1968.

Tämän päivän kielikukkasen tarjoili leirin johtaja, charmantti vanhempi keski-ikäinen saksalaissetä, joka sokeana tarjoutui opastamaan toista sokeaa. Koska opastamisessa tarvitsee kehokontaktin, tuttavallisemmin kyhnytyksen tai nylkytyksen, kysyi setä kohteliaasti opastettavaltaan: "Do you want to touch me?"

Saksalainen täsmällisyys on myytti. Elämme pellossa.

EUn kustantamaksi alkoholittomaksi tapahtumaksi täällä juodaan todella paljon. Belgit kiskoivat tänääkin päivällisellä punaviiniä (kuten joka päivä tähänkin asti), iltaohjelmassa juotiin itävaltalaista viini-yrttilimsasekoitusta ja puolalaisten vodkadrinksuja, jotka toivat mieleen lähinnä teinivuodet.

Kävimme uskomattoman parituntisen keskustelun ulkona belgialaisen(i) kanssa. Miekkonen tahtoi tehdä veistoksen lihasta ja työtään varten kävi tutustumassa teurastamoon. Oli ollut niin raskas ja järkyttävä reissu, ettei kykene kuulemma lihaan enää koskaan. Puhuimme myös kohtuudesta (mitä se lienee englanniksi?), valinnoista ja niiden merkityksestä, ihmisestä sosiaalisena olentona, avoimuudesta, elämästä, perheistä, väkivallasta. Uskomaton tyyppi, uskomattomia keskusteluja. Ja mahtavin pitkään aikaan kuulemani kommentti erään 50+ -vuotiaan radiotoimittajan avustajalta: "Teidän puheenne on kuin suoraan vuodelta 68! Mahtavaa kuunnella, kiitos kun sain kuunnella teitä! Älkää vain puhuko, toimikaa ja tehkää! If you can't have who you love, love who you have."

Leiristämme on nettiradiouutisia, www.ohrfunk.de.

Tänään työpajailin savitöissä, tein hauskan tehtävänannon mukaisesti kolmiosaisen veistoksen, saatte siitä ehkä kuvan myöhemmin. Sattuuko joku tietämään, mistä askartelusavea saisi edullisesti?