutun ja turvallisen, loistotyypin. Hän menee perjantaina Turkuun toimittamaan messun, lauantaina Kauhajoelle ELYn juhliin ja sunnuntainakin jonnekin, mutta on kuitenkin paras mahdollinen pappi tälle leirille.
Vanha tuttu, operakennuksen aiheuttama päänsärky, vaivaa taas. Toivottavasti kroppa tottuu pian ja unohdan altistuvani ties mille. Seinissä vika ei ainakaan ole, ne on nimittäin uusittu talven aikana.
Isosporukka on hyvä, apuope on osoittautunut aivan loistavaksi jo nyt. Miten onkaan voinut ajatella nuoresta niin eri tavalla ja kuitenkin samalla tavalla? Jos. 1:9 (vai miten lie Joosua lyhennetään?).
Tämä paikka on kuin koti, johon on hyvä palata. Niin pienenä käsiisi jään, sun ihmeitäs ylistämään. Ja sitten toisaalta juuri se paikka, jossa uskaltaa ääneen sanoa, että silmä ja sokeus pelottaa nyt enemmän kuin koskaan.
Opeporukasta yhdelle unohdettiin kertoa valmistelupäivästä, tulee sitten vasta huomenna. Oli absurdia asemalla, kun kukaan ei tullutkaan.
Opet ovat erilaisia. On Pastori Eksegeetti, jonka sivistys on niin mieletön ja kannanotot niin samoilla linkoilla kanssani, että imen itseeni argumentteja ja inspiraatiota. On Rouva Apuamunperässäajaapoliisi alias Rouva Turvallisuusvastaava, joka kipuilee ja tasapainoilee samojen seurakuntatyö-järjestötyö -ajatusten kanssa kuin itse tasapainoilen. On Mr Muusikko, joka on tämän paikan leirin käynyt, mutta kasvanut eri suuntaan ja edustaa meistä sitä konservatiivisinta, tiukimman linjan Rtuntulkitsijaa. On Britti, joka tulee huomenna, mutta joka vaikuttaa lupaavalta. Sekä Abuobe, jonka omalla leirillä jo olin, mutta joka on kuitenkin kasvanut niin erilaiseksi kuin luulin, niin loistavaksi tapaukseksi.
Veljeni jakoi ehtoollista konfirmaatiomessussa, jossa kukaan ei laulanut paitsi kanttori joka lauloi väärällä kielellä ja jossa kaikki vain valokuvasivat missä sattuu. Ja sitten veljeni sanoi, että voisi harkita vaikka teologista.
What. A. Day.
Vanha tuttu, operakennuksen aiheuttama päänsärky, vaivaa taas. Toivottavasti kroppa tottuu pian ja unohdan altistuvani ties mille. Seinissä vika ei ainakaan ole, ne on nimittäin uusittu talven aikana.
Isosporukka on hyvä, apuope on osoittautunut aivan loistavaksi jo nyt. Miten onkaan voinut ajatella nuoresta niin eri tavalla ja kuitenkin samalla tavalla? Jos. 1:9 (vai miten lie Joosua lyhennetään?).
Tämä paikka on kuin koti, johon on hyvä palata. Niin pienenä käsiisi jään, sun ihmeitäs ylistämään. Ja sitten toisaalta juuri se paikka, jossa uskaltaa ääneen sanoa, että silmä ja sokeus pelottaa nyt enemmän kuin koskaan.
Opeporukasta yhdelle unohdettiin kertoa valmistelupäivästä, tulee sitten vasta huomenna. Oli absurdia asemalla, kun kukaan ei tullutkaan.
Opet ovat erilaisia. On Pastori Eksegeetti, jonka sivistys on niin mieletön ja kannanotot niin samoilla linkoilla kanssani, että imen itseeni argumentteja ja inspiraatiota. On Rouva Apuamunperässäajaapoliisi alias Rouva Turvallisuusvastaava, joka kipuilee ja tasapainoilee samojen seurakuntatyö-järjestötyö -ajatusten kanssa kuin itse tasapainoilen. On Mr Muusikko, joka on tämän paikan leirin käynyt, mutta kasvanut eri suuntaan ja edustaa meistä sitä konservatiivisinta, tiukimman linjan Rtuntulkitsijaa. On Britti, joka tulee huomenna, mutta joka vaikuttaa lupaavalta. Sekä Abuobe, jonka omalla leirillä jo olin, mutta joka on kuitenkin kasvanut niin erilaiseksi kuin luulin, niin loistavaksi tapaukseksi.
Veljeni jakoi ehtoollista konfirmaatiomessussa, jossa kukaan ei laulanut paitsi kanttori joka lauloi väärällä kielellä ja jossa kaikki vain valokuvasivat missä sattuu. Ja sitten veljeni sanoi, että voisi harkita vaikka teologista.
What. A. Day.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
