Nyt minä olen täällä! Kuvilla varustettu megapostaus tullee jonnin verran jälkijunassa, koska tämä tietokone ei ymmärrä kameraa ennen kuin asennan siihen oikean ohjelmiston. Pikaisesti kerrottakoon siis seuraavaa:
- saari on karu ja kaunis
- samaan idylliin mahtuu niin Vaahteramäen Eemeli kuin Pertsa ja Kilukin
- saarelaiset ja kesäasukkaat työskentelevät todella ahkerasti ja ovat yhtä rakastettavia kuin vain sellaiset ihmiset voivat olla, joille tämä saari on suuri rakkaus ja elämäntyö
- ilmainen yhteysalus ja halpa majoitus (halvimmillaan, omissa lakanoissa 25e/yö) on tuonut saarelle valitettavasti myös Tallinnan laivoilta tuttuja känniääliöturisteja, mm. Setä Ällön seurueineen, heistä varmasti lisää myöhemmin
- naamani on kärvähtänyt, vaikka olenkin hölvännyt aurinkorasvaa ahkerasti ja siinä on kelvolliset kertoimetkin (30)
Nyt olisi edessä iltapala, toivottavasti onnistun välttämään Setä Ällön ja kumppanit ja saan luikittua ruokineni omaan huoneeseeni.
Minua hälyteltiin tänään riparille, jonne oli äkisti syntynyt työntekijävajaus. Huomenna selviää, menenkö sunnuntaina sittenkin leirille.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesä. Näytä kaikki tekstit
torstai 22. heinäkuuta 2010
lauantai 17. heinäkuuta 2010
Tuskaa! Ahdistusta! Virsikirjan lisälehtiä!
Sillä lailla meidän isos-S totesi sunnuntai-iltana ja siitähän se sitten lähti, koko leirin jatkunut opejen ja isojen hokema. Toisena lienee ollut "tättädää", jolla saattoi todeta suunnilleen mitä tahansa.
Yhdessä iltaohjelmassa isos-A vihki isosystävänsä valkoisessa albassa ja stolan virkaa teki musta liinankaistale. Toimituksen lopuksi A totesi sulhaselle, että "voit nyt kärsiä morsianta", jota seurasi norsunkärsämeiningit.
Ainakin opeilla oli hauskaa.
Loppukokeen kirjo oli suuri, lapsia ahdisti ja meitä ahdisti, kun mm. yksi hälläväliäteini tuli purkamaan angstiaan sanoen, että "kai sä pappi nyt tiiät, että tässä on monta sataa euroa kyseessä!!!". Dollarinkuvat silmissä kiiluen tuntuu osa lapsista olevan leirillä. Onneksi on niitäkin, jotka haluavat kerhoa ohjaamaan ja jotka spontaanisti osaavat omin sanoin vastata loppukokeen "kuinka voi pelastua?"-kysymykseen, ettei ihminen voi omilla teoillaan pelastaa itseään, vaan Jumala pelastaa uskovan ihmisen armosta ja että ihminen pääsee kasteessa osaksi seurakuntaa ja Jeesuksen ylösnousemusta.
Tänään on ohjelmassa lehtien lukemista ja suklaata, huomenna konfirmaatio, ihmeellinen siirtyminen kahden rinkan, kirjalaukun ja muutaman muun kassin kanssa kotiin ja tiski- ja pyykkivuorten juurelle.
Leirillä tuli otettua kauniita kuvia merestä ja auringonlaskuista, etenkin sinä iltana, kun kökin melkein tunnin puskassa vahtaamassa salatupakoijia. Meitä "helli" 35 asteen helteet, yksi nuori lähti eilen kotiin sairastamaan lämpöhalvausta.
Notre Damen kellonsoittaja iski kahtena yönä - ensin 00.10 ja seuraavana yönä 01.30. Koko leiri heräsi siihen, että vellikello raikasi, mutta yövalvoja sai onneksi mopon rekisterinumeron ylös. Ilta-aikaankin mopoletkoja riitti, mutta koska teinit eivät aina hohda älynlahjoillaan, selvisi tämä mysteeri sitten siten, että - tättädää - olivat julistaneet tekosiaan Facebookissa ymmärtämättä, että ovat myös kesäteologin lisänneet kaverikseen. Pikainen nimien listaus siis ja pastori soitteli sujuvasti lapsukaisten iltaisista ja yöllisistä seikkailuista. Tättädää! Mopot lienee riesana etenkin niissä leirikeskuksissa, jotka sijaitsevat verrattain lähellä asuinalueita.
Merikuvia tullee huomenissa tai maanantaina. Tiistaina lähden S:n kanssa retkelle Hankoon ja Tammisaareen, keskiviikkona koittaa kaksivuotisen unelman täyttymys, Utö.
Yhdessä iltaohjelmassa isos-A vihki isosystävänsä valkoisessa albassa ja stolan virkaa teki musta liinankaistale. Toimituksen lopuksi A totesi sulhaselle, että "voit nyt kärsiä morsianta", jota seurasi norsunkärsämeiningit.
Ainakin opeilla oli hauskaa.
Loppukokeen kirjo oli suuri, lapsia ahdisti ja meitä ahdisti, kun mm. yksi hälläväliäteini tuli purkamaan angstiaan sanoen, että "kai sä pappi nyt tiiät, että tässä on monta sataa euroa kyseessä!!!". Dollarinkuvat silmissä kiiluen tuntuu osa lapsista olevan leirillä. Onneksi on niitäkin, jotka haluavat kerhoa ohjaamaan ja jotka spontaanisti osaavat omin sanoin vastata loppukokeen "kuinka voi pelastua?"-kysymykseen, ettei ihminen voi omilla teoillaan pelastaa itseään, vaan Jumala pelastaa uskovan ihmisen armosta ja että ihminen pääsee kasteessa osaksi seurakuntaa ja Jeesuksen ylösnousemusta.
Tänään on ohjelmassa lehtien lukemista ja suklaata, huomenna konfirmaatio, ihmeellinen siirtyminen kahden rinkan, kirjalaukun ja muutaman muun kassin kanssa kotiin ja tiski- ja pyykkivuorten juurelle.
Leirillä tuli otettua kauniita kuvia merestä ja auringonlaskuista, etenkin sinä iltana, kun kökin melkein tunnin puskassa vahtaamassa salatupakoijia. Meitä "helli" 35 asteen helteet, yksi nuori lähti eilen kotiin sairastamaan lämpöhalvausta.
Notre Damen kellonsoittaja iski kahtena yönä - ensin 00.10 ja seuraavana yönä 01.30. Koko leiri heräsi siihen, että vellikello raikasi, mutta yövalvoja sai onneksi mopon rekisterinumeron ylös. Ilta-aikaankin mopoletkoja riitti, mutta koska teinit eivät aina hohda älynlahjoillaan, selvisi tämä mysteeri sitten siten, että - tättädää - olivat julistaneet tekosiaan Facebookissa ymmärtämättä, että ovat myös kesäteologin lisänneet kaverikseen. Pikainen nimien listaus siis ja pastori soitteli sujuvasti lapsukaisten iltaisista ja yöllisistä seikkailuista. Tättädää! Mopot lienee riesana etenkin niissä leirikeskuksissa, jotka sijaitsevat verrattain lähellä asuinalueita.
Merikuvia tullee huomenissa tai maanantaina. Tiistaina lähden S:n kanssa retkelle Hankoon ja Tammisaareen, keskiviikkona koittaa kaksivuotisen unelman täyttymys, Utö.
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Ripari 2. Päivä 1.
Tänään tuli mukulat, 25 kullannuppua. 33% oppitunneistani on takana ja puuhasta jäi ihn hyvä mieli, hommat saatiin tehtyä ilman isosten apua ja oikein älykäitä ajatksia saatiinkin! Keskusteltiin luomiskertomuksesta ja tieteellisestä maailmankäsityksestä. Nuorten suusta kuulin mm. että "uskonto on auktoriteettiasemassa, kun taas tieteellinen maailmankuva perustuu havaintoihin ja tutkimukseen". Ja nää on siis 15v! Sitten keskusteltiin siitä, että Jumalalle meidän tuhannet ja miljoonat vuodet voi olla vain silmänräpäys ja että Raamattu ei ole bioogian oppikirja vaan pyrkii selittämään ihmiselle perimmäisiä asioita Jumalasta, ihmisestä ja Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Ainakin 4% leiriläisistäni osasi oppimispäiväkirjaan muotoilla suoraan sen pointtini, etteivät tiede ja uskonto ole vaihtoehtoja, vaan täydentävät toisiaan. Bueno!
Vaikka oppimispäiväkirja on yliopistolla ehdoton inhokkini, allekirjoitan sen ehdottoman hyödyllisyyden näin ripariolosuhteissa. Sen kautta näkee paitsi sen, millä tasolla teinit asioita päässään pyörittävät, myös sen, kuinka paljon on oikeasti ymmärretty. Oppimispäiväkirjassa on helppo kysyä asioita, jotka on jääneet epäselviksi ja kertoa huolia ja murheita, esim. vilkkaat ja huomion keskipisteenä olevat voivat tunnustaa koti-ikäväänsä tai kuten tänään, kertoa että "en tykännyt pinkistä puurosta". Mikä välttämätön tieto ripariopelle, vispipuuro on out!
Tässä seurakunnassa isoset on ihan erilaisia kuin missään muualla, missä asiaa tunnen. Täällä on muutenkin aktiivisesti seurakunnan toiminnassa lukuisia parikymppisiä, ihmiset tulevat jopa opiskelupaikkakunniltaan käymään osallistuakseen nuorteniltoihin ja ripareille. Niin ja työntekijöissä on ehdottoman paljon paluumuuttajia.
Olen liittynyt Kiloklubiin, josta enemmän jou toinen päivä, kun virtaa riittää enemmän, mutta näin aluksi kerrottakoon, että syömällä aamiaisen, lounaan jälkiruokineen, kahvit pullineen, päivällisen jälkiruokineen ja vielä iltapalan, voi syödä hyvin alle 1700 kcal ja saavuttaa keskinkertaisesti runsaskuituisia tuotteita, tarpeeksi kuituja ja tarpeeksi (yli 600g) vihanneksia. Uskomatonta.
Vaikka oppimispäiväkirja on yliopistolla ehdoton inhokkini, allekirjoitan sen ehdottoman hyödyllisyyden näin ripariolosuhteissa. Sen kautta näkee paitsi sen, millä tasolla teinit asioita päässään pyörittävät, myös sen, kuinka paljon on oikeasti ymmärretty. Oppimispäiväkirjassa on helppo kysyä asioita, jotka on jääneet epäselviksi ja kertoa huolia ja murheita, esim. vilkkaat ja huomion keskipisteenä olevat voivat tunnustaa koti-ikäväänsä tai kuten tänään, kertoa että "en tykännyt pinkistä puurosta". Mikä välttämätön tieto ripariopelle, vispipuuro on out!
Tässä seurakunnassa isoset on ihan erilaisia kuin missään muualla, missä asiaa tunnen. Täällä on muutenkin aktiivisesti seurakunnan toiminnassa lukuisia parikymppisiä, ihmiset tulevat jopa opiskelupaikkakunniltaan käymään osallistuakseen nuorteniltoihin ja ripareille. Niin ja työntekijöissä on ehdottoman paljon paluumuuttajia.
Olen liittynyt Kiloklubiin, josta enemmän jou toinen päivä, kun virtaa riittää enemmän, mutta näin aluksi kerrottakoon, että syömällä aamiaisen, lounaan jälkiruokineen, kahvit pullineen, päivällisen jälkiruokineen ja vielä iltapalan, voi syödä hyvin alle 1700 kcal ja saavuttaa keskinkertaisesti runsaskuituisia tuotteita, tarpeeksi kuituja ja tarpeeksi (yli 600g) vihanneksia. Uskomatonta.
torstai 10. kesäkuuta 2010
Ripari 1. Päivä 4. Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää!
Meidän leirillä...
... on tänään törsätty rahaa. 500 euroa ja kioskirahat siihen päälle.
... isoset ovat ajautuneet hysteeriseen tilaan.
... on opiskeltu sormivärien ja spektaakkelin keinoin.
****
Pelastushistoria käsiteltiin spektaakkelin keinoin. Kukin pienryhmä sai yhden L:n hoidettavakseen Luomisesta, Lankeemuksesta, Lupauksesta, Laista, Lunastuksesta, Lähetyksestä ja Lopusta.
Nuorisotyöntekijä profetoi eilen iltapalapöydässä, että jokaisella leirillä tulee se vaihe, kun pojat puetaan tytöiksi No, Luomisryhmä korkkasi Pelastushistoria-spektaakkelin pukemalla ryhmästään yhden pojan prinsessaksi (violetin minimekon kanssa valkoiset tennissukat, kuuminta muotia!) oikein tisseineen päivineen. Juontaja luki luomiskertomusta omin sanoin ja prinsessan tehtävä oli helistää tamburiinia ja jokaisen luodun lajin kohdalla todeta, että "Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää!".
****
Kaksi leiriläistä kipitti eteisessä kohti ulko-ovea ja toinen puhisi harmista:
"Mä en ikin tuu oppiin kaikkii noit kirouksii! Eiku rukouksii!" (rukous=ulkoläksy)
Pieni freudilainen lipsahdus :D
****
Tässä seurakunnassa jokaiselle rippikouluryhmälle on varattu 500 euroa, jonka he saavat käyttää Kirkon Ulkomaanavun toisenlaisiin lahjoihin. Meillä se oli koko illan iltaohjelma.
Aluksi listattiin nuorten rippilahjatoiveita:
- mopo/vespa/skootteri 2000-3000e
- mopoauto n. 10000e
- koruja 100+e
- rahaa
- ulkomaanmatka 500-1000e
- iPod n. 150e
- kamera 150-800e
- iPhone 650e
(pukkaako hiki? mulla ainakin!)
Sitten vähän laulettiin ja sen jälkeen kuultiin Kirkon Ulkomaanavun Toivon vaellus -rastiradan Haiti-rastin tarina. Sen jälkeen pienryhmät saivat tietolapun, joka käsitteli velkaa, kauppaa tai ilmastoa/ympäristöä ja Haitin ongelmia ja saivat keksiä ratkaisuehdotuksia. Mitäs sanotte, kun ratkaisuiksi ehdotettiin:
* rakennetaan kestävämpiä taloja, jotta ne eivät kärsi tulvista
* ehkäistään eroosiota, istutetaan mm. puita (nopeakasvuinen eukalyptus tai hedelmäpuut, joista saa myös ruokaa)
* annetaan kaikille maille oikeus tukea omaa ruokatuotantoa ja verottaa ulkomaista tuontia
* rajoitetaan vapaakauppaa
* peritään diktaattoreilta rahat ja omaisuus, esim. lentokoneet ja palatsit, takaisin
* annetaan kehitysmaiden velat anteeksi
* tuetaan hyvää hallintoa ja tasavaltoja sekä demokratiaa
* lainataan vain luotettavllle tahoille
Mitäpä osaisitte lisätä? Minä en äkkiseltään paljoakaan.
Kerroin myös Changemakerista ja jaoin esitteitä.
Sitten jaettiin pienryhmille 83e rahaa ja Toisenlaisen lahjan kuvasto. Saivat sitten valita, liittoutua toisten ryhmien kanssa ja ostaa mitä ikinä halusivat. Nuoret ostivat:
- vesipumpun
- ammatin kehitysmaan naiselle
- henkilöllisyystodistuksen
- ainakin 18 kanaa
- 5 sikaa
- kolme koulupukua
- kolme kuokkaa ja siemenpakettia
- kasvimaan
- varmasti vielä jotain, jonka unohdin
Sitten verrattiin, että miten paljon meidän ostoksilla saa muualla aikaan. Ei syyllistystarkoituksessa vaan siinä tarkoituksessa, että joskus on hyvä ajatella, että voisinko kuluttaa täällä toisin ja auttaa ihmisiä toisaalla.
****
Illan isospalaverissa oli hysteerinen hihitysmeininki. Kun siitä ei kertakaikkiaan meinannut tulla loppua, tuumasi yksi isonen, että:
"No mun on ihan pakko tunnustaa mikä on niin hauskaa!"
"No?!?"
"No kun me oltiin isosten kaa tuol kalliolla (vain isosille tarkoitettu paikka, leiriläiset ei saa mennä) ja sit tuli iso aalto ja me huuhtouduttiin sinne kainaloita myöten ja sit ei uskallettua kertoo kun aateltiin et opet luulis et oltiin käyty uimassa vaikka ilman valvojaa ei saa ja mentiin sit meidän huoneeseen ja jätettiin märät vaatteet sinne ja meidän lattialle tuli lätäkkö ja yksi pikkunen meni siitä ohi ja kysy et "no hyi onks teidän lattialle k***ut joku?!" ja hihihihihiii!"
No, sitten mekin naurettiin hysteerisesti vielä viisi minuuttia, jonka jälkeen nuorisotyöntekijä kertoi, että joskus oli isoset laskeneet samaa kalliota pesuvadeilla mereen ja se oli ollut tosi hienoa siihen asti, kun siivooja aamulla löysi entiset pesuvadit...
Ja sitten hihiteltiin hysteerisesti vielä toinen viisi minuutta.
****
Täällä ei ole ryhmätunteja. Meni kolme päivää, ennen kuin tajusin, miksi päivät mielestäni tuntuu niin löysiltä. Täällä on koettu, ettei ne päiviin mahdu, mun mielestä ne useimpiin päiviin sopisi hyvin, mutta eivät kaikkiin.
Missä se sitten näkyy? Isoset voi ja jaksaa paljon paremmin.
Tänään pidettiin elämän arvot -ryhmätunti kehitysvammaleirin kanssa yhdessä ja iltapalaverissa osa isoista oli aika suruissaan, "kun mun ryhmässä ei kaikkia saanu puhumaan" ja "oon ihan huono iso". Tuntui paljon tutummalta - näihin isosten fiiliksiin olen tottunut.
Puolensa ja puolensa ryhmätunneissa, mutta täällä olen saanut pitää isosia paljon oppitunneilla mukana, mikä on vilkkaan ryhmän kanssa aivan ehdoton bonus.
****
Äsken iltahartauteen mennessä törmäsin oikeaan köyhän miehen tositeeveeseen. Täällä on käytävä, jossa väki pitää torikokousta yleensä pitkillä penkeilä istuen. Nyt oli 25 takapuolta kuitenkin pystyssä ja kaikilla nenät ikkunan alalaidassa - kuistilla kun on pyyhkeitä kuivamassa niin, että ne peittävät näkymän. Puheenaiheita oli kaksi:
"No heeeei, kohta ne varmaan pussaa!" (meillä on yksi leiripari, olivat kolmen minuutin iltakävelyllään ennen hartautta)
"Hei, mitä luulet, kenenkähän bikinit noi oikeen on?!" (ei kaivanne selitystä?)
****
Huomenna on viimeinen ilta, lauantaina viimeinen päivä ja sunnuntaina ensimmäinen konfirmaatio ja kesän ensimmäinen saarna.
... on tänään törsätty rahaa. 500 euroa ja kioskirahat siihen päälle.
... isoset ovat ajautuneet hysteeriseen tilaan.
... on opiskeltu sormivärien ja spektaakkelin keinoin.
****
Pelastushistoria käsiteltiin spektaakkelin keinoin. Kukin pienryhmä sai yhden L:n hoidettavakseen Luomisesta, Lankeemuksesta, Lupauksesta, Laista, Lunastuksesta, Lähetyksestä ja Lopusta.
Nuorisotyöntekijä profetoi eilen iltapalapöydässä, että jokaisella leirillä tulee se vaihe, kun pojat puetaan tytöiksi No, Luomisryhmä korkkasi Pelastushistoria-spektaakkelin pukemalla ryhmästään yhden pojan prinsessaksi (violetin minimekon kanssa valkoiset tennissukat, kuuminta muotia!) oikein tisseineen päivineen. Juontaja luki luomiskertomusta omin sanoin ja prinsessan tehtävä oli helistää tamburiinia ja jokaisen luodun lajin kohdalla todeta, että "Olkaa hedelmällisiä ja lisääntykää!".
****
Kaksi leiriläistä kipitti eteisessä kohti ulko-ovea ja toinen puhisi harmista:
"Mä en ikin tuu oppiin kaikkii noit kirouksii! Eiku rukouksii!" (rukous=ulkoläksy)
Pieni freudilainen lipsahdus :D
****
Tässä seurakunnassa jokaiselle rippikouluryhmälle on varattu 500 euroa, jonka he saavat käyttää Kirkon Ulkomaanavun toisenlaisiin lahjoihin. Meillä se oli koko illan iltaohjelma.
Aluksi listattiin nuorten rippilahjatoiveita:
- mopo/vespa/skootteri 2000-3000e
- mopoauto n. 10000e
- koruja 100+e
- rahaa
- ulkomaanmatka 500-1000e
- iPod n. 150e
- kamera 150-800e
- iPhone 650e
(pukkaako hiki? mulla ainakin!)
Sitten vähän laulettiin ja sen jälkeen kuultiin Kirkon Ulkomaanavun Toivon vaellus -rastiradan Haiti-rastin tarina. Sen jälkeen pienryhmät saivat tietolapun, joka käsitteli velkaa, kauppaa tai ilmastoa/ympäristöä ja Haitin ongelmia ja saivat keksiä ratkaisuehdotuksia. Mitäs sanotte, kun ratkaisuiksi ehdotettiin:
* rakennetaan kestävämpiä taloja, jotta ne eivät kärsi tulvista
* ehkäistään eroosiota, istutetaan mm. puita (nopeakasvuinen eukalyptus tai hedelmäpuut, joista saa myös ruokaa)
* annetaan kaikille maille oikeus tukea omaa ruokatuotantoa ja verottaa ulkomaista tuontia
* rajoitetaan vapaakauppaa
* peritään diktaattoreilta rahat ja omaisuus, esim. lentokoneet ja palatsit, takaisin
* annetaan kehitysmaiden velat anteeksi
* tuetaan hyvää hallintoa ja tasavaltoja sekä demokratiaa
* lainataan vain luotettavllle tahoille
Mitäpä osaisitte lisätä? Minä en äkkiseltään paljoakaan.
Kerroin myös Changemakerista ja jaoin esitteitä.
Sitten jaettiin pienryhmille 83e rahaa ja Toisenlaisen lahjan kuvasto. Saivat sitten valita, liittoutua toisten ryhmien kanssa ja ostaa mitä ikinä halusivat. Nuoret ostivat:
- vesipumpun
- ammatin kehitysmaan naiselle
- henkilöllisyystodistuksen
- ainakin 18 kanaa
- 5 sikaa
- kolme koulupukua
- kolme kuokkaa ja siemenpakettia
- kasvimaan
- varmasti vielä jotain, jonka unohdin
Sitten verrattiin, että miten paljon meidän ostoksilla saa muualla aikaan. Ei syyllistystarkoituksessa vaan siinä tarkoituksessa, että joskus on hyvä ajatella, että voisinko kuluttaa täällä toisin ja auttaa ihmisiä toisaalla.
****
Illan isospalaverissa oli hysteerinen hihitysmeininki. Kun siitä ei kertakaikkiaan meinannut tulla loppua, tuumasi yksi isonen, että:
"No mun on ihan pakko tunnustaa mikä on niin hauskaa!"
"No?!?"
"No kun me oltiin isosten kaa tuol kalliolla (vain isosille tarkoitettu paikka, leiriläiset ei saa mennä) ja sit tuli iso aalto ja me huuhtouduttiin sinne kainaloita myöten ja sit ei uskallettua kertoo kun aateltiin et opet luulis et oltiin käyty uimassa vaikka ilman valvojaa ei saa ja mentiin sit meidän huoneeseen ja jätettiin märät vaatteet sinne ja meidän lattialle tuli lätäkkö ja yksi pikkunen meni siitä ohi ja kysy et "no hyi onks teidän lattialle k***ut joku?!" ja hihihihihiii!"
No, sitten mekin naurettiin hysteerisesti vielä viisi minuuttia, jonka jälkeen nuorisotyöntekijä kertoi, että joskus oli isoset laskeneet samaa kalliota pesuvadeilla mereen ja se oli ollut tosi hienoa siihen asti, kun siivooja aamulla löysi entiset pesuvadit...
Ja sitten hihiteltiin hysteerisesti vielä toinen viisi minuutta.
****
Täällä ei ole ryhmätunteja. Meni kolme päivää, ennen kuin tajusin, miksi päivät mielestäni tuntuu niin löysiltä. Täällä on koettu, ettei ne päiviin mahdu, mun mielestä ne useimpiin päiviin sopisi hyvin, mutta eivät kaikkiin.
Missä se sitten näkyy? Isoset voi ja jaksaa paljon paremmin.
Tänään pidettiin elämän arvot -ryhmätunti kehitysvammaleirin kanssa yhdessä ja iltapalaverissa osa isoista oli aika suruissaan, "kun mun ryhmässä ei kaikkia saanu puhumaan" ja "oon ihan huono iso". Tuntui paljon tutummalta - näihin isosten fiiliksiin olen tottunut.
Puolensa ja puolensa ryhmätunneissa, mutta täällä olen saanut pitää isosia paljon oppitunneilla mukana, mikä on vilkkaan ryhmän kanssa aivan ehdoton bonus.
****
Äsken iltahartauteen mennessä törmäsin oikeaan köyhän miehen tositeeveeseen. Täällä on käytävä, jossa väki pitää torikokousta yleensä pitkillä penkeilä istuen. Nyt oli 25 takapuolta kuitenkin pystyssä ja kaikilla nenät ikkunan alalaidassa - kuistilla kun on pyyhkeitä kuivamassa niin, että ne peittävät näkymän. Puheenaiheita oli kaksi:
"No heeeei, kohta ne varmaan pussaa!" (meillä on yksi leiripari, olivat kolmen minuutin iltakävelyllään ennen hartautta)
"Hei, mitä luulet, kenenkähän bikinit noi oikeen on?!" (ei kaivanne selitystä?)
****
Huomenna on viimeinen ilta, lauantaina viimeinen päivä ja sunnuntaina ensimmäinen konfirmaatio ja kesän ensimmäinen saarna.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Leiri 1. Päivä 2.
Meidän leirillä...
... on hoidettu koti-ikävää.
... nähty poikaset kirmaamassa 6-asteiseen meriveteen sukkasellaan.
... lojuttu muutamia tunteja riippumatossa.
... laulettu elämäni ensimmäinen liturgia jumalanpalveluksessa. Note to self: kyllä se laulu sujuu, mutta voisit valmistella etukäteen ne puheosuudetkin...
... vietetty opetusvapaata päivää.
... todettu, että haastavia nuoria ovatkin aivan muut kuin ne, joiden ensin arvelimme olevan haastavia.
... laulettu lisää virsiä ja suoritettu ulkoläksyjä, eli "rukouksia", kuten meidän teinit niitä kutsuu.
***
Iltaohjelmassa oli tietovisa:
"Mikä on Raamatun punainen lanka?"
"JEESUS!"
"Missä Raamatun kirjassa puhutaan lemmenmarjoista?"
"No Raamatussa!"
***
Työntekijöiden kesken tänään on kuunneltu ja laulettu reggaeta, joka on erityisesti pastorin suosikki. Herra on mun moottori ja silleen.
Raamatullisuus valtaa alaa. Vai mitä sanotte, jos konfirmoisimme ne, jotka selviävät loppukokeenaan lahden pohjukan ylittämisestä vetten päällä kävellen? Eilen iltapalaksi oli tarkoitus tarjota viisi leipää ja kaksi kalaa, mutta emännät leipoivat sämpylöitä vähän enemmän, kun tytöt eivät saaneetkaan ongella saalista.
Ruokaa on riittävästi. Lounaalla oli kalaa (jo toisen kerran tällä leirillä) ja päivälliseksi pastaa ja porkkanasuikaleita. Emäntä epäili iltapalalla ääneen, että meillä tulee nälkä ennen aamua. Ei tule, voin vakuuttaa.
Tänään oli lähestulkoon vapaapäivä, minkä vuoksi on vähän vähemmän kerrottavaakin. Ai niin, ensimmäinen leiripari on muodostunut!
... on hoidettu koti-ikävää.
... nähty poikaset kirmaamassa 6-asteiseen meriveteen sukkasellaan.
... lojuttu muutamia tunteja riippumatossa.
... laulettu elämäni ensimmäinen liturgia jumalanpalveluksessa. Note to self: kyllä se laulu sujuu, mutta voisit valmistella etukäteen ne puheosuudetkin...
... vietetty opetusvapaata päivää.
... todettu, että haastavia nuoria ovatkin aivan muut kuin ne, joiden ensin arvelimme olevan haastavia.
... laulettu lisää virsiä ja suoritettu ulkoläksyjä, eli "rukouksia", kuten meidän teinit niitä kutsuu.
***
Iltaohjelmassa oli tietovisa:
"Mikä on Raamatun punainen lanka?"
"JEESUS!"
"Missä Raamatun kirjassa puhutaan lemmenmarjoista?"
"No Raamatussa!"
***
Työntekijöiden kesken tänään on kuunneltu ja laulettu reggaeta, joka on erityisesti pastorin suosikki. Herra on mun moottori ja silleen.
Raamatullisuus valtaa alaa. Vai mitä sanotte, jos konfirmoisimme ne, jotka selviävät loppukokeenaan lahden pohjukan ylittämisestä vetten päällä kävellen? Eilen iltapalaksi oli tarkoitus tarjota viisi leipää ja kaksi kalaa, mutta emännät leipoivat sämpylöitä vähän enemmän, kun tytöt eivät saaneetkaan ongella saalista.
Ruokaa on riittävästi. Lounaalla oli kalaa (jo toisen kerran tällä leirillä) ja päivälliseksi pastaa ja porkkanasuikaleita. Emäntä epäili iltapalalla ääneen, että meillä tulee nälkä ennen aamua. Ei tule, voin vakuuttaa.
Tänään oli lähestulkoon vapaapäivä, minkä vuoksi on vähän vähemmän kerrottavaakin. Ai niin, ensimmäinen leiripari on muodostunut!
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Leiri 1. Päivä 1. Virsileiri!
Meidän leirillä...
... on energiaa niin, että tupa pullistelee.
... Nuoren Seurakunnan Veisukirja on ihan lällärikamaa, jos meidän teinejä on uskominen.
... elämä pitenee vuositolkulla aina, kun nuorten kansa hengaa.
***
Tänään kuultua:
#1
"No miten teidän perheessä toimitaan, jotta tämä ensimmäisen Mooseksen kirjan ohje viljelystä ja varjelusta toteutuisi?"
"No ainaskii meil syödään muroja joka aamu!"
(aina teinin ajatusta ei ole ihan helppo seurata... viljellä -> vilja -> murot?)
#2
"Guten Tag, hyvää päivää!" sanoi yövalvoja esittäytyessään iltaohjelman jälkeen.
"HYI saksaa!" sanoi teinityttö inhoa äänessään.
"No hei toi oli kyllä ruotsii!", valisti naapuri ystävätärtään.
(ruotsi, saksa, mitä näitä nyt onkaan...)
#3
"Mun nimi on X, oon täällä siis yövalvojana", jatkoi yövalvoja.
"Niin siis sääks viet sit mein kännykät?", kysyi teini kunnioitusta äänessään.
#4
25 minuuttia musiikkitunnista on kulunut punaista Nuoren Seurakunnan Veisukirjaa lauleskellen:
"Hei eiks voitas vaihtaa kirjaa?!", vinkuivat teinit.
"No meillä ei kyllä ole muuta kuin nämä NSV:t", pahoitteli musaope.
"Nii mut virsikirjat, laulettas siitä kun on niin paljon kivoja virsiä!"
(pyyntö tuli täysin vakavalla naamalla, joten as you wish, ensi tunnilla sitten virsiä)
#5
Bändikämpälle oli roudattu ne surullisen kuuluisat punaiset NSV:t, mutta teinit tuumasivat soittamaan tullessan, että:
"Ei me hei mistään tällasist lauleta, eiks oo virsikirjoi?!"
(virsikirjat noudettiin ja reilu puoli tuntia oli sitten veisattu säestyksellä ja ilman)
***
Leirikeskuksen hirsiseinät eivät pidä ääntä lainkaan ja majoitushuoneet ovat yksin nukkuessa aika viileitä. Valaistus on vähän epä-esteetön, mutta bonusta saa siitä, että leirikeskus on niemennokassa, ikkunastani näkyy meri ja auringonlasku.
Täällä on ruokalassa seka- ja biojäte ja majoitustiloissa seka- ja biojäte, pienmetallin ja lasin keräyspisteet. Mieletöntä! Edistyksellistä!
Miinusta uskallan ehkä antaa ruotsalaisesta maidosta, ei-reilusta teestä (ja varmaan myös kahvista) sekä siitä, että levitteet on irtonappeina.
Soijaton, pähkinätön kasvisruoka on toistaiseksi ollut lihamakaronilaatikkoa, jossa liha oli korvattu pavuilla ja hernemaissipaprikalla sekä nakkikeittoa ilman nakkeja. Eilen sain kalapuikkoja, kun toiset söivät leikkeitä. Parempaa kuin viime vuonna, mutta seuraavalle leirille saatan ottaa mukaani jotain proteiinisantsia.
Jälkiruokaa on sekä lounaan että päivällisen jälkeen ja kahvin kanssa tietysti omat herkkunsa. Ylpeänä voin kuitenkin todeta, että olen syönyt pienehköjä annoksia enkä ole santsannut! Paitsi no, iltapalalla otin yhden sämpylän lisää, kun ne oli niin hyviä.
... on energiaa niin, että tupa pullistelee.
... Nuoren Seurakunnan Veisukirja on ihan lällärikamaa, jos meidän teinejä on uskominen.
... elämä pitenee vuositolkulla aina, kun nuorten kansa hengaa.
***
Tänään kuultua:
#1
"No miten teidän perheessä toimitaan, jotta tämä ensimmäisen Mooseksen kirjan ohje viljelystä ja varjelusta toteutuisi?"
"No ainaskii meil syödään muroja joka aamu!"
(aina teinin ajatusta ei ole ihan helppo seurata... viljellä -> vilja -> murot?)
#2
"Guten Tag, hyvää päivää!" sanoi yövalvoja esittäytyessään iltaohjelman jälkeen.
"HYI saksaa!" sanoi teinityttö inhoa äänessään.
"No hei toi oli kyllä ruotsii!", valisti naapuri ystävätärtään.
(ruotsi, saksa, mitä näitä nyt onkaan...)
#3
"Mun nimi on X, oon täällä siis yövalvojana", jatkoi yövalvoja.
"Niin siis sääks viet sit mein kännykät?", kysyi teini kunnioitusta äänessään.
#4
25 minuuttia musiikkitunnista on kulunut punaista Nuoren Seurakunnan Veisukirjaa lauleskellen:
"Hei eiks voitas vaihtaa kirjaa?!", vinkuivat teinit.
"No meillä ei kyllä ole muuta kuin nämä NSV:t", pahoitteli musaope.
"Nii mut virsikirjat, laulettas siitä kun on niin paljon kivoja virsiä!"
(pyyntö tuli täysin vakavalla naamalla, joten as you wish, ensi tunnilla sitten virsiä)
#5
Bändikämpälle oli roudattu ne surullisen kuuluisat punaiset NSV:t, mutta teinit tuumasivat soittamaan tullessan, että:
"Ei me hei mistään tällasist lauleta, eiks oo virsikirjoi?!"
(virsikirjat noudettiin ja reilu puoli tuntia oli sitten veisattu säestyksellä ja ilman)
***
Leirikeskuksen hirsiseinät eivät pidä ääntä lainkaan ja majoitushuoneet ovat yksin nukkuessa aika viileitä. Valaistus on vähän epä-esteetön, mutta bonusta saa siitä, että leirikeskus on niemennokassa, ikkunastani näkyy meri ja auringonlasku.
Täällä on ruokalassa seka- ja biojäte ja majoitustiloissa seka- ja biojäte, pienmetallin ja lasin keräyspisteet. Mieletöntä! Edistyksellistä!
Miinusta uskallan ehkä antaa ruotsalaisesta maidosta, ei-reilusta teestä (ja varmaan myös kahvista) sekä siitä, että levitteet on irtonappeina.
Soijaton, pähkinätön kasvisruoka on toistaiseksi ollut lihamakaronilaatikkoa, jossa liha oli korvattu pavuilla ja hernemaissipaprikalla sekä nakkikeittoa ilman nakkeja. Eilen sain kalapuikkoja, kun toiset söivät leikkeitä. Parempaa kuin viime vuonna, mutta seuraavalle leirille saatan ottaa mukaani jotain proteiinisantsia.
Jälkiruokaa on sekä lounaan että päivällisen jälkeen ja kahvin kanssa tietysti omat herkkunsa. Ylpeänä voin kuitenkin todeta, että olen syönyt pienehköjä annoksia enkä ole santsannut! Paitsi no, iltapalalla otin yhden sämpylän lisää, kun ne oli niin hyviä.
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Pakkauskatastrofi, jota ei koskaan voi välttää.
En pidä pakkaamisesta, mikä johtaa väistämättä siihen, että leirille pakkaaminen jää enemmän tai vähemmän viime tinkaan. Nyt elän toivossa, että pesukoneessa paraikaa pyörivät pyykit ehtivät kuivua sen verran, että voin ottaa ne leirille mukaan... Tai että O. poimii ne parvekkeelta turvaan ennen kuin palaan viikon kuluttua.
Minulla on leirin aikana yksi iltahartaus, kaksi leiripalvelusten ohjausta ja kolme oppituntia. Vapaa-aikaakin siis on, joskaan ei ehkä niin paljon, kun olen mielessäni kuvitellut. "Vapaa-aikaa varten"-pino on nimittäin kasvanut jo kovasti: heprean kirjat ja opiskelumateriaalit, 10cm nippu vanhoja lehtiä luettavaksi, Gilmoren tyttöjen 7. kausi, riippumatto... :)
Oppitunnit ovat vielä työn alla. Luoja/luomakunta-tunnilla olisi kiva lähteä luontoon, ihastella ja ihmetellä, puhua Luojan suuruudesta ja taitavuudesta. Kristus/ylösnousemus-tunnilla olisi kiva pohtia sitä, millaisiin asioihin meidän on helppo uskoa ja tutkia sitten evakeliumeista, miten ihmiset Jeesuksen ympärillä ylösnousemukseen suhtautuivat, miten Tuomas epäili ja naiset haudalla kuulivat sanoman enkeliltä. Pelastushistoria-oppituntiin sain "seitsemän L:n"-vinkin E:ltä ja ajattelin, että pienryhmissä voitaisiin valmistella näytelmät, tarinat, pantomiimit tai sarjakuvat kustakin L:stä (Luominen, Lankeemus, Lupaus, Laki, Lunastus, Lähetys, Loppu), mutta tällä hetkellä kyseiseen tuntiin on varattu sen verran hintsummin aikaa, että vähän epäilyttää, onko moista mahdollista toteuttaa.
Muuten pakkaamisen suhteen täytyy vain pysyä realistina. Leiri ja konfirmaatio yhteenlaskettuna kestävät kohdallani seitsemän yötä. Tarvitsen siis mukaani
- seitsemät alusvaatteet
- konfismekon, neuletakin, sukat ja kengät
- lenkkarit
- kumpparit
- sisäkengät
- villasukat, mieluusti kahdet
- pyjaman
- pyyhkeen ja uikkarin alaosan (rannalla käyskentelyyn, mereen minua ei saa ja uimavalvojana en toimi)
- kesämekon
- haaremihousut
- hameen
- pitkät, paksummat housut
- trikoita
- kaksi pitkähihaista tpaitaa
- kaksi lyhythihaista tpaitaa
- hupparin, koska kutistin villapaitani ja kiikutin sen Tauko-tyttöjen luo pipomateriaaliksi
- takin tai windstopperfleecen
Puuttuuko jotain olennaista?
Minulla on leirin aikana yksi iltahartaus, kaksi leiripalvelusten ohjausta ja kolme oppituntia. Vapaa-aikaakin siis on, joskaan ei ehkä niin paljon, kun olen mielessäni kuvitellut. "Vapaa-aikaa varten"-pino on nimittäin kasvanut jo kovasti: heprean kirjat ja opiskelumateriaalit, 10cm nippu vanhoja lehtiä luettavaksi, Gilmoren tyttöjen 7. kausi, riippumatto... :)
Oppitunnit ovat vielä työn alla. Luoja/luomakunta-tunnilla olisi kiva lähteä luontoon, ihastella ja ihmetellä, puhua Luojan suuruudesta ja taitavuudesta. Kristus/ylösnousemus-tunnilla olisi kiva pohtia sitä, millaisiin asioihin meidän on helppo uskoa ja tutkia sitten evakeliumeista, miten ihmiset Jeesuksen ympärillä ylösnousemukseen suhtautuivat, miten Tuomas epäili ja naiset haudalla kuulivat sanoman enkeliltä. Pelastushistoria-oppituntiin sain "seitsemän L:n"-vinkin E:ltä ja ajattelin, että pienryhmissä voitaisiin valmistella näytelmät, tarinat, pantomiimit tai sarjakuvat kustakin L:stä (Luominen, Lankeemus, Lupaus, Laki, Lunastus, Lähetys, Loppu), mutta tällä hetkellä kyseiseen tuntiin on varattu sen verran hintsummin aikaa, että vähän epäilyttää, onko moista mahdollista toteuttaa.
Muuten pakkaamisen suhteen täytyy vain pysyä realistina. Leiri ja konfirmaatio yhteenlaskettuna kestävät kohdallani seitsemän yötä. Tarvitsen siis mukaani
- seitsemät alusvaatteet
- konfismekon, neuletakin, sukat ja kengät
- lenkkarit
- kumpparit
- sisäkengät
- villasukat, mieluusti kahdet
- pyjaman
- pyyhkeen ja uikkarin alaosan (rannalla käyskentelyyn, mereen minua ei saa ja uimavalvojana en toimi)
- kesämekon
- haaremihousut
- hameen
- pitkät, paksummat housut
- trikoita
- kaksi pitkähihaista tpaitaa
- kaksi lyhythihaista tpaitaa
- hupparin, koska kutistin villapaitani ja kiikutin sen Tauko-tyttöjen luo pipomateriaaliksi
- takin tai windstopperfleecen
Puuttuuko jotain olennaista?
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Tänään...
... ärsyynnyin suunnattomasti Vapaa-ajattelijoiden tempauksesta, mutta purin pahimmat höyryt jo Facebookissa, niin täällä ei tarvitse.
... tapasin yhden savolaisen suvun jäsenistöä, joiden seurassa tulee aina vilpittömän hyvälle tuulelle.
... sovitin uutta mekkoani SopivaShopissa, mutta saumoja joudutaan hieman availemaan ennen kuin se pääsee kotiin. Sen sijaan ostin GreenPapayan tyttömaisen kukkarolaukun. Tyttömäinen pieni käsilaukku on ollut hakusassa vuosia, nyt se on vihdoin löytynyt!
... vesijuoksin toista tuntia uimastadikalla hyvässä seurassa ja päätin, että jatkossa on uitava vähintään kahdesti viikossa, jotta ylimääräinen uimarengas lanteiltani sulaa.
... olen yrittänyt aloittaa riparin oppituntisuunnittelua aiheista Kristus/Ylösnousemus (120min), Luomakunta/Luoja (120min) ja Pelastushistoria (60min). Ainoa tunti, jonka pohjalle on kiva ajatus on tuo viimeinen ja ajatuksen toteuttaminen puolestaan on melko haastavaa 60 minuutissa. No, aina voi yrittää.
... olen yrittänyt luoda strategia, jolla kolmen viikon leirikeskusravinnosta voisi selvitä lihomatta. Tähän mennessä olen päättänyt, että ruokalautasesta on vähintään puolet oltava salaattia. Aterian yhteydessä ei syödä leipää. Ruokajuomana juodaan vettä. Santsata ei saa. Todennäköisesti päätän myös, että yksi herkku päivässä saa riittää - leirillä kun on ainakin yksi jälkkäri ja kahvin kanssa sitten pullaa tai muuta vastaavaa. Kaikki vinkit otetaan vastaan...
... tapasin yhden savolaisen suvun jäsenistöä, joiden seurassa tulee aina vilpittömän hyvälle tuulelle.
... sovitin uutta mekkoani SopivaShopissa, mutta saumoja joudutaan hieman availemaan ennen kuin se pääsee kotiin. Sen sijaan ostin GreenPapayan tyttömaisen kukkarolaukun. Tyttömäinen pieni käsilaukku on ollut hakusassa vuosia, nyt se on vihdoin löytynyt!
... vesijuoksin toista tuntia uimastadikalla hyvässä seurassa ja päätin, että jatkossa on uitava vähintään kahdesti viikossa, jotta ylimääräinen uimarengas lanteiltani sulaa.
... olen yrittänyt aloittaa riparin oppituntisuunnittelua aiheista Kristus/Ylösnousemus (120min), Luomakunta/Luoja (120min) ja Pelastushistoria (60min). Ainoa tunti, jonka pohjalle on kiva ajatus on tuo viimeinen ja ajatuksen toteuttaminen puolestaan on melko haastavaa 60 minuutissa. No, aina voi yrittää.
... olen yrittänyt luoda strategia, jolla kolmen viikon leirikeskusravinnosta voisi selvitä lihomatta. Tähän mennessä olen päättänyt, että ruokalautasesta on vähintään puolet oltava salaattia. Aterian yhteydessä ei syödä leipää. Ruokajuomana juodaan vettä. Santsata ei saa. Todennäköisesti päätän myös, että yksi herkku päivässä saa riittää - leirillä kun on ainakin yksi jälkkäri ja kahvin kanssa sitten pullaa tai muuta vastaavaa. Kaikki vinkit otetaan vastaan...
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Riparikesä on korkattu!
Takanani on ensimmäinen työviikonloppu uudessa seurakunnassa uusien ihmisten parissa. Hyvältä vaikuttaa!
Perjantaina vain perehdyin, mutta lauantaina opetin 1,5 tuntia Jumala, Isästä ja sunnuntaina tunnin uskosta ja rukouksesta. Kun pistin Jumalan pahvimukissa nuorten tilan keskelle ja pyysin nuoria valitsemaan oman etäisyytensä ja asentonsa niin, että se kuvaa heidän suhtautumistaan Jumalaan, osa meni sohvan taakse piiloon ja muutama kirmasi kiireenvilkkaa eteiseen. :) Uskosta puhuttaessa ryhmä oli puolestaan hyvin epäuskoinen. Usko-epäusko -janaharjoituksella nuoret jumittivat epäusko-päädyssä niin predidentin kuin joulupukinkin kohdalla ja vasta ilmastonmuutos sai suurimman osan siirtymään usko-päätyyn. Rukous-Ranetkin askarreltiin ja niistä tuli varsin mallikkaita. Hautausmaakäynnin jälkeen nuoret tuumasivat, ettei heidän lapsensa nimeksi ikimaailmassa tule Mooses.
Ensimmäistä kertaa olen seurakunnassa, jossa isoseksi riparille pääsee vasta kahden vuoden koulutuksen jälkeen. Ja sen kyllä huomaa! Oma-aloitteinen, ajatteleva, reipas, itsenäinen, rohkea, kykenevä, aktiivinen, rauhallinen, johdonmukainen. Niin kuvaisin meidän kuutta isosta, jotka kyllä ylittivät kaikki suurimmatkin odotukseni!
Nuoria on 28, meitä työntekijöitä kesäteologi (minä), nuorisotyönohjaaja, vasta vihitty pastori ja musiikinopettaja, joka viettää koulun kesälomansa kesätöissä seurakunnassa. Leirikeskus on seurakunnan leirikeskukseksi ilmeisen suuri, sillä samaan aikaan meidän riparimme kanssa siellä on kehitysvammaisten aikuisten leiri, jonka kanssa tehdään yhteistyötä esimerkiksi musiikkihetkien ja raamisten merkeissä. Leirikeskuksen vanha puoli on varattu meidän leirille ja sain jo kuulla öisin karkkipussin sisältöä kollaavista hiiristä ja muusta mukavasta.
Leirillä minulla on puolet opetusvastuusta ja kaksi leirijumiksen ohjausta. Leirijumiksen ohjaaminen on osittain uutta ja oppituntinikin ovat aiheista, joista en muista aiemmin opettaneeni (Jeesus Kristus, Ylösnousemus, Pelastushistoria ja ehkä vielä jokin), joten saa nähdä, mitä tästä tulee. Myös Changemaker-henkistä iltaohjelmaa saan vetää, mikä on tosi kivaa!
Odotan leiriä jo kovasti, ensi sunnuntaina se alkaa!
Perjantaina vain perehdyin, mutta lauantaina opetin 1,5 tuntia Jumala, Isästä ja sunnuntaina tunnin uskosta ja rukouksesta. Kun pistin Jumalan pahvimukissa nuorten tilan keskelle ja pyysin nuoria valitsemaan oman etäisyytensä ja asentonsa niin, että se kuvaa heidän suhtautumistaan Jumalaan, osa meni sohvan taakse piiloon ja muutama kirmasi kiireenvilkkaa eteiseen. :) Uskosta puhuttaessa ryhmä oli puolestaan hyvin epäuskoinen. Usko-epäusko -janaharjoituksella nuoret jumittivat epäusko-päädyssä niin predidentin kuin joulupukinkin kohdalla ja vasta ilmastonmuutos sai suurimman osan siirtymään usko-päätyyn. Rukous-Ranetkin askarreltiin ja niistä tuli varsin mallikkaita. Hautausmaakäynnin jälkeen nuoret tuumasivat, ettei heidän lapsensa nimeksi ikimaailmassa tule Mooses.
Ensimmäistä kertaa olen seurakunnassa, jossa isoseksi riparille pääsee vasta kahden vuoden koulutuksen jälkeen. Ja sen kyllä huomaa! Oma-aloitteinen, ajatteleva, reipas, itsenäinen, rohkea, kykenevä, aktiivinen, rauhallinen, johdonmukainen. Niin kuvaisin meidän kuutta isosta, jotka kyllä ylittivät kaikki suurimmatkin odotukseni!
Nuoria on 28, meitä työntekijöitä kesäteologi (minä), nuorisotyönohjaaja, vasta vihitty pastori ja musiikinopettaja, joka viettää koulun kesälomansa kesätöissä seurakunnassa. Leirikeskus on seurakunnan leirikeskukseksi ilmeisen suuri, sillä samaan aikaan meidän riparimme kanssa siellä on kehitysvammaisten aikuisten leiri, jonka kanssa tehdään yhteistyötä esimerkiksi musiikkihetkien ja raamisten merkeissä. Leirikeskuksen vanha puoli on varattu meidän leirille ja sain jo kuulla öisin karkkipussin sisältöä kollaavista hiiristä ja muusta mukavasta.
Leirillä minulla on puolet opetusvastuusta ja kaksi leirijumiksen ohjausta. Leirijumiksen ohjaaminen on osittain uutta ja oppituntinikin ovat aiheista, joista en muista aiemmin opettaneeni (Jeesus Kristus, Ylösnousemus, Pelastushistoria ja ehkä vielä jokin), joten saa nähdä, mitä tästä tulee. Myös Changemaker-henkistä iltaohjelmaa saan vetää, mikä on tosi kivaa!
Odotan leiriä jo kovasti, ensi sunnuntaina se alkaa!
torstai 4. helmikuuta 2010
Kesäteologi tässä hei!
Varmistin tänään työpaikan, josta minulle eilen soitettiin. Menen kesä-heinäkuuksi aivan tuntemattomaan seurakuntaan, joka kuulostaa valtavan mukavalta ja hyvältä paikalta olla ja jossa työmäärä on sopiva kahdelle kuukaudelle. Tänään selviää ehkä myös elokuun osuus - saanko silloin mennä töihin toisaalle vaiko opiskella.
Olen helpottunut, iloinen ja odottavainen!
Olen helpottunut, iloinen ja odottavainen!
lauantai 29. elokuuta 2009
Appiness, Unger and Anger.
Näin tänään tähden! Ihan oikean tähden, taivaalla olevan! Mieletöntä!
Täällä on vähän huono henki, koska käytännön asiat eivät ole kondiksessa, leirin valmistelut on tehty huonosti, aikatauluista ja ohjelmista ei pidetä kiinni ja yleisesti homma tökkii. Tänään kävi niin, että ulkona syötävän lounaan tilaus oli unohdettu vahvistaa (lopputulos: kokki ei ole töissä, ei lounasta) ja päivällinen tilata (lopputulos: päivällinen klo 21, kasvissyöjille perunasalaattia ja kurkkuviipaleita). Aamupäivällä en osallistunut ohjelmaan, kun ohjelma oli urheilua ja iltapäivällä työpaja, johon ajattelin osallistua, didn't exist, sitä ei vain kertakaikkiaan joko ollut tai löytynyt mistään. Weird!
Aamulla menimme ryhmämme avustajan kanssa hummaamaan lähikeskustaan. Sain apteekista Weledan kasvorasvan (7,60e) ja he tilasivat minulle Weledan kasvoveden (iso pullo, 200ml, 12,50e), jonka sain noutaa myöhemmin. MediaMarkt myi minulle Kossin nappikuulokkeet hintaan 25e. Ruokakaupasta ostin lähinnä tummaa suklaata tuliaisiksi sekä itselleni, että mahdollisesti muillekin.
Iltapäivällä kiristelin hampaitani, kunnes päätin olla stressaamatta ja nautiskella hyvästä säästä ja vapaa-ajasta. Nörttäilin hetken ja sitten paikallisista järjestäjistä yksi tarjosi mahdollisuutta lähteä asioille hänen mukanaan. Kävimme uudelleen MMssä, ostin vuosia himoitsemani laadukkaat luurikuulokkeet ja hain kasvoveden apteekista. Täällä on koneita, joilla voi laittaa käteistä takaisin pankkitilille!
Illaksi lähdimme katsomaan musikaalia, naapurissa on Saksan ensimmäiset näkövammaisten kulttuurifestarit. Ymmärsin näytelmästä kaiken olennaisen, dialogista suurimman osan ja musiikki oli oikeasti suureksi osaksi todella hienoa ja kovatasoista. Hauskaa oli, että valtavassa yleisössä oli valtaisa määrä "chiens labradeurs", opaskoiria ja vain kerran yksi haukahti. Saisinpa minäkin joskus oppaan! Sitten menimme syömään sen surullisenkuuluisan illallisen, joka kaiken lisäksi tarjoiltiin siten, että kasvissyöjien tuli istua yhdessä pöydässä eikä siihen pöytään saanut istua muita kuin kasvissyöjiä... Hohhoijaa. Minulle järjestely sopi ihan hyvin, jutustelin sitten taas syntyjä syviä belgialaisen kanssa, ehdimme käsitellä kaikkea seksuaalisuudesta rakkauteen, mahdollisuuksiin ja valintoihin, parisuhteisiin, kaukosuhteisiin, arvostukseen, pelkoihin ja kasvisruokaan liittyvää. Kotimatkan kävelimme, belgialainen puhui minulle välillä ranskaa ja ymmärsin aika paljon. Olen iloinen, että uskallan yrittää vieraillakin kielillä.
Miekkonen on seurustellut kolme viikkoa. Tuntuu hullulta, onko kenties kohtalon ivaa, että olen "myöhästynyt" apajilta tämän verran?
Toisaalta en välitä. Tai välitän, mutten surkuttele. Tässä suhteessa on potentiaalia hyvään, syvään ystävyyteen ja ymmärrykseen. Sellaiseen, jota voi ylläpitää hiljalleen ja vähän, mutta jota voi aina tavatessa jatkaa siitä, mihin viimeksi on jääty. Tuntuu hyvältä, että joku melko muodollisesta kulttuurista tuleva kertoo asioita perheestään, tunteistaan, rakkaudestaan, haaveistaan, seksuaalisuudestaan... Luottamus ja luontevuus, ehkä tämän leirin suurinta antia?
Minulla on paljon suunnitelmia. Ehkä kerron niistä lisää. Olen innoissani.
Tulisipa syksy, tulisipa syksyn asiat. Onnellinen olen tästä hetkestä, siitä että uskallan ja rohkenen entistä enemmän, siitä että olen löytänyt sielunveljen ja siitä, että näin tänään tähtiä!
Täällä on vähän huono henki, koska käytännön asiat eivät ole kondiksessa, leirin valmistelut on tehty huonosti, aikatauluista ja ohjelmista ei pidetä kiinni ja yleisesti homma tökkii. Tänään kävi niin, että ulkona syötävän lounaan tilaus oli unohdettu vahvistaa (lopputulos: kokki ei ole töissä, ei lounasta) ja päivällinen tilata (lopputulos: päivällinen klo 21, kasvissyöjille perunasalaattia ja kurkkuviipaleita). Aamupäivällä en osallistunut ohjelmaan, kun ohjelma oli urheilua ja iltapäivällä työpaja, johon ajattelin osallistua, didn't exist, sitä ei vain kertakaikkiaan joko ollut tai löytynyt mistään. Weird!
Aamulla menimme ryhmämme avustajan kanssa hummaamaan lähikeskustaan. Sain apteekista Weledan kasvorasvan (7,60e) ja he tilasivat minulle Weledan kasvoveden (iso pullo, 200ml, 12,50e), jonka sain noutaa myöhemmin. MediaMarkt myi minulle Kossin nappikuulokkeet hintaan 25e. Ruokakaupasta ostin lähinnä tummaa suklaata tuliaisiksi sekä itselleni, että mahdollisesti muillekin.
Iltapäivällä kiristelin hampaitani, kunnes päätin olla stressaamatta ja nautiskella hyvästä säästä ja vapaa-ajasta. Nörttäilin hetken ja sitten paikallisista järjestäjistä yksi tarjosi mahdollisuutta lähteä asioille hänen mukanaan. Kävimme uudelleen MMssä, ostin vuosia himoitsemani laadukkaat luurikuulokkeet ja hain kasvoveden apteekista. Täällä on koneita, joilla voi laittaa käteistä takaisin pankkitilille!
Illaksi lähdimme katsomaan musikaalia, naapurissa on Saksan ensimmäiset näkövammaisten kulttuurifestarit. Ymmärsin näytelmästä kaiken olennaisen, dialogista suurimman osan ja musiikki oli oikeasti suureksi osaksi todella hienoa ja kovatasoista. Hauskaa oli, että valtavassa yleisössä oli valtaisa määrä "chiens labradeurs", opaskoiria ja vain kerran yksi haukahti. Saisinpa minäkin joskus oppaan! Sitten menimme syömään sen surullisenkuuluisan illallisen, joka kaiken lisäksi tarjoiltiin siten, että kasvissyöjien tuli istua yhdessä pöydässä eikä siihen pöytään saanut istua muita kuin kasvissyöjiä... Hohhoijaa. Minulle järjestely sopi ihan hyvin, jutustelin sitten taas syntyjä syviä belgialaisen kanssa, ehdimme käsitellä kaikkea seksuaalisuudesta rakkauteen, mahdollisuuksiin ja valintoihin, parisuhteisiin, kaukosuhteisiin, arvostukseen, pelkoihin ja kasvisruokaan liittyvää. Kotimatkan kävelimme, belgialainen puhui minulle välillä ranskaa ja ymmärsin aika paljon. Olen iloinen, että uskallan yrittää vieraillakin kielillä.
Miekkonen on seurustellut kolme viikkoa. Tuntuu hullulta, onko kenties kohtalon ivaa, että olen "myöhästynyt" apajilta tämän verran?
Toisaalta en välitä. Tai välitän, mutten surkuttele. Tässä suhteessa on potentiaalia hyvään, syvään ystävyyteen ja ymmärrykseen. Sellaiseen, jota voi ylläpitää hiljalleen ja vähän, mutta jota voi aina tavatessa jatkaa siitä, mihin viimeksi on jääty. Tuntuu hyvältä, että joku melko muodollisesta kulttuurista tuleva kertoo asioita perheestään, tunteistaan, rakkaudestaan, haaveistaan, seksuaalisuudestaan... Luottamus ja luontevuus, ehkä tämän leirin suurinta antia?
Minulla on paljon suunnitelmia. Ehkä kerron niistä lisää. Olen innoissani.
Tulisipa syksy, tulisipa syksyn asiat. Onnellinen olen tästä hetkestä, siitä että uskallan ja rohkenen entistä enemmän, siitä että olen löytänyt sielunveljen ja siitä, että näin tänään tähtiä!
perjantai 28. elokuuta 2009
1968.
Tämän päivän kielikukkasen tarjoili leirin johtaja, charmantti vanhempi keski-ikäinen saksalaissetä, joka sokeana tarjoutui opastamaan toista sokeaa. Koska opastamisessa tarvitsee kehokontaktin, tuttavallisemmin kyhnytyksen tai nylkytyksen, kysyi setä kohteliaasti opastettavaltaan: "Do you want to touch me?"
Saksalainen täsmällisyys on myytti. Elämme pellossa.
EUn kustantamaksi alkoholittomaksi tapahtumaksi täällä juodaan todella paljon. Belgit kiskoivat tänääkin päivällisellä punaviiniä (kuten joka päivä tähänkin asti), iltaohjelmassa juotiin itävaltalaista viini-yrttilimsasekoitusta ja puolalaisten vodkadrinksuja, jotka toivat mieleen lähinnä teinivuodet.
Kävimme uskomattoman parituntisen keskustelun ulkona belgialaisen(i) kanssa. Miekkonen tahtoi tehdä veistoksen lihasta ja työtään varten kävi tutustumassa teurastamoon. Oli ollut niin raskas ja järkyttävä reissu, ettei kykene kuulemma lihaan enää koskaan. Puhuimme myös kohtuudesta (mitä se lienee englanniksi?), valinnoista ja niiden merkityksestä, ihmisestä sosiaalisena olentona, avoimuudesta, elämästä, perheistä, väkivallasta. Uskomaton tyyppi, uskomattomia keskusteluja. Ja mahtavin pitkään aikaan kuulemani kommentti erään 50+ -vuotiaan radiotoimittajan avustajalta: "Teidän puheenne on kuin suoraan vuodelta 68! Mahtavaa kuunnella, kiitos kun sain kuunnella teitä! Älkää vain puhuko, toimikaa ja tehkää! If you can't have who you love, love who you have."
Leiristämme on nettiradiouutisia, www.ohrfunk.de.
Tänään työpajailin savitöissä, tein hauskan tehtävänannon mukaisesti kolmiosaisen veistoksen, saatte siitä ehkä kuvan myöhemmin. Sattuuko joku tietämään, mistä askartelusavea saisi edullisesti?
Saksalainen täsmällisyys on myytti. Elämme pellossa.
EUn kustantamaksi alkoholittomaksi tapahtumaksi täällä juodaan todella paljon. Belgit kiskoivat tänääkin päivällisellä punaviiniä (kuten joka päivä tähänkin asti), iltaohjelmassa juotiin itävaltalaista viini-yrttilimsasekoitusta ja puolalaisten vodkadrinksuja, jotka toivat mieleen lähinnä teinivuodet.
Kävimme uskomattoman parituntisen keskustelun ulkona belgialaisen(i) kanssa. Miekkonen tahtoi tehdä veistoksen lihasta ja työtään varten kävi tutustumassa teurastamoon. Oli ollut niin raskas ja järkyttävä reissu, ettei kykene kuulemma lihaan enää koskaan. Puhuimme myös kohtuudesta (mitä se lienee englanniksi?), valinnoista ja niiden merkityksestä, ihmisestä sosiaalisena olentona, avoimuudesta, elämästä, perheistä, väkivallasta. Uskomaton tyyppi, uskomattomia keskusteluja. Ja mahtavin pitkään aikaan kuulemani kommentti erään 50+ -vuotiaan radiotoimittajan avustajalta: "Teidän puheenne on kuin suoraan vuodelta 68! Mahtavaa kuunnella, kiitos kun sain kuunnella teitä! Älkää vain puhuko, toimikaa ja tehkää! If you can't have who you love, love who you have."
Leiristämme on nettiradiouutisia, www.ohrfunk.de.
Tänään työpajailin savitöissä, tein hauskan tehtävänannon mukaisesti kolmiosaisen veistoksen, saatte siitä ehkä kuvan myöhemmin. Sattuuko joku tietämään, mistä askartelusavea saisi edullisesti?
torstai 27. elokuuta 2009
Love is in the air.
En tiennyt leirille tullessani, että näkkärileirit ovat ensisijaisesti parinmuodostusta varten. Ensimmäisenä iltana keskenään pariutui kaksi belgialaista näkevää avustajaa keskenään. Seuraavana iltana tai eilen pariutuivat belgialainen ja saksalainen. Minua kutkuttaa belgialainen, muita matkalaisia niinikään tietyt tyypit. Leiriromanssit lienevät normaaleja, mutta toisaalta tuntuu, että asioita tulee vatvottua aivan turhaan, kun realismi kuitenkin iskee kotiinpaluun yhteydessä.
Tänään oli maaesittelyitä, joista poimin päivän kielikukkasen: "Belgium is bored with Germany, France and The Netherlands."
Tänään shoppasimme aamulla Sn kanssa, kun muut olivat työpajoissa. Menimme MediaMarktiin, jossa pakon edessä yllätin itseni käymällä saksankielisen teknisen keskustelun, jonka lopputuloksena ostoskorissamme oli kaksi kombi-akkulaturia, kaksi pakettia AAA-akkuparistoja, kaksi 16Gb:n muistitikkua ja yksi muistikortti. Lounaaksi oli pahaa risottoa, jonka jälkeen seikkailimme kahden belgin, yhden saksalaisen ja kolmen suomalaisen voimin kohti Herrenhausen Gärtenia muun leirin mennessä köysipuutarhaan... Jännittävää oli, että paikallinen oppaamme oli sokko. Matkalla kävimme ostamassa Tlle kameran muistikorttia, mutta kaupassa selvisi, että hän ei vain ollut osannut laittaa vanhaa korttiaan "photo making machineensa" oikein, joten halvaksi tuli sekin reissu. Puutarhalla yksi saksalainen sokko ja kolme suomalaista näkkäriä saivat vietyä näkevät belgit alueelle oppainaan ja lisäksi kaikki pääsivät sinne ilmaiseksi. O u t o a. Hiplattiin patsaita ja kukkia, uitettiin keppejä suihulähteissä, ihasteltiin arc en cieliä alias sateenkaarta, ja sain tietoa EVS-vapaaehtoisuudesta Belgiassa. Houkuttaa kovasti! Söimme mahtavat jädet, minä mango-maracuja-basilikan ja suuntasimme kreikkalaiseen ravintolaan, jossa "pähkinätön, soijaton kasvisruoka" tunti lähes mahdottomalta saavuttaa. Paluumatkalla sokea poika opasti meidät sinne sun tänne, lopulta koko poppoo oli kotipysäkillä ja kävin mukavan belgin kanssa Interrail- ja armeijakeskusteluja koko kotimatkan. Oli jopa niin pimeää, että sain hyvän syyn lyödä itseni opastettavaksi toisen kainaloon, mainiota.
On ihanaa olla taas täynnä suunnitelmia ja odotusta, päässä pyörii vaihdot ja vapaaehtoisuudet, opinnot ja työt. Ennen kaikkea kuitenkin miehet, ne tuntuvat olevan Suomen tiimin kestopuheenaihe.
Niin ja siis love is in the air siksi, että näitä pareja pukkaa kuin sieniä sateella. Itselläni ei ole vipinää kaikista toiveistani huolimatta.
Tänään oli maaesittelyitä, joista poimin päivän kielikukkasen: "Belgium is bored with Germany, France and The Netherlands."
Tänään shoppasimme aamulla Sn kanssa, kun muut olivat työpajoissa. Menimme MediaMarktiin, jossa pakon edessä yllätin itseni käymällä saksankielisen teknisen keskustelun, jonka lopputuloksena ostoskorissamme oli kaksi kombi-akkulaturia, kaksi pakettia AAA-akkuparistoja, kaksi 16Gb:n muistitikkua ja yksi muistikortti. Lounaaksi oli pahaa risottoa, jonka jälkeen seikkailimme kahden belgin, yhden saksalaisen ja kolmen suomalaisen voimin kohti Herrenhausen Gärtenia muun leirin mennessä köysipuutarhaan... Jännittävää oli, että paikallinen oppaamme oli sokko. Matkalla kävimme ostamassa Tlle kameran muistikorttia, mutta kaupassa selvisi, että hän ei vain ollut osannut laittaa vanhaa korttiaan "photo making machineensa" oikein, joten halvaksi tuli sekin reissu. Puutarhalla yksi saksalainen sokko ja kolme suomalaista näkkäriä saivat vietyä näkevät belgit alueelle oppainaan ja lisäksi kaikki pääsivät sinne ilmaiseksi. O u t o a. Hiplattiin patsaita ja kukkia, uitettiin keppejä suihulähteissä, ihasteltiin arc en cieliä alias sateenkaarta, ja sain tietoa EVS-vapaaehtoisuudesta Belgiassa. Houkuttaa kovasti! Söimme mahtavat jädet, minä mango-maracuja-basilikan ja suuntasimme kreikkalaiseen ravintolaan, jossa "pähkinätön, soijaton kasvisruoka" tunti lähes mahdottomalta saavuttaa. Paluumatkalla sokea poika opasti meidät sinne sun tänne, lopulta koko poppoo oli kotipysäkillä ja kävin mukavan belgin kanssa Interrail- ja armeijakeskusteluja koko kotimatkan. Oli jopa niin pimeää, että sain hyvän syyn lyödä itseni opastettavaksi toisen kainaloon, mainiota.
On ihanaa olla taas täynnä suunnitelmia ja odotusta, päässä pyörii vaihdot ja vapaaehtoisuudet, opinnot ja työt. Ennen kaikkea kuitenkin miehet, ne tuntuvat olevan Suomen tiimin kestopuheenaihe.
Niin ja siis love is in the air siksi, että näitä pareja pukkaa kuin sieniä sateella. Itselläni ei ole vipinää kaikista toiveistani huolimatta.
maanantai 24. elokuuta 2009
Herkkää ja kaunista.
Tänään aamulla kiertelimme keskustassa paikallisen näkkärikoulun open johdattamana. Miekkonen oli mahtavasti sokko-orientoitunut (varmaankin juuri ammattinsa ansiosta), kertoi ja kuvaili ummet ja lammet ja antoi meidän hiplata yhtä sun toista. Hauskat kielikukkaset jatkuvat edelleen: "I welcome you hardly!" Siis oikeastiko "tuskin toivotat tervetulleeksi" vai menikö mieluummin sanat sekaisin Herzlich Wilkommenin kanssa?
Iltapäivällä kävimme Hannoverin maailmannäyttelymuseossa, jossa puuduttava setä selitti kaksi tuntia asioita saksaksi ja toinen setä käänsi kaiken. Me näkevät ja sokot istuimme museon aulassa ja sitten kävimme katsomassa Suomen pavinljongin koivuja. Hohhoijaa.
Kosmetiikkaa osteltu, halpaa on. Suklaa myös.
En ehkä jaksakaan mennä tähän kaunista ja herkkää aiheeseen, ehkä joskus toiste.
Huomenna ohjelmassa apuvälinekauppa, enkuksi aids-shop. Juujuu - "how do you get aids in your country?". Tällaista täältä.
Iltapäivällä kävimme Hannoverin maailmannäyttelymuseossa, jossa puuduttava setä selitti kaksi tuntia asioita saksaksi ja toinen setä käänsi kaiken. Me näkevät ja sokot istuimme museon aulassa ja sitten kävimme katsomassa Suomen pavinljongin koivuja. Hohhoijaa.
Kosmetiikkaa osteltu, halpaa on. Suklaa myös.
En ehkä jaksakaan mennä tähän kaunista ja herkkää aiheeseen, ehkä joskus toiste.
Huomenna ohjelmassa apuvälinekauppa, enkuksi aids-shop. Juujuu - "how do you get aids in your country?". Tällaista täältä.
maanantai 10. elokuuta 2009
Ripari 4. Konfis.
Eilen konfirmoitiin 48:sta riparilaisesta 46.
Messu oli tukalan hikinen, kirkossa veitsellä leikattava ilma. Ulkona 30 asteen helle, meillä villaiset albat. Tunsin hikinorojen valuvan pitkin kroppaa, yök. Onnea vain alban seuraavalle käyttäjälle...
Kanttorikin oli lähestulkoon kartalla. Ainoastaan yhden aamenen unohti soittaa, jolloin pappi hetken odoteltuaan sanoi sen ääneen, jolloin kanttori muistikin että se pitää soittaa ja tajusi jo aloitettuaan että pappi sen aamenen jo sanoi ja lopetti soittonsa lyhyeen, jolloin pappi tuumasi, että no soita vaan se aamen, mutta kanttoripa ei soittanutkaan ja 700-800 kirkossa olijaa nauratti. :)
Olen kyllä tiennyt, ettei ihmisillä ole kovin selvää tajua siitä, miten kirkossa ollaan ja eletään. Bilemekon tyylisiä lyhyitä ja olkapäistä avoimia luomuksia olen nähnyt lukuisia kertoja, mutta eilen näin ensimmäistä kertaa sen, kun keski-ikäinen setä järjestelmäkameroineen tahtoo kkuvata perheensä ehtoollisella ja painelee alttarikaiteen sisäpuolelle ottamaan valokuvaa. Voi pälleistä pällein, kuinka tyhmä voi ihminen olla!
Nukuin hyvät 9,5h yöunet, vaikka jouduinkin heräämään jo 6.30 ehtiäkseni äidin kyytiin ja mummolaan.
Mummin kanssa etsittiin liinavaatekaapista sopiva liina perjantaiseen kodinsiunaukseen. Päädyin lopulta pellavaiseen damastipyyheliinaan, joka on ollut käyttämätömänä kaapissa kymmeniä vuosia. Isäni ja setieni kastejuhlassa käytettyä liinaakin mummi tarjosi, mutten uskaltanut ottaa. Jälleen kerran rakastuin niihin pedantisti järjestettyihin, kauniisiin pyyhkeisiin, pöytäliinoihin, lakanoihin ja käsitöihin, joita tuo mummin "sekamelska, joutais heittää pois kaikki tyynni" sisältää. Esitin vienoja joululahjatoivieta, kun roskiksen ja kierrätyksen uhka näytti taas häälyvän useamman liinavaatteen yllä. Miten kauniita asioita ennen onkaan valmistettu!
Tänään ohjelmassa vielä ristiretki Vilaan ja vanhan tavaran kauppaan sekä iskän luo, huomenna paluu Helsinkiin. Jälleen on henkilöauton perä ja kaadetut takapenkit täynnä laukkuja, kasseja, tavaraa ja nyssäköitä. Mistä kummasta sitä tavaraa tuleekaan tuollaisia määriä?!
Messu oli tukalan hikinen, kirkossa veitsellä leikattava ilma. Ulkona 30 asteen helle, meillä villaiset albat. Tunsin hikinorojen valuvan pitkin kroppaa, yök. Onnea vain alban seuraavalle käyttäjälle...
Kanttorikin oli lähestulkoon kartalla. Ainoastaan yhden aamenen unohti soittaa, jolloin pappi hetken odoteltuaan sanoi sen ääneen, jolloin kanttori muistikin että se pitää soittaa ja tajusi jo aloitettuaan että pappi sen aamenen jo sanoi ja lopetti soittonsa lyhyeen, jolloin pappi tuumasi, että no soita vaan se aamen, mutta kanttoripa ei soittanutkaan ja 700-800 kirkossa olijaa nauratti. :)
Olen kyllä tiennyt, ettei ihmisillä ole kovin selvää tajua siitä, miten kirkossa ollaan ja eletään. Bilemekon tyylisiä lyhyitä ja olkapäistä avoimia luomuksia olen nähnyt lukuisia kertoja, mutta eilen näin ensimmäistä kertaa sen, kun keski-ikäinen setä järjestelmäkameroineen tahtoo kkuvata perheensä ehtoollisella ja painelee alttarikaiteen sisäpuolelle ottamaan valokuvaa. Voi pälleistä pällein, kuinka tyhmä voi ihminen olla!
Nukuin hyvät 9,5h yöunet, vaikka jouduinkin heräämään jo 6.30 ehtiäkseni äidin kyytiin ja mummolaan.
Mummin kanssa etsittiin liinavaatekaapista sopiva liina perjantaiseen kodinsiunaukseen. Päädyin lopulta pellavaiseen damastipyyheliinaan, joka on ollut käyttämätömänä kaapissa kymmeniä vuosia. Isäni ja setieni kastejuhlassa käytettyä liinaakin mummi tarjosi, mutten uskaltanut ottaa. Jälleen kerran rakastuin niihin pedantisti järjestettyihin, kauniisiin pyyhkeisiin, pöytäliinoihin, lakanoihin ja käsitöihin, joita tuo mummin "sekamelska, joutais heittää pois kaikki tyynni" sisältää. Esitin vienoja joululahjatoivieta, kun roskiksen ja kierrätyksen uhka näytti taas häälyvän useamman liinavaatteen yllä. Miten kauniita asioita ennen onkaan valmistettu!
Tänään ohjelmassa vielä ristiretki Vilaan ja vanhan tavaran kauppaan sekä iskän luo, huomenna paluu Helsinkiin. Jälleen on henkilöauton perä ja kaadetut takapenkit täynnä laukkuja, kasseja, tavaraa ja nyssäköitä. Mistä kummasta sitä tavaraa tuleekaan tuollaisia määriä?!
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 10.
Viimeinen ilta.
58 itkevää teiniä.
6 yliväsynyttä työntekijää.
Liukenin mahdollisimman usein ja pitkiksi ajoiksi kopperooni, jottei pinna liikaa kiristynyt. Olin tehokas - maksoin opiskelijamaksut kahteen yliopistoon, ilmoittauduin, printtasin kelaa ja ylioppilaskuntaa varten kuitit, tein opintosuunnitelman teologiseen ja printtasin sen sekä itselleni että kelalle, tein teollisuustalouden pääaineesta suunnitelman jonka tallensin myös henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan, kirjoitin esirukouksen ja keräsin opintosuunnitelman kurssien kirjavaatimukset ja tarkastin jo noin puolien saatavuuden näkkärikirjastosta. Tehopäivä siis! Hyvä niin, sillä huomisillan aion vakaasti vain koomata...
58 itkevää teiniä.
6 yliväsynyttä työntekijää.
Liukenin mahdollisimman usein ja pitkiksi ajoiksi kopperooni, jottei pinna liikaa kiristynyt. Olin tehokas - maksoin opiskelijamaksut kahteen yliopistoon, ilmoittauduin, printtasin kelaa ja ylioppilaskuntaa varten kuitit, tein opintosuunnitelman teologiseen ja printtasin sen sekä itselleni että kelalle, tein teollisuustalouden pääaineesta suunnitelman jonka tallensin myös henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan, kirjoitin esirukouksen ja keräsin opintosuunnitelman kurssien kirjavaatimukset ja tarkastin jo noin puolien saatavuuden näkkärikirjastosta. Tehopäivä siis! Hyvä niin, sillä huomisillan aion vakaasti vain koomata...
lauantai 8. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 9.
Konfisharkat ihan jees, mitä nyt paikallinen kirkkoherra oli päättänyt tulla pitämään vihkiharkkoja meidän harkkojen päälle ja jäi sitten kirkon perälle kailottamaan omiaan niin, että meidän harkat oli vähän yhtä tyhjän kanssa.
Yksi nilkkavamma ja tappelunkärhämää tänään.
Ylihuomenna pääsen l o m a l l e.
Löysin paikkakunnan vaatekaupan alesta farkut.
Sain kitaratunnin, jonka aiheena oli kitaran viritys.
Kävin keskustelua ammatista ja sain oivalluksia. Meillä on täällä erittäin pätevä ulkosuomalaistyötä tekevä diakoni, jolla loistavia ajatuksia asioista.
Edellisen työpaikan asiat pyörii mielessä - heinäkuisesta iltaohjelmasta tekemäni kirjallinen ilmoitus on nyt noteerattu ja ainakin työalasta vastaava työntekijä on ilmaissut suoran tukensa, pastöörikin on mun kannallani, vaikka näkee asiassa myös harmaan sävyjä. Henkireikä oli tänään taas suureksi avuksi, kävi kanssani puhelimessa läpi kodinsiunauksen kaavan.
Päässä pyörii paljon pitäisi-ajatuksia: pitäisi tehdä opintosuunnitelma, pitäisi ilmoittautua yliopistoihin ja pitäisi tulostaa ja lähettää Kelalle papereita kuntoutusrahaa varten, pitäisi selvittää teologisen harjoittelu- yms. asioita apuvälinepäätöstä varten.
Kaipaan kynsisaksia, kitaran opettelu on vaikeaa liian pitkillä kynsillä.
Yksi nilkkavamma ja tappelunkärhämää tänään.
Ylihuomenna pääsen l o m a l l e.
Löysin paikkakunnan vaatekaupan alesta farkut.
Sain kitaratunnin, jonka aiheena oli kitaran viritys.
Kävin keskustelua ammatista ja sain oivalluksia. Meillä on täällä erittäin pätevä ulkosuomalaistyötä tekevä diakoni, jolla loistavia ajatuksia asioista.
Edellisen työpaikan asiat pyörii mielessä - heinäkuisesta iltaohjelmasta tekemäni kirjallinen ilmoitus on nyt noteerattu ja ainakin työalasta vastaava työntekijä on ilmaissut suoran tukensa, pastöörikin on mun kannallani, vaikka näkee asiassa myös harmaan sävyjä. Henkireikä oli tänään taas suureksi avuksi, kävi kanssani puhelimessa läpi kodinsiunauksen kaavan.
Päässä pyörii paljon pitäisi-ajatuksia: pitäisi tehdä opintosuunnitelma, pitäisi ilmoittautua yliopistoihin ja pitäisi tulostaa ja lähettää Kelalle papereita kuntoutusrahaa varten, pitäisi selvittää teologisen harjoittelu- yms. asioita apuvälinepäätöstä varten.
Kaipaan kynsisaksia, kitaran opettelu on vaikeaa liian pitkillä kynsillä.
perjantai 7. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 7 vai 8?
Pälliyden multihuipennus!
Ensin paljastui, että uljaat sankarimme ovat kiellloista huolimatta ikuistaneet leirin tunnuksen vanhoihin puisiin pirtinpöytiin. Onneksi syylliset tunnustivat, joten hiontahomma lankesi neljän sankarin ja sankarittaren puuhaksi.
Illalla korviimme kiiri huhu, että leirillä on sekasaunottu. Vähän myöhemmin selvisi, että vieläpä isosen johdolla.
Täytyy sanoa, että oma anteeksiantamisen kynnykseni olisi matalampi. Jos saisin päättää, leirillä kerättäisiin kännykät tarpeen vaatiessa yöksi hotelliin ja kuriton, toistuvasti keskusteluista huolimatta sääntöjä rikkova isonen lähetettäisiin kotiosoitteeseen.
Täällä isoset arvotaan puhtaalla arvonnalla, mitä pidän erittäin hyvänä. Pitkällä kokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että uudelleen isoseksi hakevien keskuudessa tulisi kuitenkin suorittaa painotettu arvonta: turhaa ottaa isoseksi jo viime vuonna harmaita hiuksia aiheuttanutta nuorta, jos pätevämpiä ja luotettavampia on tulossa yllin kyllin.
Hamstrasin kirjoja, koska saan niistä työntekijäalen. Mukaan lähti Nuoren sielunhoidon käsikirja (loistava!), Kerron sinulle tarinan III, Kitaravirsiä (tahtoisin oppia kitaroimaan, mutta miten kitara viritetään, lienee ensimmäinen ongelma...) ja Helmijuttu-tyttötyön kirjan.
Kolme yötä enää, jee!
Ensin paljastui, että uljaat sankarimme ovat kiellloista huolimatta ikuistaneet leirin tunnuksen vanhoihin puisiin pirtinpöytiin. Onneksi syylliset tunnustivat, joten hiontahomma lankesi neljän sankarin ja sankarittaren puuhaksi.
Illalla korviimme kiiri huhu, että leirillä on sekasaunottu. Vähän myöhemmin selvisi, että vieläpä isosen johdolla.
Täytyy sanoa, että oma anteeksiantamisen kynnykseni olisi matalampi. Jos saisin päättää, leirillä kerättäisiin kännykät tarpeen vaatiessa yöksi hotelliin ja kuriton, toistuvasti keskusteluista huolimatta sääntöjä rikkova isonen lähetettäisiin kotiosoitteeseen.
Täällä isoset arvotaan puhtaalla arvonnalla, mitä pidän erittäin hyvänä. Pitkällä kokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että uudelleen isoseksi hakevien keskuudessa tulisi kuitenkin suorittaa painotettu arvonta: turhaa ottaa isoseksi jo viime vuonna harmaita hiuksia aiheuttanutta nuorta, jos pätevämpiä ja luotettavampia on tulossa yllin kyllin.
Hamstrasin kirjoja, koska saan niistä työntekijäalen. Mukaan lähti Nuoren sielunhoidon käsikirja (loistava!), Kerron sinulle tarinan III, Kitaravirsiä (tahtoisin oppia kitaroimaan, mutta miten kitara viritetään, lienee ensimmäinen ongelma...) ja Helmijuttu-tyttötyön kirjan.
Kolme yötä enää, jee!
torstai 6. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 7.
Vierailupäivä.
Vierailupäivän funktio on minulle hieman hämärä. Hyvin harvalle nuorelle tuodaan esim. lisää puhtaita vaatteita ja meillä tänään oli vain nelisenkymmentä vierasta, normaalisti kun on yli sata. Miksi vanhemmat haluavat maksaa yhden leiripäivän hinnan tyhjästä, sillä oppituntejahan tähän päivään ei mahdu?
Vieraiden jälkeen ajoimme noin tunnin bussilla korpeen luonnonpuistoon. Paikka on hieno ja perillä on mukavaa mutta on vaikeaa uskoa, ettei lähempää löytyisi nähtävää - aika epäekoahan tämä kyllä on. Neljä henkeä ei mahtunut bussiin, joten seurasimme pastorin avoautolla perässä. Minua askarruttaa muuan asia: miksi (ainakin tässä) avoautossa tukka hulmuaa eteenpäin, siis ajosuuntaan?!
Ihmettelen lapsisotilastamme edelleen. 15-vuotiaan kasvattaminen tiukkaan armeijakuriin jättää pysyvät jäljet identiteettiin vaikkei armeijaura urkenisikaan ja tuntuu hurjalta, että tuon ikäiset käyttävät harjoituksissa automaattiaseita, sarjatuliaseita. Kahden vuoden päästä mukana olevia odottaa todennäköisesti komennus Afganistaniin tai Irakiin tai muuhun vastaavaan, nuorimmat komennuksilla kuolleet ovat juurikin 17-vuotiaita. Sotilaat tulevat ysein köyhistä perheistä ja esim. A:ssa päiväraha on kuulemma 200e luokkaa. Isoista rahoista siis puhutaan.
Tällä leirillä olen myös kohdannut bisnesmaailman lieveilmiöt ja raadollisuuden ja sen perheisiin heijastamat seuraukset taas niin kuvottavalla ja konkreettisella tavalla, että yhä vahvemmin uskon, ettei minun paikkani ole yritysuralla.
Aamulla saadaan nukkua tunti tavallista pidempään - voiko olla mitään parempaa!
Ai niin! Yhden työntekijän perhe, mm. 10kk vanha vauva tulivat tänään vierailemaan. Minulla sattui olemaan saippuakuplia ja en olisi ikimaailmassa kuvitellut, että noin pienen lapsen keskittymiskyky säilyy herpaantumatta varttitunnin saman asian ympärillä! Neiti tuhisi ja tohotti ja ojenteli käsiään kuplien perään ja voi sitä äimistynyttä ilmettä, kun juuri hipaistut pallot katosivatkin savuna ilmaan. :)
Vierailupäivän funktio on minulle hieman hämärä. Hyvin harvalle nuorelle tuodaan esim. lisää puhtaita vaatteita ja meillä tänään oli vain nelisenkymmentä vierasta, normaalisti kun on yli sata. Miksi vanhemmat haluavat maksaa yhden leiripäivän hinnan tyhjästä, sillä oppituntejahan tähän päivään ei mahdu?
Vieraiden jälkeen ajoimme noin tunnin bussilla korpeen luonnonpuistoon. Paikka on hieno ja perillä on mukavaa mutta on vaikeaa uskoa, ettei lähempää löytyisi nähtävää - aika epäekoahan tämä kyllä on. Neljä henkeä ei mahtunut bussiin, joten seurasimme pastorin avoautolla perässä. Minua askarruttaa muuan asia: miksi (ainakin tässä) avoautossa tukka hulmuaa eteenpäin, siis ajosuuntaan?!
Ihmettelen lapsisotilastamme edelleen. 15-vuotiaan kasvattaminen tiukkaan armeijakuriin jättää pysyvät jäljet identiteettiin vaikkei armeijaura urkenisikaan ja tuntuu hurjalta, että tuon ikäiset käyttävät harjoituksissa automaattiaseita, sarjatuliaseita. Kahden vuoden päästä mukana olevia odottaa todennäköisesti komennus Afganistaniin tai Irakiin tai muuhun vastaavaan, nuorimmat komennuksilla kuolleet ovat juurikin 17-vuotiaita. Sotilaat tulevat ysein köyhistä perheistä ja esim. A:ssa päiväraha on kuulemma 200e luokkaa. Isoista rahoista siis puhutaan.
Tällä leirillä olen myös kohdannut bisnesmaailman lieveilmiöt ja raadollisuuden ja sen perheisiin heijastamat seuraukset taas niin kuvottavalla ja konkreettisella tavalla, että yhä vahvemmin uskon, ettei minun paikkani ole yritysuralla.
Aamulla saadaan nukkua tunti tavallista pidempään - voiko olla mitään parempaa!
Ai niin! Yhden työntekijän perhe, mm. 10kk vanha vauva tulivat tänään vierailemaan. Minulla sattui olemaan saippuakuplia ja en olisi ikimaailmassa kuvitellut, että noin pienen lapsen keskittymiskyky säilyy herpaantumatta varttitunnin saman asian ympärillä! Neiti tuhisi ja tohotti ja ojenteli käsiään kuplien perään ja voi sitä äimistynyttä ilmettä, kun juuri hipaistut pallot katosivatkin savuna ilmaan. :)
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Ripari 4. Päivä 6.
Äijäily sen kun jatkuu. Tänään musaope tempaisi minut ja apuopen yhtä aikaa ilmaan, 165kg ja sekös vasta oli ÄIJÄ teko! Nämä ei millään meinaa uskoa, että olen oikeasti melkein satakiloinen.
Työntekijäporukan keskinäinen meno on aika kurjaa, asioita ei puhuta kaikilta osin suoraan vaan kyräillään.
Leirikeskuksen pehtoori palasi lomalta ja veti kohtuuttomat herneet, joka aiheutti närää sekä työntekijöiden että nuorten keskuudessa.
Lapset heräävät puoli seitsemältä meikkaamaan, suihkuun ja möykkäämään. Uskomatonta, mutta totta. Uskomatonta on myös se, että täällä työntekijöistä puolet on sitä mieltä, että kännyköiden kerääminen yöksi on mahdoton ajatus, vapaudenriistoa ja mitä vielä. Olen sitä mieltä, ettei ihminen mene rikki kännykättömästä yöstä, mutta yliväsynyt isonen, jonka unet jäävät jatkuvasti liian lyhyiksi, voi mennäkin.
Huomenna vierailypäivä.
Tämän päivän rakkausteema näkyi myös iltaohjelmassa. En vetänyt herneitä, mutta annoin iltapalaverissa palautetta. Vapaaehtoisuuteen perustui onneksi vain yksi leikki. Huomenna keskusteltaneen isosten kanssa siitä, miten toimitaan tilanteessa, jossa vapaaehtoisia ei tunnu ryhmästä löytyvän.
Sain kalenteripaketista varamiehiä, pikkuruisia muumifiguureja. Kiitos V&B, aivan mainio paketti, vaikka Hemulin pää onkin aika irtoavaista sorttia :)
Puhuttiin illalla myös leirin hinnasta. 550e on suuri raha, mutta toisaalta näiden nuorten perheillä on useimmiten rahaa melkolailla yli oman tarpeen. Toisaalta kaksikielinen lapsi voi tarvittaessa mennä myös seurakunnan leirille, vain joskus harvoin ummikkolapselle tämä on ainoa vaihtoehto.
Työntekijäporukan keskinäinen meno on aika kurjaa, asioita ei puhuta kaikilta osin suoraan vaan kyräillään.
Leirikeskuksen pehtoori palasi lomalta ja veti kohtuuttomat herneet, joka aiheutti närää sekä työntekijöiden että nuorten keskuudessa.
Lapset heräävät puoli seitsemältä meikkaamaan, suihkuun ja möykkäämään. Uskomatonta, mutta totta. Uskomatonta on myös se, että täällä työntekijöistä puolet on sitä mieltä, että kännyköiden kerääminen yöksi on mahdoton ajatus, vapaudenriistoa ja mitä vielä. Olen sitä mieltä, ettei ihminen mene rikki kännykättömästä yöstä, mutta yliväsynyt isonen, jonka unet jäävät jatkuvasti liian lyhyiksi, voi mennäkin.
Huomenna vierailypäivä.
Tämän päivän rakkausteema näkyi myös iltaohjelmassa. En vetänyt herneitä, mutta annoin iltapalaverissa palautetta. Vapaaehtoisuuteen perustui onneksi vain yksi leikki. Huomenna keskusteltaneen isosten kanssa siitä, miten toimitaan tilanteessa, jossa vapaaehtoisia ei tunnu ryhmästä löytyvän.
Sain kalenteripaketista varamiehiä, pikkuruisia muumifiguureja. Kiitos V&B, aivan mainio paketti, vaikka Hemulin pää onkin aika irtoavaista sorttia :)
Puhuttiin illalla myös leirin hinnasta. 550e on suuri raha, mutta toisaalta näiden nuorten perheillä on useimmiten rahaa melkolailla yli oman tarpeen. Toisaalta kaksikielinen lapsi voi tarvittaessa mennä myös seurakunnan leirille, vain joskus harvoin ummikkolapselle tämä on ainoa vaihtoehto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
