torstai 6. elokuuta 2009

Ripari 4. Päivä 7.

Vierailupäivä.

Vierailupäivän funktio on minulle hieman hämärä. Hyvin harvalle nuorelle tuodaan esim. lisää puhtaita vaatteita ja meillä tänään oli vain nelisenkymmentä vierasta, normaalisti kun on yli sata. Miksi vanhemmat haluavat maksaa yhden leiripäivän hinnan tyhjästä, sillä oppituntejahan tähän päivään ei mahdu?

Vieraiden jälkeen ajoimme noin tunnin bussilla korpeen luonnonpuistoon. Paikka on hieno ja perillä on mukavaa mutta on vaikeaa uskoa, ettei lähempää löytyisi nähtävää - aika epäekoahan tämä kyllä on. Neljä henkeä ei mahtunut bussiin, joten seurasimme pastorin avoautolla perässä. Minua askarruttaa muuan asia: miksi (ainakin tässä) avoautossa tukka hulmuaa eteenpäin, siis ajosuuntaan?!

Ihmettelen lapsisotilastamme edelleen. 15-vuotiaan kasvattaminen tiukkaan armeijakuriin jättää pysyvät jäljet identiteettiin vaikkei armeijaura urkenisikaan ja tuntuu hurjalta, että tuon ikäiset käyttävät harjoituksissa automaattiaseita, sarjatuliaseita. Kahden vuoden päästä mukana olevia odottaa todennäköisesti komennus Afganistaniin tai Irakiin tai muuhun vastaavaan, nuorimmat komennuksilla kuolleet ovat juurikin 17-vuotiaita. Sotilaat tulevat ysein köyhistä perheistä ja esim. A:ssa päiväraha on kuulemma 200e luokkaa. Isoista rahoista siis puhutaan.

Tällä leirillä olen myös kohdannut bisnesmaailman lieveilmiöt ja raadollisuuden ja sen perheisiin heijastamat seuraukset taas niin kuvottavalla ja konkreettisella tavalla, että yhä vahvemmin uskon, ettei minun paikkani ole yritysuralla.

Aamulla saadaan nukkua tunti tavallista pidempään - voiko olla mitään parempaa!

Ai niin! Yhden työntekijän perhe, mm. 10kk vanha vauva tulivat tänään vierailemaan. Minulla sattui olemaan saippuakuplia ja en olisi ikimaailmassa kuvitellut, että noin pienen lapsen keskittymiskyky säilyy herpaantumatta varttitunnin saman asian ympärillä! Neiti tuhisi ja tohotti ja ojenteli käsiään kuplien perään ja voi sitä äimistynyttä ilmettä, kun juuri hipaistut pallot katosivatkin savuna ilmaan. :)

4 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Ihana ja monipuolinen kirjoitus! Saippuakuplat toimivat meidänkin vauvakerhossa. En olisi uskonut, mitä hihkuntaa :).

Vierailupäivän merkitys tuntuu sitä selvemmältä, mitä suuremmaksi omat lapseni kasvavat. Tietysti haluaisin mennä katsomaan lasteni leirimeinikiä, paikkoja ja päteviä työntekijöitä sekä isoja :). Olisi jotakin taustatietoja, kun Neiti selittäisi kaikki leirin tapahtumat...

Tavallisilla seurakuntien leireillä pidän myös ensiarvoisen tärkeänä sitä, että vanhemmat saisivat riparin kautta enemmän yhteytä seurakuntaan. siksi pidin esim. tämän kesän riaprilla vierailupäivänä jumiksen. Järjestöjen leireillä tilanne on varmaan vähän erilainen, kun vanhemmat ovat keskimäärin kirkollisempia.

tyttism kirjoitti...

Vierailupäivässä on tietenkin puolensa. Niille nuorille ja vanhemmille, jotka ovat ensi kertaa erossa näin pitkään, merkitys on suurempi kuin niille bisneshirmujen lapsille, jotka näkevät vanhempiaan hyvin satunnaisesti (täällä niitä on aina, surullista). Huvittavinta on, että äideillä on kovin ikävä, lähettävät "en saa poikaani XXX kiinni, onko kaikki ok?"-viestejä opeille samalla kun jälkikasvu kirmailee ties missä eikä muista koko äidin olemassaoloa...

En tiedä, mikä on srk-leirien vierailypäiväkäytäntö, täällä järjestöriparilla meillä on tunti yhteiselle ruualle, puoli tuntia jumikselle, puolesta tunnista tuntiin yhteistä päiväjuhlaa ja sitten kahvi ja haasteottelu. Vieraiden kirkollisuudesta en tiedä, mutta ainakin perusajatus leiristä kirkastunee päivän aikana.

Tiina kirjoitti...

Mun täytyy kompata Elinaa. Mun tänhetkisessä työpaikassa me pyritään tapaamaan vanhemmat kolme kertaa: ennen leiria, sitten siellä vierailupäivässä ja vielä ennen konfirmaatiota. Se tieto, mitä näissä tapaamisissa siirtyy on vanhemmille tosi arvokasta. Nuoret on itse monesti aika vähäsanaisia. Se, että kirkko kohtaa myös vanhemmat on todella tärkeää. Monet heistä ovat asioineet seurakunnan kanssa viimeksi lapsen kasteen yhteydessä. Toki itseänikin monesti turhauttaa se kamalan villi iltameno, joka vierailupäivää seuraa. Ja kyllä se on nuorillekin tärkeää, että joku käy, vaikka sitä varsinkin pojat peittelee. Viime riparillakin oli muutama naama tosi pitkänä, kun ketään ei tullut käymään.

tyttism kirjoitti...

Tiina, hyviä pointteja! Se on aina tosi kurjaa, jos joku jää ilman vieraita - meillä kaikkien ulkosuomalaisten perheet eivät pääse edes konfikseen. :( Meillä on vierailupäivän illaksi aina luontoretki, jotta ajatukset siirtyy muualle, mutta jotenkin kaipaisin tästä vähän epäformaalimpaa juttua, sellaista yhdessäoloa ja jutustelua. Tekisi kyllä hyvää nähdä seurakuntariparin vierailupäivä vaihteeksi, täällä kuitenkin ulkosuomalaisten side kirkkoon on tiiviimpi, koska suomalaiset kirkot ympäri maailmaa ja protskukirkot etenkin Jenkeissä on kohtaamispaikkoja, joissa vietetään aikaa ja niiden rooli on arjessa suurempi kuin tämän meidän kansankirkon.