Ripari 1. Valmistelupäivä.

Isojen ja opettajien kanssa tultiin leirille tänään, käytiin paikat ja säännöt läpi ja valmisteltiin asioita. Paikka on kaunis, ikkunastani näkyy meri ja komeita rantakallioita on joka puolella. Veden lämpötila on +6.

Leirin pastori on vasta vihitty virkaansa, etenkin kun vertaa edelliskesän konkaripappeihin. Monenlaiset tuoreen papin tunnot ovat vielä niin pinnassa, että jo yhden päivän aikana olen saanut paljon ajateltavaa. On hyvä kuulla joltakulta, kenellä on vielä tuoreessa muistissa, että millaisia oppeja teologisesta etenkin kannattaa seurakuntatyötä varten haalia.

Leirikeskus on kahden leirin mentävä - täällä on samaan aikaan kehitysvammaisten aikuisten leiri, jonka kanssa tehdään jonkinlaista yhteistyötä.

Joka suhteessa pelisäännöt on selkeitä ja napakoita ja asiat on ajateltu loppuun saakka. Kansainvälisestä leiritoiminasta tutut käytännöt ovat rantautuneet tännekin esim. sen suhteen, ettei nuorten kanssa asioita selvitetä kahden kesken vaan paikalla on aina toinenkin aikuinen. Nolausleikkien ja vapaaehtoisleikkien suhteen on nollatoleranssi, mikä kevensi mieltäni suuresti.

Riippumatolle en löytänyt vielä täydellistä sijoituspaikkaa, mutta jatkan etsintöjä huomenissa. Vaatimuksena on merinäköala ja hieman syrjäisempi sijainti ;)

Tämän yön ohjelmassa on vielä ainakin huomisen Luoja/luomakunta-oppitunnin viimeistely. On luvattu hyvää säätä, joten haluan viedä nuoret ulos ihastelemaan luontoa ja Luojan luomistyötä, mutta toisaalta tiedän, että ulkona tilannetta on vaikeampi hallita eikä ääni esim. merenrantakallioilla kanna juuri minnekään. Ylihuomenna vastaan leiripalveluksesta, aiheena on joulu, joten täytyy vähän perehtyä myös kirkkokäsikirjaan.

Odotan kovasti leiriläisiä!

Riippumatto(muus).

Kuva: Google, hakusana "ticket to the moon".

Olen himoinnut riippumattoa jo vuosia. Futonin ohella se olisi mitä leppoisin ja ergonomisin nukkua ja ah, mikä mahdollisuus kuunnella musaa tai radiota ja tuijotella ikkunasta kesäisiä poutapilviä.

Niin, haluaisin tosiaan tuijotella ikkunasta, eli matto tulisi sisäkäyttöön. Vuokra-asunnon seiniä ei voi kuitenkaan oikein koukuttaa, joten telinekin pitäisi olla. Nyt olen löytänyt tyyliini hyvin istuvan puisen telineen, mutta matkassa on mutka. Tai oikeastaan ei mutkaa vaan suora. Se riivattu tellinki vaatii nimittäin 4,1m pitkän suoran tilan, joita ei kodistani kovin paljon löydy, ellei halua teljetä kulkua parvekkeen ovelle, keittiöön, olkkariin tai oikeastaan minnekään.

Koska sohvani muuttaa muualle reilun kuukauden kuluttua, olen viime päivinä tehnyt paljon ajatustyötä, jotta keksisin pulmaani ratkaisun. Insinööriaivolohkosta olen kaivanut esiin tarpeelliset työkalut: Pythagoraan lauseen (tämän avulla aion selvittää makuuhuoneeni halkaisijan) ja teologiaivolohkosta järjen rajat ylittävän uskon (sen avulla saan nelimetrisen telineen mahtumaan kaksimetrisen sohvan jättämään aukkoon).

Yläaste-lukioaikoina minulla oli huoneessani riipputuoli, jota edelleen kaipaan aika-ajoin.