Appiness, Unger and Anger.

Näin tänään tähden! Ihan oikean tähden, taivaalla olevan! Mieletöntä!

Täällä on vähän huono henki, koska käytännön asiat eivät ole kondiksessa, leirin valmistelut on tehty huonosti, aikatauluista ja ohjelmista ei pidetä kiinni ja yleisesti homma tökkii. Tänään kävi niin, että ulkona syötävän lounaan tilaus oli unohdettu vahvistaa (lopputulos: kokki ei ole töissä, ei lounasta) ja päivällinen tilata (lopputulos: päivällinen klo 21, kasvissyöjille perunasalaattia ja kurkkuviipaleita). Aamupäivällä en osallistunut ohjelmaan, kun ohjelma oli urheilua ja iltapäivällä työpaja, johon ajattelin osallistua, didn't exist, sitä ei vain kertakaikkiaan joko ollut tai löytynyt mistään. Weird!

Aamulla menimme ryhmämme avustajan kanssa hummaamaan lähikeskustaan. Sain apteekista Weledan kasvorasvan (7,60e) ja he tilasivat minulle Weledan kasvoveden (iso pullo, 200ml, 12,50e), jonka sain noutaa myöhemmin. MediaMarkt myi minulle Kossin nappikuulokkeet hintaan 25e. Ruokakaupasta ostin lähinnä tummaa suklaata tuliaisiksi sekä itselleni, että mahdollisesti muillekin.

Iltapäivällä kiristelin hampaitani, kunnes päätin olla stressaamatta ja nautiskella hyvästä säästä ja vapaa-ajasta. Nörttäilin hetken ja sitten paikallisista järjestäjistä yksi tarjosi mahdollisuutta lähteä asioille hänen mukanaan. Kävimme uudelleen MMssä, ostin vuosia himoitsemani laadukkaat luurikuulokkeet ja hain kasvoveden apteekista. Täällä on koneita, joilla voi laittaa käteistä takaisin pankkitilille!

Illaksi lähdimme katsomaan musikaalia, naapurissa on Saksan ensimmäiset näkövammaisten kulttuurifestarit. Ymmärsin näytelmästä kaiken olennaisen, dialogista suurimman osan ja musiikki oli oikeasti suureksi osaksi todella hienoa ja kovatasoista. Hauskaa oli, että valtavassa yleisössä oli valtaisa määrä "chiens labradeurs", opaskoiria ja vain kerran yksi haukahti. Saisinpa minäkin joskus oppaan! Sitten menimme syömään sen surullisenkuuluisan illallisen, joka kaiken lisäksi tarjoiltiin siten, että kasvissyöjien tuli istua yhdessä pöydässä eikä siihen pöytään saanut istua muita kuin kasvissyöjiä... Hohhoijaa. Minulle järjestely sopi ihan hyvin, jutustelin sitten taas syntyjä syviä belgialaisen kanssa, ehdimme käsitellä kaikkea seksuaalisuudesta rakkauteen, mahdollisuuksiin ja valintoihin, parisuhteisiin, kaukosuhteisiin, arvostukseen, pelkoihin ja kasvisruokaan liittyvää. Kotimatkan kävelimme, belgialainen puhui minulle välillä ranskaa ja ymmärsin aika paljon. Olen iloinen, että uskallan yrittää vieraillakin kielillä.

Miekkonen on seurustellut kolme viikkoa. Tuntuu hullulta, onko kenties kohtalon ivaa, että olen "myöhästynyt" apajilta tämän verran?

Toisaalta en välitä. Tai välitän, mutten surkuttele. Tässä suhteessa on potentiaalia hyvään, syvään ystävyyteen ja ymmärrykseen. Sellaiseen, jota voi ylläpitää hiljalleen ja vähän, mutta jota voi aina tavatessa jatkaa siitä, mihin viimeksi on jääty. Tuntuu hyvältä, että joku melko muodollisesta kulttuurista tuleva kertoo asioita perheestään, tunteistaan, rakkaudestaan, haaveistaan, seksuaalisuudestaan... Luottamus ja luontevuus, ehkä tämän leirin suurinta antia?

Minulla on paljon suunnitelmia. Ehkä kerron niistä lisää. Olen innoissani.

Tulisipa syksy, tulisipa syksyn asiat. Onnellinen olen tästä hetkestä, siitä että uskallan ja rohkenen entistä enemmän, siitä että olen löytänyt sielunveljen ja siitä, että näin tänään tähtiä!