Ripari 4. Päivä 2.

Hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa!

Yhtä lukuunottamatta kaikki opettajat heräsivät klo 7.20 siihen, että pojat pelasivat jalkapalloa.

Englanninkielinen opetusryhmä, jossa valtaosa ei ole osallistunut uskonnonopetukseen, tietää aivan valtavasti. Pidin oppitunnin Raamatusta, mutta en oikeastaan saanut opettaa mitään, koska jo ensimmäinen tiesi Vanhan Testamentin olevan Israelin kansan historiaa ja Uuden Testamentin kertovan Jeesuksesta (poika tosin kertoi tämän paljon laajemmin, aikaa kului useita minuutteja). Kun puhuimme Raamatun alkuperästä ja synnystä, en ehtinyt muuta kuin esittää kysymyksen, kun jo sain tarkan, vuosiluvuin höystetyn kertomuksen siitä, miten Raamatun kaanon on rakentunut, mitä sen ulkopuolelle on jätetty ja kenen Rooman keisarin aikana kaikki tapahtui. Puhuimme myös uskontunnustuksen kohdista "holy catholic church" ja "astui alas tuonelaan". Kaiken tämän hämmästyttävän osaamisen kruunasi se, että ryhmässä aktiivismpia olivat juurikin pojat.

Meillä on ensimmäinen leiripari. Myöhemmin selvisi, että oli jo kuulemma eilen. Ihmeellisen nopeaa toimintaa!

Olympialaisissa ruotsalaista esittänyt, ruotsia yhtenä äidinkielenään puhuva poika otti roolinsa aivan todesta: "Röööör, Forest, rööör!" ja valokuvaajan "Voisitsä näyttää mulle sun naisellisen puolen?"-kysymykseen saatiin "Ai kumman?".

Meillä oli kahvikriisi. Se on verrattavissa Neuvostoliiton ja Suomen väliseen noottikriisiin. Nopea ja tulinen siis, aiheena iltapalakahvi ja sen tarjoilu riparilla. Hulluinta oli, että opettajat olivat sitä mieltä että ei voi tarjota, mutta joku luuli, että leirikeskuksen määräys on että tarjotaan. Loppujen lopuksi sitä kahvia ei juonut kukaan. Nyt tälle jo nauretaan.

Meillä on täällä kivaa ja hysteeristä. Moi!

Ai niin, sataa kuin Esterin *** ja sain leirikalenterista yhteiskäyttöön uimarenkaan, jota puhallutin lapsityövoimalla.

Niin ja ainiin, olen käynyt kovasti teologisia keskusteluja musaopen kanssa. Ollaan melkein kaikesta eri mieltä, mutta vuodet on hioneet meitä hieman ja kumpikaan ei ahdistu, vaan keskusteleminen on ihanaa.

Niin ja sitten vielä, meidän isoset on tosi taitavia ja yksi ujohko poika puhui iltahartaudessa juurista, siitä miten ne on tärkeitä mutteivät kuitenkaan määrää sitä, mitä me olemme. Hän pyysi ja sai apua Raamatun katkelman valitsemisessa, oli tyytyväinen Gal. 3:28-29 (ehkä, muistelen että näin) ja esitti siitä vielä oikein hyvän tulkinnan. Lois-ta-vaa!